mitä tekisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja töihin palaaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

töihin palaaja

Vieras
Tilanne siis tämä:

Minulla on vakituinen työpaikka omalta alalta, jossa todella vähän avoimia työpaikkoja yleensäkkin, saatikka sitten näin huonon taloustilanteen aikana.

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla (tein kaksi lasta lyhyellä aikavälillä) ja kun tämä äippäloma loppuu, olen siis ollut pari vuotta pois työelämästä.

Aikanaan raskautumistani ei otettu kovinkaan positiivisesti työpaikallani, vaan minulta "evättiin" mm. messumatka ulkomaille eikä pyydetty yhteiseen koultukseen/illanviettoon jne. Ja oli muitakin asioita jotka saivat minut tuntemaan oloni jotenkin ulkopuoliseksi työpaikallani. Tämän lisäksi muutama kuukausi ennenkuin jäin äitiyslomalle, töihin palkattiin uusia työntekijöitä joiden kanssa tulin kyllä toimeen (ja tiedän että he arvostivat minun töpanostani ja pitivät minua hyvänä työntekijänä niinkuin pomonikin piti) mutta itse en tykännyt heidän kanssa työskentelystä.

Nyt pitäisi pikkuhiljaa miettiä töihin paluuta ja ahdistaa ja hurjasti! Haluaisin kyllä kovasti jo töihin, mutta en tuonne, vaikka uraani ajatellen tuo on alallani ns. unelmatyö jossa minun olisi järkevää vielä tehdä töitä.

Tekisi mieli vain irtisanoa itseni tuolta,mutta uuden työpaikan löytyminen ei ole kovinkaan helppoa. Hoitovapaalle voisin ehkä jäädä hetkeksi, mutta asuntolainan ja miehen epäsäännöllisten tulojen (on yrittäjä) vuoksi en voi kovinkaan pitkään olla lähes tulottomana.

Miehen mielestä olen hullu jos irtisanon itseni, mutta jo pelkkä ajatus niiden ihmisten kanssa työskentelystä saa niskakarvat pystyyn.

Eli mennäkkö hyväpalkkaiseen "unelmaduuniin" jossa työkaverit ahdistavat enkä tunne kuuluvani joukkoon vai irtisanoa itseni ja koittaa etsiä jotain muuta työtä?
 
Mulla oikeestaan ihan sama tilanne, mutta mä päätin irtisanoutua ja etsiä jotain työtä josta oikeasti pidän. Mun mies tuki mua tässä asiassa vaikka hänelläkin todella epäsäännölliset tulot (opiskelija) Koska se ei ole kenenkään etu että äiti on stressaantunut/ahdistunut työpäivän jälkeen. Paljon tsemppiä ja rohkeutta sulle :)
 
mulla sama tilanne,ainoa vaan että joudun palaamaan muutamaksi päiväksi työpaikalle koska sain 3kk ajan palkan ja äippärahan erotuksen ja se voidaan periä takas jos en toviksi palaa sinne
 
heippa!
Mulla sama tilanne kanssa, tai mun työkaverit ovat ihania, mutta työ jota teen ei kiinnosta yhtään ja se että työaika alkaa 6 aamulla ja olen tosi huono aamuherääjä. Mulla alkaa työt marraskuussa,olen ollut sitten n. 1,5v. poissa ja mua ahdistaa jo nyt töihin meno ihan suunnattomasti, siis yöllä jos herään en saa enää nukutuks kun alkaa ahdistaa ja musta töihinmenon ei pitäis ahdistaa ketään noin. Mutta täällä kans huonosti töitä nyt tarjolla ja muiden mielestä mun pitäis olla kiitollinen vakituisesta työpaikastani, mutta ahdistaa silti vaikka kuinka yrittäisin asiaa käännellä, kotiin en voi pidemmäks aikaa jäädä kun tarvitaan lisää tuloja. Että näin, mä aion palata töihin ahditukseni painamana ja ettiä jatkuvasti uusia paikkoja ja irtisanoutua vasta sitten kun uusi paikka on varma...katellaan miten pitkään joudun vielä tuolla kökkimään:)
Hyviä puolia tosin on; ihanat työkaverit, kiva ja reilu pomo ja suht hyvä palkka, joten yritän niitä ajatella koko ajan että jaksan:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hanne88:
Palaa tuohon edelliseen työhösi mutta katsele samalla avoimia paikkoja kotka kiinnostavat kyllähän sen vähän aikaa kestää vaikka päällä seisten ja tuolla tavalla et jäisi ilman palkkaakaan:)

Periaatteessa näinhän se olisi järkevä tehdä, MUTTA meillä on sellainen työsopimus, etten saa tehdä puoleen vuoteen kilpailijalle töitä :/ Ja toisekseen työnkuvani on sellainen, että työnantaja joutuisi tekemään jonkin verran järjestelyjä, kun palaan töihin niin sitten ne järjestelyt menevät "hukkaan" jos sieltä heti lähden pois. Vaikka eipä se minun asia ole ajatella työnantajan näkökulmasta asiaa...
 

Yhteistyössä