T
töihin palaaja
Vieras
Tilanne siis tämä:
Minulla on vakituinen työpaikka omalta alalta, jossa todella vähän avoimia työpaikkoja yleensäkkin, saatikka sitten näin huonon taloustilanteen aikana.
Tällä hetkellä olen äitiyslomalla (tein kaksi lasta lyhyellä aikavälillä) ja kun tämä äippäloma loppuu, olen siis ollut pari vuotta pois työelämästä.
Aikanaan raskautumistani ei otettu kovinkaan positiivisesti työpaikallani, vaan minulta "evättiin" mm. messumatka ulkomaille eikä pyydetty yhteiseen koultukseen/illanviettoon jne. Ja oli muitakin asioita jotka saivat minut tuntemaan oloni jotenkin ulkopuoliseksi työpaikallani. Tämän lisäksi muutama kuukausi ennenkuin jäin äitiyslomalle, töihin palkattiin uusia työntekijöitä joiden kanssa tulin kyllä toimeen (ja tiedän että he arvostivat minun töpanostani ja pitivät minua hyvänä työntekijänä niinkuin pomonikin piti) mutta itse en tykännyt heidän kanssa työskentelystä.
Nyt pitäisi pikkuhiljaa miettiä töihin paluuta ja ahdistaa ja hurjasti! Haluaisin kyllä kovasti jo töihin, mutta en tuonne, vaikka uraani ajatellen tuo on alallani ns. unelmatyö jossa minun olisi järkevää vielä tehdä töitä.
Tekisi mieli vain irtisanoa itseni tuolta,mutta uuden työpaikan löytyminen ei ole kovinkaan helppoa. Hoitovapaalle voisin ehkä jäädä hetkeksi, mutta asuntolainan ja miehen epäsäännöllisten tulojen (on yrittäjä) vuoksi en voi kovinkaan pitkään olla lähes tulottomana.
Miehen mielestä olen hullu jos irtisanon itseni, mutta jo pelkkä ajatus niiden ihmisten kanssa työskentelystä saa niskakarvat pystyyn.
Eli mennäkkö hyväpalkkaiseen "unelmaduuniin" jossa työkaverit ahdistavat enkä tunne kuuluvani joukkoon vai irtisanoa itseni ja koittaa etsiä jotain muuta työtä?
Minulla on vakituinen työpaikka omalta alalta, jossa todella vähän avoimia työpaikkoja yleensäkkin, saatikka sitten näin huonon taloustilanteen aikana.
Tällä hetkellä olen äitiyslomalla (tein kaksi lasta lyhyellä aikavälillä) ja kun tämä äippäloma loppuu, olen siis ollut pari vuotta pois työelämästä.
Aikanaan raskautumistani ei otettu kovinkaan positiivisesti työpaikallani, vaan minulta "evättiin" mm. messumatka ulkomaille eikä pyydetty yhteiseen koultukseen/illanviettoon jne. Ja oli muitakin asioita jotka saivat minut tuntemaan oloni jotenkin ulkopuoliseksi työpaikallani. Tämän lisäksi muutama kuukausi ennenkuin jäin äitiyslomalle, töihin palkattiin uusia työntekijöitä joiden kanssa tulin kyllä toimeen (ja tiedän että he arvostivat minun töpanostani ja pitivät minua hyvänä työntekijänä niinkuin pomonikin piti) mutta itse en tykännyt heidän kanssa työskentelystä.
Nyt pitäisi pikkuhiljaa miettiä töihin paluuta ja ahdistaa ja hurjasti! Haluaisin kyllä kovasti jo töihin, mutta en tuonne, vaikka uraani ajatellen tuo on alallani ns. unelmatyö jossa minun olisi järkevää vielä tehdä töitä.
Tekisi mieli vain irtisanoa itseni tuolta,mutta uuden työpaikan löytyminen ei ole kovinkaan helppoa. Hoitovapaalle voisin ehkä jäädä hetkeksi, mutta asuntolainan ja miehen epäsäännöllisten tulojen (on yrittäjä) vuoksi en voi kovinkaan pitkään olla lähes tulottomana.
Miehen mielestä olen hullu jos irtisanon itseni, mutta jo pelkkä ajatus niiden ihmisten kanssa työskentelystä saa niskakarvat pystyyn.
Eli mennäkkö hyväpalkkaiseen "unelmaduuniin" jossa työkaverit ahdistavat enkä tunne kuuluvani joukkoon vai irtisanoa itseni ja koittaa etsiä jotain muuta työtä?