T
Tinttu
Vieras
Mä teen tästä nyt uuden aloituksen uudella otsikolla, kun edellinen oli vissiin niin tylsästi otsikoitu ettei sitä kai kukaan avannut?
Tilanne on siis tämä:
Tuntuu, että työ vie musta kaiken eikä lapsille jää aikaa. Meinas taas itku päästä kun tarhasta jaettiin hiihtoloman hoitotarve lappuset ja lapset onnellisena hymyili ja odotti lomaa, mutta sitä lomaa ei tule, ei tule vielä vuosiin jos jatkan samalla tavalla pätkätöissä kuin nyt. Palkallinen loma minulla on ollut viimeksi ennen kuin jäin äitiyslomalle vuosia vuosia sitten, sen jälkeen olenkin saanut töitä vain pätkissä, jotka ovat jatkuneet aina heti edellisen loputtua joten ei ole lomia ollut sopimustenkaan välissä.
Ennen lasten kanssa kotiin jäämistä minulla oli tosin vakituinen työ, mutta melkein pelkkää iltavuoroa jonka tekeminen aiheutti sen etten välillä nähnyt lapsiani viikkoon kuin aamuisin pari tuntia ennen kuin piti jo lähteä tarhaan päiväunille, joten sekin oli huono vaihtoehto
Joskus haaveilen siitä, että myisin vain talon ja auton pois ja muuttaisin johonkin pieneen kerrostalo asuntoon lasten kanssa ja jäisin kotiin. Silloin ei tosin olisi rahaa juuri mihinkään, mutta olis edes aikaa perheelle.
Äh, hankalaa ja masentavaa, tuntuu vain ettei tästä oravanpyörästä pääse millään irtautumaan edes hetkeksi
Tälläkin hetkellä olen pätkäsopimuksella ja jatkosta en tiedä ennen toukokuuta, valitettavasti tradenomin koulutuksenikaan ei ole niin kilpailukykyinen, että voisin alkaa liikoja vaatimaan työtä hakiessani.
Mulla on valitettavasti työnantajakin vaihtunut aina kun on työ vaihtunut ja tässä taloudellisessa tilanteessa on koko tulevaisuus hyvin epävarmaa. Mutta toisaalta jos haluaa pysyä perus keskiluokkaisena on kai pakko epätoivoisesti vain yrittää löytää taas uusi työ, mikä sekin stressaa ja kaiken sen uuden opettelu. Tuntuu vain, ettei mulla ole enää työllekään mitään annettavaa kun olen nyt tehnyt töitä pian 4 vuotta ilman juuri mitään lomia.
Ehkä pitäísi marssia lääkäriin ja kertoa uupumuksesta, mutta sitten olisi taas vaikeampi yrittää saada itseään vakinaistetuksi täällä nykyisessä paikassa, jossa en tosin viihdy mutta ainakin lomia alkaisi pian kertyä ja jo kahden vuoden kuluttua minullakin olisi talviloma. Sopivasti kun esikoinen aloittaa koulun, eikä sitten joutuisi olemaan koko viikkoa yksin kotona *prkl* ahistaa
Tilanne on siis tämä:
Tuntuu, että työ vie musta kaiken eikä lapsille jää aikaa. Meinas taas itku päästä kun tarhasta jaettiin hiihtoloman hoitotarve lappuset ja lapset onnellisena hymyili ja odotti lomaa, mutta sitä lomaa ei tule, ei tule vielä vuosiin jos jatkan samalla tavalla pätkätöissä kuin nyt. Palkallinen loma minulla on ollut viimeksi ennen kuin jäin äitiyslomalle vuosia vuosia sitten, sen jälkeen olenkin saanut töitä vain pätkissä, jotka ovat jatkuneet aina heti edellisen loputtua joten ei ole lomia ollut sopimustenkaan välissä.
Ennen lasten kanssa kotiin jäämistä minulla oli tosin vakituinen työ, mutta melkein pelkkää iltavuoroa jonka tekeminen aiheutti sen etten välillä nähnyt lapsiani viikkoon kuin aamuisin pari tuntia ennen kuin piti jo lähteä tarhaan päiväunille, joten sekin oli huono vaihtoehto
Joskus haaveilen siitä, että myisin vain talon ja auton pois ja muuttaisin johonkin pieneen kerrostalo asuntoon lasten kanssa ja jäisin kotiin. Silloin ei tosin olisi rahaa juuri mihinkään, mutta olis edes aikaa perheelle.
Äh, hankalaa ja masentavaa, tuntuu vain ettei tästä oravanpyörästä pääse millään irtautumaan edes hetkeksi
Tälläkin hetkellä olen pätkäsopimuksella ja jatkosta en tiedä ennen toukokuuta, valitettavasti tradenomin koulutuksenikaan ei ole niin kilpailukykyinen, että voisin alkaa liikoja vaatimaan työtä hakiessani.
Mulla on valitettavasti työnantajakin vaihtunut aina kun on työ vaihtunut ja tässä taloudellisessa tilanteessa on koko tulevaisuus hyvin epävarmaa. Mutta toisaalta jos haluaa pysyä perus keskiluokkaisena on kai pakko epätoivoisesti vain yrittää löytää taas uusi työ, mikä sekin stressaa ja kaiken sen uuden opettelu. Tuntuu vain, ettei mulla ole enää työllekään mitään annettavaa kun olen nyt tehnyt töitä pian 4 vuotta ilman juuri mitään lomia.
Ehkä pitäísi marssia lääkäriin ja kertoa uupumuksesta, mutta sitten olisi taas vaikeampi yrittää saada itseään vakinaistetuksi täällä nykyisessä paikassa, jossa en tosin viihdy mutta ainakin lomia alkaisi pian kertyä ja jo kahden vuoden kuluttua minullakin olisi talviloma. Sopivasti kun esikoinen aloittaa koulun, eikä sitten joutuisi olemaan koko viikkoa yksin kotona *prkl* ahistaa