Miten jaksatte koko ajan juosta lapsen perässä vai onko teillä yliturvallinen koti?

[halipupu harmaana]

Meillä on laitettu tavarat lapsen ulottuvilta pois, silloin kun lapset ovat olleet tuossa iässä tai jos se ei ole ollut mahdollista, niin on keksitty jotain muuta esim. sullottu kirjat niin tiiviisti kirjahyllyyn, että lapsi ei ole niitä saanut revittyä alas jne... Kyllä hätä keinot keksii ja yleensä käy vielä niin, että kun joku onkin sallitua, niin se ei jaksa kauaa kiinnostaa. Lapsen kanssa kananttaa myös ulkoilla paljon, niin saa purettua energiaa ulkona, niin sisällä ei sitten jaksa ihan niin paljoa touhuta.

 

["xXx"]

Me ollaan selvitty ihan muutamalla eillä noista kukista kun kukkia on vain kahdella ikkunalaudalla ja joukossa on muutama pieni kaktus. Poika sai ihan pienenä koskea kaktuksiin ja se oli niin epämiellyttävää, että kiertää ne kaukaa ja samalla suhtautuu muihinkin ruukkukasveihin varauksella, joskus pikkuisen hipaisee sormella ja lopettaa kun äiti kieltää

Lapsen luonne vaikuttaa varmasti siihen, kuinka paljon hän touhottaa joka paikassa ja kuinka helposti uskoo kieltoja. Tuli kyllä tässä mieleen se, kun mieheni ei käytä kovin jyrkkiä äänenpainoja kieltäessään poikaa. Hän sanoo enemminkin siihen tyyliin: "Hei...älä viitsi tehdä tuollaista". Hän voisi skarpata silloin kun on kielletty asia kyseessä.

Mitä kahvojen kääntäminen tarkoittaa, pannaanko ne pystysuoraan asentoon?

Juu, varmasti on luonnekysymys. Meillä nyt vaan sattuu olemaan rauhallinen tapaus.

Ovenkahvat saa tosiaan ruuvaamalla auki muutettua niin että kiinni-asennossa se kahva sojottaa ylöspäin, vaikeampi pienen ottaa kiinni.

 

["Anne"]

En jaksanutkaan. Töpselit piilotin siirtämällä huonekaluja eteen. Sähkövempeleet karsin minimiin ja vähät (digiboxi ja modeemi) piilotin tv-tason väliin. Kaikki koriste-esineet yms tilpehöörit mitä lapsi ei saa koskea niin 1,5m korkeudelle tai korkeammalle.
Wc:n kahva oli niin korkealla ettei yllännyt, jos olisi yltänyt niin hakasen olisin laittanut.
Eteisen kaappien oviin tarakkakäärme kahvoista viritettynä silloin, kun en jaksanut koko aika siivoilla kaikkea lattioilta. Kaapeissa lähinnä lakanoita, takkeja, vaatetta ja tavarat ylähyllyillä.
Lapsen huoneessa ei mitään millä pääsisi tekemään pahojaan.
Keittiössä kaikki laatikot ja kaapit lukotettuina.
Paitsi uuni, sitä käyttäessä piti juosta perässä, jos lapsi meni keittiöön.
Onneksi lapsi ei koskaan kauhean innokas tuolille kiipeäjä ollut, se vaihe meni nopeasti ohi, mutta vieläkään en säilyttele ikkunalaudoilla, pöydillä, tiskipöydillä kuin kahvinkeitintä, pöytäliina ja mainoksia.

 

["annika"]

mä luulen että kun meillä oli esikoinen tuon ikäinen niin tuommonen päätön sähellys oli jo loppunut. oiskos sitä kestäny puoltoistavuotiaaks. sitte istahti alas ja alko leikkimään leluilla. mä oon kyllä pyrkiny siihen että v

 

[ikiliikkujan äiti]

Minusta kuulostaa ihanalta tuo sinun lapsi. Ennakointia ja ajattelua vaan enemmän, niin arkenne sujuu.

Hassua kyllä äitiyskin on sellaista "työtä" missä hyvin ajateltu ja suunniteltu on jo puoliksi tai jopa enemmän tehty...

Kiitos Mukava luonne tuolla on minustakin, positiivinen ja avulias. Kyllä se sitten varmaan helpottaa kun noihin touhuiluihin tulee enemmän järkeä mukaan.

Kun mietin asiaa tarkemmin, niin ongelmia on lähinnä iltaisin niinä päivinä kun poika ei ole ollut hoidossa. Hän on silloin tosi aktiivinen illalla eli juuri silloin kun me vanhemmat aletaan hyytyä. Silloin alkavat omatoimiset vesi- ja ruokaleikit, sanomalehdet alkavat levitä pitkin olohuonetta ym. Pitää varmaan miettiä olisiko tuohon jotain ratkaisua eli auttaisiko iltojen suunnttelu asiaa.

 

["minna"]

Meillä mennään aika rennosti. On muutamia ehdottoman kiellettyjä asioita ja sitten niitä, joista ei jaksa naputtaa. Tyttö saa puuhastella aika paljon omiaan, kun olen näkö- ja ainakin kuuloetäisyydellä. Seurailee mukanani eri huoneisiin ja tehdään paljon yhdessä kotitöitä. Olemme koittaneet esim. nostaa eläinten ruuat ylös, estää pöydille kiipeämiset jne.

Ikean lapsiporttia ei muuten lapsen luulisi saavan auki, kun en aina meinaa minäkään saada.

 

[dfs]

Minusta tuo on vähän erikoista. Olen luullut että aivan kaikki lapset rakastavat tavaroiden levittelyä, hiekalla/vedellä/lumella/taikinalla/muroilla ja ties millä mälläämistä. Meidän poika rakastaa nimenomaan tuota, se on parasta ikinä.

Meille on sitten vissiin sattuneet harvinaiset lapset. Kyllä ne lelujaan levittelee ja ulkona läträilee vaikka mitä, mutta sisällä tosiaan saa "aikuisten" tavarat olla paikallaan. Meillä ei ole yhtäkään lapsilukkoa, pistorasion suojaa, hellansuojia tai mitään muutakaan. Mitään ei ole erikseen nostettu ylös ja piilotettu. Kukatkin saa olla rauhassa. No joo, kännykät täytyy kyllä pitää lasten ulottumattomissa mutta se onkin ainoo asia. Kannettava ja kaikki johdotkin ne jättää rauhaan. Kai mulla on hyvä tuuri, kun ei noita tartte vahtia koko ajan.

 

[kaffetauko]

Taitaa olla pienen asunnon etuja tämä
Meillä on yläkerrassa olkkari, ruokatila, keittiö ja eteinen. Kun tässä koneellani istun olkkarissa kahvikupillisen kanssa näen näistä olkkarin ja ruokatilan, eteinen on tuossa vieressä ja äänestä tiedän mikä homma siellä on menossa. Keittiö sitten taas kulman takana kanssa, mutta yhtenäistä tilaa kuitenkin, eli ääni kuuluu.

Töpselit on tukittu, kirjahyllyn alahyllyillä vaan isoja laatikoita, verhot puolitangissa ettei yllä niihin, eteisessä parit kenkäparit joita tykkää käydä järjestelemässä. Muuten ei saatavilla ole oikeastaan mitään tavaroita joita ei saisi tutkia.

Kun oppi kiipeämään sohvalle pidin ohutta vieraspatjaa lattialla tippumisten varalle. Ikeaporras on uusin kiipeilyhitti, harkitsen sen evakuointia jonnekin suljettujen ovien taakse.

Tuolla tuo tohottaa menemään ja saa tehdä melkeen mitä keksii. Poikkeuksena on keittiössä johto, jota tahtoisi nykiä ja purra mutta ei saa. Tässäkin kieltämisen aiheessa meinaa jo äitin hermot loppua, eli lisää ei tarvita.

Laps on siis vasta vuoden verran, eli vähän jäljessä tullaan, eikä esim. koirasta johtuvia kiellettyjä juttuja ole. Mutta jos olisi, luultavimmin yrittäisin keksiä jonkun systeemin mihin koirat pääsee ja laps ei.

Jatkuva kieltäminen -> ärsyynnys -> lipsuminen/naamapunaisenahuutaminen mitälie ei liene kummankaan eduksi?

 

["vieras"]

Mä en varmaan tiedä tällaisesta mitään, koska meidän vilkkailla ja aktiivisilla lapsilla on niin pieni ikäero, että ovat saaneet toheltaa yhdessä (1 v 5 kk ikäero). Meillä on lapsilukot keittiön alakaapeissa ja -laatikoissa ja siivouskaapissa. Mutta muuten saavat touhuta joka paikassa eikä mitään vaarallista ole lasten ulottuvissa. Aika nopeasti mä kuulen, jos on liian hiljaista.. Yleensä kyllä tappelevat enemmän kuin tekisivät (muita) kiellettyjä juttuja. Todellakaan en kulje perässä, vaan olen tyytyväinen, jos menevät muualle leikkimään ja saan olla rauhassa..

Onkohan teillä tullut tapa tuosta "pää punaisena huutamisesta" ja sillä saa kivasti huomiota. Kun lapsi on vielä päivät hoidossakin, niin vanhempien huomio on iltaisin tosi tärkeää. Onko käynyt niin, että lapsen mukavia yksinleikkejä ei ole kehuttu, joten ei ole saanut siis huomiota tehdessään juuri niin kuin vanhemmat itse asiassa toivovat? Eli siis huomiota saa vain tekemällä jotain tuhmaa?

Mä siis suosittelen tekemään lapset pienellä ikäerolla, niin heistä on seuraa eikä järjetön kuopus edes halua tehdä yksinään tuhmuuksia ja isompi ilmiantaa pienemmän mielellään..

 

["annika"]

mä luulen että kun meillä oli esikoinen tuon ikäinen niin tuommonen päätön sähellys oli jo loppunut. oiskos sitä kestäny puoltoistavuotiaaks. sitte istahti alas ja alko leikkimään leluilla. mä oon kyllä pyrkiny siihen että ei turhanpäiten kiellettäis joka asiaa (tietty lapsen turvallisuuteen vaikuttavat jutut on kiellettyjä) vaan lähtökohta on se että jos sotkee niin siivoaa kans omat jälkensä.
esim jos kaataa maitoa pöydässä tai tiputtaa ruokaa lattialle niin lapsi kans siivoaa(tietysti äidin avustuksella). tai jos levittää vessapaperia vessan täyteen niin kerää ne pois.
mutta oon sanonu sille että saa ottaa esim yhden tai kaksi palaa talouspaperi jos tarvii niitä leikkeihinsä, esim käyttää niitä siipinä(nyt 2.5v) tai jos haluaa niistää tai pyyhkiä pölyjä tms. jos kokonaan kieltää esim just paperin ottamisen niin eihän se koskaan opi sitä omatoimisuutta.
jos haluaa että lapsi oppii käymään itsenäisesti vessassa vaikkapa pesemässä kädet tai potalla niin kannattaa hyväksyä se että joskus se menee vesileikiksi ja joskus on vessapaperit pitkin ja poikin. semmosta se nyt vaan on.
sama pätee esim vaatekaapin tai kenkähyllyjen tms purkamiseen. monestihan se on sitä että lapsi opettelee itse pukemaan tai laittamaan kenkiä. väistämättä siinä sekasotkua tulee ja se pitää sitten yhdessä siivota. mutta sillä tavalla lapsi vois luonnostaan innostua itsenäisestä pukemisesta.
ja mulla ei oo mitkään lehmän hermot, välillä tulee huudettuakin vaikka 'hienot periaatteet' oliskin.

oiskos se sun lapsi myskinn vähän huomionkipeä? tuon ikäinen tarvii aika paljon äitiä iltaisin jos äiti on päivät töissä.. sit jos se saa kauheesti huomiota niistä kielletyistä puuhista niin palaa aina niihin. ehdottaisin että ens kerralla kun lapsi on koirankupilla niin antaisin sille rätin käteen ja pyytäisin kuivaaman lattian, tarvittaessa kädestä kiinni pitäen lapsi sitten sitä lattiaa kuivaamaan. ja sitte kehuja hienosta kuivauksesta.

 

[NooOh]

Tavaroita ei olla piiloteltu tai nostettu pois, mutta kamalasti mitään turhaa ei ole esillä.
1&2v kanssa ollaan vaan opeteltu n. miljoona kertaa mihin saa koskea ja mihin ei.
Lisäksi käytössä portti, jossa lapselle mahdoton lukko. Nämä toimivat.

 

[Anatolia]

Tehtiin kodista mahdollisimman lapsiystävällinen.

Kuopuksen ollessa +-1 v oli jopa keittiön tuolit sidottu kiinni pöydänjalkoihin, koska sälli oli pöydällä heti kun silmä vältti...

Ei minusta olisi siihen, että koko ajan kotona lapsen perässä juoksisin.

 

["vieras"]

Minulla samanmoiset kaksoset kuin tuo ap:n lapsi. Nyt onneksi ovat jo isompia ja päässä on enemmän järkeä, mutta kyllä heidän ollessaan alle 2 oli aikamoista enkä tietenkään ehtinyt juoksemaan molempien perässä. Onneksi tykkään yksinkertaisesta sisustuksesta, näkyvillä ei siis ollut ylimääräisiä houkutuksia lapsille. Kodista tein mahdollisimman turvallisen, vaaralliset asiat ja esineet olivat lasten ulottumattomissa (pesuaineet, teräaseet jne.). Sohvalta tippuivat kymmeniä kertoja, milloin mikäkin ruumiosa edellä. Syöttötuoleihin oli pakko ostaa turvavaljaat, että uskalsin kääntyä ottamaan maitopurkin jääkaapista. Kiipesivät siis tuoleilta ruokapöydälle kontalleen ja kikattivat keskenään. Toisen lapsen löysin istumasta keittiön laatikosta, oli kiivennyt alempia alempia laatikoita pitkin. Molemmat onnistuivat putoamaan pinnasängyistä jne. Onneksi tuo aika on ohi, toki nyt on uudet haasteet.

Suosittelen siis tekemään kodista mahdollisimman lapsiystävällisen. Ei tarvitse itsekään olla koko ajan kieltämässä. Tsemppiä!

 

[Nalkuttava Talonmies]

meillä riitti ei ja vuoden ikäisenä tiesi hyvin millä leikitään ja millä ei. Meillä oli portteja estämässä kulkua esim kellariin ja kodinhoitohuoneeseen. Lapsi nautti leikkimisestä leluillaan...

 

[her]

lapsilukkoja ei ole. vaaralliset paikat lapsi oppii osittain kokemuksen kautta. esim pönttöuuninluukku on kuuma --> ei tartte kuin kerran näpit polttaa, niin oppii. Tavarat on laatikoissa ja aukomisesta saa vieläkin kieltää, pöydälle eivät enää kiipeile, mutta hyllyjä ylös kylläkin.

Että jatkuvaa vahtimista se on kahden pienen kanssa, mutta koko ajan nuo kasvaa ja jokin asia aina viehättää enemmän kuin toinen ja sit oppii pikkuhiljaa mitä saa tehdä ja mitä ei.

Meillä on kovapäiset muksut ja vilkkaat, että silmät saa kyllä olla selässäkin.

 

[Pahvikannu]

Meidän poika on 2v9kk ja vieläkin saisi olla koko ajan perässä juoksemassa jos siihen lähtisi! On ollut aina semmoinen, koko ajan joka paikassa, kiipeili ruokapöydälle jo ennen kuin osasi kävellä jne... Periaatteessa hyvin rauhallinen, ei riehumalla riehu, jaksaa keskittyäkin, mutta on niin pohjattoman utelias ja touhukas... Pitäisi koko ajan keksiä tekemistä, jos itse keksii leikkejä niin ne on niitä että kaikki keittiön kaapit pitää tyhjentää... (ja siis tämän ikäinen saa jo lapsilukotkin auki pienillä sormillaan helpommin kuin äiti...)

Ja kiellettykin tietysti on heti siitä lähtien kun keksi jotain kiellettyä tehdä, mutta lapsi ei vaan millään tunnu oppivan(tai halua oppia... ) Ja toisekseen olemme ajatelleet, että jos mitään vaarallista ei pidä esillä, niin kehittäähän se mielikuvitustakin keksiä tekemistä omasta päästä, että ihan kaikkea emme ole halunneet kieltääkään. Ollaan siis pidetty koti turvallisena. Mitään koriste-esineitä tms. meillä ei kuitenkaan voi alle 1,5 metrin korkeudella pitää, ja esim. kirjahyllyn kirjoja tai keittiönkaappien sisältöä(kauhoja tai kattiloita, ruoka-aineisiin sentään ymmärtää jo olla koskematta) saa keräillä lattialta edelleen melkein päivittäin.

Yksi lapsen mielipuuhista on ottaa narulla sidottava pussukka ja keräillä siihen "aarteita" ympäri kämppää. Vessan kaapeista, omien lelujen joukosta, mistä vaan. Tänään löysin kuukautiskupin säilytyspussin ripustettuna joulukuusesta...

Ollaan siis pyritty tekemään kodista mahdollisimman turvallinen. Alkaa vain olla vaikeaa, kun lapsi on jo niin iso, että yltää tuolilta melkeinpä mihin vaan ja uteliaisuus on pohjaton... Kai se aika joskus tekee tehtävänsä ja omat lelut alkaa kiinnostaa enemmän! Hope so!

 

["shihtzu"]

Tehtiin kodista mahdollisimman lapsiystävällinen.

Kuopuksen ollessa +-1 v oli jopa keittiön tuolit sidottu kiinni pöydänjalkoihin, koska sälli oli pöydällä heti kun silmä vältti...

Ei minusta olisi siihen, että koko ajan kotona lapsen perässä juoksisin.

Niin tuo meidänkin esikoinen istui suuren osan ajastaan keittiön ruokapöydällä tuossa iässä, mutta mitä siitä, nostin vaan jätkän aina alas sieltä, kertaakaan ei tipahtanut. Nyt jo ikää 3v, eikä enää kiipeilyintoa ole niin, tosin jos haluaa jotain keittiön kaapista, niin kiipeää kyllä tasoille, mutta onneksi hyvin harvoin.
Nuorempi on nyt 1v2kk ja mitään kiipeilyintoa ei ainakaan vielä ole, on ihan eriluonteinen kuin veljensä.

 

["Triplamami"]

Lapsia on erilaisia. Meillä hyvin vilkkaat ja kovapäiset kaksospojat. Koti oli 1,5 v asti idioottiturvallinen, ei tuoleja, ei mitään särkyviä tai painavia irrallisia esineitä, lapsilukot, portit yms ja silti kaikenlaista on sattunut. Onneksi ei mitään vakavaa. Tuo uusi vauva on sitten rauhallinen ja tottelevainen ihan luonnostaan. Ei uskoisi että samojen vanhempien lapsia!

 

[dsfvv]

En loppupäätä lukenut, mutta porttia olisin kanssa edes johonkin oviaukkoon ehdottanut.
Olisko kuitenki se portin avaamisen kielto helpompi opetella kun ilman porttia et esim. keittiöön ei saa mennä?

Meillä 1v1kk poika ja on kielletyt paikat lukossa, mm. roskiskaappi + pesuaineet, alatasolla oleva astiakaappi, wc:n ovessa hakanen jotta kissat pääsee sinne vesikipolle mutten poika läträämään. Aiemmassa kodissa oli kissan hiekkalaatikkokin "lukkojen takana wc:ssa mutta nyt eteisessä jossa kyllä pääosin antaa sen olla ihan rauhassa.

Meilläkään ei näe lasta jatkuvasti kun mummonmökissä asutaa, jossa on tavallaan erillisiä huoneita. En kulje pojan perässä mutta kokoajan kuulostelen, kulkee niin paljon edestakaisin että jos ei pariin minuuttin näy niin täytyy mennä katsomaan. Saaattaa kyllä mm. levitää tuhkaa tai lastata kissanruokaa auton kyytiin.

 

[ikiliikkujan äiti]

[QUOTE="annika";25361886]
oiskos se sun lapsi myskinn vähän huomionkipeä? tuon ikäinen tarvii aika paljon äitiä iltaisin jos äiti on päivät töissä.. sit jos se saa kauheesti huomiota niistä kielletyistä puuhista niin palaa aina niihin. ehdottaisin että ens kerralla kun lapsi on koirankupilla niin antaisin sille rätin käteen ja pyytäisin kuivaaman lattian, tarvittaessa kädestä kiinni pitäen lapsi sitten sitä lattiaa kuivaamaan. ja sitte kehuja hienosta kuivauksesta.[/QUOTE]

Minä en usko että olisi huomionkipeyttä. Poika säpsähtää monesti jos on tekemässä jotain kiellettyä ja huomaa että me tulemme paikalle. Minulla on semmoinen olo, että hän ei tekisi asioita ilkeyttään tai huomiota saadakseen vaan siksi että rakastaa kaikenlaista touhuamista. Pistämme pojan monesti korjaamaan omat jälkensä, mutta en usko että hän oppii siitä olemaan tekemättä kiellettyjä asioita, kun tykkää rätin kanssa siivoamisesta ja heiteltyjen tavaroiden keräämisestä. Jälkien korjaaminen ei selvästikään ole mikään rangaistus hänelle vaan yksi leikki lisää.

Kiipeilemisen oppiminen on aiheuttanut isot ongelmat, varsinkin kun keittiön pöydillä on pakko pitää tavaroita kun kaapeissa ei ole tilaa. Pöydille kiipeämisessä on auttanut se, että olemme sanoneet siitä vihaisesti, mutta esim. syöttötuolin ylimälle tasolle kiipeämistä emme ole saaneet loppumaan ja se näyttää minusta aika vaaralliselta kun seisoo takaperin siellä ylhäällä eikä varmaan pääse itse alas. Täytyy varmaan etsiä parempi lapsiportti keittiöön. Keittiön oven on joku poistanut joskus, joten siitä ei ole apua.

Pää punaisena huudan vain silloin, kun poika alkaa sotkea veden tai maidon kanssa, niiden jälkien siivoaminen kerta toisensa jälkeen ottaa tosi hermoon ja olen ajatellut että iso möykkä saisi pojan välttämään niitä hommia, mutta näköjään ei...

Enimmäkseen meillä on toki ihan mukavaa. On kiva tehdä kotihommia pikkumiehen kanssa (hän on tosi kiinnostunut esim. ruuanlaitosta) ja ne hetket ovat ihania kun koko perhe viettää yhdessä iltaa olohuoneessa. Aikuiset lukevat tai ovat tietokoneella, lapsi leikkii siinä vieressä ja katsotaan hänen leikkejään ja pyydetään välillä syliin lukemaan kirjaa, mutta pianpa poikanen taas juoksee etsimään lisää jännitystä elämäänsä...

 

[leijona76]

Meillä oli koti duracellin kanssa silleen turvallinen että terävät+vaaralliset aineet oli jemmattu. Kyllä hän ehti yhtä jos toistakin ja kopsuja tuli mutta ei voinu 24/7 kulkea perässä eikä oo tarkotuskaan että koti ja ympäristö on karsittu niin ettei mitään koskaan satu. Elämä opettaa samalla kun lapsi kasvaa ja tekee, kokeilee jne..
niin ja esim musiikihuoneen ovi oli lukittu sillon kun ei pystyny olla kannoilla kokoajan. Sielä ois tullu pahaa vahinkoa.

 

[InCase]

Tehtiin kodista mahdollisimman lapsiystävällinen.

Kuopuksen ollessa +-1 v oli jopa keittiön tuolit sidottu kiinni pöydänjalkoihin, koska sälli oli pöydällä heti kun silmä vältti...

Ei minusta olisi siihen, että koko ajan kotona lapsen perässä juoksisin.

Hahaa! Meillä oli kans sidottuina

 

[ikiliikkujan äiti]

Meidän poika on 2v9kk ja vieläkin saisi olla koko ajan perässä juoksemassa jos siihen lähtisi! On ollut aina semmoinen, koko ajan joka paikassa, kiipeili ruokapöydälle jo ennen kuin osasi kävellä jne... Periaatteessa hyvin rauhallinen, ei riehumalla riehu, jaksaa keskittyäkin, mutta on niin pohjattoman utelias ja touhukas... Pitäisi koko ajan keksiä tekemistä, jos itse keksii leikkejä niin ne on niitä että kaikki keittiön kaapit pitää tyhjentää... (ja siis tämän ikäinen saa jo lapsilukotkin auki pienillä sormillaan helpommin kuin äiti...)

Ja kiellettykin tietysti on heti siitä lähtien kun keksi jotain kiellettyä tehdä, mutta lapsi ei vaan millään tunnu oppivan(tai halua oppia... ) Ja toisekseen olemme ajatelleet, että jos mitään vaarallista ei pidä esillä, niin kehittäähän se mielikuvitustakin keksiä tekemistä omasta päästä, että ihan kaikkea emme ole halunneet kieltääkään. Ollaan siis pidetty koti turvallisena. Mitään koriste-esineitä tms. meillä ei kuitenkaan voi alle 1,5 metrin korkeudella pitää, ja esim. kirjahyllyn kirjoja tai keittiönkaappien sisältöä(kauhoja tai kattiloita, ruoka-aineisiin sentään ymmärtää jo olla koskematta) saa keräillä lattialta edelleen melkein päivittäin.

Yksi lapsen mielipuuhista on ottaa narulla sidottava pussukka ja keräillä siihen "aarteita" ympäri kämppää. Vessan kaapeista, omien lelujen joukosta, mistä vaan. Tänään löysin kuukautiskupin säilytyspussin ripustettuna joulukuusesta...

Ollaan siis pyritty tekemään kodista mahdollisimman turvallinen. Alkaa vain olla vaikeaa, kun lapsi on jo niin iso, että yltää tuolilta melkeinpä mihin vaan ja uteliaisuus on pohjaton... Kai se aika joskus tekee tehtävänsä ja omat lelut alkaa kiinnostaa enemmän! Hope so!

Kuulostaa hyvin samanlaiselta tuo teidän lapsi kuin meidän poika Onhan se ihanaakin, että toinen on niin luova, että keksii kaikenlaista. Viime viikolla kun lähdin pojan perään keittiöön, hänellä oli iso kattila nurin päin lattialla, sen päällä posliinikoira ja koirassa olevaan pohjareikään oli kiinnitetty laturi. Poika oli pistänyt koiran lataukseen Tämän hetken suosikkihommia on helminauhojen ja heijastimien (hakaneulat poistettu ja korvattu avaimilla että tulisi vastapainoa) pakkaaminen purkkeihin, edestakaisin kuljettelu ja ripustaminen kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. Poika on aina leikkinyt mieluummin oikeiden tavaroiden kanssa kuin lelujen kanssa. Ihan oikeasti kaikki kiva pitäisi kieltää (esim. helminauhassa on pieni teoreettinen kuristumisvaara, vaikka nauhaa pitäisi auki, isoja kurkkuun sopivia helmiä ei anneta), mutta me haluamme että poika saa tutustua asioihin.

 

["jkh"]

Lasten kotitapaturmia ehkäistään parhaiten järjestämällä kotiympäristö lapsen kannalta katsoen turvalliseksi sekä ohjaamalla lasta. Kotiympäristön turvallisuuden huolehtimisen lisäksi on varmistuttava, että vanhemmat kykenevät vastaamaan lasten turvallisuudesta.

Kodin vaaranpaikat lapsen silmin

Suunnittelemalla koti lapsen kannalta turvalliseksi vältetään monet itkut. Tee kierros kotona vaikka kontaten, jotta näet asiat lapsen perspektiivistä. Lapsi aloittaa maailmaan tutustumisen koskettelemalla ja maistelemalla kaikkea mahdollista. Suuhun menevät niin tupakannatsat, suurempien lasten leluista irronneet pikku paristot kuin mummin pilleritkin. Roikkuvat johdot ja pöytäliinat astioineen vetäistään alas. Pikkuinen voi onnistua puremaan myös sähköjohdon rikki.

Lastentarvikeliikkeissä ja tavarataloissa on erilaisia lasten turvallisuutta parantavia turvalaitteita kodin eri kohteisiin. Suojata voi niin terävät pöydänkulmat, liukkaat lattiat kuin myrkylliset aineetkin. Turvallinenkaan ympäristö ei poista valvonnan tarvetta. Lasten tekemisiä ja olemista on aikuisten aina valvottava.

Kodin myrkyt piiloon

Toisella ikävuodella oleva ikiliikkuja on jatkuvasti vaarassa pudota ja kaatua. On aika hankkia turvaportti portaisiin, suojaimet lieteen ja uuniin sekä turvasalvat ikkunoihin ja parvekkeen oveen. Siirrä kodin kemikaalit ja vaaralliset esineet lapsen ulottumattomiin lukon taakse ja huonekasveja hankkiessasi huomioi niiden mahdollinen myrkyllisyys. Tarkista pistorasioiden turvasuojaus. Tyhjennä alkoholinloput laseista jo illalla, ettei aamupirteä vekara käy maistelemassa.

Yhdessä harjoittelu opettaa tärkeitä taitoja

Kaksi-kolmivuotias matkii mielellään aikuisten puuhia. Neuvo vesihanojen turvallista käyttöä, ovien avaamista ja sulkemista, tylppien saksien käyttöä jne. Kolmipyörällä liikuttaessa käytetään tietenkin kypärää, kuten isotkin. Yhdessä tehden ja harjoitellen asiat omaksutaan paremmin kuin kieltojen ja torujen kautta.

http://www.kotitapaturma.fi/?page_id=2073

 

["vieras"]

teksti Vauva lehdestä 12/07

Lapset oppivat elämästä, maailmasta, itsestään ja vanhemmistaan kuten luonnontieteilijät: kokeilemalla ja tutkimalla. Vaikka usein koemme lapsen tutkimusmatkat vanhempien ilkikurisena testauksena, Jesper Juul (tanskalainen kasvatusguru) painottaa lapsen tekevän niitä itseään varten, ei vanhempiaan vastaan.

Lapset eivät halua mitään muuta niin paljon, kuin että heidän vanhempansa olisivat onnellisia. Kun lasta kohdellaan arvostavasti, hänkin kohtelee muita niin. Ympäristöä vahingoittavan käytöksen pitäisi aina olla meille merkki siitä, että lapsi ei voi hyvin.

Samaa mieltä on lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Hänen mukaansa vanhemman tärkeimpiä velvollisuuksia on mahdollistaa se, että lapsen maailma on tutkittavissa.

Kieltämisen ja rajoittamisen sijaan vanhemman tulisi luoda lapsen ympäristöstä turvallinen ja iloita hänen kanssaan tutkimusmatkojen löydöksistä. Tämä on lapsen mielen vapauden kasvattamista. Vain siten hän oppii kokemaan itsensä osaksi ympäristöään.

Maailma, jota ei saa tutkia ja jossa ei saa olla oma itsensä, ei ole mukava paikka aikuisellekaan. Lapselle negatiivinen kasvuympäristö voi olla jopa tuhoisaa. Ympäristö, joka painottaa kieltoja ja rajoituksia, alentaa lapsen luontaista elinvoimaa. Se on myös omiaan lisäämään lapsen ahdistusta ja pelkoa.

Sana ei voi olla myös häpeällinen. Mäkelän mukaan moittiva ja tuomitseva ei saa lapsen uskomaan, että hän on pohjimmiltaan täysin väärässä maailman suhteen. Kun eitä käytetään väärin, menetetään paljon lapsen potentiaalia. Lapsen ilo oivaltaa estyy, eikä hän löydä sisältään ylpeyttä omasta osaamisestaan. JOkainen kielto lamaa, Jukka Mäkelä sanoo.

Joidenkin kieltojen on syytä lamatakin, kun puhutaan autotielle juoksemisesta, mutta paljon käytettynä ei menettää tehoaan.

"Kuulen usein vanhempien valittavan, etteivät heidän lapsensa usko, vaikka he kieltävät useita kertoja. Ein tulisikin toimia heti ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla se on jo tehoton."

Mäkelän mukaan helpoin tapa on tehdä kodista sellainen, että lapsi voi turvallisesti tutkia sitä.

Kun ollaan tilanteessa, jossa kieltoja hoetaan päämäärättömästi, ollaan jo täysin väärällä tiellä.

Uhkauksilla kasvatettu lapsi oppii kyllä tottelemaan, mutta käytös pohjautuu pelkoon. Se estää ennen pitkää lapsen terveen itsetunnon kehityksen, sillä lapsi uskoo moitteiden perusteella olevansa paha. Alle 5-vuotias ei vielä osaa erottaa sitä mitä on ja sitä mitä tekee. Myös vanhemman oma itsetunto kärsii tällaisessa kasvatusmallissa.

Terve lapsi pelkää korkeita paikkoja ja kovia ääniä. Autotiet, kuumat hellat ja sähköpistokkeet ovat sitten sellaisia, joissa vanhempi voi käyttää ei-korttinsa.

"Huomaan itse selkeän eron lapsen käytöksessä sellaisina päivinä, jolloin kiellän häntä enemmän ja ohjaan vähemmän. Minusta tässä on pohjimmiltaan kyse läsnäolosta. Pelkkään kieltämiseen sortuu silloin, kun on liian kiireinen. Silloin kontakti lapseen jää pinnalliseksi, emmekä kumpikaan opi ja koe onnistumisen hetkiä."