Jos ongelmana olisi pelkästään tuo pukkijuttu, puhuisin lasten kanssa siihen tyyliin, ettei heidän oletetakaan siihen uskovan, mutta että se nyt on vain sellainen vinkeä show, jonka voi ottaa huumorilla.
Meillä isä pukeutui pukiksi aika pitkäänkin sen jälkeen, kun meille lapsille oli valjennut, ettei melko säännöllisesti arkipäiviin sijoittuvaa työtä tekevälle isälle nyt ihan joka jouluaatto voi tulla pakottavaa tarvetta tehdä kirjoitushommia. Jossain vaiheessa teininä homma sitten kääntyi niin, että me lapset pukeuduimme tontuiksi, ja vedimme vähän esityksentynkää isovanhemmille ja vanhemmille. Se oli hauskaa

. Pelkästään tuossa asiassa siis peräänkuuluttaisin teineiltä huumoria.
Mutta jos kyse on tosiaan siitä, että anoppi haluaa toimia ikään kuin koko joulunäytelmän ohjaajana, eikä muiden toiveille ole sijaa, ymmärrän ärsytyksen. Luultavasti tuossa tilanteessa itse ehdottaisin miehelle, että vietetään joulu vihdoin oman perheen kesken, ja kun lapsetkin ovat noin isoja, jokainen saa ehdottaa omia toiveitaan ohjelman, ruokien ym. suhteen, ja ne sitten yhteisvoimin sovitetaan yhteen ja toteutetaan soveltuvin osin, jokaisen osallistuessa kykyjensä mukaan.