Mitä tekisitte? Lapsen kasvatuksesta...

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="minä";23477640]Toi palkintohomma toimii vaan niin, että selvität (Dr Philin sanoin) mikä lapsen valuutta on. Mikä sille on tärkee ja mistä tykkää? Vaikka jokin lastenohjelma, pelaaminen, lelu? Eli palkintojuttu voisi mennä esim. näin: "Kun autat minua korjaamaan astiat pöydästä ja olet käynyt pesulla, saat katsoa uusimman Bakugan jakson." Ja muista aina kehua myös jostain, jos vaan vähänkin löydät jotain, mitä on tehnyt hyvin. Esim. "Olitpa reipas saunakaveri tänään." tms.[/QUOTE]

Juuri tuota ajoin takaa, en tarkoittanut välttämättä rahaa vaikka oma poikani keräileekin ahkeruuskolikoita innokkaana että saa säästettyä taas uuteen TÄRKEÄÄN ostokseensa Eli uppoudu ap asioihin jotka ovat pojalle tärkeitä. Heitä juttua vaikkapa Bakuganista jos se häntä kiinnostaa. On ihan eri vaikutus kun hetkeksi laskeutuu sinne lapsen tasolle ja on kaveria. Sitten taas kuitenkin suurimmaksi osaksi ollaan niitä vanhempia joilta saa rajoja ja rakkautta.

 

[:)]

[QUOTE="vieras";23476968]Tässä se ongelma taisi tulla kiteytettyä. Poika ei koe kuuluvansa teidän perheeseen, koska selvästi pidät tytärtäsi maailman napana. Poika pelkää joutuvansa hylätyksi, syrjäytetyksi jne.[/QUOTE]

Tää taitaapi olla totta tosiaan....laskeppas se oma kullannuppusi sieltä jalustalta samalle tasolle kuin miehesi poika ja varmasti asiat alkaa rullaamaan

 

["minä"]

Eikä sen kahdenkeskisen jutun tarvi mikään suuri elämysmatka olla. Pienet jutut ja hetket on tärkeitä. Jos isä menisi vaikka kahdestaan kauppaan pojan kanssa ja samalla kävisivät pitsalla tai jätskillä ja juttelisivat niitä näitä. Esimerkiksi.

Kolmevuotias kuitenkin vaatii erilailla vielä huomiota ja hoitamista. Siksi pojan täytyisi muilla tavoilla tuntea olevansa omana itsenään tärkeä ja rakas, ettei tarvisi hakea huomiota ja "esittää" koko aikaa. Yritä saada sun mies ymmärtämään, että ne omat jutut olis tosi tärkeitä, just ton ikäeronkin takia. Tykkäiskö poika keilaamisesta tai muusta "isompien" jutusta?

 

[Slummien miljoonitär]

Kiitos vastauksistanne. Pitää yrittää vielä miehelle jutella ja miehelle voikin sitten jo tiukempia rajoja vetää , jos ei ala menemään perille.

Ongelma lienee myös, ettei mies ja poika ole koskaan kahden viettämässä aikaa. Aina miehelläni pakkomielle siihen, että kaikkien pitää yhdessä touhuta, oli se kuinka helvettiä tahansa! Nyt ehdotin, että lähtisivät kahden jollekin v-loppureissulle. Toiv.tajuaa nyt lähteä!

Okei, ehkäpä 12-vuotias turhautuu jos toiminta on aina semmoista joissa 3-vuotiaskin menee mukana. Ei muutakuin kahden aina välillä jonnekin puuhastelemaan, isä ja poika, ja välillä sinä ja poika. Tuli muuten mieleen, kun mainitsit että kehutte paljon poikaa. Pakko kysyä tulevatko kehut oikeasti sydämestä? Rakastatko sinä poikaa? Ekan viestin perusteella hän nimittäin tuntuu aika riippakivelle mielestäsi. Kyllä lapsikin aistii jos kehut ovat vain sanahelinää joilla ei oikeasti tarkoiteta mitään.

 

[Löpsö]

Totta kait kehun sydämestä. Saattaahan sitä ihailla ja kehua ihan vierastakin lasta sydämestä . Ei se lapsen kehuminen ole minulle ainakaan ylivoimainen juttu, vaan ihan luonnollinen asia.

Mutta ei, en rakasta poikaa. En voi kokea rakkautta samalla tavalla kuin omaa lastani kohtaan. Ja hieno asia on se, ettei minun tarvitsekaan rakastaa poikaa kuten omaani, koska ei ole omani. Ja tämä siis ihan asiantuntijoidenkin näkemys, että jos ei ole lapsen vanhempi, ei pidä sitä alkaa teeskentelemäänkään ja esittää rakkautta, jota ei ole..

 

[ammattikasvattaja]

Suosittelen lukemaan kirjallisuutta ettei tulisi hutkineeksi elämäänsä sirpaleiksi. Hyviä ko aiheeseen liittyviä esim. Liisa Keltikangas-Järvisen: Temperamentti sekä Hyvä itsetunto opukset ja Sinkkosen poikien kasvattamiseen liittyvät kirjat. Kaksitoistavuotias on jo murrosiän myrskyssä! Kolmetoistavuotias poika on jo keskellä murrosikää! Juuri nyt on kysyntää rakastaville vanhemmille.