Miten ihmeessä jotkut jaksaa lasten harrastamista (mnta kertaa viikossa...)???

[Jahvetti]

Minä mietin, miten ne lapset jaksavat? (siis harrastaa lähes joka ilta)

Just olin kirjoittamassa samaa, varsinkin ala-aste ikäiset. Huoh.

Meillä nuo olis enemmänkin jäällä, jos olisi mahdollisuus.
Vanhin (12v) käy harjoitusten lisäksi 4-6 kertaa viikossa myös yleisöluistelussa...että uskoisin, että ihan hyvin jaksaa
Täysin omasta vapaasta tahdostaan menee ja saa jättää väliinkin, jos haluaa...sitä ihmettä ei ole kyllä koskaan sattunut

 

[vieras]

Just olin kirjoittamassa samaa, varsinkin ala-aste ikäiset. Huoh.

Kummasti ne vaan jaksaa. Jos sekä lapset että vanhemmat ovat innostuneita hommasta.

Ala-asteikäiselle en suosittelisi montaa harrastusta. Minulle oli ainakin vapaa leikki tärkeää lapsena, leikin 12-vuotiaaksi asti. Joka päivä ulkoleikkejä ym. naapurilasten kanssa. Oli mulla kuitenkin noin 2 harrastusta viikossa.

 

[jensku]

Just olin kirjoittamassa samaa, varsinkin ala-aste ikäiset. Huoh.

Kummasti ne vaan jaksaa. Jos sekä lapset että vanhemmat ovat innostuneita hommasta.

Todellakin just kuten Keittis kirjoitti. Jos jonkun lapsi tykkäisi lukea kirjoja ja lukisi niitä samalla innolla kuin esim lätkän tai fudiksen harrastajat niin ei sitä pidetä pahana koska siihen ei liity kuskaamista. Mutta noissa joukkuelajeissa on vaan monta hyvää puolta joiden takia mä olen valmis tinkimään omista menoistani jotta lapset saa harrastaa.

 

[Keittiönoita]

Ala-asteikäiselle en suosittelisi montaa harrastusta. Minulle oli ainakin vapaa leikki tärkeää lapsena, leikin 12-vuotiaaksi asti. Joka päivä ulkoleikkejä ym. naapurilasten kanssa. Oli mulla kuitenkin noin 2 harrastusta viikossa.

Lapsetkin ovat erilaisia. Yksi haluaa leikkiä ja toista ei meinaa saada pois hevostalleilta millään.

 

[koppis]

Minustakin lapsella pitää olla aikaa olla myös kotona ja ihan olla vaan, ei koko ajan olla menossa. Meidän 9v. lapsella on silti aika monta harrastusta. Kaksi niistä alkaa heti koulun jälkeen. Niihiun lapsi menee suoraan koulusta ja loppuvat klo 16 ja klo 17. Tuo harrastus, joka loppuu klo 17 aiheutta kyllä sen, että loppuilta menee läksyissä, mutta toisaalta hän tekee läksyt keittiössä ja on meidän muiden seurassa silloin, syömme välillä yhdessä jne. Lapselle hänen harrastuksensa ovat todella tärkeitä ja hän jaksaa ne hyvin. Koulun hän hoitaa erinomaisesti. Meidän 7v:lla on yksi harrastus. Se alkaa heti kun koulu loppuu klo 13 jälkeen ja loppuu klo 15. Muita harrastuksia lapsi ei haluakaan ja hyvä niin. Muina arkipäivinä hän on iltapäiväkerhossa ja siinä onkin ekaluokkalaiselle ihan tarpeeksi harrastusta. Pienemmät meillä eivät vielä harrasta mitään kodin ulkopuolista.

 

[Laiska]

Meillä on kolmella lapsella yhteensä kahdeksan harrastuskertaa viikossa. Niistä vain yksi nuorimmalla, joka vielä päiväkodissa eli määrä varmaan vielä nousee. Olemme tosi laiskoja, joten harrastusten ehtona on yleensä, että koko elämä ei ole yhtä harrastusten ympärillä pyörimistä. Olemme siinä osittain onnistuneet. Kimppakyytien, koulun harrastuskerhojen ja onnekkaiden sattumien vuoksi kuljetamme lapsia 3-5 kertaa viikossa harrastuksiin. Meillä on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin maanantaista torstaihin mentiin itse tai vietiin lapsia harrastuksiin tiukkojen aikataulujen mukaan. Kaikki illat kiidettiin tukka putkella paikasta toiseen ja se oli todella rankkaa. Nyt on arkipäivinä 3-4 edestakaista kuljetusta ja joka toinen viikonloppu yksi edestakainen kuljetus.

Minusta ihminen ei ole laiska, jos työpäivän ja kotitöiden lisäksi haluaa vaan ottaa rennosti. Päinvastoin, sanoisin että järkevä. Meillä nyt on päätetty, että lapset saavat jonkin verran harrastaa, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Vähintään yhtä kehittävää ja lapselle hyväksi on kavereiden kanssa puuhaaminen ilman mitään harrastuksia. Itse vaan olen esim. liikuntaharrastuksia halunnut lapsille, kun muuten liikkuisivat tosi vähän. Nyt on kaikilla juuri itseään kiinnostava laji, jota harrastavat todella mielellään. Myös esim. se, että yksi lapsista ilmaisee itseään koko ajan piirtämällä, houkutti laittamaan kuvataidekerhoon. Samoin aavistuksen aralle on teatterikerho tehnyt tosi hyvää.

 

[äiti 40plusplus]

en ole lukenut mitä te yön aikana kirjoititte, mutta tuli mieleen yksi juttu lasten harrastamisesta. Kun kesällä tulee tuolla ulkona pelikenttien laidalla aikaa vietettyä, niin siinä on tutustunut niihin vanhempiin ja isovanhempiin paremmin ketkä tekee sitä myös. Eli siitä on oikeastaan tullut myös meidän harrastus, myös silloin kun työpaikoilla niitä karkkirasioita ja joulukalentereita seuran nuorten hyväksi myydään.

 

[km]

Tuli vaan tällainen aloitus mieleen...tytön (9v) koulukavereista lähes jokainen harrastaa jotain (ellei jopa useampaa lajia)..monta kertaa viikossa harrastamista ja viikonloppuisin pelit yms päälle, sama juttu pojan (10v) kavereiden kanssa, etenkin niillä jotka pelaa lätkää. Sattaa olla 4 krt/viikossa harkat ja sit viikonloppuisin on pelejä. En kertakaikkiaan tajua, miten vanhemmat jaksaa kuskata lapsia koko ajan ja viikonloputkin menee lasten harrastusetn ehdoilla.

Harrastaminen on hyvä asia, mutta rajansa kaikella. ja ehdottomasti yksi harrastus/per lapsi riittää. Ja esim. itselläni on vuorotyö, silloin kun mulla on vapaata, en jaksa olla menossa koko ajan. Ja jos on useampia lapsia (pikkusisaruksia) niin yksi ihminen roudaa sitten koko porukan harrastuksiin...???(jos itse on töissä).Tällaista pohdin...tuntuu että alämä on nykyään kauheeta suorittamista.

Oon pohtinut samaa. Itsellä 5 ja 2v joten vielä ei oo harrastusmenoja, jos ei kerran viikossa olevaa muskaria huomioida. Mutta oon just tuota pohtinu että sit ku menevät kouluun ja alkaa tulla harrastuksia niin saavat kyllä itte kulkea niihin, en ala miksikään hovikuskiksi muutakuin poikkeustapauksissa. jos ei jaksa itte kulkea niin saa olla harrastamatta. Asutaan tosin paikassa, jossa kaikki on lähellä, parin kilsan säteeltä löytyy käytännössä kaikki (musiikkiopisto, jääurheilukeskus,uimahalli-urheilutalo, jne.) joten matkan pituus ei oo se joka estää itse menemästä.

TOivon, että lapset valitsis yhden harrastuksen jota harrastavat "tosissaan" eli jossa on harkkoja ehkä useammatki viikossa, useampi sellainen on liikaa. Me ollaan kans miehen kanssa kumpiki vuorotyössä joten monta harrastusta viikossa tuntuu siihen kuvioon aika mahdottomalta.

 

[km]

en ole lukenut mitä te yön aikana kirjoititte, mutta tuli mieleen yksi juttu lasten harrastamisesta. Kun kesällä tulee tuolla ulkona pelikenttien laidalla aikaa vietettyä, niin siinä on tutustunut niihin vanhempiin ja isovanhempiin paremmin ketkä tekee sitä myös. Eli siitä on oikeastaan tullut myös meidän harrastus, myös silloin kun työpaikoilla niitä karkkirasioita ja joulukalentereita seuran nuorten hyväksi myydään.

Mä oon sanonu miehelleni että jos meillä lapsista joku alkaa harrastaa jotain urheilulajia niin se saa luvan sitte seistä siellä pelikentän laidalla. Mä en ala siihen hommaan, en myöskään mihinkään leirisysteemeihin, huoltojoukkoihin enkä suostu leipomaan mihinkää myyjäisiin pellikaupalla piirakkaa. Että jos urheiluharrastuksen valitsevat niin se on sitte miehen homma olla siinä mukana.

 

[Mrs Bean]

En jaksanut koko ketjua lukea :ashamed: Mutta itse harrastin lapsena paljon ja nautin siitä, olisin harrastanut enemmänkin jos olisi aika riittänyt. Tosin mulla oli vain yksi harrastus joka imi mut mukaansa täysin ja itse kuljin pääasiassa treeneihin. Kävin kolmen eri seuran harkoissa, valmensin muksu ryhmiä ja kilpailin aktiivisesti. Omat lapset saavat harrastaa halujensa mukaan. Matkaa meillä vaan tulee kaikille harrastus paikoille yli 20km joten kuskattava on, kun täällä korvessa ei kulje edes julkinen liikenne Poika ( 13v ) harrastaisi kaiken vapaa aikansa, maksimina on pidetty kahta harrastusta ja niiden treenejä poika onkin ahnehtinut itselleen paljon. Lopun aikaa käy sitten tossa lähiliikunta paikalla treenailemassa itsekseen/ kavereiden kanssa. Vanhin tyttö harrastaa näyttelemistä ja kuvataidetta ja näytelmä treenejä on vaihtelevasti riippuen milloin on näytöset. Keskimäärin kuitenkin kaksi kertaa viikko. Toinen tyttö harrastaa partiota ja käy siellä kerta viikkoon plus joskus viikonloppu leirit. Nuorin ei harrasta vielä mitään. Meillä on joka illalle kuljettamista, Tosin pojan harkkoja on joskus kahdet samana päivänä peräkkäin ( eri lajit) ja saa valintansa mukaan olla pois jos haluaa ( ei ole vielä halunnut). Ja joinain iltoina on meillä molemmilla vanhemmilla kuljetettavaa kun samalle päivälle osuessa on lasten harrastukset eri suunnilla.

 

[ap]

Onpas ärsyttäviä sädekehän kiillottajia nuo "Minä ainakin kuskaan lastani 5 kertaa viikossa harrastuksiin"-tyypit. Minulla oli lapsena/nuorena vaikka mitä harrastuksia, mm. baletti, ratsastus, jumppa, pianonsoitto, partio, tennis jne. jne. Monia lajeja tuli kokeiltua. Vanhempani tukivat harrastuksiani, mutta tuntuisi käsittämättömältä, että he muka olisivat joutuneet jatkuvasti kuskaamaan minua vaikka viis kertaa viikossa edestakaisin. Kyllä vanhemmillakin on oikeus myös levätä työpäivien jälkeen ja koko perheellä pitäisi olla myös yhteistä, rauhallista vapaa-aikaa. Onneksi moni harrastuspaikka oli lähellä, joten kävelin/pyöräilin usein harrastuksiini ja vuorottelimme naapurien kanssa kyytivuoroissa. Etenkin teinien kuuluisi myös itse ottaa vastuuta harrastuksistaan, kulkea myös bussilla joskus tai mahd. kävellen, pyörällä tai kaverien kyydissä. Ei se harrastusten/kuskaamiskertojen määrä ole mikään vanhemmuuden mitta! Ei ihme, että nykyvanhemmat ovat rasittuneita. Minun tuntemistani lapsista/nuorista suurin osa kaipaa myös vapaata aikaa kotona. Hyvin harvat tuntemani vanhemmat kuskaavat päivittäin lapsiaan harrastuksiin. Ja ihan kunnollisia ihmisiä näistä lapsista/nuorista on kasvanut. Esim. pienille ala-asteikäisille ei edes suositella koulutyön ohella kovin montaa harrastusta.

Juu, on tosiaan käsittämätöntä, jos äitikin haluaa joskus lenkkeillä ja käydä jumpassa tms. Kohtuus ja kultainen keskitie, hyvät ihmiset. Kun harrastukset pysyvät kohtuudessa, on koko perheellä aikaa harrastaa.

Kiitos kommentistasi, kiva että joku ymmärsi pointin

 

[siis]

Jotkut jaksaa, jotkut ei. Mä kuulun jälkimmäisiin ja siksi en aikoinaan antanut tuon letkulantiokuopukseni alkaa siskontyttöni kilpatanssipariksi. Systeri on vuodessa ehkä 5 viikonloppua kotona ja jos viikolla on joskus vapaailta, niin voi vetää ruksin seinään. Tosin siskontyttö on jo 15 v, mutta sama meno on ollut jo vuosia.

kuskaako systerisi lastaan itse? (tullut aiemmin se käsitys hänestä kirjoitustesi perusteella että hän mielellään tekee vaan sellaista mistä hänellehyötyä ja muut hoitavat hänen kersansa jne)

 

[ap]

Minusta ihminen ei ole laiska, jos työpäivän ja kotitöiden lisäksi haluaa vaan ottaa rennosti. Päinvastoin, sanoisin että järkevä. Meillä nyt on päätetty, että lapset saavat jonkin verran harrastaa, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Vähintään yhtä kehittävää ja lapselle hyväksi on kavereiden kanssa puuhaaminen ilman mitään harrastuksia. Itse vaan olen esim. liikuntaharrastuksia halunnut lapsille, kun muuten liikkuisivat tosi vähän. Nyt on kaikilla juuri itseään kiinnostava laji, jota harrastavat todella mielellään. Myös esim. se, että yksi lapsista ilmaisee itseään koko ajan piirtämällä, houkutti laittamaan kuvataidekerhoon. Samoin aavistuksen aralle on teatterikerho tehnyt tosi hyvää.[/quote]

Niin, samanlaisia ajatuksia täällä..

 

[jepjep]

En muuten käsitäkään tätä asiaa. Nyt vanhempana itsekin usein miettinyt, miten vähän lapsen vanhemmat saavat kunniaa. Eli jos joku menestyy jossain, hän saa itse kunnian, vaikka käytännössä lähes lajissa kuin lajissa se on kuitenkin puoliksi vanhempien menestys.

aivan käsittämätöntä jaksaa hoitaa joka ilta tai joka toinenkaan kuljettamisia. siis normaalin työpäivän /opiskelupäiävn päälle.

yleensä nämä ovat urheiluharrastuksia joihin satsataan paljon, vaikka ehkä 1 kymmenestätuhannesta (10 000) paljon harrastavasta menestyy. ja tienaa jotai urheilulla.

muuhun harrastukseen ei sijoiteta näin paljon. vai käykö joku 2 iltaa viikossa musiikin teoriaa ja 3 iltaa pianonsoittoa?

 

[jepjep]

Minusta ihminen ei ole laiska, jos työpäivän ja kotitöiden lisäksi haluaa vaan ottaa rennosti. Päinvastoin, sanoisin että järkevä. Meillä nyt on päätetty, että lapset saavat jonkin verran harrastaa, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Vähintään yhtä kehittävää ja lapselle hyväksi on kavereiden kanssa puuhaaminen ilman mitään harrastuksia. Itse vaan olen esim. liikuntaharrastuksia halunnut lapsille, kun muuten liikkuisivat tosi vähän. Nyt on kaikilla juuri itseään kiinnostava laji, jota harrastavat todella mielellään. Myös esim. se, että yksi lapsista ilmaisee itseään koko ajan piirtämällä, houkutti laittamaan kuvataidekerhoon. Samoin aavistuksen aralle on teatterikerho tehnyt tosi hyvää.

Niin, samanlaisia ajatuksia täällä.. [/quote]

just näin. kohtuudella...

 

[Mrs Bean]

Onpas ärsyttäviä sädekehän kiillottajia nuo "Minä ainakin kuskaan lastani 5 kertaa viikossa harrastuksiin"-tyypit. Minulla oli lapsena/nuorena vaikka mitä harrastuksia, mm. baletti, ratsastus, jumppa, pianonsoitto, partio, tennis jne. jne. Monia lajeja tuli kokeiltua. Vanhempani tukivat harrastuksiani, mutta tuntuisi käsittämättömältä, että he muka olisivat joutuneet jatkuvasti kuskaamaan minua vaikka viis kertaa viikossa edestakaisin. Kyllä vanhemmillakin on oikeus myös levätä työpäivien jälkeen ja koko perheellä pitäisi olla myös yhteistä, rauhallista vapaa-aikaa. Onneksi moni harrastuspaikka oli lähellä, joten kävelin/pyöräilin usein harrastuksiini ja vuorottelimme naapurien kanssa kyytivuoroissa. Etenkin teinien kuuluisi myös itse ottaa vastuuta harrastuksistaan, kulkea myös bussilla joskus tai mahd. kävellen, pyörällä tai kaverien kyydissä. Ei se harrastusten/kuskaamiskertojen määrä ole mikään vanhemmuuden mitta! Ei ihme, että nykyvanhemmat ovat rasittuneita. Minun tuntemistani lapsista/nuorista suurin osa kaipaa myös vapaata aikaa kotona. Hyvin harvat tuntemani vanhemmat kuskaavat päivittäin lapsiaan harrastuksiin. Ja ihan kunnollisia ihmisiä näistä lapsista/nuorista on kasvanut. Esim. pienille ala-asteikäisille ei edes suositella koulutyön ohella kovin montaa harrastusta.

Juu, on tosiaan käsittämätöntä, jos äitikin haluaa joskus lenkkeillä ja käydä jumpassa tms. Kohtuus ja kultainen keskitie, hyvät ihmiset. Kun harrastukset pysyvät kohtuudessa, on koko perheellä aikaa harrastaa.

Kiitos kommentistasi, kiva että joku ymmärsi pointin

Järjestely kysymys hyvin pitkälle Itse pystyn käymään lenkillä siinä välissä kun lapsi harrastaa, tai jos otan pienempiä lapsia mukaan niin ehdin lapsen harrastuksen aikana touhuta muiden lasten kanssa jotain mukavaa. Eli ajan lapsen harrastuspaikalle, lapsi menee harrastukseensa, minä kipaisen lenkin siellä ja olen autolla kun lapsen harrastus loppuu. Tai ajan lapsen harrastukseen ja menen pienempien kanssa johonkin siinä lähellä olevaan paikkaan viettämään mukavia hetkiä isomman harrastuksen ajaksi. Toisinaan otan pienemmät ihan lapsen harrastus tiloihin mukaan ja pienempien kanssa urheillaan ja liikutaan "vapaata" liikuntaa sitten sivummassa, ja kaikki nauttii.
muoks* meillä myös kauppoihin sama matka kuin harrastuksiin, joten tarvittavat kauppa reissut hoidetaan lapsen harrastuksen aikana, joten muutenkin olisi se matka ajettava.

 

[juuh]

Mulla ei ollut mitään harrastuksia laspena ja se mua nyt harmittaa ja siksi lapseni saavat harrastaa kun kerta haluavat. Luistelevat molemmat neljä kertaa viikossa. Ja tosiaan, itse haluavat, joukkueharrastus on "koukuttavaa", kertakaikkiaan.

Kuskaukset: Lähistöllä asuvan kanssa on kimppakyytiryrteemi, eli hoitavat puolet kuskauksista. Välillä menee lapset suoraan koulusta bussilla. Meidän perheessä on myös kaksi aikuista, eli noin kerran viikossa ajan esim minä.

Sitten on kisamatkat. Ei mennä mukaan. Ne on yleensä noin kerran kuussa vkl, ja kuulemma on sikahauskaa, aina. Lähikisat käymme katsomassa.

Itse olen onnellinen siitä, että lapseni ovat löytäneet liikunnan ilon ja toisaalta siitä, että lapseni purkavat energiansa muualla kuin luokkakaverit, jotka tosiaan räkivät ostarilla.

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

 

[juuh jatkaa]

Niin ja tosiaan, tänäkin talvena esim olemme PERHEENÄ käyneet hiihtelemässä, pulkkailemassa jne. Ja silti ehdin myös itse välillä jumppaan. Se, että harrastetaan ei tarkoita sitä, ettei enää tehtäisi perheenä mitään tai että minä en saisi omaa aikaa. Ja joskus vaan kökitään kotona yhdessä tai erikseen.

 

[niin]

Mulla ei ollut mitään harrastuksia laspena ja se mua nyt harmittaa ja siksi lapseni saavat harrastaa kun kerta haluavat. Luistelevat molemmat neljä kertaa viikossa. Ja tosiaan, itse haluavat, joukkueharrastus on "koukuttavaa", kertakaikkiaan.

Kuskaukset: Lähistöllä asuvan kanssa on kimppakyytiryrteemi, eli hoitavat puolet kuskauksista. Välillä menee lapset suoraan koulusta bussilla. Meidän perheessä on myös kaksi aikuista, eli noin kerran viikossa ajan esim minä.

Sitten on kisamatkat. Ei mennä mukaan. Ne on yleensä noin kerran kuussa vkl, ja kuulemma on sikahauskaa, aina. Lähikisat käymme katsomassa.

Itse olen onnellinen siitä, että lapseni ovat löytäneet liikunnan ilon ja toisaalta siitä, että lapseni purkavat energiansa muualla kuin luokkakaverit, jotka tosiaan räkivät ostarilla.

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

mutta entä jos lapsia ei kiinnostaisi sama harrastus? kuskaaminen olisi jo ihan työtä.

 

[juuh]

Mulla ei ollut mitään harrastuksia laspena ja se mua nyt harmittaa ja siksi lapseni saavat harrastaa kun kerta haluavat. Luistelevat molemmat neljä kertaa viikossa. Ja tosiaan, itse haluavat, joukkueharrastus on "koukuttavaa", kertakaikkiaan.

Kuskaukset: Lähistöllä asuvan kanssa on kimppakyytiryrteemi, eli hoitavat puolet kuskauksista. Välillä menee lapset suoraan koulusta bussilla. Meidän perheessä on myös kaksi aikuista, eli noin kerran viikossa ajan esim minä.

Sitten on kisamatkat. Ei mennä mukaan. Ne on yleensä noin kerran kuussa vkl, ja kuulemma on sikahauskaa, aina. Lähikisat käymme katsomassa.

Itse olen onnellinen siitä, että lapseni ovat löytäneet liikunnan ilon ja toisaalta siitä, että lapseni purkavat energiansa muualla kuin luokkakaverit, jotka tosiaan räkivät ostarilla.

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

mutta entä jos lapsia ei kiinnostaisi sama harrastus? kuskaaminen olisi jo ihan työtä.

Eri aikaan noila on harkat, kun eri ikäisiä ovat. Käytännössä tän alueen kaikki harrastukset on samalla suunnalla, että eiköhän se onnistuisi, vaikka yhtä veisin pallohalliin ja toista jäähallille. Välillä sumplitaan aikoja niin, että toinen on hallilla hetken ennen omia harkkoja ja toinen hetken harkkojensa jälkeen. Että päästään yhdellä kyydillä. Minusta tämä kuskailu nyt ei ole liian rasittavaa, ei vaikkei kimppakyydit onnistuisikaan. Näin se vaan on ja mielelläni osallistun.

 

[Mrs Bean]

Mulla ei ollut mitään harrastuksia laspena ja se mua nyt harmittaa ja siksi lapseni saavat harrastaa kun kerta haluavat. Luistelevat molemmat neljä kertaa viikossa. Ja tosiaan, itse haluavat, joukkueharrastus on "koukuttavaa", kertakaikkiaan.

Kuskaukset: Lähistöllä asuvan kanssa on kimppakyytiryrteemi, eli hoitavat puolet kuskauksista. Välillä menee lapset suoraan koulusta bussilla. Meidän perheessä on myös kaksi aikuista, eli noin kerran viikossa ajan esim minä.

Sitten on kisamatkat. Ei mennä mukaan. Ne on yleensä noin kerran kuussa vkl, ja kuulemma on sikahauskaa, aina. Lähikisat käymme katsomassa.

Itse olen onnellinen siitä, että lapseni ovat löytäneet liikunnan ilon ja toisaalta siitä, että lapseni purkavat energiansa muualla kuin luokkakaverit, jotka tosiaan räkivät ostarilla.

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

mutta entä jos lapsia ei kiinnostaisi sama harrastus? kuskaaminen olisi jo ihan työtä.

Siihen kuskaamiseen voi liittää muita menoja minne on pakko mennä..esim kaupassa käynnit lapsen harrastuksen aikana, kavereiden treffaaminen (ei tosin pakollinen ) sun muut touhut voi ajoittaa lapsen harrastuksen ajaksi.

 

[ap]

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!! [/quote]

Kai mä nyt saan sanoa oman mielipiteeni?! Ja on kiva huomata, että täällä on myös samoin ajattelevia. Jos jotkut haluaa kuskata lapsiaan kymmeniä kertoja harrastuksiin ja se on ok heille, niin mikäs siinä. Olen huomannut, että ei se lasten harrastaminen ole AINA pelkästään lasten halusta kiinni (esim. pojan kaveri joka pelaa lätkää, koska isänsä on pelannut nuorena). Jos lapsi on aina väsynyt, eikä jaksa leikkiä niin silloin on jossain vikaa. pointti oli lähinnä siinä, että kohtuus kaikessa, harrastamisessakin.

 

[juuh]

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

Kai mä nyt saan sanoa oman mielipiteeni?! Ja on kiva huomata, että täällä on myös samoin ajattelevia. Jos jotkut haluaa kuskata lapsiaan kymmeniä kertoja harrastuksiin ja se on ok heille, niin mikäs siinä. Olen huomannut, että ei se lasten harrastaminen ole AINA pelkästään lasten halusta kiinni (esim. pojan kaveri joka pelaa lätkää, koska isänsä on pelannut nuorena). Jos lapsi on aina väsynyt, eikä jaksa leikkiä niin silloin on jossain vikaa. pointti oli lähinnä siinä, että kohtuus kaikessa, harrastamisessakin.[/quote]

Ja tätä mä just tarkotin, että ehdin juuri kertoa kuinka iloisia ja onnellisia me kaikki ollaan meidän perheessä, ni sun oli silti pakko vielä todeta, että kauheeta voi olla. Annetaan nyt kaikkien kukkien vaan kukkia, ei tartte aina toisten tekemisistä mutista, voi myös keskittyä omiinsa.

 

[Mrs Bean]

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

Kai mä nyt saan sanoa oman mielipiteeni?! Ja on kiva huomata, että täällä on myös samoin ajattelevia. Jos jotkut haluaa kuskata lapsiaan kymmeniä kertoja harrastuksiin ja se on ok heille, niin mikäs siinä. Olen huomannut, että ei se lasten harrastaminen ole AINA pelkästään lasten halusta kiinni (esim. pojan kaveri joka pelaa lätkää, koska isänsä on pelannut nuorena). Jos lapsi on aina väsynyt, eikä jaksa leikkiä niin silloin on jossain vikaa. pointti oli lähinnä siinä, että kohtuus kaikessa, harrastamisessakin.[/quote]

Samaa mieltä siinä että liian väsyksiin ei lapsi saa mennä, mutta mahdollisuus on lapselle annettava jos se selvästi nauttii harrastamisesta. Ja toki urheiluharrastuksen on tuotavakin sellaista tyydyttävää ja tervettä väsymystä. Eri asia sitten jos aina on väsynyt ja oikeammin kyllästynyt harrastukseensa, niin silloin on syytä tarkistaa uudestaan lapsen halu harrastaa.

 

[ap]

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

Kai mä nyt saan sanoa oman mielipiteeni?! Ja on kiva huomata, että täällä on myös samoin ajattelevia. Jos jotkut haluaa kuskata lapsiaan kymmeniä kertoja harrastuksiin ja se on ok heille, niin mikäs siinä. Olen huomannut, että ei se lasten harrastaminen ole AINA pelkästään lasten halusta kiinni (esim. pojan kaveri joka pelaa lätkää, koska isänsä on pelannut nuorena). Jos lapsi on aina väsynyt, eikä jaksa leikkiä niin silloin on jossain vikaa. pointti oli lähinnä siinä, että kohtuus kaikessa, harrastamisessakin.

Ja tätä mä just tarkotin, että ehdin juuri kertoa kuinka iloisia ja onnellisia me kaikki ollaan meidän perheessä, ni sun oli silti pakko vielä todeta, että kauheeta voi olla. Annetaan nyt kaikkien kukkien vaan kukkia, ei tartte aina toisten tekemisistä mutista, voi myös keskittyä omiinsa.[/quote]


Halusin herättää keskustelua tästä aiheesta, ymmärrätkö??? Ja jos luit tarkemmin, niin kirjoitin jo tuossa aikaisemmin että jokainen tekee niinkuin haluaa