E
Epätoivoinen
Vieras
Hei!
Kerron nyt lyhykäisyydessään meidä tarinan.
Eli ollaan päällisin puolin todella onneliinen pieni perhe, mutta siältä suhde rakoilee. Meillä on vähän alle vuoden ikäinen lapsi. Ollaan ostettu uusi talo.
Mieheni oli ihana ja huomaavainen. Hyvä isä. Minua kohtaan hän on ollut mahtava, luotettava, rehellinen jne. Muutamaa kertaa lukuunottamatta, meillä ei oo turhaa toisiamme syytelty ja uhkailtu.
Nyt kaikki on muuttunut. Mies huutaa minulle kaikesta, ei ole mihinkään tyytyväinen, minä hoisan pääosin lapsemme yksin. Mies ei enää halua keskustella kanssani mistään, kääntää vain selkää tai jopa nukahtaa kun minä yritän keskustella. Hän kyselee että miksi minä olen muuttunut, kaivelee koko ajan minusta kaikki huonot puolet esiin. Olen todella tympääntynyt, en jaksa enää.
Meillä nykyisin vaan tapellaan. Minun ei kestä olla mistään erimieltä mieheni kanssa, muuten alkaa kauhia sota. En uskalla sanoa oikeen mitänn. Muutaman kerran mies on uhannut lyödä,mutta silloin on riidelty todella pahasti. Joskus mies viettää aikaa lapsen kanssa, yleensä minun pyynnöstäni, jotta voisin esim. käydä vessassa. Hän on todella luonteva lapsen kanssa ja lapsikin nauttii kovasti isänsä seurasta. Mutta mies enemmin tekee jotain yksin, kuin mitä viettää aikaa meidän kanssa. Hän sanoo minua rakstavansa, muttaa jokseenkin en aina jaksa uskoa.
Mieheni on kyllä ihana silloin kun sattuu olemaan sillä päällä. Rakastan häntä yli kaiken, mutta alkaa tunuta että kaikki on ykspuoleista. Olen koittanut puhua, mutta mies ei kuuntele. Yksin on vaikea tehdä mitään. Sitten minä turhaudun ja käyttäydyn välinpitämättömästi kun en enää jaksa yrittää. Sitten minua syytetään.
Auttakaa, mitä pitäis tehä?
Haluan että lapsella on molemmat vanhemmat ja että he ovat onnellisia keskenään.
Kerron nyt lyhykäisyydessään meidä tarinan.
Eli ollaan päällisin puolin todella onneliinen pieni perhe, mutta siältä suhde rakoilee. Meillä on vähän alle vuoden ikäinen lapsi. Ollaan ostettu uusi talo.
Mieheni oli ihana ja huomaavainen. Hyvä isä. Minua kohtaan hän on ollut mahtava, luotettava, rehellinen jne. Muutamaa kertaa lukuunottamatta, meillä ei oo turhaa toisiamme syytelty ja uhkailtu.
Nyt kaikki on muuttunut. Mies huutaa minulle kaikesta, ei ole mihinkään tyytyväinen, minä hoisan pääosin lapsemme yksin. Mies ei enää halua keskustella kanssani mistään, kääntää vain selkää tai jopa nukahtaa kun minä yritän keskustella. Hän kyselee että miksi minä olen muuttunut, kaivelee koko ajan minusta kaikki huonot puolet esiin. Olen todella tympääntynyt, en jaksa enää.
Meillä nykyisin vaan tapellaan. Minun ei kestä olla mistään erimieltä mieheni kanssa, muuten alkaa kauhia sota. En uskalla sanoa oikeen mitänn. Muutaman kerran mies on uhannut lyödä,mutta silloin on riidelty todella pahasti. Joskus mies viettää aikaa lapsen kanssa, yleensä minun pyynnöstäni, jotta voisin esim. käydä vessassa. Hän on todella luonteva lapsen kanssa ja lapsikin nauttii kovasti isänsä seurasta. Mutta mies enemmin tekee jotain yksin, kuin mitä viettää aikaa meidän kanssa. Hän sanoo minua rakstavansa, muttaa jokseenkin en aina jaksa uskoa.
Mieheni on kyllä ihana silloin kun sattuu olemaan sillä päällä. Rakastan häntä yli kaiken, mutta alkaa tunuta että kaikki on ykspuoleista. Olen koittanut puhua, mutta mies ei kuuntele. Yksin on vaikea tehdä mitään. Sitten minä turhaudun ja käyttäydyn välinpitämättömästi kun en enää jaksa yrittää. Sitten minua syytetään.
Auttakaa, mitä pitäis tehä?
Haluan että lapsella on molemmat vanhemmat ja että he ovat onnellisia keskenään.