Miten jaksaa ilman omaa aikaa?

[Ei koskaan yksin]

Eli miten jaksaa kun ei saa koskaan omaa aikaa. Minulla siis kaksi lasta. Toinen 3 v ja toinen alle vuoden. Yöllä hereillään vielä niin tiheään että menen nukkumaan samalla kun nuorempi lapsi. Vamhempi menee vähän aikaisemmin. Ja herään samalla kun vanhempi herää. Vanhempi ei nuku enää päiväunia. Joten päivisin eikä iltaisin tule yhtäkään hengähdystaukoa. Mies tekee sellaista työtä että ei meidän arjessa ole mukana. Kaikki päivät pitää siis jaksaa koko ajan olla lasten kanssa. Ja tietenkin tehdä kotityöt.

Minulla on kaksi sellaista ihmistä jotka haluaisivat lapsia ottaa hoitoon. Jopa yökylään. Mutta vanhempi lapsi ei halua mennä kummankaan luo hoitoon. Käymään haluaa kyllä molempien luo kun vain minä olen mukana. Joten en voi lapsia kummallekaan hoitoon pakottaa.

Jotenkin alkaa vain olla jaksaminen loppu. Haluaisin edes vähän aikaa olla rauhassa ja tehdä jotain omaa juttua. Tai käydä jossain kavereiden kanssa. Ei se ole sama jos lapset on mukana.

Ja en tarvitse mitään mitäs teit lapset kommentteja. Rakastan lapsiani ja haluan heidän kanssa olla, mutta kyllä sitä ihminen tarvitsisi joskus aikaa ihan itselleenkin.

Enkä etsi tällä mitään ratkaisua tilanteeseen koska eipä sellaista oikein ole. Lähinnä piti vain tätä oloa johonkin purkaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Sun pitää vaan koettaa itsesi, ja viedä edes muutamaksi tunniksi lapset niille, jotka haluaa hoitaa. Muuten sulle käy huonosti.

 

[vierailija]

Minulla on kaksi sellaista ihmistä jotka haluaisivat lapsia ottaa hoitoon. Jopa yökylään. Mutta vanhempi lapsi ei halua mennä kummankaan luo hoitoon. Käymään haluaa kyllä molempien luo kun vain minä olen mukana. Joten en voi lapsia kummallekaan hoitoon pakottaa.

Miksi ihmeessä et voi pakottaa? Eihän lapselta myöskään kysytä, että haluaako tämä mennä päiväkotiin vai ei.

Kannattaisi ajatella itseäkin, eikä vaan sen pienen lapsen oikkuja. Todennäköisesti se lapsi vieläpä viihtyisi hyvin siellä kylässä jos se vain sinne jätettäisiin.

 

[vierailija]

Vanhempi ei nuku enää päiväunia.

Useimmat tuon ikäiset kyllä nukahtavat, jos ne laittaa sänkyyn vaikka tunniksi lounaan jälkeen ja käskee olla hiljaa sekä pitämään pään tyynyssä.

 

[nedr@]

Vastaus kysymykseen lienee että ei ilman omaa aikaa jaksakkaan,jossain välissä on ihan pakko saada vähän hengähtää/olla omien ajatusten kanssa yksin.

Minä laittaisin sen kolmivuotiaankin pikku hetkeksi lepäämään,kuuntelemaan jotain satukasettia yms,että siinä päivällä saisi pienen hetken. Sen lisäksi lähtisin vaan totuttamaan lasta siihen että pikkuhiljaa hoidossa olo aika pitenisi.

Kai se mies joskus on kotona? Viikonloppuisin edes?

 

[Ei koskaan yksin]

Tuo vanhempi heittäytyy ihan hysteeriseksi jos hoitoon jäämisestä edes puhuu. On hoitoon jäämistä yritetty kun on pakollisia menoja ollut. Tuntuu vain että helpompaa on olla viemättä kuin kestää se syyllisyys mitä tulee siitä kun katsoo kun toinen itkee ja anelee että häntä jättäisi. Roikkuu vaatteissa tai jalassa yms. En ole nähnyt että muiden lapset näin käyttäytyisi kun jäävät esim mummollensa kylään.

Mies ei ole joka vkl kotona. Aika harvakseltaan on. Ei säännöllisesti eikä ole aina ennakkoon tiedossa milloin on ja milloin ei.

Tuo rauhoittumis hetki on kyllä sellainen että sitä täytyy ehdottomasti kokeilla. Päiväunet on jätetty siksi pois että en saa häntä nukahtamaanpäiväunille tarpeeksi aikaisin. Siinä neljän viiden aikaan nukkuisi kyllä mutta jos silloin antaa nukkua puolikin tuntia niin ei nukahdan sitte yöunille ennen puolta yötä.

 

[vierailija]

Laita isompi katsomaan Pikku Kakkosta tms koneelta luurit päässä pienemmän päiväuniaikaan ja mene toiseen huoneeseen rauhoittumaan/mietiskelemään, mikä ahdistaa ja joku ilta jää hetkeksi hereille miettimään, vaikka pienempi nukahtaa. Jos ahdistusta ei kohtaa, niin se väsyttää enemmän kuin oman hetken aiheuttama univajaus. Ruokavaliolla on myös suuri merkitys jaksamisen. Itse tein ruokaremontin Kakkosen ollessa 8kk ja esikoisen 2v 10kk. Meillä samanlainen tilanne ja jaksamista oli jostain haettava, kun omaa aikaa ei ollut.

Pointtina siia, että kun omat tunteet kohtaa, niin arki helpottaa, vaikka olisi 24/7 lasten kanssa. Ja ruoka pitää muuttaa energian antajaksi, ei väsyttäjäksi. Tsemppiä. <3

 

[vierailija]

Tuo vanhempi heittäytyy ihan hysteeriseksi jos hoitoon jäämisestä edes puhuu. On hoitoon jäämistä yritetty kun on pakollisia menoja ollut. Tuntuu vain että helpompaa on olla viemättä kuin kestää se syyllisyys mitä tulee siitä kun katsoo kun toinen itkee ja anelee että häntä jättäisi. Roikkuu vaatteissa tai jalassa yms. En ole nähnyt että muiden lapset näin käyttäytyisi kun jäävät esim mummollensa kylään.

Mies ei ole joka vkl kotona. Aika harvakseltaan on. Ei säännöllisesti eikä ole aina ennakkoon tiedossa milloin on ja milloin ei.

Tuo rauhoittumis hetki on kyllä sellainen että sitä täytyy ehdottomasti kokeilla. Päiväunet on jätetty siksi pois että en saa häntä nukahtamaanpäiväunille tarpeeksi aikaisin. Siinä neljän viiden aikaan nukkuisi kyllä mutta jos silloin antaa nukkua puolikin tuntia niin ei nukahdan sitte yöunille ennen puolta yötä.

Voisiko isompi katsoa pienen päiväuniajalla lyhyen, parinkymmenen min tv-ohjelman niin saisit juotua kahvit ja hengähdettyä? Meillä 2v jätti unet pois kun kuopus syntyi. Annoin (ensin huonolla omallatunnolla) katsoa Muumilaaksoon tai kaksi. Tuli kyllä tarpeeseen silloin!

 

[vierailija]

Tuo vanhempi heittäytyy ihan hysteeriseksi jos hoitoon jäämisestä edes puhuu. On hoitoon jäämistä yritetty kun on pakollisia menoja ollut. Tuntuu vain että helpompaa on olla viemättä kuin kestää se syyllisyys mitä tulee siitä kun katsoo kun toinen itkee ja anelee että häntä jättäisi. Roikkuu vaatteissa tai jalassa yms. En ole nähnyt että muiden lapset näin käyttäytyisi kun jäävät esim mummollensa kylään.

Toki se lapsi saattaa jätettäessä huutaa ja tehdä vaikka mitä, mutta ainakin neljässä viidestä tapauksesta se huuto katkeaa kuin seinään siinä vaiheessa, kun vanhempi katoaa näkyvistä ja lapsi onkin ihan tyytyväisenä koko hoitoajan. Lopuissakin tapauksista huuto lakkaa käytännössä aina noin puolen tunnin–tunnin sisään vanhemman lähdöstä ja saattaa ehkä satunnaisena tulla takaisin jossain nukkumaanmenon yhteydessä tai vastaavaa (loppuajan lapsi on tyytyväisenä).

Ennemmin tai myöhemmin tuo hoitoon jäänti on joka tapauksessa pakko opetella, viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi aloittaa eskarin (jos aiot olla kotona lasten kanssa niin pitkään).

 

[Nuori äiti kahdelle]

Meillä ihan sama tilanne! Vanhin 2v8kk ja nuorin kohta 7kk. Esikoinen ei yleensä nuku päiväunia, ja jos nukkuu niin yöunille meno venyy normaalin klo 20 sijaan ainakin klo 23 ja aamulla ylös silti samaan aikaan (n. 7.30)
Meillä ei vaan kukaan "suostu" ottamaan lapsia edes tunniksi hoitoon. Ollaan useita kertoja kysytty jos esikoinen voisi hetkeksi tulla jollekin, mutta ei ole sopinut, niin ei ihan oikeasti olla jaksettu sitten enää edes kysellä. (nuorin ei huoli pulloa ja on maitoallerginen, joten on melko kiinni minussa). Nuorimman synnytyksen ajan on ainoastaan ollut yökylässä sukulaisella ja tykkäsi kovasti.

 

[Nuori äiti kahdelle]

Jöipä tähän omaan purkautumisen kirjoittamatta, että olen jopa harkinnut osapäivähoitoa esikoiselle, mutta ajokortittomana ei tässä lähellä ole sitä mahdollisuutta, koko päivähoitoa olisi, mutta hölmöltä tuntuisi viedä kun kotona kuitenkin olen. Mies on täällä hetkellä töissä ulkomailla, mutta muutaman kuukauden kuluttua tulee kyllä takaisin..

 

[vierailija]

Mä vein kauppakeskuksiin. 3 vuotias on jo sen ikänen että se viihtyy lelu osastolla. Ainakin ennen oli hoitajia niissä ja ne otti aika pieniäkin mukaan. Niissä on välillä ihmisiä jotka on innoissaan ja tykkää höpöttää lastenki kanssa.

 

[vierailija]

Tuo vanhempi heittäytyy ihan hysteeriseksi jos hoitoon jäämisestä edes puhuu. On hoitoon jäämistä yritetty kun on pakollisia menoja ollut. Tuntuu vain että helpompaa on olla viemättä kuin kestää se syyllisyys mitä tulee siitä kun katsoo kun toinen itkee ja anelee että häntä jättäisi. Roikkuu vaatteissa tai jalassa yms. En ole nähnyt että muiden lapset näin käyttäytyisi kun jäävät esim mummollensa kylään.

Mies ei ole joka vkl kotona. Aika harvakseltaan on. Ei säännöllisesti eikä ole aina ennakkoon tiedossa milloin on ja milloin ei.

Tuo rauhoittumis hetki on kyllä sellainen että sitä täytyy ehdottomasti kokeilla. Päiväunet on jätetty siksi pois että en saa häntä nukahtamaanpäiväunille tarpeeksi aikaisin. Siinä neljän viiden aikaan nukkuisi kyllä mutta jos silloin antaa nukkua puolikin tuntia niin ei nukahdan sitte yöunille ennen puolta yötä.

Sitäkin suuremmalla syyllä on parempi jättää lapsi vähäksi aikaa jonnekin hoitoon. Turhaan podet syyllisyyttä, koska et sinä lapsellesi mitään pahaa olet tekemässä, vaan päinvastoin lapsi saa jaksavamman äidin. Lisäksi lapsi huomaan, ettei se hoidossa oleminen niin kamalaa olekaan ja hän oppii vähän irtautumaan myös äidistä, kun oppii luottamaan myös muihin turvallisiin aikuisiin.

 

[Echo]

Niin kuin tuossa jo sanottiin niin siitä vaan laittamaan lapsiasi (ainakin esikoisen) välillä tutuille hoitoon. Itkekööt alussa tai ei, mutta se on ihan hyvää totuttelua.

Sun esikoinen on tainnut tottua johonkin äiti-lapsi -symbioosiin: siis se on todella tärkeä ja siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tuonikäisen lapsen "tuulettaminen" muualla tekee hyvää sulle ja hänelle, eikä lapsi siitä mene rikki. Monet koluavat tuossa iässä kerhoissa tai ovat aloittaneet päivähoidon.

 

[vierailija]

Onnistuisiko lasten hoitoon jättäminen paremmin, jos hoitaja tulisi teille kotiin? Tai entä jos jättäisit pienemmän hoitoon ja tekisitte isomman kanssa kahdestaan jotain sellaista, mistä kumpikin tykkää?

En jättäisi hysteeristä lasta hoitoon, jos ei ole pakko. Itselläni yksi lapsista oli arka. Hän vierasti paikkoja, joissa oli aikusia, vaikka olin itse mukana. Jos jotain voisin tehdä toisin, niin en pakottaisi häntä vaikeisiin tilanteisiin vaan yrittäisin ratkaista asiat muuten.

 

[vierailija]

En jättäisi hysteeristä lasta hoitoon, jos ei ole pakko. Itselläni yksi lapsista oli arka. Hän vierasti paikkoja, joissa oli aikusia, vaikka olin itse mukana. Jos jotain voisin tehdä toisin, niin en pakottaisi häntä vaikeisiin tilanteisiin vaan yrittäisin ratkaista asiat muuten.

Ei lapsi kuole siihen jos se muutaman minuutin ajan esittää hysteeristä.

 

[feger]

Vanhempi tenava päiväkotiin muutamaksi tunniksi viikossa. Tuon ikäinen tarvitsee muutakin aktiviteettia, kun kotona oloa ja pk tarjoaa sopivat puitteet ja virikkeet siihen. Tutkimuksetkin jo kertovat sen, että alle 3-vuotiaana alkanut päiväkotihoito mahdollistaa paremman koulumenestyksen. En jaksa kaivella linkkiä tähän, se on kuitenkin viime päivinä ollut jossain uutisessakin.

 

[vierailija]

Ei lapsi kuole siihen jos se muutaman minuutin ajan esittää hysteeristä.

Jos kyse on vain lähtöhetken mielenilmaisusta, niin hysteria on liioiteltu kuvaus tilanteesta. Silloin lapsen kyllä voi jättää hoitoon. Tärkeää on lähteä nopeasti ilman turhaa viivyttelyä, jotta ikävä hetki jää lyhyeksi. Minulle sanasta husteria tuli mielikuva, että kyse olisi vakavammasta pitkäkestoisesta ahdistuksesta. Jos oikeasta hysteriasta on kyse, niin siinä tapauksessa hoitoon jättäminen ei ole kenellekään kivaa.

 

[Ei koskaan yksin]

Tiedän että lasta pitäisi alkaa totuttaa hoidossa oloon. Se vain tuntuu niin vaikealle. Minusta lapsi ei esitä tai vain kiukuttele noissa hoitoonjäämis tilanteissa. Tuntuu olevan oikeasti ahdistunut etukäteen ja itse tilanteessa kuvailisin käytöstä hysteeriseksi. Ei siis mikään perus raivari.

Toisaalta kyllä niinä kertoina kun minun on ollut pakko lapsi johonkin jättää on hoitajan mielestä heillä mennyt hyvin ja lapsi on rauhoittunut kohtuu nopeasti. Lapsi itse taas on kertonut että on ollut ikävä äitiä ja on pelottanut.

Pelkään että pakottamalla lapsen hoitoon hänelle tulee jotain traumoja.

Tiedän kyllä että pakko minun on joskus töihinkin palata. Alustavasti olin ajatellut ensi kesänä palata töihin mutta nyt on alkanut pelottaa että kuinka esikoinen siihen sopeutuu.

Nuorempi on ihan erilainen luonteeltaan. Hänen kohdallaan en usko samanlaisia ongelmia tulevan.

 

[feger]

Lapsi kyllä tottuu hyvin pian uuteen tilanteeseen, jossa joutuu menemään hoitoon. Lapset ovat joustavia ja kestäviä just sen vuoksi, kun niillä on tapana sopeutua, kun on vaan pakko. Ei kukaan lapsi pompota vanhempiaan, eihän?!

 

[vierailija]

Tiedän että lasta pitäisi alkaa totuttaa hoidossa oloon. Se vain tuntuu niin vaikealle. Minusta lapsi ei esitä tai vain kiukuttele noissa hoitoonjäämis tilanteissa. Tuntuu olevan oikeasti ahdistunut etukäteen ja itse tilanteessa kuvailisin käytöstä hysteeriseksi. Ei siis mikään perus raivari.

Epäilemättä hoitoonjäämistilanne tuntuu lapsesta ikävältä varsinkin, kun siihen ei ole tottunut.

Toisaalta jo pienet lapset ovat hyviä liioittelemaan tai teeskentelemään käytöstä jos he ovat huomanneet, että se auttaa heitä saamaan oman tahtonsa läpi. Vanhemman on syytä olla tarkkana, ettei joudu manipuloiduksi.

Toisaalta kyllä niinä kertoina kun minun on ollut pakko lapsi johonkin jättää on hoitajan mielestä heillä mennyt hyvin ja lapsi on rauhoittunut kohtuu nopeasti. Lapsi itse taas on kertonut että on ollut ikävä äitiä ja on pelottanut.

Jos lapsi hoitajan mielestä näyttää viihtyneen hoidossa, niin tätä tuskin on syytä epäillä. Lapsella ei tuollaisessa tilanteessa ole mitään syytä esittää viihtyvänsä, vaikka ei oikeasti viihtyisi.

Lisäksi, itsekö kysyit lapselta, että oliko tämä viihtynyt hoidossa vai ei? Jos nimenomaan kysyit tuota asiaa (eikä lapsi siis ottanut sitä oma-aloitteisesti esille hoidon jälkeen), niin käytännössä se on johdatteleva kysymys...

Pelkään että pakottamalla lapsen hoitoon hänelle tulee jotain traumoja.

Jos tuollaisesta tulisi traumoja, niin reippaasti yli puolella lapsista olisi ne kyseiset traumat.

Normaali lapsi kestää todella suuria määriä kiukkua, raivoa ja pettymystä jne. ennen kuin menee siitä jollain lailla rikki. Jos vanhempi unohtaa tämän tosiseikan niin herkästi siinä ollaan sen äärellä, että lapsi saa perheessä pomon aseman, kun kykenee kiukkuamalla ja raivoamalla saamaan vanhemmat antamaan kiistatilanteessa periksi. Myös usein välttämättömästä lapsen rankaisemisesta tulee vaikeaa jos vanhempi epäilee lapsen saavan traumat siitä, jos/kun tämä rangaistaessa huutaa kauhuissaan olevan oloisena.

 

[vierailija]

Lapset osaavat manipuloida, mutta lapsi voi olla oikeasti pelokas. Mistä senkään tietää, onko lapsi normaali vai erityinen, joka tarvitsee enemmän tukea selviytyäkseen arkipäiväisistä asioista. Näissä täytyy toimia tilanteen ja oman harkinnan mukaan. Hysteerinen lapsi tarvitsee apua ongelmallisten tilanteiden kohtaamiseen. Pakottaminen ei ole paras vaihtoehto.

 

[Vihainen vanha pappa]

vali vali

 

[vierailija]

Lapset osaavat manipuloida, mutta lapsi voi olla oikeasti pelokas. Mistä senkään tietää, onko lapsi normaali vai erityinen, joka tarvitsee enemmän tukea selviytyäkseen arkipäiväisistä asioista. Näissä täytyy toimia tilanteen ja oman harkinnan mukaan. Hysteerinen lapsi tarvitsee apua ongelmallisten tilanteiden kohtaamiseen. Pakottaminen ei ole paras vaihtoehto.

Ei ap:n lapsi mitään terapeuttia kaipaa vaan kokemukset siitä, että aina ei voi saada omaa tahtoaan läpi (=joutuu välillä toisten pakottamaksi), että äidistä voi olla erossa ilman, että se on vaarallista sekä että aikuinen viime kädessä määrää asiat eikä lapsi (luo turvallisuuden tunnetta).

 

[vierailija]

Ymmärrän sinua. Meillä oli tuollaista ekat viisi vuotta lasten kanssa, tosin minulla oli mies siinä kaverina vähintään kahtena päivänä viikossa. Oli se silti joskus vähän työlästä.
Menin äidin luo yökylään ja otin sieltä sitten pieniä irtiottoja, ensin pieniä puolen tunnin lenkkejä ja sitten pieniä kaupunkireissuja ja näin kavereita. Lapset tottuivat siihen ympäristöön ja pikkuhiljaa tottuivat siihen että ovat mummon hoidossa. Esikoisen kanssa mikään hoitoon jääminen tai pk:n aloitus ei koskaan ole ollutkaan ongelma, mutta kuopus on arka ja hänelle se hoitoon jääminen oli aina rankkaa. Piti vaan ajatella, että asiat on lapsella hyvin vaikka lapsesta ei siltä nyt ehkä tunnu. Hän jäi aina itkemään kun lähdin, mutta harvemmin itki enää sitten kun palasin. Myöhemmin hoidon aloitus päiväkodissa oli hänelle aivan kamalaa, ja niitä itkuisia aamuja oli arviolta sen 400 ennen kuin hoitoon jääminen alkoi edes vähän helpottaa. Kyse ei ole ollut mistään manipuloinnista vaan lapsi on ollut oikeasti ahdistunut, siihen ei mikään aikuisen teennäinen reipastelu ole auttanut koska se ei ole lapselle mikään valinta olla ahdistunut eikä hän ole osannut niitä tunteitaan hallita ja käsitellä. Vasta ikä on tuonut hoitoon menemiseen sellaista iloa ja rentoutta ja reippautta. Olen sitä mieltä, että jos nyt menisin ajassa taaksepäin, pitäisin kuopuksen pitempään kotihoidettuna, mut onhan tää jotenkuten näinkin tietenkin mennyt. En voi sanoa että asiat olisivat menneet hyvin, koska ne hoitopäivät olivat niin kamalia meille kaikille, mut tosiaan onhan niistä jotenkin selvitty.

Käytä nyt vaan sitä hoitoapua jos sulla sitä on. Menkää kylään ja mene vaikka itse nukkumaan ylimääräiset päikkärit, ettet ole ihan siinä koko ajan näkösällä. Lapset ovat niin pieniä vielä että hoitoon tottuminen vaatii runsaasti toistoja.