Kun mä kovasti haluaisin yrittää toista lasta ja mies vielä empii. Mä oon yrittäny perustella että ei se toinen lapsi enää elämää niin paljon muuta kuin eka ja että vauva-arki on vähän helpompaa kun kaikkea ei tarvi opetella kantapään kautta... Oonko puhunu ihan läpiä päähäni? :ashamed:
Miten elämä muuttuu toisen lapsen jälkeen?
- Viestiketjun aloittaja pippis
- Ensimmäinen viesti
Noh, toisaalta tuntuu, että toinen vauva muutti paljon enemmän. Ei oo enää samalla lailla aikaa, kun oli ennen, kaks kuitenkin tappeleeki, yks tappelee harvemmin yksinään. Kahen eri aikataulut, kun kuopus nukkuu millon sattuu tai kahet päikkärit ja esikoinen nukkuu yhet. Ja kun kuopus sattu vielä valvottaan toista vuotta ja olemaan aika hankala.
Mutta, eihän noita vaihtas ja vois elämä olla aika "tylsää", jos pikkusiskoa ei olis. Iät on nyt 4,5v ja 2,5v ja kyllä mä luulisin, että parempaan päin koko ajan mennään, kun pienempikin alkaa aina vaan enemmän ja enemmän ymmärtää leikkien päälle.
Että, kyllä se muuttaa, mutta kun siihen varautuu niin kyllä se siitä. Ite en kadu pätkääkään.
Mutta, eihän noita vaihtas ja vois elämä olla aika "tylsää", jos pikkusiskoa ei olis. Iät on nyt 4,5v ja 2,5v ja kyllä mä luulisin, että parempaan päin koko ajan mennään, kun pienempikin alkaa aina vaan enemmän ja enemmän ymmärtää leikkien päälle.
Että, kyllä se muuttaa, mutta kun siihen varautuu niin kyllä se siitä. Ite en kadu pätkääkään.
V
vieras
Vieras
Minusta elämä muuttui enemmän kuin esikoisen jälkeen. "Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolme hulluutta."
Mutta kun lapset kasvavat ja heistä on seuraa ja kaveria toisilleen, tuo se paljon myös iloa. MUtta tottakai kaksi on kaksi kertaa enemmän hommaa loppuelämäksi, kaksi kertaa kokeen kuulustelut, kaksi kertaa harrastukset, kaksi kertaa ylioppilasjuhlat kaksi kertaa enemmän kavereita käymässä, synttärit, jne
Mutta kun lapset kasvavat ja heistä on seuraa ja kaveria toisilleen, tuo se paljon myös iloa. MUtta tottakai kaksi on kaksi kertaa enemmän hommaa loppuelämäksi, kaksi kertaa kokeen kuulustelut, kaksi kertaa harrastukset, kaksi kertaa ylioppilasjuhlat kaksi kertaa enemmän kavereita käymässä, synttärit, jne
Onhan tämä haastavampaa, esikonen 2v 2kk ja vauva 5vkoa - toisaalta esikoinen on jo melkosen omatoiminen (ei vaippoja, syö itse jne) Pikkulapsiajan myötä varmasti helpottaa. Kun ei tarvii imettää toista kun käyttää toista vessassa jne. Ja kun on kuitenkin isä myös perheessä, niin eipä nuo kaikki omaan niskaan kaadu eli on hoitavat kädet molemmille yhtäaikaa sillon kun mies ei ole töissä. Tyyliin; minä imetän, mies laittaa esikoiselle ruoan tai mies röyhtäyttelee vauvaa ja minä ruokin esikoisen, jne.
A
AnniHelena
Vieras
Meidän elämä muuttui vähemmän kuin esikoisesta. Esikoinen oli vaativa vauva ja kyllä se alkukuukausien väsymys oli shokki vaikka oli yrittänyt pahinpaan varautuakin. Toinen sitten onkin ollut helppo ja tyytyväinen vauva. Helppo hoitaa ja silti antaa esikoisellekin huomiota- mutta mun kokemus kahdesta onkin vasta 7 viikkoa 
noh ei mitenkään huonompaan suuntaa, hyvin on mennyt, ja nyt pikkuveikka vähän yli vuoden, ja isosisko täyttää 5v. pikkukaveri seuraa systeriä ja leikkejä, ja muuten meille on kolmas tulossa kesäkuulla =)
K
kannatta ;)
Vieras
Kyllä suosittelen!Tuo niin paljon enemmän sisältöä elämään,ja pienellä ikäerolla lapsetkin viihtyy mainiosti keskenään,ei tarvi olla itse kokoajan viihdyttämässä =) Tietenkin riippuu,minkä luontoinen uusi vauva on,mutta eihän se vauva-aika kestä kauaa,ja on sitten sisarukset toisilleen lopun elämää.Suosittelen lämpimästi =)
A
AnniHelena
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja AnniHelena:Meidän elämä muuttui vähemmän kuin esikoisesta. Esikoinen oli vaativa vauva ja kyllä se alkukuukausien väsymys oli shokki vaikka oli yrittänyt pahinpaan varautuakin. Toinen sitten onkin ollut helppo ja tyytyväinen vauva. Helppo hoitaa ja silti antaa esikoisellekin huomiota- mutta mun kokemus kahdesta onkin vasta 7 viikkoa
Ja meilläkin isä itsestään selvästi osallistuu lasten hoitoon (esikoisen iltapesut ja nukkumaan meno aina esim-). Todella hyvin arki rullaa kun molemmat osallistuu. Miehellä lyhyet työpäivät, pääsee jo klo 15, joten sekin auttaa asiaa.
E
enhaluamasentaamutta
Vieras
Siis meilläkin eniten totuttelua vaati elämä toisen lapsen jälkeen, mutta emme me sitä koskaan ole katuneet. Kolmas lapsi sitten taas oli ns. helppo nakki eli se ei enää juurikaan elämäämme muuttanut mihinkään suuntaan.
J
just
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:oivoi,,,pikkukaveri............nyt hävettää :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Toi oli niin hyvä kirjoittamassasi toisessa muodossa!!! Ja tavallaan ihan paikkansa pitäväkin....
Alkuperäinen kirjoittaja pippis:Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
Anteeksi mutta repesin täysin...
ounou........itsekkin repeilin koneella, oliskohan aika mennä nukkuu :ashamed:
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pippis:Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
Anteeksi mutta repesin täysin...
Minä luin aika monta kertaa ja ihmettelin, onko joku seonnut....
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja pippis:Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
Anteeksi mutta repesin täysin...
Minä luin aika monta kertaa ja ihmettelin, onko joku seonnut....
joo en tietääkseni, tekevälle sattuu B)
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja AnniHelena:Meidän elämä muuttui vähemmän kuin esikoisesta. Esikoinen oli vaativa vauva ja kyllä se alkukuukausien väsymys oli shokki vaikka oli yrittänyt pahinpaan varautuakin. Toinen sitten onkin ollut helppo ja tyytyväinen vauva. Helppo hoitaa ja silti antaa esikoisellekin huomiota- mutta mun kokemus kahdesta onkin vasta 7 viikkoa
Raskain vaihe mielestäni kun kuopus alkaa liikkua ja hänellä oma tahto myös. eli kun kakkonen noin 1v. Äitiysloma ihan mukavasti jaksoin mutta sen jälkeen kun molemmilla oma tahto.
V
vieras
Vieras
Aikataulu on kiireisempi; tekemistä on tuplasti enemmän ja huiliaikaa puolet vähemmän.
Aamulla ei tule kysymykseenkään että saisi itse rauhassa juoda aamukahvin. Ensin aamutoimet kummalekin (pesut, aamupalan laittaminen,imetys, kuivat vaipat ja puhtaat vaatteet, ja sitten kun nämä saa tehtyä on nuorimmainen täysin riippuvainen huomiostasi. Samalla katsot esikoisen perään . Esikoisen päiväuniaikana kuopus ei todennäköisesti nuku ja kun vihdoin nukkuu haluat huomioida esikoista yksilöllisesti ensimmäisen kerran päivässä oman vapaahetkesi sijasta. Ruokailut, ulkoilut. Ulkoilu on työläämpää kun lapsilla pienenä eri rytmit, missä välissä kerkeät ulos, laitat kaksi lasta lähtövalmiuteen (ennen lähtöä syötät molemmat, yrität itse jossain vaiheessa laittautua, puet, puet lapset, kannat vaunuihin) Illalla kahdet nukuttamiset, yöllä kaksi yöherättäjää. Onhan siinä.
Aamulla ei tule kysymykseenkään että saisi itse rauhassa juoda aamukahvin. Ensin aamutoimet kummalekin (pesut, aamupalan laittaminen,imetys, kuivat vaipat ja puhtaat vaatteet, ja sitten kun nämä saa tehtyä on nuorimmainen täysin riippuvainen huomiostasi. Samalla katsot esikoisen perään . Esikoisen päiväuniaikana kuopus ei todennäköisesti nuku ja kun vihdoin nukkuu haluat huomioida esikoista yksilöllisesti ensimmäisen kerran päivässä oman vapaahetkesi sijasta. Ruokailut, ulkoilut. Ulkoilu on työläämpää kun lapsilla pienenä eri rytmit, missä välissä kerkeät ulos, laitat kaksi lasta lähtövalmiuteen (ennen lähtöä syötät molemmat, yrität itse jossain vaiheessa laittautua, puet, puet lapset, kannat vaunuihin) Illalla kahdet nukuttamiset, yöllä kaksi yöherättäjää. Onhan siinä.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
meillä ei ainakaan näin ollut, ihan rauhassa saan juoda aamukahvini, ja sain, ei se kaikilla noin ole, onhan niissä lapsukaisissa tekemistä, mutta kivaahann se on, ei toki aina, mutta yleensä :hug:
N
niin no
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
Meillä on ikäeroa esikoisella ja kuopuksella alle 1,5v. Selittänee kai. =/
V
vieras
Vieras
Monta palkkatyötä on koettu ja silti elämäni raskain duuni kahden lapsen kotiäitiys.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meille ei enempää lapsia tule. ei jaksa ei.
Yhden kanssa suurin osa aikaa oli lepäilyä ja makoilua
H
HAS2006 harmailee
Vieras
Meillä ainakin on elämä muuttunut enemmän kakkosen jälkeen, ku ykkösen. Paljon rankempaa on, mut mihinkään en niitä vaihtais...
ok... Meillä on tyttö nyt 7,5 kk ja sitä ei oo koskaan tarvinnu varsinaisesti nukuttaa, vaan nukahtaa heti kun vien sen kahdeksalta sänkyyn ja täysiä 12 tunnin öitä on nukkunut puolivuotiaasta, että sikäli meillä ei ehkä olisi ihan noin rankkaa. Mutta hyviä pointteja just noi eri rytmit!Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pippis:
Meilläkin esikoinen muuttui vauvan synnyttyä yöheräilijäksi. Heräsi vain itkeskelemään monta kertaa ilman syytä öisin. Onhan yksi perheenjäsen ollut suuri muutos hänellekin. Mutta ehkä se päätös toisesta joskus palkitsee kun ovat toistensa kaverit ja onhan se alun jälkeen hetkeksi helpottanutkin.
En kadu, olen jokatapauksessa halunnut monta lasta ja jossain vaiheessa olisi toinen kuitenkin päätetty tehdä. Hyvä että tuli tähän samaan rytäkkään, ei tarvitse enää tulevaisuudessa kitua pikkulapsiaikoja. Tiedänpähän nyt senkin etten enää ikinä halua enempää lapsia, sillä tiedän ettei se yksi lapsi lisää menekään siinä sivussa
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
sitten kun ne ei tarvi enään vaippoja ni sitten ne alkaa kiukuttelemaan ja mikään ei ole enään hyvin. sit voi vasta alkaa repimään pelihousuja.
5 ja 4 vee lasten äitinä voin sanoa että se oli helppoa olla kahden vaippaikäisen kanssa kun olla kahden peräkkäin uhmaavan nappulan kanssa. mutta kuitenkin.. yhtään hetkeä en vaihtais.
