P
pää sekaisin
Vieras
Mitä sanotte tästä tilanteesta: olen ollut naimisissa 7 vuotta ja seurustellut mieheni kanssa lukioikäisestä (13 vuotta). Meillä on kaksi pientä lasta(3 ja 1,5 vuotiaat). Olemme viettämässä iltaa ystäväperheemme kanssa, joilla myös pieniä lapsia, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Ystäväperheen mies on nuoruuteni suuri ihastus ja mieheni tämän hetkinen paras kaveri. Yhtäkkiä ystäväperheen mies (pienessä maistissa) kertoo olleensa ihastunut/rakastunut minuun kaikki nämä vuodet, jotka olemme tunteneet ja kuitenkin useamman kerran vuodessa nähneet.
Minä tietysti ilmoituksesta polvet vetelinä ja yhtäkkiä kaikki vanhat padotut tunteet pintaan nousseina aivan onnesta sekaisin. Itsellä nimittäin tunteet varmasti kaiken aikaa kanssa siellä olleet, ne vain on olosuhteiden pakosta padonnut ja koittanut unohtaa. Yhteisissä illanistujaisissa on aina ollut ilmassa jotain ja on halattu, pari kertaa pussattukin. Olen vain aina pistänyt sen vanhan ihastuksen ja juopuneiden ystävien piikkiin. Nyt on sitten viikon päivät asiaa sulateltu, pari kertaa kahvin merkeissä nähty, juteltu tilanteesta ja oltu ajatukset niin sekaisin kuin vain voi.
Toisaalta ihan älytön tunne, että "tartu hetkeen", varsinkin kun en ole ollut nykyisessä liitossani enää pitkään aikaan onnellinen. Arki on kyllä sujunut ok, mutta enemmänkin olemme olleet miehen kanssa kavereita kuin aviopuolisoita. Toisaalta tietysti hirveä syylliseyyden tunne näistä omista voimakkaista tunteistä tätä toista miestä kohtaan. Ja usein myös tunne, että ei tätä pienten lasten perhettä voi rikkoa.
Tämä toinen mies on se aktiivisempi osapuoli ja haluaa ehkä enemmän yhteistä tulevaisuutta kanssani. Itse olen aina ollut ihminen, joka miettii paljon muiden tunteita ja sitä mitä muut asiasta ajattelee. Nyt on toisinaan tunne, että pakko ajatella välillä itsekkäästikin ja lähteä liitosta, johon ei tyytyväinen ole. Siinä on vain niin monen ihmisen tunteet pelissä, että hirvittää...
No, tarkoitus on nyt tämän toisen miehen kanssa tapailla jokunen kerta ihan kahvin merkeissä, tutustua paremmin kahden kesken, ja miettiä ja katsoa, mihin tilanne johtaa. Älyttömän raskasta aikaa vaan on, kun ajatukset surraa koko ajan edestakaisin puolesta ja vastaan.
Saas nähdä kuinka muijan käy... :/
Minä tietysti ilmoituksesta polvet vetelinä ja yhtäkkiä kaikki vanhat padotut tunteet pintaan nousseina aivan onnesta sekaisin. Itsellä nimittäin tunteet varmasti kaiken aikaa kanssa siellä olleet, ne vain on olosuhteiden pakosta padonnut ja koittanut unohtaa. Yhteisissä illanistujaisissa on aina ollut ilmassa jotain ja on halattu, pari kertaa pussattukin. Olen vain aina pistänyt sen vanhan ihastuksen ja juopuneiden ystävien piikkiin. Nyt on sitten viikon päivät asiaa sulateltu, pari kertaa kahvin merkeissä nähty, juteltu tilanteesta ja oltu ajatukset niin sekaisin kuin vain voi.
Toisaalta ihan älytön tunne, että "tartu hetkeen", varsinkin kun en ole ollut nykyisessä liitossani enää pitkään aikaan onnellinen. Arki on kyllä sujunut ok, mutta enemmänkin olemme olleet miehen kanssa kavereita kuin aviopuolisoita. Toisaalta tietysti hirveä syylliseyyden tunne näistä omista voimakkaista tunteistä tätä toista miestä kohtaan. Ja usein myös tunne, että ei tätä pienten lasten perhettä voi rikkoa.
Tämä toinen mies on se aktiivisempi osapuoli ja haluaa ehkä enemmän yhteistä tulevaisuutta kanssani. Itse olen aina ollut ihminen, joka miettii paljon muiden tunteita ja sitä mitä muut asiasta ajattelee. Nyt on toisinaan tunne, että pakko ajatella välillä itsekkäästikin ja lähteä liitosta, johon ei tyytyväinen ole. Siinä on vain niin monen ihmisen tunteet pelissä, että hirvittää...
No, tarkoitus on nyt tämän toisen miehen kanssa tapailla jokunen kerta ihan kahvin merkeissä, tutustua paremmin kahden kesken, ja miettiä ja katsoa, mihin tilanne johtaa. Älyttömän raskasta aikaa vaan on, kun ajatukset surraa koko ajan edestakaisin puolesta ja vastaan.
Saas nähdä kuinka muijan käy... :/