Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:Mulla on vain muutama oikein läheinen ystävä ja jos heillä olisi lapsia niin rakastaisin varmaan heitä kovasti ja mielelläni auttaisin hoitamalla ja lainaamalla rahaa.
Mutta osaan vain ajatella omia ystäviäni ja suhdettani heihin.
Ap.lla ja hänen ystävällään saattaa olla ihan tyystin erilainen suhde ja lainatut rahat saattaisivat mennä kankkulan kaivoon eikä lastenhoidosta olisi mitään konkreettista iloa jos kyse ei olisi väsystä vaan laiskuudesta.
Kauanko sä jaksaisit niin tehdä? Jos asianomainen itse ei saa tehdyksi mitään tilanteen parantamiseksi...?
Jos ei tekisi yhtään mitään oman tilanteensa eteen niin en tietenkään yhtään .
Oltiin useampi vuosi epävirallisena tukiperheenä joten kauan jaksaisin jos siitä olisi lapsille oikeasti konkreettista hyötyä eikä vain tapa vanhemmille alitella aitoja.
Mutta tuota en sulattaisi tai jaksaisi olla empaattinen että himassa on riehuva työtä välttelevä mies. Ap varmasti aina itkee ja valittaa puolisonsa tekemisistä mutta tilanteen ollessa rauhallinen painelee kaiken villasella ja mies onkin ihan hyvä ja kiva...
En kestä naisia/miehiä jotka vuodesta toiseen roikkuvat tuhoisassa suhteessa. Ja jos kuviossa on lapsia niin ls-ilmoitus on varmaan kyllä paikallaan, ei siinä taida tukemiset ja lässytykset auttaa.