Miten ihmiset ei saa teini-ikäisiään kuriin?!

[Tallu -]

Kotikasvatuksella voi yrittää ohjata lasta ja nuorta oikeille teille. Keinoja on monia, ja kuten tässäkin keskustelussa on jo todettu, että pienestä pitäen on aloitettava. Mutta - ihmisen elämän kulkuun vaikuttavat ympäristön ja perimän lisäksi hänen omat valintansa. Niin myös lapsella ja nuorella.

Perimä on se mikä on, siihen vanhemmat eivät voi vaikuttaa (paitsi siinä vaiheessa, kun ovat valinneet tulevan lapsensa toisen vanhemman). Tässä kohdassa mainitsisin myös temperamentin. Temperamenttisempi lapsi on myös murrosikäisenä vaikeampi "käsiteltävä" ja enemmän tunteella elävä kuin rauhallisempi versio.

Vanhemmat tarjoavat lapselle pienenä sellaisen ympäristön kuin parhaaksi katsovat, mutta esim. päivähoito ja koulumaailma muodostavat lapsen elämästä hyvin suuren osan ja siellä luodaan ensimmäiset kaveripiirit, jotka omalta osaltaan vaikuttavat lapsen kehitykseen ja kasvuun. Ympäristöön liittyvät siis myös nämä kaverit.

Sitten tullaan niihin omiin valintoihin. Lapset ja nuoret tekevät niitä jatkuvasti, päivittäin omista lähtökohdistaan ja omalla ajatusmaailmallaan, niinkuin me aikuisetkin. Näitäkin voidaan yrittää ohjata, mutta aina ei voida olla paikalla.

Näinpä, kotikasvatus on vain pieni osa siitä, millaiseksi lapsemme kasvaa. Toki siitä se lähtee, mutta vaikka lähtökohdat olisivat parhaat mahdolliset, niin silti voidaan mennä väärään suuntaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="ellinoora";27003826]Luitko aloittaja mitä kirjoitin?[/QUOTE]

Luin. Samoilla linjoilla olisin Ken Gurun kanssa, jotain on ollut lapsella mielen päällä, että silloin on pitänyt noin kapinoida. Voihan se toki olla, että jotkut yksilöt vaan on niin kovapäisiä ettei mikään mene läpi, mutta luulisin senkin olevan aika marginaalista? Mitään tutkimuksia mulla ei aiheesta ole, ihan ääneenajattelua nämä mun jupinat on

 

["vieras"]

Kotikasvatuksella voi yrittää ohjata lasta ja nuorta oikeille teille. Keinoja on monia, ja kuten tässäkin keskustelussa on jo todettu, että pienestä pitäen on aloitettava. Mutta - ihmisen elämän kulkuun vaikuttavat ympäristön ja perimän lisäksi hänen omat valintansa. Niin myös lapsella ja nuorella.

Perimä on se mikä on, siihen vanhemmat eivät voi vaikuttaa (paitsi siinä vaiheessa, kun ovat valinneet tulevan lapsensa toisen vanhemman). Tässä kohdassa mainitsisin myös temperamentin. Temperamenttisempi lapsi on myös murrosikäisenä vaikeampi "käsiteltävä" ja enemmän tunteella elävä kuin rauhallisempi versio.

Vanhemmat tarjoavat lapselle pienenä sellaisen ympäristön kuin parhaaksi katsovat, mutta esim. päivähoito ja koulumaailma muodostavat lapsen elämästä hyvin suuren osan ja siellä luodaan ensimmäiset kaveripiirit, jotka omalta osaltaan vaikuttavat lapsen kehitykseen ja kasvuun. Ympäristöön liittyvät siis myös nämä kaverit.

Sitten tullaan niihin omiin valintoihin. Lapset ja nuoret tekevät niitä jatkuvasti, päivittäin omista lähtökohdistaan ja omalla ajatusmaailmallaan, niinkuin me aikuisetkin. Näitäkin voidaan yrittää ohjata, mutta aina ei voida olla paikalla.

Näinpä, kotikasvatus on vain pieni osa siitä, millaiseksi lapsemme kasvaa. Toki siitä se lähtee, mutta vaikka lähtökohdat olisivat parhaat mahdolliset, niin silti voidaan mennä väärään suuntaan.

kirjoja!!!! Mieti kun olit itse teini mitä teit muitten mukana? Vai pitääkö vaan mennä muitten mukana!!

 

[Tallu -]

Sisko tahtoisin jäädä on hyvä esimerkki siitä, miten elämä nuorena muuttuu... Sisko tahtoisin jäädä | www.finnkino.fi

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";27005073]Luin. Samoilla linjoilla olisin Ken Gurun kanssa, jotain on ollut lapsella mielen päällä, että silloin on pitänyt noin kapinoida. Voihan se toki olla, että jotkut yksilöt vaan on niin kovapäisiä ettei mikään mene läpi, mutta luulisin senkin olevan aika marginaalista? Mitään tutkimuksia mulla ei aiheesta ole, ihan ääneenajattelua nämä mun jupinat on [/QUOTE]

Se että annat periks pitää lapsen tietää missä raja!!!!!

 

[Tallu -]

[QUOTE="vieras";27005081]kirjoja!!!! Mieti kun olit itse teini mitä teit muitten mukana? Vai pitääkö vaan mennä muitten mukana!![/QUOTE]

Kirjojen lukemisesta tuli muuten mieleen, että teinien aivot eivät ole vielä läheskään täysin kehittyneet, joten ratkaisut voivat olla vääriä ja pikaisesti tehtyjä, vaikka kuinka olisi aiemmin ohjattu... Mutta toki kannattaa ohjata silti =)

Hyvä linkki asiaan, varsinkin viimeiset kappaleet: Varhaisten kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen, Vanhempainnetti - MLL

 

["heh"]

No luulen, että jos on itse epärehellinen ja epäluotettava hyypiö, joka varastaa aina kun voi ja valehtelee muille lastensa nähden, niin hyvin ne lapset sen oppivat myös, että ei tartte ajatella muita kuin itseään.

 

["vieras"]

Hienoa että suurin osa vanhemmista edes yrittää kasvattaa lapsiaan ja opettaa mikä on oikein ja väärin. Kun on sellaisiakin perheitä joissa vanhemmat vetää viinaa sekä tupakkaa ja antaa niitä vapaasti lapsilleenkin. Mitään muuta kurinpitoa tai kasvatusta ei ole ollut paitsi kun vanhempaa ärsyttää syystä tai ilman niin karjutaan kurkku suorana ja uhataan/käydään käsiksi. Kokemuksesta tiedän että tällaisten perheen lapsista kasvaa kahdenlaista tyyppiä: ne jotka menevät yhtä rappiolle kuin vanhempansa ja sitten ne jotka tekevät kaiken päinvastoin, ovat hyvin kurinalaisia ja asiallisia tehden kaikkensa etteivät heidän lapsensa joudu kokemaan samaa.