H
hankalaa
Vieras
Meillä on siis koira, joka on yhdessä otettu. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana mies on kypsynyt koiraan ihan täysin ja on nyt ilmoittanut että koira lähtee 
Ja itse olen sitä vastaan, tietysti. Ok, koira on hankala, mutta vika on meissä eikä koirassa! Ei vaan olla saatu kasvatettua sitä niin että olisi mm. helppo käydä ulkona (räksyttää muille koirille). Sisällä tottelee pääasiassa hyvin, mutta ulkona ei kuule eikä tajua yhtään mitään. Ja on yritetty vaikka mitä, seurattu eri koiran koulutusohjelmia ja tutkittu netistä mitä voitaisiin kokeilla mutta kun ei vaan saada tottelemaan. Luulen kuitenkin että joku parempi kasvattaja saisi meidänkin koiran vielä oppimaan vaikka ei enää pentu olekaan.
Minulle koira on todella rakas. Ja on ollut sitä miehellekin, mutta ei ole enää. Äksyilee sille sisällä, tiuskii vaikkei olisi mitään syytä (koira ollut ihan kiltisti), laittaa rankaisupaikalle ilman hyvää syytä jne. Mies jopa kertoi että oli ajatellut joku aamu että päästäisi koiran tahallaan karkuun :O (ja sehän lähtisi karkuun, varmasti.. innostuu niin kun pääsee ulos).
Mies on lisäksi kyllästynyt hoitamaan koiran yksin, mutta minun aika menee vauvan kanssa nykyisin. Sanoinkin että voin alkaa koiraa käyttämään enemmän ulkona, mutta se edellyttää sitä että mies hoitaa sitten enemmän vauvaa. Ei vastannut tähän oikein mitään. Mutta selkeästi miehen tympääntyminen koiraan alkoi silloin kun vauva syntyi, sitä ennen ei ollut mitään tämmöistä!
Mitä tässä nyt voi tehdä? Minä en halua koirasta luopua ja mies taas vaatii juuri sitä. Yksin taas en pysty hoitamaan kaikkia koiran ulkoiluttamisia vauvan takia (esim. aamulenkki.. pitäisi herättää vauva aikaisin, syöttää ja pukea ja siinä vaiheessa koiralla olisi jo todella kova hätä).
Ja itse olen sitä vastaan, tietysti. Ok, koira on hankala, mutta vika on meissä eikä koirassa! Ei vaan olla saatu kasvatettua sitä niin että olisi mm. helppo käydä ulkona (räksyttää muille koirille). Sisällä tottelee pääasiassa hyvin, mutta ulkona ei kuule eikä tajua yhtään mitään. Ja on yritetty vaikka mitä, seurattu eri koiran koulutusohjelmia ja tutkittu netistä mitä voitaisiin kokeilla mutta kun ei vaan saada tottelemaan. Luulen kuitenkin että joku parempi kasvattaja saisi meidänkin koiran vielä oppimaan vaikka ei enää pentu olekaan. Minulle koira on todella rakas. Ja on ollut sitä miehellekin, mutta ei ole enää. Äksyilee sille sisällä, tiuskii vaikkei olisi mitään syytä (koira ollut ihan kiltisti), laittaa rankaisupaikalle ilman hyvää syytä jne. Mies jopa kertoi että oli ajatellut joku aamu että päästäisi koiran tahallaan karkuun :O (ja sehän lähtisi karkuun, varmasti.. innostuu niin kun pääsee ulos).
Mies on lisäksi kyllästynyt hoitamaan koiran yksin, mutta minun aika menee vauvan kanssa nykyisin. Sanoinkin että voin alkaa koiraa käyttämään enemmän ulkona, mutta se edellyttää sitä että mies hoitaa sitten enemmän vauvaa. Ei vastannut tähän oikein mitään. Mutta selkeästi miehen tympääntyminen koiraan alkoi silloin kun vauva syntyi, sitä ennen ei ollut mitään tämmöistä!
Mitä tässä nyt voi tehdä? Minä en halua koirasta luopua ja mies taas vaatii juuri sitä. Yksin taas en pysty hoitamaan kaikkia koiran ulkoiluttamisia vauvan takia (esim. aamulenkki.. pitäisi herättää vauva aikaisin, syöttää ja pukea ja siinä vaiheessa koiralla olisi jo todella kova hätä).
