T
tahtoo elämän takas
Vieras
Olen 4 lapsen äiti. Lapset syntyneet 2000, 2003, 2005 ja 2010.. Yritän selittää tilanteen mahd. lyhyesti vaikka se on vaikeaa =( Virheitä varmaan löytyy, olen niin väsy
Fyysinen voitini romahti totaalisesti kolmannen lapsen jälkeen. Minulla oli jatkuvasti huimausta, korvat oireilivat (korvissa painetta ja olivat lukossa), lepo ei auttanut upumukseen, niveliä ja lihaksia särki, toisen silmän pupilli muuttui yht äkkiä paljon isommaksi, oli puutumisia kasvoissa ja muualla yms. Hyvä että postilaatikolle jaksoin kävellä.
Asuttiin 4v hoimeisessa asunnossa ja ajattelin että oireet voisivat olla siitä vaikka olimme jo päässeetkin uuteen taloon.
Hakeuuduin lopulta silloin terv. keskukseen ja lääkäri sanoi että on vaan masennusta ja lykkäsi reseptin kouraan. Siitä alkoi lääkehelvetti. Sain citalobram nimistä lääkettä ja laihduin siitä 6vk aikana 10kg. Oksetti jatkuvasti ja kroppa meni ylikierroksille. Painoin lopulta 45kg ja pistivät minut psyk sairaalan avo osastolle lääke kokeilluun. Siellä tunkivat uudet myrkyt ja voin entistä huonommin. Kokeilin 6v aikana melkein koko reperttuaarin noita masennuslääkkeitä enkä yhdestäkään saanut apua. Oireet vaan pahenivat ja lääkärit vaan aivopesivät että masennuksesta johtuu. Nuo lääkekokeilut veivät yöunet ja noista kokeiluista lähtien olen kärsinyt kroonisesta unettomuudestakin. Olen todella viihainen... Ja harmittaa että minä typeränä uskoin lääkäreitä.
v2007 menin fyysisesti niin huonoon kuntoon että jouduin meilahteen sisälle tiputukseen. Minulta tutkittiin MS ja muita sairauksia mutta mitään ei löytynyt. Kävin sairaalassa 3vk välein saamassa verivalmistetta vuoden ajan ja sain varm vuoksi vuoden antibiootti hoidon. Korva oireilu jäi tuolla mutta muuten ei auttanut. Kun mitään ei saatu selville minut unohdettiin.
Tuossa vaiheessa minulla oli nuorin jo päiväkodissa, kun en pystynyt häntä kotona hoitamaan. Ulkopuoliset arvostelivat ja leimasivat laiskaksi. Kunto oli niin huono että makasin 14-16h/vrk ja suihkussakin käynti uuvutti moneksi tunniksi. Jouduin hakea masennuksesta sairaslomaa ja lopulta kuntoutustukea kun en saanut mitään fyysisen puolen diagnoosia jonka kela oisi hyväksynyt =( Minulla oli fysiseltä puolelta diagnooseina vaan yliluukkuvat nivelet, väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia epäily. Ne eivät kelpaa kelalle... Papereissa kulkeva turha masennus diagnoosi haittasi (haittaa edelleen) kamalasti tutkimuksiin pääsyä ja lääkäreiden asennetta.
Aloitin v 2008 3 vuotisen psykoterapian koska olin masennuksesta kuntoutustuella ja Kela sitä vaati. Siitä ei ollut kauheasti hyötyä kun syy ei ollut psyykkinen. Terapeutti totesi moneen otteeseen ettei osaa auttaa minua ja kirjoitti sen loppuarvioonkin. Terapia loppui nyt huhtikuussa. Ja terapeuttini on vakuuttunut ettei oireiluni ole psyykkistä. Ja oli harmissaan kun ei osannut enempää auttaa.
V 2010 huomasin olevani raskaana kierukasta huolimati. Kuukautiskiertoni oli niin sekaisin etten kiinnittänyt mitään huomiota siihen että menkat jäi pois koska kierto oli normalistikkin 40-60pv. En pystynyt tekemään enään aborttia niillä viikoilla ja se olisi muutenkin ollut tosi kamala päätös.
Menin raskaus aikana vaan huonommaksi. En kunnolla pystynyt kävelläkkään. Neuvolassa totesivat että olet aamulla jaksanut kammata hiuksen niin ei sinua mikään vaivaa =( Lääkärinä oli virotar joka puhui huonoa Suomea ja ei ymmärtänyt mitään.
Raskaus aikana hakuduin yksityiselle endole ja hän huomasi että kilpirauhas arvoni ovat kovin huonot, vaikka olivatkin viitteiden sisällä. Sain thyroxinia kokeiluun ja se auttoikin aluksi. Nukuin paremmin ja jaksoin enempi. Mutta vaikutus hiipui ja olo vaan huononi kun vauva syntyi. Muutama vk sitten thyroxinit vaihdettiin Amour thyroidiin joka erillainen kilpirauhas valmiste. Saa nähdä auttaako =/
Aluksi jaksoin vauvan kanssa juuri ja juuri siihen asti kun mies tuli töistä mutta maaliskuussa kunto meni niin huonoksi että mies joutu alkaa tekemään lyhennettyä työpäivää. Ja hän joutui muutenkin olla tosi paljon poissa töistä lasten sairastelun yms takia.
Nykyään minulla on jatkuvaa päänsärkyä takaraivolla, huimausta, katsetta hankala kohdistaa, aivot jumissa, särkyjä ja todella kova uupumus mihin lepo ei auta. En jaksa pestä edes meidän vauvan pyllyä. Kädet ei kanna. Ja on jatkuvaa palelua. Palelen nytkin peiton alla vaikka ulkona 26 astetta lämmintä
Mies tekee suurimman osan kotitöistä ja huolehtii lapsista. Minulla TODELLA huono omatunto kun en pysty auttamaan. Tahtoisin lähteä rannalle lastenkanssa ja tehdä kaikkea. Mutta en pysty. Jos väkisin yritän niin pyörryn.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä???? Auttakaa minua??????
Sukulaiset ei auta. Ovat leimanneet minut laiskaksi ja luulosairaaksi. Sossusta kyselin apuja niin ei saada kun ei olla lastensuojeluperhe ja ennalta ehkäisevä perhetyö on täältä lopetettu. Ei miehenikään voi töistä pois jäädä! Rahat tosi tiukilla mutta toimeentulo tukeakaan ei saada, koska on omistus asunto ja siinä huomioidaan vaan lainan korot ja tietty määrä asumis kustannuksia. Meillä asumiskustannukset menee jo täyteen lainan koroista ja muut jää ulkopuolelle laskelmista. Asutaan tälläkin hetkellä pienessä neliössä ja pienempään ei mahuta.
En kestä enään tätä tilannetta!!!! Alan olla tosi katkera terveille ja kyllästynyt siihen kun en tiedä mikä on. Tuntuu ettei tämä ole enään ihmisen arvoista elämää ja koko perhe kärsii minun takiani.
Minulla on ihana mies ja ihanat lapset!!!! Miksen voi olla kunnossa ja saada nauttia elämästä!!! Voisipa tän kropan käydä vaihtaa uuteen.
Fyysinen voitini romahti totaalisesti kolmannen lapsen jälkeen. Minulla oli jatkuvasti huimausta, korvat oireilivat (korvissa painetta ja olivat lukossa), lepo ei auttanut upumukseen, niveliä ja lihaksia särki, toisen silmän pupilli muuttui yht äkkiä paljon isommaksi, oli puutumisia kasvoissa ja muualla yms. Hyvä että postilaatikolle jaksoin kävellä.
Asuttiin 4v hoimeisessa asunnossa ja ajattelin että oireet voisivat olla siitä vaikka olimme jo päässeetkin uuteen taloon.
Hakeuuduin lopulta silloin terv. keskukseen ja lääkäri sanoi että on vaan masennusta ja lykkäsi reseptin kouraan. Siitä alkoi lääkehelvetti. Sain citalobram nimistä lääkettä ja laihduin siitä 6vk aikana 10kg. Oksetti jatkuvasti ja kroppa meni ylikierroksille. Painoin lopulta 45kg ja pistivät minut psyk sairaalan avo osastolle lääke kokeilluun. Siellä tunkivat uudet myrkyt ja voin entistä huonommin. Kokeilin 6v aikana melkein koko reperttuaarin noita masennuslääkkeitä enkä yhdestäkään saanut apua. Oireet vaan pahenivat ja lääkärit vaan aivopesivät että masennuksesta johtuu. Nuo lääkekokeilut veivät yöunet ja noista kokeiluista lähtien olen kärsinyt kroonisesta unettomuudestakin. Olen todella viihainen... Ja harmittaa että minä typeränä uskoin lääkäreitä.
v2007 menin fyysisesti niin huonoon kuntoon että jouduin meilahteen sisälle tiputukseen. Minulta tutkittiin MS ja muita sairauksia mutta mitään ei löytynyt. Kävin sairaalassa 3vk välein saamassa verivalmistetta vuoden ajan ja sain varm vuoksi vuoden antibiootti hoidon. Korva oireilu jäi tuolla mutta muuten ei auttanut. Kun mitään ei saatu selville minut unohdettiin.
Tuossa vaiheessa minulla oli nuorin jo päiväkodissa, kun en pystynyt häntä kotona hoitamaan. Ulkopuoliset arvostelivat ja leimasivat laiskaksi. Kunto oli niin huono että makasin 14-16h/vrk ja suihkussakin käynti uuvutti moneksi tunniksi. Jouduin hakea masennuksesta sairaslomaa ja lopulta kuntoutustukea kun en saanut mitään fyysisen puolen diagnoosia jonka kela oisi hyväksynyt =( Minulla oli fysiseltä puolelta diagnooseina vaan yliluukkuvat nivelet, väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia epäily. Ne eivät kelpaa kelalle... Papereissa kulkeva turha masennus diagnoosi haittasi (haittaa edelleen) kamalasti tutkimuksiin pääsyä ja lääkäreiden asennetta.
Aloitin v 2008 3 vuotisen psykoterapian koska olin masennuksesta kuntoutustuella ja Kela sitä vaati. Siitä ei ollut kauheasti hyötyä kun syy ei ollut psyykkinen. Terapeutti totesi moneen otteeseen ettei osaa auttaa minua ja kirjoitti sen loppuarvioonkin. Terapia loppui nyt huhtikuussa. Ja terapeuttini on vakuuttunut ettei oireiluni ole psyykkistä. Ja oli harmissaan kun ei osannut enempää auttaa.
V 2010 huomasin olevani raskaana kierukasta huolimati. Kuukautiskiertoni oli niin sekaisin etten kiinnittänyt mitään huomiota siihen että menkat jäi pois koska kierto oli normalistikkin 40-60pv. En pystynyt tekemään enään aborttia niillä viikoilla ja se olisi muutenkin ollut tosi kamala päätös.
Menin raskaus aikana vaan huonommaksi. En kunnolla pystynyt kävelläkkään. Neuvolassa totesivat että olet aamulla jaksanut kammata hiuksen niin ei sinua mikään vaivaa =( Lääkärinä oli virotar joka puhui huonoa Suomea ja ei ymmärtänyt mitään.
Raskaus aikana hakuduin yksityiselle endole ja hän huomasi että kilpirauhas arvoni ovat kovin huonot, vaikka olivatkin viitteiden sisällä. Sain thyroxinia kokeiluun ja se auttoikin aluksi. Nukuin paremmin ja jaksoin enempi. Mutta vaikutus hiipui ja olo vaan huononi kun vauva syntyi. Muutama vk sitten thyroxinit vaihdettiin Amour thyroidiin joka erillainen kilpirauhas valmiste. Saa nähdä auttaako =/
Aluksi jaksoin vauvan kanssa juuri ja juuri siihen asti kun mies tuli töistä mutta maaliskuussa kunto meni niin huonoksi että mies joutu alkaa tekemään lyhennettyä työpäivää. Ja hän joutui muutenkin olla tosi paljon poissa töistä lasten sairastelun yms takia.
Nykyään minulla on jatkuvaa päänsärkyä takaraivolla, huimausta, katsetta hankala kohdistaa, aivot jumissa, särkyjä ja todella kova uupumus mihin lepo ei auta. En jaksa pestä edes meidän vauvan pyllyä. Kädet ei kanna. Ja on jatkuvaa palelua. Palelen nytkin peiton alla vaikka ulkona 26 astetta lämmintä
Mies tekee suurimman osan kotitöistä ja huolehtii lapsista. Minulla TODELLA huono omatunto kun en pysty auttamaan. Tahtoisin lähteä rannalle lastenkanssa ja tehdä kaikkea. Mutta en pysty. Jos väkisin yritän niin pyörryn.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä???? Auttakaa minua??????
Sukulaiset ei auta. Ovat leimanneet minut laiskaksi ja luulosairaaksi. Sossusta kyselin apuja niin ei saada kun ei olla lastensuojeluperhe ja ennalta ehkäisevä perhetyö on täältä lopetettu. Ei miehenikään voi töistä pois jäädä! Rahat tosi tiukilla mutta toimeentulo tukeakaan ei saada, koska on omistus asunto ja siinä huomioidaan vaan lainan korot ja tietty määrä asumis kustannuksia. Meillä asumiskustannukset menee jo täyteen lainan koroista ja muut jää ulkopuolelle laskelmista. Asutaan tälläkin hetkellä pienessä neliössä ja pienempään ei mahuta.
En kestä enään tätä tilannetta!!!! Alan olla tosi katkera terveille ja kyllästynyt siihen kun en tiedä mikä on. Tuntuu ettei tämä ole enään ihmisen arvoista elämää ja koko perhe kärsii minun takiani.
Minulla on ihana mies ja ihanat lapset!!!! Miksen voi olla kunnossa ja saada nauttia elämästä!!! Voisipa tän kropan käydä vaihtaa uuteen.
