Miten jaksatte koko ajan juosta lapsen perässä vai onko teillä yliturvallinen koti?

[Ikiliikkujan äiti]

Ihan uteliaisuuttani kysyisin, miten muilla toimii arkielämä alle kaksivuotiaan kanssa. Onko teillä silmät selässä? Jaksatteko ihan koko ajan painaa nappulan perässä vai oletteko pystyneet järjestämään kotinne sellaiseksi, ettei lapsella ole mahdollisuutta päästä käsiksi mihinkään kiellettyyn tai vaaralliseen?

Me asumme 70-luvulla rakennetussa kerrostaloasunnossa, jossa jokainen huone on täysin erillinen eli huoneesta toiseen ei pysty näkemään. Niinpä yritämme koko ajan pysytellä samassa huoneessa 1 v 9 kk ikäisen poikamme kanssa, mutta aina se ei onnistu. Välillä pitää käydä vessassa, välillä tehdä kotitöitä ja monesti klo 16-17 aikoihin minun on kerta kaikkiaan pakko saada istua hetki sohvalla, puhti on niin poissa. Jos poika on ollut 20 s yksin toisessa huoneessa eikä häntä ala näkyä eikä kuulua, tiedämme, että poika on keksinyt jotain liian mielenkiintoista tekemistä. Meillä eivät mahdu kaikki ruuat kaappeihin ja poika kiipeilee hakemassa niitä pöydiltä, jakelee koirille tai keksii jotain omia koostiksia niistä. Koirien papanoita hän hakee aina kun meidän silmä välttää, syö niitä itse hyvällä ruokahalulla ja jakelee karvakavereilleen. Koirien vesikuppi on pakko pitää esillä ja siitä on kiva kaadella vettä leikkiastioista pinottuun torneihin jne. Tietokonetta on kiva räpläillä ja purkaa äidin tai isän kirjoja ja muita tavaroita pöydiltä ja kirjahyllyistä. Poika osaa avata ovet ja pistää valot päälle, hakasia emme ole ainakaan vielä hankkineet oviin. Lapsiportin hommasimme keittiön ovelle, mutta poika aukaisi sen ensimmäisen kerran 11 kk ikäisenä, joten se siitä portista.

Pojan palleromme on aivan ihana, mutta välillä tulee huokailtua, että kunpa tuolle jo kasvaisi järkeä päähän... Minä huudan kuin palosireeni kun poika on käynyt koiran kupilla ja lattialla on vesilammikko, mutta sillä ei ole ilmeisesti mitään vaikutusta. Välillä olen pyytänyt katsomaan silmiin ja koittanut selittää asiaa, mutta aivan turhaan. Onko tuon ikäisillä edes edellytyksiä vastustaa kiusauksia vai olemmeko me epäonnistuneet kasvatuksessa?

 

[Meillä]

ei ole yliturvallinen koti. Kaksi kolmesta muksusta on oppinut hyvin pienenä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kolmas taas ei taida koskaan oppia yhtään mitään, joten häntä vahditaan joka ikinen sekunti. Mutta se toimii niin päin, että lapsi tulee siihen huoneeseen, jossa minä olen. Minä en lapsen perässä lauko.

 

[helpot lapset]

Ei kyllä enää tuon ikäisenä, mutta konttausikäisenä, pysatyyn noustessa sai olla ottamassa kielletystä pois usein, kunnes tajusi. Kävelevältä on jo saaneet tavarat olla paikoillaan niin kotona kuin kylässä.
Sanoisin, että ootte hieman myöhässä, ei ole opetettu ajoissa.

 

[ikiliikkujan äiti]

Mutta se toimii niin päin, että lapsi tulee siihen huoneeseen, jossa minä olen. Minä en lapsen perässä lauko.

En tajua mitä tarkoitat, onko sinulla kuitenkin niin rauhallinen lapsi, että pysyy samassa paikassa ties kuinka kauan:O Meidän poika on aina vähän aikaa samassa huoneessa, jossa minä teen esim. kotitöitä mutta lähtee jossain vaiheessa tutkimusretkilleen. Ei siinä auta vaikka minä huutelen häntä takaisin.

 

[eevee]

ei ole yliturvallinen vaan lapsiturvallinen koti. keittiöön ei pääse lapsi yksin, ei vessaan eikä vanhempien makuuhuoneeseen. sallittuja huoneita on siis vain eteinen, lastenhuone ja olohuone. mitään lapsille vaarallista ei ole lasten ulottuvilla.

 

[Meillä]

En tajua mitä tarkoitat, onko sinulla kuitenkin niin rauhallinen lapsi, että pysyy samassa paikassa ties kuinka kauan:O Meidän poika on aina vähän aikaa samassa huoneessa, jossa minä teen esim. kotitöitä mutta lähtee jossain vaiheessa tutkimusretkilleen. Ei siinä auta vaikka minä huutelen häntä takaisin.

Se pysyy siellä, missä käsketään. Tietenkin. Totta kai se monta kertaa yrittää lähteä pois, mutta käsketään takaisin. Ja jos ei tule, haetaan ja tehdään selväksi, että teko oli väärä.

Joka suuntaan torveltaa kyllä, mutta on oppinut pysymään siellä, missä minäkin olen. Torveltaa siellä sitten vain.

 

[rento mama]

Meillä "siperia opettaa" eli 1 ja 3 v pojat käyvät yksinään jääkaapilla hakemassa jugurttia ja välillä nakertavat omenoita ja milloin kiipeilevät kirjahyllyille ym. Ollaan ajateltu että hyvä kun oppivat omatoimisiksi... Sen verran vilkkaita että aivan turha yrittää pysyä perässä.

 

["mie"]

Meillä kans puolitoistavuotias tulee joka paikkaan perässä, wc:ssäkään ei saa käydä yksin. Käyttekö ulkoilemassa/harrastuksissa? Pääsee edes vähän sieltä kämpästä pois.

 

[ikiliikkujan äiti]

Ei kyllä enää tuon ikäisenä, mutta konttausikäisenä, pysatyyn noustessa sai olla ottamassa kielletystä pois usein, kunnes tajusi. Kävelevältä on jo saaneet tavarat olla paikoillaan niin kotona kuin kylässä.
Sanoisin, että ootte hieman myöhässä, ei ole opetettu ajoissa.

Me ollaan koko ajan kielletty ja nostettu pois kielletyistä paikoista, mutta ei auta. Koiran vesikupin poika oppi jo kerran jättämään rauhaan eikä mennyt enää lutraamaan sinne käsillään, mutta sitten hän keksi, että kupista voi ottaa vettä toisella astialla tai kupista voi kaataa vettä pois ja sen jälkeen kiusaus on ollut liian suuri. Ainakin kerran päivässä hän menee söhläämään veden kanssa, kun meidän silmä välttää. Poika rakastaa suihkussa lutraamista, mutta vaikka saisi joka päivä lutrata siellä veden kanssa, on saman päivän aikana jo koirankupilla. Uusi kiellettäviä asioita tulee koko ajan lisää, niin kuin tuo pöydille kiipeily. Aina kielletään ja haetaan poika pois, mutta en tiedä pitäisikö alkaa jotain jäähypenkkiä käyttämään tms. että uskoisi.

 

["nanna"]

ei oo yliturvallinen mutta asiat on järjestetty niin että täällä on helppo elää lasten kanssa, säästyy omat hermot ja voi olla rauhassa itsekin. Parivuotiaana osaa kyllä olla menemättä kiellettyihin paikkoihin kylässäkin..

 

[Meillä]

ei tuo tyttö ole juurikaan pahoja tehnyt,yleensä olikin ihan omasta tahdosta samassa huoneessa kanssani. Omat tavarat kyllä levittelee,mutta ei muiden.

 

[Bubblemachine]

käännä ovenkahvat? Miten se yltää niihin? Meillä tosin 70cm 1v2kk joten ei vielä yllä onneksi jokapaikkaan. Tavarat pois ja ei oo esillä mitään vaarallista/kiellettyä johon ei saisi koskea. Koiranvesikuppi kiinni "neliötelineeseen". Niin painavaan ettei saa sitä kaadettua. Tekemistä koriin ja kori siihen huoneeseen jossa haluat olla Meillä saa lapsi olla keittiön kaapissa jossa juttuja joita ei käytetä ja joilla saa leikkiä kun laitan ruokaa, pyykkien laitossa auttaa jo omalla tavallaan

 

["shihtzu"]

Ei ole yliturvallinen koti, enkä todellakaan juokse koko ajan lasten perässä, saavat touhuta aika vapaasti. Keittiön allaskaapissa on turvalukko, kun siellä on pesuaineita ja sitten meillä on portti niin, että lapset, etenkin nuorempi, eivät pääse kylppäriin eikä yläkertaan valvomatta.
Meillä lapset kiipeilee sohvilla ilman mun haukankatsetta, hulluksihan siinä tulisi, jos olisin koko ajan silmä kovana vahtimassa.
Mulla on kaveri, joka välillä ihmettelee miten minä voin olla näin rauhallinen ja luottavainen lasten kanssa, hän ei kuulemma anna lapsen kiivetä sohvalle, ilman että itse on vieressä, ettei vaan mitään tapahdu. Eihän se lapsi koskaan edes opi, jos koko ajan ollaan kädet ojossa varomassa, ettei vaan tipu.

 

[ikiliikkujan äiti]

[QUOTE="mie";25361234]Meillä kans puolitoistavuotias tulee joka paikkaan perässä, wc:ssäkään ei saa käydä yksin. Käyttekö ulkoilemassa/harrastuksissa? Pääsee edes vähän sieltä kämpästä pois.[/QUOTE]

Poika on ollut perhepäivähoidossa 1,5-vuotiaasta asti ja viikonloppuisin ja minun arkivapaapäivinä käydään kerran päivässä hiekkalaatikolla jos sää sallii. Jos on huono ilma poika saa leikkiä veden kanssa kylppärissä.

Ehkä tuo lapsi vaan on niin touhukas. Hän tykkää hirveästi värkätä kaikenlaista, kuljetella tavaroita eri paikkoihin, ripustella niitä toisiinsa kiinni tai roikkumaan yms. Hänellä on ilmeisesti ikäisekseen hyvä keskittymiskyky silloin kun on mieleistä tekemistä. Hoitotäti ja isovanhemmat ovat kertoneet että hän askartelee tai leipoo niin kauan kuin materiaaleja riittää, vaikka isommat lapset ovat karanneet jo omille teilleen. Ehkä tuolle pitäisi keksiä enemmän jotain virikkeitä. Vaikka poika on vilkas, meno ei ole sillä lailla holtitonta, että hän loukkaisi itseään tai ainakaan vielä hän ei ole kertaakaan pudonnut tuolilta tai kaatunut pahasti.

Elämää helpottaisi kyllä kovasti, jos pistäisi jonkun esteen niin ettei poika pääsisi yksin keittiöön, se on ehkä se pahin paikka.

 

[ikiliikkujan äiti]

Niin ja kotitöitä poika on tehnyt ihan pienestä asti. Hän saa aina kattaa pöydän ja on ihan tärkeänä siitä Annan astian kerrallaan ja sanon kenelle tulee niin hän vie sen oikealle paikalle. Tiskikoneen purkaminen on yksi lempihommista, mutta täyttää ei saa ja äiti huutaa monesti pää punaisena, kun pojasta olisi niin kiva päästä kaivelemaan likaisia astioita. Jos poika huomaa hiekkaa eteisen lattialla, hän hakee harjan kaapista ja "siivoaa" eli levittää hiekan entistä isommalle alueelle. Jos seniililtä koiralta tulee pissa lattialle, poika hakee sanomalehden pissalätäkön päälle. Ihana avulias tuo on, niissä asioissa joista itse tykkää. Pyykkien kuljettaminen ja lelujen kerääminen eivät ole suosikkihommia, niistä yleensä kieltäytyy.

 

["xXx"]

Meillä on varmaan kiltti lapsi, se uskoo kun kiellän. En siis juokse perässä, todellakaan. Toki välillä tulee raivarit jos ei esim saa mennä kaapista ottamaan keksiä, mutta sitten keksitään jotain muuta hommaa. Olen siis kuulolla toki koko ajan, meillä kyllä asuntokin aika kätevän mallinen.. Kahvojen kääntöä olen tässä miettinyt, kun nyt saa ovet auki ja vessanpönttö tuntuu kiinnostavan..
Kukkien kanssa käytiin väsytystaistelu, mutta kyllä nekin nykyään saa olla rauhassa. Enemmän lapsi sai konttausiässä vahinkoa aikaan

Mä annan kyllä aika rohkeesti kiipeillä ja tehdä asioita, enkä vahdi koko ajan vieressä että koska se tippuu Ei oo muuten tippunut, ei ole uhkarohkea luonteeltaan. Ai niin, lapsi siis 1v8kk.

 

["vieras"]

Lapsen luonteesta on kiinni tarvitseeko lapsen perässä juosta ja vahtia. On ne niin erilaisia.

 

[Eedla]

No meillä on kaikki lapselle vaarallinen joko 2 metrin korkeudessa taikka lukkojen takana. olkkarin vitriineissä, joissa on tavaraa johon taapero ei saa koskea, on lapsilukot. Jos tarvis on niin vessan oveen laitetaan haka johon pienin ei yllä. vielä ei oo ollu tarvetta. Näin on tehty isompienkin (2kpl) kanssa ja ihan hyviä lapsia niistä on sitte kasvanu. En tiiä onko meidän koti yliturvallinen mutta miksi ottaa riskejä jotka voi välttää sijoittamalla tavaroita toisin tai käyttämällä lapsilukkoja? Sen avulla ei myöskään itse tarvii 24/7 juosta lapsen perässä.

 

[dfs]

Meillä pääsee lapset joka huoneeseen, enkö todellakaan juokse perässä. Välillä 2v ja 1v8kk on eri kerroksessakin kun mä. Ei ne mitään kovin kiellettyä tee. Ei mun tartte vahtia niitä koko ajan, ne tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Yliturvallista ei ole, mutta ei ole tarvekaan. Portaissakin noi saa kulkea ihan itsekseen. Siinähän oppiivat. Meillä on alakaapeissa helposti saatavilla vaikka mitä, mutta kertaakaan ei ole mitään levitelty.

 

[ikiliikkujan äiti]

[QUOTE="xXx";25361373]Meillä on varmaan kiltti lapsi, se uskoo kun kiellän. En siis juokse perässä, todellakaan. Toki välillä tulee raivarit jos ei esim saa mennä kaapista ottamaan keksiä, mutta sitten keksitään jotain muuta hommaa. Olen siis kuulolla toki koko ajan, meillä kyllä asuntokin aika kätevän mallinen.. Kahvojen kääntöä olen tässä miettinyt, kun nyt saa ovet auki ja vessanpönttö tuntuu kiinnostavan..
Kukkien kanssa käytiin väsytystaistelu, mutta kyllä nekin nykyään saa olla rauhassa. Enemmän lapsi sai konttausiässä vahinkoa aikaan

Mä annan kyllä aika rohkeesti kiipeillä ja tehdä asioita, enkä vahdi koko ajan vieressä että koska se tippuu Ei oo muuten tippunut, ei ole uhkarohkea luonteeltaan. Ai niin, lapsi siis 1v8kk.[/QUOTE]

Me ollaan selvitty ihan muutamalla eillä noista kukista kun kukkia on vain kahdella ikkunalaudalla ja joukossa on muutama pieni kaktus. Poika sai ihan pienenä koskea kaktuksiin ja se oli niin epämiellyttävää, että kiertää ne kaukaa ja samalla suhtautuu muihinkin ruukkukasveihin varauksella, joskus pikkuisen hipaisee sormella ja lopettaa kun äiti kieltää

Lapsen luonne vaikuttaa varmasti siihen, kuinka paljon hän touhottaa joka paikassa ja kuinka helposti uskoo kieltoja. Tuli kyllä tässä mieleen se, kun mieheni ei käytä kovin jyrkkiä äänenpainoja kieltäessään poikaa. Hän sanoo enemminkin siihen tyyliin: "Hei...älä viitsi tehdä tuollaista". Hän voisi skarpata silloin kun on kielletty asia kyseessä.

Mitä kahvojen kääntäminen tarkoittaa, pannaanko ne pystysuoraan asentoon?

 

[1]

Minusta kuulostaa ihanalta tuo sinun lapsi. Ennakointia ja ajattelua vaan enemmän, niin arkenne sujuu.

Hassua kyllä äitiyskin on sellaista "työtä" missä hyvin ajateltu ja suunniteltu on jo puoliksi tai jopa enemmän tehty...

 

[ikiliikkujan äiti]

Meillä on alakaapeissa helposti saatavilla vaikka mitä, mutta kertaakaan ei ole mitään levitelty.

Minusta tuo on vähän erikoista. Olen luullut että aivan kaikki lapset rakastavat tavaroiden levittelyä, hiekalla/vedellä/lumella/taikinalla/muroilla ja ties millä mälläämistä. Meidän poika rakastaa nimenomaan tuota, se on parasta ikinä.

 

[1]

Minusta tuo on vähän erikoista. Olen luullut että aivan kaikki lapset rakastavat tavaroiden levittelyä, hiekalla/vedellä/lumella/taikinalla/muroilla ja ties millä mälläämistä. Meidän poika rakastaa nimenomaan tuota, se on parasta ikinä.

Lapset ovat erilaisia. Mun ykkönen ei koskaan yrittänyt mitään erityisen kiellettyä. Hänelle riitti otsan rypistys. Hän oli esikoinen, joka ensimmäisen vuoden ajan sai ttodella kaiken huomioni, temperamentiltaan rauhallinen, ymmärtäväinen ja ihana. Päiväkotiin mentyään (1-v.) ehkä jonkin verran estynyt. Nuoruuden irtiotto hurja, rankkakin ainakin äidille, mutta nykyään nuorena aikuisena on yrittäjä, ottaa riskejä ja on rohkea.

Kuopukseni oli tutkivainen, rähmästävä ja rähjästävä, sotkeva, kaatava ja vaikka mitä. Sosiaalisesti erittäin pätevä ja aktiivinen pienestä asti, made friends wherever she was. Lahjakas (kuten sisarkin), harrastuksissa utelias ja yritteliäs. Mutta sitten nuorena yhtäkkiä arka etenemään, jatko ei meinannut löytyä, äidin helmoihin olisi ollut turvallista jäädä...

Vanhempi lähti 17-v., nuorempi 21-v. Molemmat löysivät tiensä. Tai siis, ainakin ovat tähän asti löytäneet... niin kuin itsekin (50-v.)

(Ja itse oli kuulemma pienenä varsinainen sotkija. Kunnes lopetin sen 2-vuotiaana kun pikkuveljeni syntyi.)

 

["mie"]

Kuulostaa meidän neidiltä. Meilläkin on 1,5vuotias ikiliikkuja. Isokin on. 86cm joten yltääkin oven kahvoihin yms. kivoihin juttuihin.

Haluaa tyhjentää tiskikonetta, laittaa pyykkiä koneeseen, siivota harjalla, imurilla. Tohottaa ees taas ja levittelee lähinnä omia lelujaan. Kiinnostaa ihan älyttömästi kaikenlaiset napit ja stereot. Koriste-esineet on antanut olla rauhassa samoin kuin verhot. Omia vaatteitaan haluaisi levitellä kaapista alas.

Meillä kielletään ja kunnolla. Osaa olla vieraskorea esim. mummolla ei tee kiellettyä mutta kotona on menossa koko ajan. En juokse perässä mutta tiedostan koko ajan mitä neiti tekee. Istumista en pysty harrastamaan. Päiväuniakin neiti nukkuu vain tunnin. Onneksi yössä nukkuu heräämättä n.10-11h.

 

["Kifa"]

Ei ole yliturvallinen koti, keittiön kaapeissa on kyllä lapsilukot kaikissa ovissa ja laatikoissa mihin poika yltää (lähinnä siksi kun äiti ei jaksa olla niitä koko ajan siivoamassa, kaikki terävät ja särkyvät esineet ovat yläkaapeissa ja joskus poika saa luvan kanssa tonkia yhtä kaappia tai laatikkoa), hellassa suojaritilä ja puhdistusaineet tms. tietty lukollisessa siivouskaapissa. Koheltaahan tuo ympäriinsä, kippaa vesimukia lattialle jne. mutta eipä tuosta isoa vahinkoa tule. Ollaan yritetty pitää sitä linjaa että kiellettyjen asioiden määrä on mahdollisimman pieni mutta niistä muutamista (kuten viherkasvien repiminen ja jalkalampun ja sähköjohtojen kiskominen) ovat sitten aina ehdottoman kiellettyjä ja jos niitä yrittää niin nostetaan heti pois ja kielletään tiukasti ja kyllä poika nuo aika hyvin ymmärtääkin (lähinnä väsyneenä "testailee rajoja" ja katsoo missä vaiheessa äiti kyllästyy ja kiidättää pinnikseen jäähylle). Muuten saa tutkia ja räplätä kunhan ei liiallisuuksiin mene (saa esim. laittaa valot päälle ja pois kunhan ei kymmeniä kertoja sitä nappia edestakaisin räpellä, siinä vaiheessa keksitään sitten jo muuta puuhaa).