F
foz
Vieras
Minulla siis tilanne se, että olen töissä paikassa, jossa työntekijöillä on hyvin erilaiset tehtävänkuvaukset. Minun työtehtäväni kattavat vain n. 30 - 40 % työajastani, muu aika on pelkkää ajan kuluttamista. Muut työntekijät taas ovat suurimman osan työajastaan kiireisiä ja jollakin kertyy viikottain ylitunteja. Asiasta on puhuttu moneen kertaan sekä esimiehen, että työkavereiden kanssa. Työkaverit ovat tietoisia, että minulla on aikaa ja halua tehdä enemmän ja auttaa, missä voin, mutta minun apu ei heille kelpaa.
Itse olen tilanteesta tosi ahdistunut ja turhautunut. Tunnen, että olen täysin tarpeeton ja ulkopuolinen. Vuoden alusssa tilanne meni siihen, että itkin työmatkoilla mennen tullen, itkin välillä työpaikalla, jouduin menemään välillä ulos, kun tuntui, etten saa happea ja heräilin pitkin öitä ahdistukseen. Töissä hoidin kyllä kaikki vähäiset hommani, mutta en jaksanut osallistua yhteisiin kahvihetkiin tai muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen. Istuin vain pöytäni ääressä ja yritin jotenkin selvitä työpäivästä. Lopulta menin lääkäriin, kun tuntui, etten enää pärjää olotilani kanssa. "Tuomioski" tuli keskivaikea masennus ja lääkitys. Koko tänä hankalana ajanjaksona yksikään työkaveri ei kysynyt minulta, miten menee tai onko jokin vialla. Sen sijaan moni heistä oli käynyt valittamassa esimiehelle, että käyttäydyn asiattomasti.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen hetken aikaa meni paremmin, mutta nyt ahdistus on palannut. Mitä ihmettä minä teen?
Itse olen tilanteesta tosi ahdistunut ja turhautunut. Tunnen, että olen täysin tarpeeton ja ulkopuolinen. Vuoden alusssa tilanne meni siihen, että itkin työmatkoilla mennen tullen, itkin välillä työpaikalla, jouduin menemään välillä ulos, kun tuntui, etten saa happea ja heräilin pitkin öitä ahdistukseen. Töissä hoidin kyllä kaikki vähäiset hommani, mutta en jaksanut osallistua yhteisiin kahvihetkiin tai muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen. Istuin vain pöytäni ääressä ja yritin jotenkin selvitä työpäivästä. Lopulta menin lääkäriin, kun tuntui, etten enää pärjää olotilani kanssa. "Tuomioski" tuli keskivaikea masennus ja lääkitys. Koko tänä hankalana ajanjaksona yksikään työkaveri ei kysynyt minulta, miten menee tai onko jokin vialla. Sen sijaan moni heistä oli käynyt valittamassa esimiehelle, että käyttäydyn asiattomasti.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen hetken aikaa meni paremmin, mutta nyt ahdistus on palannut. Mitä ihmettä minä teen?