mitä tekisitte?

[uusperheen arkea..]

Meidän perheessä siis 2 lasta, joista nuorempi on yhteinen. Isä jaksoi leikkiä yms. Vanhemman lapsen kanssa ennen kuin tämä yhteinen lapsi syntyi. Sen jälkeen isän kaikki huomio(kielteistä lukuunottamatta)on mennyt omalle lapselle. Oon aika kovilla välillä kun haluaisin olla tasapuolinen lapsilleni mutta se ei onnistu ilman että isompi jää huomiotta. Mies ei ymmärrä, hän sanoo vaan että "pitäiskö laiminlyödä omaa lasta?". Ja tämä vanhempi lapsi koittaa hakea huomiota isapuolelta tekemällä kiusaa. Ja mies huomaa lapsen vain tällöin. Ei siis koskaan kun lapsi tekee jotain hyvää. Lisäksi mies puhuu esim. Näin: kato isin kulta, tein sulle lumilinnan, tuu leikkii omaa linnaas... Ja vanhempi lapsi seisoo vieres myrtyneenä. Alan olla tosi väsyny kun koskaan mies ei ymmärrä että hänen ja vanhemman lapsen välit paranis jos hän yrittäis edes vähän. Ja siinä sivussa tietysti minun ja nuoremman lapsen kun nyt on menty niin et minä pidän huolta vanhemmasta(alkaen siitä kenelle laitetaan aamupalaa tai autetaan pukemisessa yms..)ja isä nuoremmasta. Oon välillä tosi loukkaantunu ja vihainen miehelle. Olo on tosi voimaton kun hän ei ymmärrä. Kiukkuanko turhasta?

 

[-R]

No ohhoh... on siinä mies. Nostaisin kissan pöydälle ja jos ei onnistuis varaisin ajan perheneuvolaan. En paremmin osaa neuvoa!?

 

[uusperheen arkea]

Isompi lapsi on käynyt psykologin arviossa kun on hieman agressiivinen. Psykologi arveli elämän muutoksia syyksi, tosin vielä ei ole loppupalautetta antanut. Isäpuoli kävi myös psykologin luona, josta en kuullut muuta kuin että olivat jutelleet isyydestä(nuoremman lapsen). En oikein tiedä että pitäisikö vain sopeutua tähän tilanteeseen vai tosiaan hakea vielä apua jostain. Mies on tosin niin jäärä että pitää omasta kannastaan kiinni kynsin hampain ja harvoin myöntää virheensä(syy on esim. Esineessä tai minussa..) huoh.. Ja kolmas lapsi tulossa keväällä, tällä menolla äiti löytyy jostain parantolasta silloin..

 

["vieras"]

Hyvässä lykyssä kun lapsia tulee lisää, alkaa isä(puoli) tajuta paremmin et kaikki tarvii huomiota ja aikaa. Eli menee sellainen "eka oma lapsi"-huuma vähän ohi.
Toisaalta, sanoisin ettei mies välttämättä itse tajua ihan omaa käytöstään, pienemmälle on helpompi olla herttaisempi (ihan ilman uusperhettäkin se kuopus on usein sellainen koko perheen vauva) ja isommalle taas kokee et pitää enemmän kasvattaa.
Kuitenkin ongelma kuullostaa aika ikävältä ja ihan todelliselta. Itse en varmaan pystyisi pitkän päälle elämään siten että mies kohtelisi lastani huonosti ja epätasapuolisesti.
Kuuntelisiko mies jos puhuisi asiasta sisarusuhteen kannalta, että jos huomioi vaan nuorempaa se voi tehdä huonoa lasten sisarussuhteelle joka on kuitenkin yksi elämän pisimpiä ja tärkeimpiä ihmissuhteita? Ja puhuisi nimenomaan sen miehen oman lapsen kannalta et voi tulla haittaa sille omalle mussukalle.

 

[-R]

[QUOTE="vieras";27799808]Hyvässä lykyssä kun lapsia tulee lisää, alkaa isä(puoli) tajuta paremmin et kaikki tarvii huomiota ja aikaa. Eli menee sellainen "eka oma lapsi"-huuma vähän ohi.
Toisaalta, sanoisin ettei mies välttämättä itse tajua ihan omaa käytöstään, pienemmälle on helpompi olla herttaisempi (ihan ilman uusperhettäkin se kuopus on usein sellainen koko perheen vauva) ja isommalle taas kokee et pitää enemmän kasvattaa.
Kuitenkin ongelma kuullostaa aika ikävältä ja ihan todelliselta. Itse en varmaan pystyisi pitkän päälle elämään siten että mies kohtelisi lastani huonosti ja epätasapuolisesti.
Kuuntelisiko mies jos puhuisi asiasta sisarusuhteen kannalta, että jos huomioi vaan nuorempaa se voi tehdä huonoa lasten sisarussuhteelle joka on kuitenkin yksi elämän pisimpiä ja tärkeimpiä ihmissuhteita? Ja puhuisi nimenomaan sen miehen oman lapsen kannalta et voi tulla haittaa sille omalle mussukalle.[/QUOTE]

Tässähän on hyviä neuvoja