Mitä voin enää tehdä? Vai onko annettava hiljainen hyväksyntä? :(

[surusilmä]

Isä on alkoholisti.
Nyt oli 5 päivää ilman viinaa, mutta ratkesi taas.

Lupaa ja lupaa ja lupaa ja lupaa lopettaa, mutta AINA ratkeaa uudestaan .
MITÄ tässä tilanteessa voi tehdä? Ei kukaan voi kuitenkaan toisen puolesta elämää elää, mutta minä ja vaarin lapsenlapset tarvitsisivat isää/vaaria vielä monta vuotta ;(.

 

[Wide]

Eipä se auta vaikka mitä tekisi toisen eteen jos henkilö ei itse halua /pysty lopettamaan.
Meillä isä katosi omille teilleen ja 5 v. päästä soitti itkien ja anteeksi pyytäen.Oli tullut uskoon ja oikeasti lopettanut dokaamisen mutta asuu 600km päässä.
Ollaan nähtykkin jo ja soiteltu mutta ei mikään tule koskaan palaamaan entiselleen.
No opin elämään ilman isää ja lapset ilman vaaria, kaikki ei mene aina niinkuin olisi toivonu. Pakko se on vaan joskus hyväksyä :/

 

[Näin se vaan on]

Et voi tehdä mitään. Anna mennä, päästä irti, elä omaa elämääsi.

 

[chef]

Et sä taida isäsi alkoholismille mitään voida...valitettavasti.

 

[mun muru]

Et voi mitään. Rakasta isääsi ja älä laita enempää hänelle haasteita kuin hän voi käsitellä. Alkoholisti ei ole kuten me. ( sen tiedätkin)

 

[vieras]

tiedän tunteen,oma isänikin alkoholisti.raitistui 7 vuotta sitten saatuaan sydäninfarktin.mutta siihen asti oli elämämme sitä että isä joi kaksi viikkoa,oli selvänä viikon ja taas.valitettavaa on että jotain kauheaa pitää monesti tapahtua ennenkuin tajuavat.siltikin isäni edelleen alkoholisti ja viinan tuska vainoaa edelleen.ei kuitenkaan uskalla juoda kun lääkärit uhakilivat hengenlähdöllä silloin.harmittaa vain huomata että hermonsa aikoinaan joi ja pinna aika lyhyt,eli edelleenkään ei minulla isää johon turvata ja ukkia joka lasten kanssa touhuaisi.en halua että heille tiuskii.
mikä saa kuitenkin antamaan aina kaiken anteeksi ja jopa säälimään ja luottamaan?

 

[surusilmä]

Isä on mitä ihanin ihminen selvinpäin. Leikki lastenlasten kanssa ja auttaa vähistä varoistaan meitä lapsia aina parhaansa mukaan.
On vain sellainen olo, että jään isälle velkaa, kun hänen on aika mennä ja siihen ei taida olla kauaakaan, ei ihminen maksa kestä loputtomasti jatkuvaa viinanjuomista .

 

[vieras]

Hän lopettaa omasta halustaan jos on lopettaakseen. Meillä isä on juonut täyspäiväisesti 90 luvun alusta kun lama vei työpaikan, siihen asti joi vähän vähemmän. Hoidoissa on ollut, mutta ei ole vaan halunnut lopettaa, eikä lopetakaan ennenkuin makaa mullan alla.

 

[MiuMui]

AAL tarjoaa vertaistukea :flower:

 

[kettuli]

Ikävä kyllä taistelu alkoholismia vastaan on todella vaikeaa läheisillä, jos ongelmainen ei itse kykene tai edes halua yrittää voittaa ongelmaansa. Suomessa ei kai pakkohoitoon saa viedä.
Oma isäni alkoholisoitunut ja koko perheen voimin ollaan yrittetty tukea ja kannustaa ja auttaa jo monia vuosia. Aletaan kaikki olla aika loppu.

Tässä yksi päivä äiti soitti ja kertoi että isää ei taas ollut näkynyt eikä saanut siihen yhteyttä, murehti ja mietti ja tuskaili ja sitten ihan varovaisesti viimein sanoi, että melkeimpä toivoisin ettei hän enää palaakaan.
Niinhän se on, meille omaisille tosi rankkaa ja välillä oikeasti tuntuu siltä että helpompaa olisi kun tämä juttu ratkeaisi korkeamman käden kautta.

 

[surusilmä]

Et voi mitään. Rakasta isääsi ja älä laita enempää hänelle haasteita kuin hän voi käsitellä. Alkoholisti ei ole kuten me. ( sen tiedätkin)

Tiedän. Alkoholismi on sairaus ja haluaisin auttaa siinä, mutta MITEN????!
Itken ja syytän itseäni ihan taatusti, kun isä kuolee, että miksi en puuttunut, miksi en tehnyt mitään, mutta ei aikuisen ihmisen asioihin voi noin vain puuttua. Kun itse hän ei myönnä ongelmaa ja lähtee aina ovet paukkuen, kun sanon, että hän on alkoholisti ja hän tarvitsee apua .

 

[elokuu19]

Et voi sille yhtään mitään.Katsot sivusta ja jos haluat yrittää auttaa joskus niin sen sitten teet.Mutta lupauksiin st koskaan tule saamaan sitä toivomaas vastausta.Ei siinä auta järjellä puhuminen,saarnaaminen tms.

Ite autoin/tuin/kuuntelin/suutuin/saarnasin jne...mutta mitään muuta ei käteen jäänyt kuin mukavat juttelutuokiot tärkeän läheisen ihmisen kanssa...ne muistot,niin hyvät kuin pahatkin.

 

[surusilmä]

Hän lopettaa omasta halustaan jos on lopettaakseen. Meillä isä on juonut täyspäiväisesti 90 luvun alusta kun lama vei työpaikan, siihen asti joi vähän vähemmän. Hoidoissa on ollut, mutta ei ole vaan halunnut lopettaa, eikä lopetakaan ennenkuin makaa mullan alla.

Aina sanoo, miten paljon hän rakastaa lapsenlapsiaan ja miten tärkeitä he hänelle ovat, mutta silti AINA se pullo vie voiton. Joka vitun kerta!
Olemme äidin kanssa NIIN loppu. Yritämme tukea ja auttaa, ja jos isä ei vastaa puhelimeen, soittelemme hätääntyneinä toisillemma ja raportoimme milloin kumpikaan on nähnyt tai kuullut isästä mitään.
Tämä vuie niin voimat ja olen pohjattoman surullinen.

 

[vieras]

Et voi valitettavasti mitään isäsi alkoholismille. Itse yritin auttaa omaa alkoholisti-isääni, vein ruokaa jne. Lupasi järjestää asiansa kuntoon, mutta lopulta tajusin että niin ei käy. Juominen vain kiihtyi ja valheet ja lupausten rikkominen jatkui.
Aloin elää omaa elämääni ja yritin olla tuntematta syyllisyyttä. Isäni kuoli lopulta viinaan.

 

[Miili]

Alkoholistia voi auttaa vaan yks ihminen maailmassa, alkoholisti itse. Mikään järkipuhe, teko, auttaminen tai yhtään mikään ei auta.
Lisään vielä että viina vie yleensä hyvän miehen :'( .

 

[mun muru]

Et voi mitään. Rakasta isääsi ja älä laita enempää hänelle haasteita kuin hän voi käsitellä. Alkoholisti ei ole kuten me. ( sen tiedätkin)

Tiedän. Alkoholismi on sairaus ja haluaisin auttaa siinä, mutta MITEN????!
Itken ja syytän itseäni ihan taatusti, kun isä kuolee, että miksi en puuttunut, miksi en tehnyt mitään, mutta ei aikuisen ihmisen asioihin voi noin vain puuttua. Kun itse hän ei myönnä ongelmaa ja lähtee aina ovet paukkuen, kun sanon, että hän on alkoholisti ja hän tarvitsee apua .

Armahda itsesi hyväksymällä isäsi alkoholismi. Paras apu isällesikin on valoisat hetket ja paineeton yhdessäolo. Alkoholistin omatunto kun ei kolkuta pahemmin kuin krapulassa.. niin empatia ei auta ja tunteisiin ei voi vedota, eikä järkeenkään.
Toivo että hän saa itse voimaa päätökseen lopettaa. Vihjaa että jos hän joskus niin päättää niin olet hänen nro1 tukija. Mutta tosiaan.. armahda itseäsi haasteelta jota et voi voittaa. Isäsi voi olla ainoa joka ratkaisee juomisensa.

 

[surusilmä]

KIITOS kaikille jo näkemuyksensä antaneille, vaikka vastauksenne olivat tosi lohduttomia . Niin kai se on. Isälle ei auta vähentäminen, totaalinen lopetus olisi ainoa oikea ratkaisu. Ei viinan perkelettä, enää IKINÄ!

Suututta niin paljon katsoa omaa isää tuhannen änkyrässä söpöttämässä miten hän yrittää lopettaa...ja taas on viinapullo hihassa kauppareissun jälkeen .

 

[vieras]

Hän lopettaa omasta halustaan jos on lopettaakseen. Meillä isä on juonut täyspäiväisesti 90 luvun alusta kun lama vei työpaikan, siihen asti joi vähän vähemmän. Hoidoissa on ollut, mutta ei ole vaan halunnut lopettaa, eikä lopetakaan ennenkuin makaa mullan alla.

Aina sanoo, miten paljon hän rakastaa lapsenlapsiaan ja miten tärkeitä he hänelle ovat, mutta silti AINA se pullo vie voiton. Joka vitun kerta!
Olemme äidin kanssa NIIN loppu. Yritämme tukea ja auttaa, ja jos isä ei vastaa puhelimeen, soittelemme hätääntyneinä toisillemma ja raportoimme milloin kumpikaan on nähnyt tai kuullut isästä mitään.
Tämä vuie niin voimat ja olen pohjattoman surullinen.

Meillä äiti kypsyi lopulta lopullisesti ja otti eron, minä en piittaa hänen tekemisistään, välillä kuulen raporttia siskoilta tai muilta tutuilta. Käy meillä kun on selvinpäin eli kerran puolessa vuodessa. Tyttö ei tunnista/ ymmärrä paapakseen on 3,5v en ole viitsinyt/halunnut enää pilata omaa elämääni. Siskoni käy siellä heittelemässä pahimmat juopot ulos ja hänen miehensä menee vähän samaa rataa eli käy kans usein, ja pitää pahimmat riitapukarit pois, sillä ku on kokoo ja sukua. Mutta pariin kertaan on hengenlähtö ollut todella lähellä, itse hän ei tappelemaan ala, mutta on ihan sopeva uhri kun ei lyö takasi.

 

[surusilmä]

Minulla on sinällään eri tilanne, kun näemme isän kanssa tosi usein ja asumme lähekkäin.
Kännissä en halua häntä nähdä ja siitäkin tunnen huonoa omaatuntoa, kun räppään puhelimen kiinni, kun hän kännissä soittaa. En yksinkertaisesti JAKSA enkä halua kuunnella seitä kännisen höpötystä.
Jatkuvasti on kuitenkin pelko niskassa, jos se olikin se viimeinen kerta, kun isän kanssa saan puhua....

 

[LisaMarie]

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
http://www.minnesota-hoito.fi/

Tuossa on kaksi hyvää linkkiä, joissa on paljon tietoa alkoholismista. Ainoa mitä oikeasti voit tehdä, on huolehtia itsestäsi ja lapsistasi, jotta te ette sairastuisi enempää. Nimimerkillä lähes 18 uotta juovan alkoholistin vaimo, nyt puolivuotta raittiin alkoholistin vaimo.

 

[RouvaRajatapaus]

Ei sille voi mitään, valitettavasti. Mulla on mennyt vastaavan asian takia välit poikki äitini kanssa, mutta se on pitkä tarina...

 

[äitylipäityli]

Ikävä sairaus,joka iskee salakavalasti hiipien..
Minulla lähipiirissä päihdeongelmaisia myöskin.Oma äitini on "tuurijuoppo",siskollani on ollut alkoholismia ja huumeongelmaa,miehen isä on alkoholisti,joka tosin onneksi parempaan päin,on ollut vuoden alusta asti SELVINPÄIN,lääkityksillä,mutta kuitenkin..Miehen veli nyt sitten jatkaa siitä ilmeisesti.hän on eronnut vasta ja viina maistuu aina vain enempi.Toivottomina katsotaan miehen kanssa,että mihin suuntaan se menee..
Oman äitini kanssa olen kokenut monta toivotonta hetkeä.Kun isäni vielä eli(kuoli syöpään 2005)niin he ryyppäsivät yhdessä viikonloppuja ja joskus viikkojakin putkeen..Muistan ne riidat ja tappelut lapsuudesta.. Kun äiti jäi leskekis niin hän joi kuukausitolkulla ja olin jo ajatellut,että lähtee isän perässä..Sitten tuli kuiva kausi,kun hän muutti uuteen asuntoon ja elämä kuin alkoi alusta..Mutta niitä putkia tuli silti aika ajoin.Ja tulee yhä.Äiti tapailee uutta miestä ja toivon,että se auttaisi asiaan,on äiti kyllä pirteämpi ollutkin.Mutta kun tämä mies on reissuhommissa ja kun joskus viikonloppusiin tulee äidin luona käymään niin kosteaksi meinaa mennä heillä.Ja äidillä kun se juominen on hankalaa katkaista..Äiti juo yksin suruun,tylsyyteen,huoliin..Aina on syytä jotain.
Minä olen joskus äidin juomisputkien aikana ajatellut,että katkaisen välit kokonaan,kun en jaksa sitä stressiä hänen juomisestaan,petettyjä lupauksia jne.Mutta tullut kuitenkin siihen tulokseen,että olen äidin rinnalla kuitenkin.Hän saa olla mummu lapsille selvinpäin,ja hyvä mummu onkin silloin.Aina sitä toivoo,ettei hän enää joisikaan tai oppisi kohtuuden..Mutta tämän asian kanssa on opittava vain elämään,kun vielä on niitä selviäkin jaksoja..Voimia sinulle!

 

[höpötiitti]

Ikävä sairaus,joka iskee salakavalasti hiipien..
Minulla lähipiirissä päihdeongelmaisia myöskin.Oma äitini on "tuurijuoppo",siskollani on ollut alkoholismia ja huumeongelmaa,miehen isä on alkoholisti,joka tosin onneksi parempaan päin,on ollut vuoden alusta asti SELVINPÄIN,lääkityksillä,mutta kuitenkin..Miehen veli nyt sitten jatkaa siitä ilmeisesti.hän on eronnut vasta ja viina maistuu aina vain enempi.Toivottomina katsotaan miehen kanssa,että mihin suuntaan se menee..
Oman äitini kanssa olen kokenut monta toivotonta hetkeä.Kun isäni vielä eli(kuoli syöpään 2005)niin he ryyppäsivät yhdessä viikonloppuja ja joskus viikkojakin putkeen..Muistan ne riidat ja tappelut lapsuudesta.. Kun äiti jäi leskekis niin hän joi kuukausitolkulla ja olin jo ajatellut,että lähtee isän perässä..Sitten tuli kuiva kausi,kun hän muutti uuteen asuntoon ja elämä kuin alkoi alusta..Mutta niitä putkia tuli silti aika ajoin.Ja tulee yhä.Äiti tapailee uutta miestä ja toivon,että se auttaisi asiaan,on äiti kyllä pirteämpi ollutkin.Mutta kun tämä mies on reissuhommissa ja kun joskus viikonloppusiin tulee äidin luona käymään niin kosteaksi meinaa mennä heillä.Ja äidillä kun se juominen on hankalaa katkaista..Äiti juo yksin suruun,tylsyyteen,huoliin..Aina on syytä jotain.
Minä olen joskus äidin juomisputkien aikana ajatellut,että katkaisen välit kokonaan,kun en jaksa sitä stressiä hänen juomisestaan,petettyjä lupauksia jne.Mutta tullut kuitenkin siihen tulokseen,että olen äidin rinnalla kuitenkin.Hän saa olla mummu lapsille selvinpäin,ja hyvä mummu onkin silloin.Aina sitä toivoo,ettei hän enää joisikaan tai oppisi kohtuuden..Mutta tämän asian kanssa on opittava vain elämään,kun vielä on niitä selviäkin jaksoja..Voimia sinulle!

Voi kun on tutun kuuloista. Itse sanoin vanhemmilleni kun lapseni syntyivät, että jos ovat kännissä kun käymme niin lähdemme samon tein pois (yli 200 km matkaa), ja sitten pystyivätkin olemaan selvin päin. Äiti kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin viime vuonna, alle 60-kymppisenä. Isä asuu nyt yksin mutta tasaseen tahtiin on ryyppyputkia jolloin myös teloo itseään onnettomuuksissa, saa nähdä miltä näyttä kun käydään kuun lopussa, viimeksi nähnyt syksyllä... Te jotkut pystytte kuitenkin keskustelemaan asiasta, meillä ei kissaa nosteta pöydälle, vaan se kierretään täysin ja ukko maistelee piilossa ja on muka niin hauska ja mukava "pienessä maistissa". Onneksi osaa yleensä olla selvin päin kun käydään, ei sitä muuten jaksaiskaan. Puhelimessakin ärsyttää jutella kännisen kanssa.
Ehkä sitä siksi on sitten niin fanaattinen oman juomistensa kanssa, kun pari kertaa vikossa otti annoksen niin johan sitä alkoi miettiä että oonko luisumassa ja piti lopettaa siihen paikkaan ;( Voimia kaikille kohtalotovereille!

 

[Timppa]

Jos ei holisti itse halua niin ei voi minkään.

 

[sipuli]

Mä uskoin mun siskoni muuttuvan kymmenen vuotta.
Enää en jaksa.