mitä tehdä

[pää sekaisin]

Mitä sanotte tästä tilanteesta: olen ollut naimisissa 7 vuotta ja seurustellut mieheni kanssa lukioikäisestä (13 vuotta). Meillä on kaksi pientä lasta(3 ja 1,5 vuotiaat). Olemme viettämässä iltaa ystäväperheemme kanssa, joilla myös pieniä lapsia, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Ystäväperheen mies on nuoruuteni suuri ihastus ja mieheni tämän hetkinen paras kaveri. Yhtäkkiä ystäväperheen mies (pienessä maistissa) kertoo olleensa ihastunut/rakastunut minuun kaikki nämä vuodet, jotka olemme tunteneet ja kuitenkin useamman kerran vuodessa nähneet.

Minä tietysti ilmoituksesta polvet vetelinä ja yhtäkkiä kaikki vanhat padotut tunteet pintaan nousseina aivan onnesta sekaisin. Itsellä nimittäin tunteet varmasti kaiken aikaa kanssa siellä olleet, ne vain on olosuhteiden pakosta padonnut ja koittanut unohtaa. Yhteisissä illanistujaisissa on aina ollut ilmassa jotain ja on halattu, pari kertaa pussattukin. Olen vain aina pistänyt sen vanhan ihastuksen ja juopuneiden ystävien piikkiin. Nyt on sitten viikon päivät asiaa sulateltu, pari kertaa kahvin merkeissä nähty, juteltu tilanteesta ja oltu ajatukset niin sekaisin kuin vain voi.

Toisaalta ihan älytön tunne, että "tartu hetkeen", varsinkin kun en ole ollut nykyisessä liitossani enää pitkään aikaan onnellinen. Arki on kyllä sujunut ok, mutta enemmänkin olemme olleet miehen kanssa kavereita kuin aviopuolisoita. Toisaalta tietysti hirveä syylliseyyden tunne näistä omista voimakkaista tunteistä tätä toista miestä kohtaan. Ja usein myös tunne, että ei tätä pienten lasten perhettä voi rikkoa.

Tämä toinen mies on se aktiivisempi osapuoli ja haluaa ehkä enemmän yhteistä tulevaisuutta kanssani. Itse olen aina ollut ihminen, joka miettii paljon muiden tunteita ja sitä mitä muut asiasta ajattelee. Nyt on toisinaan tunne, että pakko ajatella välillä itsekkäästikin ja lähteä liitosta, johon ei tyytyväinen ole. Siinä on vain niin monen ihmisen tunteet pelissä, että hirvittää...

No, tarkoitus on nyt tämän toisen miehen kanssa tapailla jokunen kerta ihan kahvin merkeissä, tutustua paremmin kahden kesken, ja miettiä ja katsoa, mihin tilanne johtaa. Älyttömän raskasta aikaa vaan on, kun ajatukset surraa koko ajan edestakaisin puolesta ja vastaan.

Saas nähdä kuinka muijan käy... :/

 

[taustalla]

Sen vaan sanon, että kannattaa ensin jättää miehesi ennen kuin toisia rupee tapailee, ettei siellä seläntakana :/

 

[kokenut]

nyt otat järjen kätees ja lopetat haihattelun vieraan miehen perään. Ruoho ei ole viehreämpää aidan toisella puolella.Älä riko pesrhetteäsi ja lastesi kotia.

 

[äiskä]

onko tää mies sit seksuaalisesti kiinnostava, vai jotenkin syvemmällä tasolla kiinnostava. Monestihan pitkässä suhteessa seksi ja halut lopahtaa ja kiinnostus voi kohdistua johonkuhun joka osoittaa kiinnostusta sinua kohtaan. Kun haluaisi huomiota omalta mieheltä ja ei sitä saa niin onhan sitä imarreltu kun joku sentään huomaa.

 

[vaikea sanoa]

Vaikea sanoa tuohon oikein mitään. Itselläni on ne sinkkuvuodetkin vietetty ja eletty ennen vakiintumista, joten minulla ei ole kaipuuta toisen miehen syliin. Mutta teillä suhde on alkanut niin nuorena, että aika usein ne sinkkuvuodet tulee sitten eteen kun on jäänyt se vaihe kunnolla kokematta. Teidän lapset on pieniä ja minä en lähtisi rikkomaan perhettä sen takia, että joku muu vain "tuntuu" paremmalta. On nimittäin aika iso riski, että jos näin tekisi, muutaman vuoden päästä tajuaisi, että se olikin vain hetken huumaa eikä sen surun arvoista, mitä perheen rikkoutuminen oli. Arki tulee kaikkiin suhteisiin, aina. Toki arkikin on jonkun toisen kanssa kivempaa kuin toisen, mutta sitä et voi varmasti tietää, kenen kanssa se olisi kivointa.

Lääkesuositus. Käy tuo ihastuminen -joka jokatapauksessa on totta- toistaiseksi vain mielesi tasolla. Rakentele pilvilinnoja, unelmoi siitä miehestä, joka nyt sydämesi on vienyt. Anna aikaa ja odota. Jo tuo tunne vain jatkuu sanotaanko nyt esimerkiksi puoli vuotta, niin tee sitten jotain ratkaisevaa, jos siltä tuntuu. Älä heittäydy ainakaan vielä tunteiden vietäväksi niin että menisit pettämään tms. Toisin sanoen älä tee ainakaan vielä mitään sellaista, mikä voisi perheenne tuhota. Kyse on isoista asioista, sinun elämästäsi, miehesi elämästäsi ja ennen kaikkea lastesi elämästä. Ero on iso asia lapsille - aina. Jos sille polulle lähetään, kannattaa olla tunteistaan todella varma, hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä.

 

[NiiN]

mikset jätä nykyistä miestäsi nyt jo vaikka tän uuden kanssa ei koskaan mitään tulisikaan kerta et ole häneen tyytyväinen etkä liittoon. miksi ihmiset usein tekevät noin et pedataan ensin uusi suhde valmiiksi ja sitten vasta jätetään se entinen?
ja jos uudesta orastavasta ihastuksesta ei tulekaan mitään jäädään sitten siiheen ei toimivaan vanhaan suhteeseen. taas uutta ihastusta mahdollisesti kehiin niin kauan kuin uusi ihastus "tärppää" ja sen kanssa suhde näyttää varmalta niin sitten vasta jätetään se vanha toimimaton suhde. onko se vanha toimimaton suhde jokin hätävara kun/jos ei uskalleta jäädä yksin vai mikä pointti tos touhussa on? ja nyt on turha ihmisten vedota pieniin lapsiin, tota tekee myös lapsettomat.
yksikin muija eli vuosia silleen et ei voi lasten takia erota ja hyppäs baareissa ettimässä uutta ja sit kun tärppäs mies joka halusi muutakin kuin sänkyhommia niin ei haitannut lapset mitään sen jälkeen selitys oli ei lastenkaan ole hyvä olla jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan parempi erota (ja muuttaa heti uuden miehen kanssa yhteen.) mielipide muuttui heti kun uusi mies löytyi.
onko se sitten niin et ihmiset ovat niin läheisriippuvaisia ettei erota vaikka liitto ei olisi toiminut enää vuosiin ja ei uskalleta jäädä yksin?
minä en jaksaisi elää liitossa joka ei toimi ja rakkautta ei ole.
ennemmin lähtisin kokeilemaan elämää yksin, ennemmin onneton yksin kuin kaksin. oma elämä lipuu vaan ohi kyssöttäessä siinä onnettomassa liitossa.

 

[alabama]

Voi hemmetti! :kieh:
Itse olen aviomieheni kanssa seurustellut 14-vuotiaasta enkä KOSKAAN menisi toisen miehen matkaan jos toinen sanoo olevansa ihastunut minuun.Nyt nainen ryhdistäydy!
Sinulla on elämä oman miehesi kanssa,koita pelastaa suhteenne mutta älä tuon miehen matkaa nyt eksy.Jos liittonne ei todellakaan toimi niin sitten lopetat sen ja katot uudestaan myöhemmin kenen kanssa rupeat vehtaamaan.

 

[taustalla]

Kuten jo joku aikaisemminkin totesi, arki tulee joka suhteeseen jossain vaiheessa. Olette tosi itsekkäitä, jos hajotatte kaksi perhettä omien intohimojenne vuoksi. Ainakin ensin kannattaa sitten erota kunnolla aikaisemmista suhteista ennen kuin alkaa mitään uusia virittelemään.

Vietä miehesi kanssa kahdenkeskeistä laatuaikaa ja mieti oikein tarkasti, mihin hänessä alun perin rakastuit jne. Sitten pohdi, oletko valmis menettämään kaiken sen, koska tulevaisuudesta tämän uuden miehen kanssa et voi olla varma... Mitäs sitten kun elämä hänen kanssaan ei olisikaan niin ihanaa? Kannattaako siis riskeerata?
Mutta jokainen tekee niin kuin itse haluaa...

 

[Typy]

Nyt järki käteen tosiaan. Ajatelkaa molempien lapsia! Olet mennyt naimisiin ja luvannut tahtoa. Nyt sitä tahtoa tarvitaan! Ihastuksia voi olla, mutta niitä ei pidä ruokkia. Oma tahto on vahva ja ihminen pystyy tahdon voimalla mihin vaan. Koita jättää vieras mies pois kuvioista ja keskittyä omaan suhteeseen ja kuinka sitä voisi parantaa! Alkuhuuma vieraan miehen kanssa katoaa kuitenkin viimeistään kahden vuoden päästä, ja sitten sua harmittaa, kun jäät yksinhuoltajaksi. Tätä mieltä oli Typy, tää on vaan mun näkemys