Mitä tekisitte mun tilanteessa: opiskelu (ei aiempaa tutkintoa) vai vauva miehen mieliksi?

["voi elämä"]

Olen 26-vuotias nainen ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta. Mulla ei ole aiempaa tutkintoa, vaan olen tehnyt lukion jälkeen erinäisiä hanttihommia (siivooja, tarjoilija, raksa-apulainen jne.). Kirjoitin aikoinani melko hyvät paperit lukiosta (keskiarvo 9,2 ja yo-todistuksessa eximia), mutta jotenkin jämähdin töihin rahan himoissani.

Nyt olen alkanut ajatella opiskelua, koska en välttämättä tahdo viettää loppuelämääni tällaisissa töissä. Suoritin oppisopimuksella ravintola-alan tutkinnon ja nyt olisi mahdollisuus ylennykseen, mutta en tiedä tahdonko. Palkka on ihan ok ja hommakin, mutta tahtoisin opiskella itselleni akateemisen loppututkinnon ja päästä parempiin hommiin. Haaveena olisi kauppatieteet tai informaatioteknologia.

Mieheni on kuitenkin alkanut ehdotella nyt perheenlisäystä, mutta mä en oikein tiedä. Periaatteessa molemmilla palkka juoksee ja elämä ok, mutta tunnen olevani jotenkin "kesken" vielä, enkä valmis lapseen. Mies taas haluaisi kovasti nyt. Minä haluaisin opiskella, enkä tahdo tehdä sitä lapsen kanssa. Jos lähden opiskelemaan, niin lapsen aika on sitten valmistumisen jälkeen. Ensin pitää keskittyä opintoihin ja muuhun elämään.

Mies ei mun opiskeluhaaveista oikein innostu, viiden vuoden koulutus on kuulemaa tuskaisen pitkä aika, suositteli uutta oppisopimusta. Itse myöskin duunarina hän ei nyt ehkä ymmärrä tavoitteitani täysin. Haluan parempaa kuin kantaa juomia selkä vääränä. Olen vielä nuorikin.

En tiedä, mikä häntä mun opinnoissa ahdistaa... Se, että hän ei saisikaan lasta heti, vai että kokisi itsensä huonommaksi jos kouluttaudun.

Kyllä minäkin perhettä tahdon ehkä joskus, mutta mua taas ahdistaa ajatus, että ryhtyisin miltei kouluttamattomana duunarina äidiksi, kun olen kuitenkin aina ajatellut mm. koulumenestykseni perusteella ja muutenkin, että kouluttaudun korkeasti. Tuntisin itseni jotenkin huonoksi jos tekisin lapsen ilman koulutusta.

 

[endie2]

aika yksinkertaista. jos et itse halua lasta, ei ole vielä sen aika.

 

["vieras"]

Ehdottomasti teet lapsen miehesi mieliksi, tietenkin!

 

[juupsis]

Ei lasta tehdä kenenkään mieliksi!! voi hyvänen aika sentään.... Tietenkään et tee lasta jos et ole siihen valmis, siitä kärsii sekä lapsi että sinä ja siinä sivussa todennäköisesti myös mies ja teidän parisuhde!

 

[dkbjdvb]

Opinnot ensin ehdottomasti. Mä valitsin koulutuksen ja tein lapsen vasta 32 vuotiaana. Hetkeäkään en kadu. Jos ei ole mitään selkeitä ongelmia näkyvissä, joiden vuoksi ei ehkä saisi lasta 5 v. päästä enää, voi ihan hyvin odotella.

Jos olisin jäänyt kouluttamattomaksi ja kotiin lapsen kera, olisin tuntenut itseni miehen armoilla olevaksi ja jotenkin olisin tuntenut elämän jääneen elämättä. Kun nuori kuitenkin vielä oli. Nyt mulla on lapsellekin enemmän annettavaa. Eikä nuoruuden menot kiinnosta niin.

 

[....]

..vaaranahan olisi jäädä duunari-yh:ksi riippatissiseksi pullamahaksi. Opinnot kannattaa!

 

["suski"]

Et tietenkään tee lasta ellet itse sitä kamalasti halua. Jos vauvakuume iskee kesken opiskelun, niin lapsen voi tehdä siinä välissäkin. Akateemisessa tutkinnossa ei ole niin paljon läsnäolopakkoa kuin ammatillisella puolella.

 

["vieras"]

Jos sinulla on haaveita ja unelmia, niin ei muuta kuin niitä toteuttamaan.

 

[voi kuule]

[QUOTE="suski";22620468]Et tietenkään tee lasta ellet itse sitä kamalasti halua. Jos vauvakuume iskee kesken opiskelun, niin lapsen voi tehdä siinä välissäkin. Akateemisessa tutkinnossa ei ole niin paljon läsnäolopakkoa kuin ammatillisella puolella.[/QUOTE]

Niin, ei välttämättä läsnäolopakkoa, mutta aika hemmetin paljon töitä muuten. Ei se, että ei ole pakko käydä luennoilla, tarkoita sitä, että ei tarvitsisi opiskella.

Itse en olisi voinut tehdä lasta kesken yo-opintojen, sillä tentteihin lukeminen, esseet, raportit, seminaarit jne. vievät paljon aikaa ja vaativat keskittymistä, rauhaa.

Jotenkin vain huvittaa se, että aina mainostetaan sitä, miten helppoa ja kannattavaa on tehdä lapsi kesken opintojen, kun ei ole sitä läsnäolopakkoa. Joopa joo. Helpomaa se on kesken ammatillisten opintojen, kun päivä loppuu siihen, kun koulun kello soi.

 

[Ooo]

Itse opiskelin ja sain lapsen vasta 34-vuotiaana. Tällä hetkellä osittain toivoisin, että olisin saanut lapsen/lapset aiemmin, mutta toisaalta en vaihtaisi pois opiskelua ja hyvää ammattiakaan. Osa pystyy tekemään molempia, en tajua itse miten. Itsekkäästi halusin nauttia myös opintojen jälkeen siitä elämästä minkä pystyi kuukausittaisen tilin kanssa elämään. Mutta itsellä ei ollut asiassa ristiriitaa miehen kanssa, vaikka oltiin oltu yli 10 vuotta yhdessä. Se oli helpompaa kuin sinulla. Lapsen aika oli kun se tuli molempien toiveeksi. Toisen toiveesta en lähtisi ikinä niin suureen ja vastuulliseen hommaan kuin lapsen saaminen ja kasvattaminen. Vaikka kaikki kääntyisi hyväksi ja onnelliseksi, niin on aina myös mahdollisuus katkeroitumiseen.

 

[onnistuu]

Vauvan kanssakin voi opiskella. Teet niin, että menet opiskelemaan, otat siis paikan vastaan, lykkäät vuodella. Kun lapsi on vuoden ikäinen, alat hiljalleen opiskella, yliopistossa saa itse päättää tahdin. Miehesi käy töissä, saat olla kotona ja kun aloitat opiskelun, saat tukea ja lainaakin tarvittaessa.

Tokihan voit opiskella vauva-aikanakin. Tentteihin voi lukea kun vauva nukkuu. Luennoille voi myös ottaa vauvan mukaan. Kun käyt tentissä, niin mies voi varmasti hoitaa vauvaa sen muutaman tunnin.

 

[dfgerge]

Jos et halua, et tee vauvaa. Jos haluat niin hopi hopi Muutenkin ihan tarpeeks korkeella ensisynnytäjien keski-ikä... Mutta vasten tahtoa ei pidä lapsia tehdä, miksi pitää tehdä jos ei alkujaankaan niitä halua? Jätä tekemättä ja tee jotain kivaa itse

 

[fhnx]

Niin, ei välttämättä läsnäolopakkoa, mutta aika hemmetin paljon töitä muuten. Ei se, että ei ole pakko käydä luennoilla, tarkoita sitä, että ei tarvitsisi opiskella.

Itse en olisi voinut tehdä lasta kesken yo-opintojen, sillä tentteihin lukeminen, esseet, raportit, seminaarit jne. vievät paljon aikaa ja vaativat keskittymistä, rauhaa.

Jotenkin vain huvittaa se, että aina mainostetaan sitä, miten helppoa ja kannattavaa on tehdä lapsi kesken opintojen, kun ei ole sitä läsnäolopakkoa. Joopa joo. Helpomaa se on kesken ammatillisten opintojen, kun päivä loppuu siihen, kun koulun kello soi.

No minulla oli helppoa, helpompaa kuin työelämä ohella.
Lapset kannattaa tehdä nuorena jos mahdollista
Jos on ahkera luonteeltaan ja hyvä mies niin ei ole syytä miksi ei.

 

["huokaus"]

No minulla oli helppoa, helpompaa kuin työelämä ohella.
Lapset kannattaa tehdä nuorena jos mahdollista
Jos on ahkera luonteeltaan ja hyvä mies niin ei ole syytä miksi ei.

Niin, miksikähän ei? Vaikka siksi, että mies ei halua naisensa opiskelevan korkeakoulututkintoa, koska pelkää alemmuudentunnetta. Ehkä mies vaistoaa, että nainen on kasvamassa erilleen hänestä, ja siksi haluaa sitoa tämän kiinni lapsen avulla.

Right, semmoiseen tilanteeseenhan pitää pukata uusi kansalainen! Kun on kerran ahkera ja hyvä mies kyseessä.

 

["pah"]

..vaaranahan olisi jäädä duunari-yh:ksi riippatissiseksi pullamahaksi. Opinnot kannattaa!

Laiskat ihmiset jää yh-duunariksi, ja just ne kuuluu samaan kastiin joiden mielestä on pakko ja muiden myös opiskella ennen lapsia. Enpä minä jäänyt lainkaan, mutta olenkin ahkera luonteeltani
Kaikki ei...

 

["huokaus"]

Vauvan kanssakin voi opiskella. Teet niin, että menet opiskelemaan, otat siis paikan vastaan, lykkäät vuodella. Kun lapsi on vuoden ikäinen, alat hiljalleen opiskella, yliopistossa saa itse päättää tahdin. Miehesi käy töissä, saat olla kotona ja kun aloitat opiskelun, saat tukea ja lainaakin tarvittaessa.

Tokihan voit opiskella vauva-aikanakin. Tentteihin voi lukea kun vauva nukkuu. Luennoille voi myös ottaa vauvan mukaan. Kun käyt tentissä, niin mies voi varmasti hoitaa vauvaa sen muutaman tunnin.

Miksi se vauva pitäisi tehdä miehen mieliksi, jos aloittaja ei sitä tällä hetkellä halua?

 

["just"]

[QUOTE="huokaus";22621612]Niin, miksikähän ei? Vaikka siksi, että mies ei halua naisensa opiskelevan korkeakoulututkintoa, koska pelkää alemmuudentunnetta. Ehkä mies vaistoaa, että nainen on kasvamassa erilleen hänestä, ja siksi haluaa sitoa tämän kiinni lapsen avulla.

Right, semmoiseen tilanteeseenhan pitää pukata uusi kansalainen! Kun on kerran ahkera ja hyvä mies kyseessä.[/QUOTE]

Mitä ihmettä sä selität....hehehehe

 

["huokaus"]

[QUOTE="just";22621621]Mitä ihmettä sä selität....hehehehe [/QUOTE]

Sitä, että oletteko te ihan hulluja? Aloittaja sanoo, ettei halua lasta eikä ole valmis lapseen, ja täällä mammat toteavat, että kyllä se lapsi pitää tehdä jos kerran on hyvä mieskin. Ei ole lukutaidolla siunattu näitä palstalaisia ei.

 

["vieras"]

No opiskelemaan tottakai, jos kerran sitä haluat. Lapsen aika on sitten, kun molemmat sitä haluaa.

 

["vieras"]

Yksinkertaista kysymystä itsellesi: haluatko sinä lapsen nyt vai et? Jos et, et missään nimessä hanki sitä miehesi mieliksi.

 

["sama"]

[QUOTE="huokaus";22621643]Sitä, että oletteko te ihan hulluja? Aloittaja sanoo, ettei halua lasta eikä ole valmis lapseen, ja täällä mammat toteavat, että kyllä se lapsi pitää tehdä jos kerran on hyvä mieskin. Ei ole lukutaidolla siunattu näitä palstalaisia ei.[/QUOTE]

Ei kun vastasin vain lähinnä sellaisiin "yh-duunariäidiksi jäät" viesteihin mitä täällä on, kuinka naurettavia.. Tottakai jööt jos olet niin hiton laiska ihminen. Ja naurattaa kun joku on sitä mieltä että se EI onnistu niin päin...eipä ollut kovin vaikeeta
En minäkään ole sitä mieltä että lapsi pitää tehdä jos ei halua

 

["kipinä"]

hiukan kaksipiippuinen juttu... jos itse et ole valmis niin sit ei kannata. mut onko esteenä vain tämä kouluun pääseminen? jos mies haluaa niin sekään ei riitä syyksi perustaa perhettä nyt. kyllä sen tarttis olla molempien haave samalla aikaa..

Mut yhteen asiaan kommentoin: ei lapsia NIIN VAIN TUOSTA NOIN TEHDÄ!!!!!!! monelle käynyt niin et joo ei vielä tehdä.. sit ollaan yli 30 vee ja ei tärppää ei millään...

jos sulla on jo vakituinen työ, niin pääset sinne takas kun äitiysloma päättyy, ja sitten voitkin päästä jonnekkin uuteen paikkaan tai vaikka opiskelemaan. Miehen kanta opiskelun suhteen on aika hyvin ymmärrettävä, tulothan tippuisi aika tavalla....

Mietit molempien asioiden plus ja miinus-puolet ja teette päätöksen miehesi kanssa yhdessä, näin mä ainakin suosittelen

 

["vieras"]

Jos tuntuu että et ole vielä valmis lapseen jahalaut opiskella niin seuraa sitä unelmaa. Jos teet lapsen miehen mieliksi, jää omat haaveet kaihertamaan ja vaarana katkeroituminen. Itse opiskelin duunariammatin lukion jälkeen kun en päässyt heti yliopistoon enkä halunnut pitää välivuotta. Sitten mies halusi lapsen ja meille tulikin perheenlisäystä. nyt työelämässä 10 vuotta vakkaripaikalla, polttelis lähteä opiskelemaan ja harmittaa kun se haave on toteuttamatta. Toisaalta en sillon nuorena vielä tiennyt tarkkaan mitä haluan tehdä työkseni ja minkälaisetn asioiden parissa puuhastella. Nyt aikuisen atunnen itseni paremmin ja se hyvä puoli että jos nyt lähtis opiskelemaan niin tietäis olevansa omalla alalla. Toisaalta nyt kun talous vakaa ja vakituinen työ, ja haaveammatissa huonot työnäkymät...rima aika korkealla lähteä...

 

["vieras"]

En ymmärrä miten joku yhdistää nämä kaksi sanaa, laiska ja duunari? Duunari tekee kovaa työtä usein pienellä palkalla, missä laiskuus? Työ kuin työ, jonkun se on tehtävä, ei koulutusaste määritä ahkeruuden tasoa.

 

[huih]

No minulla oli helppoa, helpompaa kuin työelämä ohella.
Lapset kannattaa tehdä nuorena jos mahdollista
Jos on ahkera luonteeltaan ja hyvä mies niin ei ole syytä miksi ei.

No, entäs jos ei ole niin ahkera luonteeltaan ja haluaa opiskella ihan omassa rauhassa, ilman että jokainen liike täytyy suunnitella viikon päähän? Haluaa nukkua pitkään ja lähteä sitten rauhassa luennolle, jutella opiskelukavereiden kanssa luennon jälkeen, ilman kiirettä kotiin. Käydä kahvilla ilman aikataulua, spontaanisti. Nukkua pitkään, harrastaa, nauttia olostaan.

Ylipäänsä se, että voi tulla ja mennä ihan vapaasti omien aikataulujen/aikatauluttomuuden mukaan. No joo, joillekin sopii kyllä lapset kesken opintojen.

Olenkohan mä vähän outo, kun haluan vielä nauttia kaikesta tuosta useamman vuoden ennen perhettä? Ajatus opinnoista ja lapsesta tässä iässä ja elämäntilanteessa on kamala. Mies on, yhdessä oltu useampi vuosi, mutta omat asunnot.

Ehkä mä mieluummin olen sitten vanhempi äiti kuin jätän tämä ihanan nuoruuden ja huolettomuuden, oman ajan ottamatta.

Terveisin, 27-vuotias opiskelija