Miten ihmeessä tämä tämmöiseksi meni???

[vierailija]

Ollaan miehen kanssa seurusteltu reilu kolme vuotta. Vauvaa on yritetty, keskenmenoja nyt monta. Väsyttää. Alussa mies sanoi ettei halua tietää edellisistä miessuhteista. Sitten yhtäkkiä rupesi tenttaamaan niistä; kenen kanssa olen ollut missäkin (ei kuulemma halua vaikkapa lomalle samoihin paikkoihin) jne... Mun puhelin ei saa olla rauhassa; tutkii kuka on soittanut tai laittanut viestejä. Olen tuhonnut vanhoja valokuvia ettei ne hermostuta. Aika monta ystävää on jäänyt unholaan kun ei jostakin syystä voi pitää yhteyttä (paljon omaa syytä, kun en ole pitänyt yhteyttä ettei tarvi turhaan kysellä). Vielä puhutaan lapsen yrittämisestä vaikka omat hermoni on jo aika riekaleina. Olen minä yrittänyt puhua siitä miten nuo epäilemiset ja vahtimiset ahdistaa kun niihin ei ole mitään syytä. En ole ikinä ollut uskoton, en edes kiinnostunut kenestäkään muusta sen jälkeen kun on tavattu. Silti saa välillä joskus kamalia raivareita juuri noista omista epäilyistään. Miten mä olen päästänyt tilanteen tähän? Rakastan vielä kaikesta huolimatta.

 

[jadal]

Pistä nyt ihan ensimmäisenä se vauvan yritys jäihin, ja koittakaa selvittää mikä miehelle moisen mustasukkaisuuden aiheuttaa. Jos tuo käytös ei muutu, ei sulla kestä pää vuosia tuollaista käytöstä, ja silloin on valitettavasti parempi lähteä eri teille.

 

[mii]

Miehetkin voi stressata keskenmenoja ja lapsettomuutta. Mutta tilanna kuulostaa niin pahalta että sillä pitää jotain kyllä tehdä ennen kuin lapsen hankitte.

 

[roosanäiti]

jos mies ottaa paineita siitä ettei onnistu isäksi tulemisessa ja pelkää et lähdet jonkun ex:n matkaan, siltikin tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää, kyllä teidän kannattaa hoitaa parisuhde ensin kuntoon ennekuin hankitti siihen lasta. voimia.

 

[mm]

Miehetkin voi stressata keskenmenoja ja lapsettomuutta. Mutta tilanna kuulostaa niin pahalta että sillä pitää jotain kyllä tehdä ennen kuin lapsen hankitte.

Todellakin. Tulee mieleen, että mies voi (tiedostamattaan?) hävetä lapsettomuutta ja kokea sen iskuna miehisyydelleen, ettei ole onnistunut siittämään sulle lasta. Ehkä hän on mielessään miettinyt sun vanhoja miessuhteita ja nyt tässä tilanteessa kokee ne jossain määrin uhkaksi, ts. olet joskus viihtynyt heidän seurassaan ja ehkä joku niistä olisi pystynyt siittämään sinulle lapsen tähän mennessä. Kaikenlaista kun päässään pyörittelee, niin asiat saavat aivan järjettömät mittakaavat.

Yritä puhua miehellesi, ja vakuuta, että hän kelpaa sinulle aivan kuten ennenkin, kohotat hänen miehistä itsetuntoaan varmasti. Älkää missään nimessä puhuko keskellä yötä/muuten äärettömän väsyneenä/humalassa, kärpäsistä kasvaa härkäsiä viimeistään siinä vaiheessa ja oikea, alkuperäinen ongelma unohtuu. Omalla kohdalla paras hetki keskustella vaikeista asioista on ollut vapaapäivänä, alkuillasta ja mahdollisesti yhden (vain yhden!) viinilasin ääressä.

Tsemppiä!

 

[vierailija]

Niin. Sitä vaan uskoo parempaan sitten kun tilanteet menee ohi. Ja mä oon jo niin vanha että jos lapsi meinataan saada niin se pitäisi tapahtua pian. Silloin kun noita älyttömiä epäilyjä ei ole niin kaikki tuntuu taas niin mukavalta... harvemmin nykyään kuitenkin.

 

[vierailija]

No kun ei miehen miehisyydessä ole mitään vikaa. Onhan hänellä edellisestä liitosta jo terveitä ja mukavia lapsia. Tässä tapuksessa minä olen se, jonka pitäisi tuntea (ja tunnenkin) vajavaisuutta.