Miten ihmeessä jotkut jaksaa lasten harrastamista (mnta kertaa viikossa...)???

[vieras]

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

Kai mä nyt saan sanoa oman mielipiteeni?! Ja on kiva huomata, että täällä on myös samoin ajattelevia. Jos jotkut haluaa kuskata lapsiaan kymmeniä kertoja harrastuksiin ja se on ok heille, niin mikäs siinä. Olen huomannut, että ei se lasten harrastaminen ole AINA pelkästään lasten halusta kiinni (esim. pojan kaveri joka pelaa lätkää, koska isänsä on pelannut nuorena). Jos lapsi on aina väsynyt, eikä jaksa leikkiä niin silloin on jossain vikaa. pointti oli lähinnä siinä, että kohtuus kaikessa, harrastamisessakin.

Miksi et tehnyt avausta siitä, että lapsia kuskataan harrastuksiin vastoin heidän tahtoaan tai että liian tiheä harrastaminen väsyttää lasta?

Sen sijaan teit aloituksen, jossa haukuit perheet joissa lapsilla useita harrastuksia, vaikka se ei sinun ongelmasi kai olekaan jos perheet ja lapset itse ovat tyytyväisiä harrastusrumbaan.

 

[äiti 40plusplus]

En muuten käsitäkään tätä asiaa. Nyt vanhempana itsekin usein miettinyt, miten vähän lapsen vanhemmat saavat kunniaa. Eli jos joku menestyy jossain, hän saa itse kunnian, vaikka käytännössä lähes lajissa kuin lajissa se on kuitenkin puoliksi vanhempien menestys.

aivan käsittämätöntä jaksaa hoitaa joka ilta tai joka toinenkaan kuljettamisia. siis normaalin työpäivän /opiskelupäiävn päälle.

yleensä nämä ovat urheiluharrastuksia joihin satsataan paljon, vaikka ehkä 1 kymmenestätuhannesta (10 000) paljon harrastavasta menestyy. ja tienaa jotai urheilulla.

muuhun harrastukseen ei sijoiteta näin paljon. vai käykö joku 2 iltaa viikossa musiikin teoriaa ja 3 iltaa pianonsoittoa?

ei se lapsen menestyminen ole ainoastaan tai paljoakaan kiinni sitä paljonko vanhemmat uhraa aikaa. En minä ainakaa ota yhdestäkään takaperinvoltista eritasonojapuilta alas tai muusta vaan kyllä tyttö itse ne oppi ja teki ja osasi ja omaa aikaansa harrastukseen.
Ei vanhemman kuulu tukea lasta harrastuksessa oman kunnian vuoksi ja kehuja odotellen vaan kannustaa lastaan eteenpäin

 

[ap]

Minusta on typerä tämä apn asenne, että valivali muiden tekemiset, ja sitten kun ketjussa joku puolustautuu ni jatkuvasti ap jatkaa ja keksii lisää valittamista. Jos ja kun meidän perheessä kaikki on ok ja iloisia, miksi se olisi muilta pois?

Väkisin me ei tätä tehtäis, on se niin p*rkeleen kallistakin, että pitää siitä jotain myös saada!!!!

Kai mä nyt saan sanoa oman mielipiteeni?! Ja on kiva huomata, että täällä on myös samoin ajattelevia. Jos jotkut haluaa kuskata lapsiaan kymmeniä kertoja harrastuksiin ja se on ok heille, niin mikäs siinä. Olen huomannut, että ei se lasten harrastaminen ole AINA pelkästään lasten halusta kiinni (esim. pojan kaveri joka pelaa lätkää, koska isänsä on pelannut nuorena). Jos lapsi on aina väsynyt, eikä jaksa leikkiä niin silloin on jossain vikaa. pointti oli lähinnä siinä, että kohtuus kaikessa, harrastamisessakin.

Miksi et tehnyt avausta siitä, että lapsia kuskataan harrastuksiin vastoin heidän tahtoaan tai että liian tiheä harrastaminen väsyttää lasta?

Sen sijaan teit aloituksen, jossa haukuit perheet joissa lapsilla useita harrastuksia, vaikka se ei sinun ongelmasi kai olekaan jos perheet ja lapset itse ovat tyytyväisiä harrastusrumbaan.

Suo anteeksi. Saivarrellan nyt sitten
Täällä nämä keskustelut tuppaa rönsyämään, aiheesta kuin aiheesta

 

[äiti 40plusplus]

jatkan tuohon edelliseen, että onhan se lapsen menestys jos vanhemmat tukee tai ei tue, mutta ei se vanhempien ansiota kuitenkaan ole eikä vanhempaa pidä kehua menestyksestä vaan lasta

 

[juuh]

jatkan tuohon edelliseen, että onhan se lapsen menestys jos vanhemmat tukee tai ei tue, mutta ei se vanhempien ansiota kuitenkaan ole eikä vanhempaa pidä kehua menestyksestä vaan lasta

Mä kyllä muutenkin tuen ihan muun ku menestyksen takia, eilen oli kisat ja esikoisen joukkue oli vika. Mutta kivaa oli.

En odota saavani rahaa ja mammonaa siksi, että lapseni menestyy.....

 

[maranooka]

Meillä ekaluokkalaisella kolme harrastusta, jaliksessa menee kaksi päivää viikossa ja pianotuntien lisäksi soittoharrastukseen kuuluu mm. säestysharjoitteluja (piano-sello-duo), ryhmätunteja, matineoita ja konsertteja.. Vähän ollaan itse pidetty jarruja päällä, varsinkin tuon soittoharrastuksen kanssa, koska sen pitäisi olla mukavaa ja todellakin vain harrastus (vaikka neiti tutkintoa musiikkiopistossa tekeekin). Onneksi piano-ope on ollut ymmärtäväinen. =) Neiti kulkee harrastuksiin itse (ovat alle kilometrin päässä kotoa). Leikille ja kavereille jää myös aikaa ihan hyvin, koska kavereitakin löytyy naapurista ja pikkusisko kotoa.

 

[isoäiti mölykylästä]

kyllä mä ainakin mieluusti kuljetan tota kohta 13 vuotiasta 20 kilsan päähän kolme kertaa viikossa, jos vaihto ehtona on että neiti haluaa norkomaan tonne johonkin nuopparin kulmille 7 kilsan päähän

 

[Wanha-Rouva]

Totuus on että nykylasten elämä kokonaisuudessaan on suorittamista, suorittamista ja suorittamista oli se sitten koulussa tai harrastuksessa. Ja uskon että esim. alle kouluikäisten ja vaikka ekaluokkalaisten harrastuksista vanhemmat sen päättävät mihin lapsensa vievät. Mitä enemmän harrastuksia sitä parempi. Mutta eipä taida ekaluokkalainen tietää miten rankkaa joku esim. lätkän pelaaminenkin on.

 

[Mrs Bean]

En muuten käsitäkään tätä asiaa. Nyt vanhempana itsekin usein miettinyt, miten vähän lapsen vanhemmat saavat kunniaa. Eli jos joku menestyy jossain, hän saa itse kunnian, vaikka käytännössä lähes lajissa kuin lajissa se on kuitenkin puoliksi vanhempien menestys.

aivan käsittämätöntä jaksaa hoitaa joka ilta tai joka toinenkaan kuljettamisia. siis normaalin työpäivän /opiskelupäiävn päälle.

yleensä nämä ovat urheiluharrastuksia joihin satsataan paljon, vaikka ehkä 1 kymmenestätuhannesta (10 000) paljon harrastavasta menestyy. ja tienaa jotai urheilulla.

muuhun harrastukseen ei sijoiteta näin paljon. vai käykö joku 2 iltaa viikossa musiikin teoriaa ja 3 iltaa pianonsoittoa?

ei se lapsen menestyminen ole ainoastaan tai paljoakaan kiinni sitä paljonko vanhemmat uhraa aikaa. En minä ainakaa ota yhdestäkään takaperinvoltista eritasonojapuilta alas tai muusta vaan kyllä tyttö itse ne oppi ja teki ja osasi ja omaa aikaansa harrastukseen.
Ei vanhemman kuulu tukea lasta harrastuksessa oman kunnian vuoksi ja kehuja odotellen vaan kannustaa lastaan eteenpäin

Ei pelkän menestymisen toivossa harrasteta, vaan oman itsensä vuoksi. Harrastaessa oppii itsestään paljon, sekä saa hyvän mielen. Ei lasten pitäisi verenmaku suussa harrastaa ja silmissä kiilto aikuisena tienaamisesta

 

[vieras]

Minä en tiedä harrastusta ja harrastuksen kautta saatuja parempaa turvaverkkoa teinivuosiksi.

Siksi olen kuskannut omiani sählyyn, uimahyppyyn, jousiammuntaan, teatteriharkkoihin, larppiin, soittamaan, lisää soittamaan ja ties mihin.

veit jalat suustani! juurikin näin, me miehen kanssa tingitään mielellään omista harrastuksista, kunhan lapset saavat harrastaa mieluisia lajeja, joihin heitä ei todella vanhemmat painosta, vaan ovat itse valinneet =) mä ehdin harjoitusten aikana käydä vaikka shoppaamassa tai kävelyllä tai lukea romaania =) siinä on mulle tarpeeksi harrastusta!

 

[eh]

en lukenut koko ketua, mutta ei mun mielestä ap:n avaus ollut hirveän provokatiivinen.
olen itse harrastanut kilpasuunnistusta teininä, ainakin vikan vuoden aika pitkälti isäni mieliksi, joka hoiti kaikien kuskaamisen, tosin hän kävi itsekin sit juoksemassa oman sarjansa radan. ja menihän siinä kilpareissulla useimmiten koko päivä, parhaaseen kisakauteen molemmat viikonloppupäivät + monet treenit viikolla.
oma lapseni on 5-vuotias ja hänelläkin on päiväkodin lisäksi yksi liikuntaharrastus sunnuntaisin ja lisäksi kuvataidekoulu arki-iltana.
olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että harrastuksilla on positiivinen vaikutus lasten kehitykseen. paljon harrastavissa perheissä tuntuu usein olevan jokin laji lähes elämäntapana, sitä ovat yleensä molemmat tai toinen vanhemmistakin harrastaneet ns. aina.
mutta kyllä harrastaminen voi mennä myös yli. olen nähnyt aika paljon vanhempia, joille lasten harrstaminen tarkoittaa, että näiden on myös menestyttävä todella hyvin lajissa ja varsinkin alle 10-vuotiaille soisin kyllä myös aikaa vapaaseen olemiseen ja leikkiin.

 

[ap]

en lukenut koko ketua, mutta ei mun mielestä ap:n avaus ollut hirveän provokatiivinen.
olen itse harrastanut kilpasuunnistusta teininä, ainakin vikan vuoden aika pitkälti isäni mieliksi, joka hoiti kaikien kuskaamisen, tosin hän kävi itsekin sit juoksemassa oman sarjansa radan. ja menihän siinä kilpareissulla useimmiten koko päivä, parhaaseen kisakauteen molemmat viikonloppupäivät + monet treenit viikolla.
oma lapseni on 5-vuotias ja hänelläkin on päiväkodin lisäksi yksi liikuntaharrastus sunnuntaisin ja lisäksi kuvataidekoulu arki-iltana.
olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että harrastuksilla on positiivinen vaikutus lasten kehitykseen. paljon harrastavissa perheissä tuntuu usein olevan jokin laji lähes elämäntapana, sitä ovat yleensä molemmat tai toinen vanhemmistakin harrastaneet ns. aina.
mutta kyllä harrastaminen voi mennä myös yli. olen nähnyt aika paljon vanhempia, joille lasten harrstaminen tarkoittaa, että näiden on myös menestyttävä todella hyvin lajissa ja varsinkin alle 10-vuotiaille soisin kyllä myös aikaa vapaaseen olemiseen ja leikkiin.

Asiaa, harrastaminen on positiivinen asia, jos se pysyy aisoissa

 

[just]

en vielä koko ketjua lukenu mutta siis.. useimmiten mä ihmettelen että kuinka ne lapset jaksaa, kun on koulut ja läksyt ja lähes joka illalle treenit ja viikonloppuina pelit?

Mä kysyin tätä aikoinaan systeriltä ja siskoni lapset lukevat läksyjä autossa.

Autossa...?!

 

[ap]

Niin ja nyt lähinnä tarkotin pienten ala-asteikäisten harrastamista..sitten kun lapsi kasvaa ja osaa itse liikkua yms on eri juttu...

 

[Miuski harmailee]

Olen juuri tällainen "hirviöäiti", joka kuskaa alakouluikäisiä lapsiaan harrastukseen iltakaudet. Ihan oikeasti mulle riittäisi vähempikin, mutta kun tytöille ei riitä. 3-luokkalaisella on jumppatreenit normaalisti kolme kertaa viikossa, nyt uuden ohjelmantekoaikaan ja kilpailukaudella tulee usein vielä sunnuntaille kolmen-neljän tunnit treenit niiden lisäksi. 1-luokkalainen harrastaa samaa lajia 2 kertaa viikossa. Vaan meidän tytötpä jumppaa näiden treenien yms. lisäksi vielä kotonakin. Venyttelyjä, akrobatiaa yms. tekevät vielä illat pitkät enkä todellakaan patista heitä siihen. Haluavat näyttää, mitä osaavat ja treenata, että oppisivat lisää juttuja. Olisin mielestäni melko julma äiti, jos kieltäisin lapsiltani tämän riemun, joka selvästi innostaa heitä molempia.

 

[jep]

Niin ja nyt lähinnä tarkotin pienten ala-asteikäisten harrastamista..sitten kun lapsi kasvaa ja osaa itse liikkua yms on eri juttu...

Tästä(kin) näkee ettei sulla ole hajuakaan siitä, mitä harrastavan lapsen vanhempi ajattellee.

Sitten jos (ja kun) lapsi kasvaa ja pystyy enemmän liikkumaan itsekseen, sitten vasta onkin tärkeää olla tukena. Esim yläasteella, koulu on rankaa, silloin vasta pitäöäkin kuskata ja auttaa!!! Siinä lopahtaa mielenkiinto ihan kaikkeen, jos lapsipolo illan pimeydessä raahaa yksikseen harkkakassiaan ja odottaa bussia.

Siinä se perheen sitoutuminen mitataan, että ollaan tukemassa ja auttamassa myös silloin, kun ei enää pakko ole.

Ala-asteikäisen koulupäivät ja läksyt ei vielä niin vaativia ole, etteikö harrastus menisi siinä sivussa.

Mutta siinä se ero varmaan on, sinä et ole valmis joustamaan lainkaan omasta elämästä lasten hyvinvoinnin takia. Vasta sitten, kun lapsi voi itse hoitaa asiansa on sinusta harrastaminen ok.

Onneksi en ole kuten sinä, vaan tykkään nähdä sen ilon lasteni kasvoilla kun he harrastavat. Ja sen takia voin heitä kuskata vielä silloinkin, kun itse osaisivat julkisilla mennä!!!

 

[ap]

Niin ja nyt lähinnä tarkotin pienten ala-asteikäisten harrastamista..sitten kun lapsi kasvaa ja osaa itse liikkua yms on eri juttu...

Tästä(kin) näkee ettei sulla ole hajuakaan siitä, mitä harrastavan lapsen vanhempi ajattellee.

Sitten jos (ja kun) lapsi kasvaa ja pystyy enemmän liikkumaan itsekseen, sitten vasta onkin tärkeää olla tukena. Esim yläasteella, koulu on rankaa, silloin vasta pitäöäkin kuskata ja auttaa!!! Siinä lopahtaa mielenkiinto ihan kaikkeen, jos lapsipolo illan pimeydessä raahaa yksikseen harkkakassiaan ja odottaa bussia.

Siinä se perheen sitoutuminen mitataan, että ollaan tukemassa ja auttamassa myös silloin, kun ei enää pakko ole.

Ala-asteikäisen koulupäivät ja läksyt ei vielä niin vaativia ole, etteikö harrastus menisi siinä sivussa.

Mutta siinä se ero varmaan on, sinä et ole valmis joustamaan lainkaan omasta elämästä lasten hyvinvoinnin takia. Vasta sitten, kun lapsi voi itse hoitaa asiansa on sinusta harrastaminen ok.

Onneksi en ole kuten sinä, vaan tykkään nähdä sen ilon lasteni kasvoilla kun he harrastavat. Ja sen takia voin heitä kuskata vielä silloinkin, kun itse osaisivat julkisilla mennä!!!

Minä tarkoitin sitä, että pieni lapsi ei välttämättä jaksa monta kertaa viikossa harrastaa ja onko se hyväksi. Koska vapaa leikki on myös tärkeää. Sinä et tiedä mun elämästä mitään, joten anna olla Puhuin kuhtuullisesta harrastamisesta, ja jos yhtään olet lukenut aikaisempia kirjoituksia niin en ole harrastuskielteinen.
Ja se on totta, että mielestäni vanhempien ei tarvitse uhrautua niin paljon, ettei itse ehdi lenkille/jumppaan koskaan, koska lapsia roudataan joka ilta jonnekkin.
Edelleen olen myös sitä mieltä, että perheen yhteinen aika on myös tärkeää.
Käydään uimassa, luistelemassa, hiihtämässä porukalla.

 

[totuus]

Muistakaa että vanhemmat asettaa rajat harrastamiseen. Vaikka lapsi tykkääkin ja mielellään harrastaa niin aikuiselle pitää olla järki sanoa koska riittää. Ei pieni koululainen osaa vielä itse päättää mikä on sopiva määrä harrastuksia.

 

[äiti 40plusplus]

Muistakaa että vanhemmat asettaa rajat harrastamiseen. Vaikka lapsi tykkääkin ja mielellään harrastaa niin aikuiselle pitää olla järki sanoa koska riittää. Ei pieni koululainen osaa vielä itse päättää mikä on sopiva määrä harrastuksia.

niin kauan kuin lapsi itse haluaa ja jaksaa eikä koulunkäynti eikä normaali lapsen elämä kärsi. Minusta surkeampaa on se, kun vanhemmat yrittää saada lastaan harrastamaan jotakin hienoa joka sitten vanhemman mielestä nostaa heidän arvoaan. muistan aina kun tuttavaperheen (mielestään sellainen parempi) jossa lapset "pakotettiin" pianotunneille ja lapset sitten pimputteli pianoa vieraiden "iloksi" vanhempien käskystä. aikanaan kun kasvoivat sen verran että uskalsivat sanoa mielipiteensä, toinen lopetti ja hyvä niin kun löysi sitten "omat" harrastuksensa ja toinen jatkoi vanhempien iloksi ja oikeasti tykkäsikin soittaa ja oli se musikaalisempi tapaus.
harrastuksia on toki hyvä olla ja tietyssä iässä ne pitävät pois tuolta "kyliltä notkumasta"

 

[Tyylis]

Muistakaa että vanhemmat asettaa rajat harrastamiseen. Vaikka lapsi tykkääkin ja mielellään harrastaa niin aikuiselle pitää olla järki sanoa koska riittää. Ei pieni koululainen osaa vielä itse päättää mikä on sopiva määrä harrastuksia.

Pieni koululainen osaa kyllä kertoa milloin ei enää jaksa. Eikä myöskään harrasta mitään mikä ei ole kivaa. Ekaluokkalaisesta lähtien lapsen on tosi reippaita ja aktiivisia, etsivät ja löytävät sopivat harrastukset itselleen. Mutta eihän ne teidän pullamössö maijat ja matit, ettei vaan pääsis rasittumaan. Todella itsekäs aloitus ap:lta.

Itse harrastin vaikka ja mitä 6-vuotiaasta lähtien, parhaimmassa tapauksessa viitenä iltana viikossa olin harrastuksissa. Ja kävin kokeilemassa kaikkea mahdollista laidasta laitaan. Niistä sitten karsiutui kahteen tärkeimpään, joista yläasteen lopuksi yhteen. Tämä yksi harrastus johti tulevaan ammattiini. Teen työkseni sitä mitä olen rakastanut 4-vuotiaasta lähtien, enkä voisi kuvitella tekeväni muuta. Kiitos tästä kuuluu kärsivällisille vanhemmilleni jotka kuskasivat säällä kun säällä, ja maksoivat harrastuksiin kuuluvat maksut ja kulut.

Tuolla pihalla näkee pikkupoikia virittelemässä maaleja ja pelaamassa pihakiekkoa, sen lisäksi että käyvät useita kertoja viikossa kiekkotreeneissä. Sekin kertoo siitä kuinka mielellään harrastavat. Siellä sitten naapurin tommi tuijottaa silmät ristissä tietokonetta ja vetää kokista, kun vanhemmat ovat sanoneet että pitää olla koti-aikaa. Kyllähän se tommi mielellään menisi äitin ja iskän kanssa laskemaan pulkkamäkeen... tä?

Se miten harrastukset ohjaavat lasta löytämään identiteetinsä, ja paikkansa yhteisöissä, ei mikään muu ulkoinen taho niin hyvin opeta. Sieltä löytyy samanhenkiset kaverit, ja tapakasvatus on vertaansa vailla. Lapsi kuuntelee ihan eri tavalla ohjaajaansa/valmentajaansa kun vanhempiaan. Sensomotorinen kehitys on nopeampaa, kun siihen kannustetaan, ja ohjataan lapselle mielekkäällä tavalla.

Kurjaa seurata keskustelua vierestä, kun vanhemmat perustelevat omaa laiskuuttaan lapsen jaksamisen tekosyyllä. Tapaan tällaisia vanhempia viikoittain, kun lapsi tulee itkussa silmin kertomaan että ei saa enää jatkaa harrastustaan.

Ohjatkaamme lapsiamme tervehenkisiin yhteisöihin ja antakaa lapsillenne liikkumisen ja itsensä kehittämisen riemu!! Se on meidän tärkein tehtävämme.

 

[ap]

Laiskuus se tässä pointtina taas olikin. No, ihan sama
Ei jaksa enää vääntää rautalangasta...mutta mielenkiintoinen keskustelu tästä kehkeytyi

 

[hei]

kiinnostui lajistaan 6-vuotiaana. Koska hän osoitti sinnikkyyttä, innostuneisuutta lajia kohtaan, pidimme itsestään selvänä, että tuemme häntä tässä harrastuksessa. Harrastus on antanut hänen elämäänsä iloa, tavoitteita hyviä ystäviä ja mielekästä tekemistä. Nyt hän on 13-vuotias. Eilen tulimme myöhään illalla koko päivän kestäneestä turnauksesta. Reissu oli pitkä, mutta palkitseva. Tämä elämäntapa ei varmasti sovi kaikille, mutta meille se on ollut luonnollinen valinta. Olemme onnekkaita, että lapsemme viikot täytyy koulusta, treeneistä ja perheajasta, eikä kaupungilla maleksimesta tai kysymyksistä "mitä mä tekisin, mulla on tylsää". Näin siis kärjistetysti. Asumme helsingissä ja täällä helposti ajautuisi tyhmiin porukoihin jos luppoaikaa olisi liiaksi (näin siis käynyt monelle, ei toki kaikille).

 

[neiti Dina]

en vielä koko ketjua lukenu mutta siis.. useimmiten mä ihmettelen että kuinka ne lapset jaksaa, kun on koulut ja läksyt ja lähes joka illalle treenit ja viikonloppuina pelit?

Lapset oppivat organisoimaan todella nopeasti miten hommat hoituvat hyvin.
Ja ennen kuin se taito kehittyy niin on vanhempien tehtävä huolehtia jotta kaikki hoituu ajallaan.
Vaikka viikonloppuisin on pelejä niin ei niihin yleensä koko vuorokautta mene.

joo oppii varmasti. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa että lepo jää vähälle ja lapsi voi olla välillä melko väsyksissä. Ajatellen nyt siis sellaista tilannetta että joka päivälle on jotain. Ja tosiaan niihin v iikonloppujen peleihin voi hyvinkin mennä koko pitkä päivä matkoineen, ja paljonhan nuo järjestää kaiken maailman turnauksia ja leirejä jotka kestää koko viikonlopun.

Hyvä juttuhan se toki on että harrastaa, ja ihania ne vanhemmat jotka sen mahdollistaa. Itsellänikin oli aikoinaan rakas kuoroharrastus. Treenit oli kerran viikossa ja se oli aivan tarpeeksi pitkien koulupäivien ja läksyjen jälkeen.

Nyt jäi hieman mietityttämään...paljonko sitä lepoa pitäis olla päivässä jotta sitä ois tarpeeksi ? Siis mä nyt heti peilaan siihen miten meillä menee ja mä oon ollut siinä luulossa jotta sitä lepoa ois tarpeeksi vaikka harjoituksia on usein ja on koulutehtäviä jne. Ja noi turnausmatkat niin tilanne on varmaan jossain pohjoisemmassa hieman eri kuin etelässä jossa noihin matkoihin ei mene varmaankaan niin paljoa aikaa...saati että niitä turnauksia ois kahta enempää kuukaudessa. Tai nyt mä sitten puhun vaan jalkapallon osalta, kun ei ole muusta kokemusta.

no tossa nyt varmaan on lapsikohtaisia eroja. Selvennän vielä että tarkotan tilannetta jossa harrastuksia on useita ja näin siis joka päivälle jotain. Jos pelaa "vaan" futista, niin harkkoja tuskin on joka päivä ja pelejäkään ei ehkä ihan joka viikko? mut jos siihen päälle pelaa lätkää ja käy teatterikerhossa ja vaikka kuoroharkoissa niin se varmaan on jo liikaa...?

 

[vieras]

Meiän lapset on 3v ja 1v ja käyvät vasta uimassa ja kerhoissa, mutta olen ajatellut niin, että kun minua ja miestänikin on harrastuksiin kuskattu ja kaikin puolin harrastamaan kannustettu, niin kyllä lapsemmekin ansaitsevat mahdollisuuden harrastaa. En ymmärrä, miksi vanhempana olisin niin itsekäs, että omaa laiskuuttani estäisin lasta harrastamasta. Harrastuksethan on hyvä panostus tulevaisuutta varten, lapsi oppii sosiaalista kanssakäymistä ja saa mielekästä tekemistä.

 

[vieras]

Me asutaan lähellä palveluita, keskustaan on alle kilometrin matka. Harrastukset on valikoituneet niin, että niihin on kävelymatka. Uimahalli on tuossa seuravassa korttelissa ja tanssisali sitä seuraavassa. Lasten koululla on salibandytreenit.

Uimahallille 100 metriä
Tanssisalille 200 metriä
Koululle 600 metriä

Lapset pääsee harrastuksiin ihan itse, tosin 4-v pitää viedä uimahallille....

Lisäksi harrastukset on valikoituneet ja aikuisten hienovaraisella ohjauksella menneet niin, että suuri välineinvestointeja ei tarvita. Neljän lapsen harrastaminen ei ole liian kallista, eikä hankalaa järjestää.