Eli esikoisella (2v7kk) oli tänään lääkäriaika, noista jaloista...
No, setä kysyi että miksi tulitte, kerroin että noi
jalat. Setä sanoi että "kasvukipuja", mä sanoin että kardiologimme käski
tulla, että suljetaan pois JOTAIN. Setä kysyi että mitä jotain. Mä
sanoin että "mistä minä tiedän mitä jotain, siksi me ollaan täällä"
ja sanoin että voisko ne olla ne matalat natriumit tms. kun tekee
tommosta. Ja kyllä kuulemma, matalat natriumit, magnesiumit tai
kaliumit. Otettiin täydellinen verenkuva. Keskiviikkona soittoaika.
Muttamutta, poika käskettiin siihen tutkimuspöydälle pitkäkseen, niin
fem.pulssit ok, ja ne paineetkin otettiin kesäkuussa, että ei
tosissaan pitäisi olla mitään sydänperäistä. Setä sanoi että hän
haluaa kuunnella pumpunkin ihan mielenkiinnosta (meillä muuten kaikki
lääkärit haluaa aina MIELENKIINNOSTA kuunnella, että miltä tuo noiden
sydän kuulostaa
).
Sitten ruvettiin veivaamaan jalkoja... Setä väänsi ja käänsi, ja
etenkin vasemmassa jalassa tuo polven nivel on liian löysä. Eli se
jalka taipuu väärään suuntaan liikaa, oiskohan ollut että 45 asteen
kulma siihen tulee... Ts. kun normaalistihan sen koiven pitäisi
lukittua suoraan, mutta meidän pojalla se meneekin yli. Oikeassakin jalassa
tätä vaivaa, mutta vasemmassa pahempi. Kädet eivät taivu samalla
tavalla, eli ovat normaalit.
Setä sanoi että varataan jumpparille aikaa kun soitan niistä
verikokeiden tuloksista.
Kerroin että pelkään nyt reumaa. Setä oli vähän lohduttavainen, kun
suvussa ei kellään ole, eikä pieni ole aamuisin mitenkään jäykkä, niin
tuskin, mutta sekin tsekataan nyt verikokeista, samoin kuin kalkit
yms. Sitten jotkut lihas...entsyymit? että saadaan suljettua pois
joitain lihassairauksia.
Jepu. Tämmöstä taas. Kannatti mennä, ei noi mitään kasvukipuja sitten
tosiaan olekaan. Ihan tuo nivelten löysyys kuulemma voi tehdä ton,
sillä lihakset rasittuvat väärällä tavalla. Jos verikokeet ok niin
jumpalla edetään. Jostain syystä mua pelottaa ne verikokeetkin.
Setä kysyi pojan tikahtumisyskästä, se on tosiaan ohi jo. Mutta jostain
vaivasta kun päästään eroon niin uusi on jo tilauksessa. Näin se
menee...
Ja setä kysyi että pysyykö poika pikkuveikan perässä, no... ei hän
pysy :/ Jos rattailemaan lähdetään niin että vain toinen on rattaissa
(yleensä liikumme tuplilla, muttei ihan aina) niin se on tämä esikoinen kuka
istuu rattaissa, kuopus jaksaa miljoona kertaa paremmin kävellä.
No, näillä mennään, keskiviikkona tiedetään verikokeiden vastaukset.
No, setä kysyi että miksi tulitte, kerroin että noi
jalat. Setä sanoi että "kasvukipuja", mä sanoin että kardiologimme käski
tulla, että suljetaan pois JOTAIN. Setä kysyi että mitä jotain. Mä
sanoin että "mistä minä tiedän mitä jotain, siksi me ollaan täällä"
ja sanoin että voisko ne olla ne matalat natriumit tms. kun tekee
tommosta. Ja kyllä kuulemma, matalat natriumit, magnesiumit tai
kaliumit. Otettiin täydellinen verenkuva. Keskiviikkona soittoaika.
Muttamutta, poika käskettiin siihen tutkimuspöydälle pitkäkseen, niin
fem.pulssit ok, ja ne paineetkin otettiin kesäkuussa, että ei
tosissaan pitäisi olla mitään sydänperäistä. Setä sanoi että hän
haluaa kuunnella pumpunkin ihan mielenkiinnosta (meillä muuten kaikki
lääkärit haluaa aina MIELENKIINNOSTA kuunnella, että miltä tuo noiden
sydän kuulostaa
Sitten ruvettiin veivaamaan jalkoja... Setä väänsi ja käänsi, ja
etenkin vasemmassa jalassa tuo polven nivel on liian löysä. Eli se
jalka taipuu väärään suuntaan liikaa, oiskohan ollut että 45 asteen
kulma siihen tulee... Ts. kun normaalistihan sen koiven pitäisi
lukittua suoraan, mutta meidän pojalla se meneekin yli. Oikeassakin jalassa
tätä vaivaa, mutta vasemmassa pahempi. Kädet eivät taivu samalla
tavalla, eli ovat normaalit.
Setä sanoi että varataan jumpparille aikaa kun soitan niistä
verikokeiden tuloksista.
Kerroin että pelkään nyt reumaa. Setä oli vähän lohduttavainen, kun
suvussa ei kellään ole, eikä pieni ole aamuisin mitenkään jäykkä, niin
tuskin, mutta sekin tsekataan nyt verikokeista, samoin kuin kalkit
yms. Sitten jotkut lihas...entsyymit? että saadaan suljettua pois
joitain lihassairauksia.
Jepu. Tämmöstä taas. Kannatti mennä, ei noi mitään kasvukipuja sitten
tosiaan olekaan. Ihan tuo nivelten löysyys kuulemma voi tehdä ton,
sillä lihakset rasittuvat väärällä tavalla. Jos verikokeet ok niin
jumpalla edetään. Jostain syystä mua pelottaa ne verikokeetkin.
Setä kysyi pojan tikahtumisyskästä, se on tosiaan ohi jo. Mutta jostain
vaivasta kun päästään eroon niin uusi on jo tilauksessa. Näin se
menee...
Ja setä kysyi että pysyykö poika pikkuveikan perässä, no... ei hän
pysy :/ Jos rattailemaan lähdetään niin että vain toinen on rattaissa
(yleensä liikumme tuplilla, muttei ihan aina) niin se on tämä esikoinen kuka
istuu rattaissa, kuopus jaksaa miljoona kertaa paremmin kävellä.
No, näillä mennään, keskiviikkona tiedetään verikokeiden vastaukset.