Miten jotkut kehtaa hoitaa koko lapsiperheen elämän pyörittämisen isovanhempien avulla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tarkoitan näitä omassakin tuttavapiirissä esintyviä tapauksia, joissa vanhemmat eivät tule lainkaan toimeen ilman, että omat vanhemmat ja/tai appivanhemmat ovat päivittäin hoitamassa lapsia/auttamassa kodinhoidossa. Eikä kyse ole suurperheistä vaan 1-2 lapsen perheistä joissa äiti saattaa olla vielä äitiyslomalla pienemmän kanssa ja isompi lapsi osa-päivähoidossa ja jopa maksettu siivoja käy kerran viikossa. SIlti isovahemmat vievät/hakevat lasta hoidosta, auttavat pihatöissä, ottavat lapsia yökylään jotta vanhemmat saavat omaa aikaa ja kaikkea tätä päivittäin ja viikottain.

Ihmetyttää, onko kyse laiskuudesta, isovanhempien avuliaisuuden hyvääksikäytöstä vai jostakin uusavuttomuudesta vai mistä?

Tuntuu oudolta ettei perheillä ole ollenkaan omaa rauhaa vaan koko ajan on joku ydinperheeseen kuulumaton paikalla. Yleensä tähän kuvioon liittyyy vielä se, että perheen isä on lapsistaan vieraantunut uraohjus joka ei vapaa-ajallaankaan halua tehdä muuta kuin omia juttujaan, eli omta lapset ei kiinnosta.

 
No meillä isovanhemmat on aika paljon hoitamassa, etenkin minun äiti. Kun on koulun työharjoitteluja, niin en niiden takia hae tarhapaikkaa.
Ja jos mennään miehen kanssa asioille, niin poika on usein anoppilassa.

Mutta yökylässä tuo poika ei juurikaan ole...

Ja lapsen isä ei ole uraohjus :D
 
En tiiä.
Tunnen tapauksen, joka ei pääse suihkuun tai lähikauppaankaan jos ei isoäiti tule sillä aikaa lapsenvahdiksi (yksi lapsi), ja se on kyllä totaalista uusavuttomuutta eikä mitään muuta.
 
Tai sitten perhe on vain niin läheinen, että järjestely sopii jokaiselle. Oletko ajatellut, että monet isovanhemmat oikeasti haluavat osallistua lastensa ja lastenlastensa elämään todella paljon. Ja oletko kysynyt isovanhempien mielipidettä asiaan?

Omien ja mieheni vanhempien puolesta olen vähän jäävi kommentoimaan, mutta töissä työkavereina on pari tuollaista reipasta ja osallistuvaa mummua - he todella haluavat olla paljon läsnä lastensa ja lastenlastensa elämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Tai sitten perhe on vain niin läheinen, että järjestely sopii jokaiselle. Oletko ajatellut, että monet isovanhemmat oikeasti haluavat osallistua lastensa ja lastenlastensa elämään todella paljon. Ja oletko kysynyt isovanhempien mielipidettä asiaan?

Tiedän tällaisia ja niissä ei todellakaan ole kyse uusavuttomuudesta tai hyväksikäytöstä.
 
Ennen vanhaan hoidettiin myös vanhukset jotka eivät enää pärjänneet omillaa, mutta nykyään laitetaan vanhainkotiin. Eli ei oikein voi verrata. Olen ihmetellyt ihan samaa kuin ap, varsinkin kun se ei ole vastavuoroista ja yhdessä sovittua avunantoa vaan vaatimus toiselta osapuolelta.
 
Kuulostaa oudolta, jos ei tulla LAINKAAN TOIMEEN oman perheen kesken... :o

Meillä auttaa isovanhemmat ja myös siskoni miehensä kanssa, mikä on aivan ihanaa. Mutta että joka päivä olisi joku ulkopuolinen meillä... :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja vier:
Jossain tilanteessa isovanhemmat voi kuulua ydinperheeseen! eikös ennenvanhaan ollu juuri näin

Juu, samaa mieltä.
Mistäs sitä tietää, onko ne isovanhemmat mukana perheen elämässä ihan omasta halustaan? Meillä ainakin on ihan isovanhemista lähtöisin pajolti, että lapset ovat lähes joka viikko yökylässä. Tosin lapset ei ole muuten hoidossa kodin ukopuolella, eli se yökyläily onkin sitten semmoista extraa, kun yleenä ollaan "vaan" vanhempien kanssa.
 
Mä voisin kuvitella että joillain on se onnekas tilanne että isovanhemmat *haluaa* ja voi auttaa useasti. Mutta tietysti on myös niitä jotka haluavat näin sitä omaa aikaa, ja ehkä laiskottaakin. Meillä isoisä just lähti tänään, viimeksi kävi meillä yli 2 v. sitten... (toki ollaan siinä välissä käyty hänen luonaan). Mutta minusta voi olla onnellinen jos saa apua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajatusvain:
ihmettelen samaa myös..
kaikista ihmeellisintä on se että siitä huolimatta valitetaan oman elämän puuttumista ja väsymistä.
ei voi ymmärtää :/

Juu, tunnen myös Ravistettavan mainitseman tyylisen tapauksen ja tosiaan usein nuo äidit ovat _niin_ väsyneitä. Omaa aikaa on kuitenkin yllinkyllin ja aikaa hoitaa parisuhdetta... olisikohan kuitenkin että kyse siitä että se mitä lapset vaatii on tullut yllätyksenä eikä kykene täysin ottamaan koko vastuuta (=helppo sysätä avuliaille isovanhemmille) tai sitten masennusta ilmassa...

Ja voin kyllä tunnustaa olevani tietyssä määrin kateellinen ja surullinenkin kun lapsilla ei lähellä olevia isovanhempia tai muitakaan sukulaisia ole.


 
Ap, vastasit oikeastaan itse kysymykseesi. Jos isä on noin vähän tekemisissä perheensä kanssa on äiti lähes yh ja tarvitsee enemmän apua lähipiiriltään.

"Yleensä tähän kuvioon liittyyy vielä se, että perheen isä on lapsistaan vieraantunut uraohjus joka ei vapaa-ajallaankaan halua tehdä muuta kuin omia juttujaan, eli omta lapset ei kiinnosta."
 
Tuosta ei oikein selvinnyt mikä on isovanhempien suhtautuminen asiaan.

Siis jos on kysymys siitä että isovenhemmat haluavat olla mukana perheen arjessa, viettää aikaa lastenlasten aknssa jne. Ehkä ovat juuri jääneet eläkkeelle ja aikaa on mutta tekeminen puuttuu. Voi olla että lapsenlapsia on odotettu kauan ja haluavat nyt viettää kaiken mahdollisen ajan näidn kanssa.

Tiedä häntä. Meillä välimatka tekee sen ettei isovanhemmat ole mukana lasten arjessa. Mutta kun siskoni aikanaan sai esikoisensa, se oli äidilleni todella iso ja kaivattu asia. Äiti oli jäänyt sairaseläkkeelle ja todella oli tuppaamassa siskon ja vauvan luo harva se päivä tai vaatimassa näitä kylään.

Joku ulkopuolinen saattoi katsoa että siinä nuori yh-äiti hoidattaa lapsensa mummolla, mutta mitä siskon olisi sitten pitänyt tehdä? Kieltää äitiä tulemasta? Kieltäytyä itse menemästä mummolaan? Äidin ollessa kylässä kieltää tätä kantamasta vauvaa sylissä, vaihtamassa tältä vaippaa tai syöttämästä tätä? Kun siskon piti lähteä kauppaan vauvan nukkuessa sängyssään ja mummon halutessa jäädä lapsen kanssa kotiin, kieltäytyä tästä ja herättää vauva mukaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Ohiksena sanoisin, että oli isovanhemmat mitä mieltä/miten läheisiä tahansa, kasvatusvastuu on vanhemmilla.

Olet oikeassa :)

Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Isovanhemmuus on ilo ja isovanhemmat rikkaus, mutta äiti on äiti ja isä on isä, eikä sitä seikkaa pitäs muuttaa verukkeella että "nehän on niin läheiset". Varmasti ovat rakkaita ja läheisiä, mutta kunkin perheen tulisi omana yksikkönään pyörittää se oma arkensa.

Miksi ajattelet noin?

Meillä ei ihan noin läheistä kanssakäymistä ole, mutta omat vanhempammekin haluavat osallistua arkeemme. Autamme toisiamme puolin ja toisin, nyt auttamisvaaka on vielä niin päin, että me saamme apua vanhemmiltamme toistaiseksi enemmän, mutta varmasti se jossain vaiheessa keikahtaa toiseen suuntaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ajatusvain:
ihmettelen samaa myös..
kaikista ihmeellisintä on se että siitä huolimatta valitetaan oman elämän puuttumista ja väsymistä.
ei voi ymmärtää :/

Juu, tunnen myös Ravistettavan mainitseman tyylisen tapauksen ja tosiaan usein nuo äidit ovat _niin_ väsyneitä. Omaa aikaa on kuitenkin yllinkyllin ja aikaa hoitaa parisuhdetta... olisikohan kuitenkin että kyse siitä että se mitä lapset vaatii on tullut yllätyksenä eikä kykene täysin ottamaan koko vastuuta (=helppo sysätä avuliaille isovanhemmille) tai sitten masennusta ilmassa...

Ja voin kyllä tunnustaa olevani tietyssä määrin kateellinen ja surullinenkin kun lapsilla ei lähellä olevia isovanhempia tai muitakaan sukulaisia ole.

kyllä mäkin oon siitä surullinen ettei oo, tosin oon kyllä onnellinen niiden puolesta kellä on isovanhemmat lasten elämässä enempi. ja säälin niitä isovanhempia keitä surutta käytetään hyväksi lastensa tarpeita tyydyttämään :D
 
Tohon ap:n tekstiin voisin vielä lisätä, että jotkut vanhemmat suosivat jotakin lapsistaan enemmän, ja siks osallistuvat tämän perheen elämäänkin ihan eri tavalla kuin muiden...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, vastasit oikeastaan itse kysymykseesi. Jos isä on noin vähän tekemisissä perheensä kanssa on äiti lähes yh ja tarvitsee enemmän apua lähipiiriltään.

"Yleensä tähän kuvioon liittyyy vielä se, että perheen isä on lapsistaan vieraantunut uraohjus joka ei vapaa-ajallaankaan halua tehdä muuta kuin omia juttujaan, eli omta lapset ei kiinnosta."

Mutta mielestäni mies pitäisi laittaa edes joskus hoitamaan lapsiaan itse eihänse muuten koskaan opi ottamaan niistä vastuuta :( Eli kun vaimo lähtee kampaajalle tai tyttöjen iltaan viikonloppuna, miksi lapset laitetaan aina isovanhemmille? Isä ei koskaan ole heidän kanssaan kahden. Isovanhemmat tekevät pojalleen (ja pojan suhteelle lapsiinsa) karhunpalveluksen auttamalla aina lasten hoidossa kun vaimo poissa

 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Ohiksena sanoisin, että oli isovanhemmat mitä mieltä/miten läheisiä tahansa, kasvatusvastuu on vanhemmilla.

Olet oikeassa :)

Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Isovanhemmuus on ilo ja isovanhemmat rikkaus, mutta äiti on äiti ja isä on isä, eikä sitä seikkaa pitäs muuttaa verukkeella että "nehän on niin läheiset". Varmasti ovat rakkaita ja läheisiä, mutta kunkin perheen tulisi omana yksikkönään pyörittää se oma arkensa.

Miksi ajattelet noin?

Meillä ei ihan noin läheistä kanssakäymistä ole, mutta omat vanhempammekin haluavat osallistua arkeemme. Autamme toisiamme puolin ja toisin, nyt auttamisvaaka on vielä niin päin, että me saamme apua vanhemmiltamme toistaiseksi enemmän, mutta varmasti se jossain vaiheessa keikahtaa toiseen suuntaan.

Ihan vaan siksi kun koti on koti ja mummola on mummola.

Mut siskokulta, sä oot kaupunkilainen :D
Mietis kun täällä maalla on oikeasti perheitä, jotka asuu saman katon alla isovanhempien kanssa. Onko ne siloin samaa vai eri perhettä?
Eikö meillä mammat kuulunu perheeseen? No, sillon tietty oli jo erilaista, kun sä olit siinä iäsä, et jotain muistat...

 
Alkuperäinen kirjoittaja sockervadd:
Ap hei, miksei saisi käyttää siivouspalvelua kerran viikossa?

En sanonut ettei saisi käyttää (kivahan se siivooja on jos onvaraa), mainitsin vain mitä kaikkia apuja noilla perheillä on, isovanhemoian avun lisäksi, kuvatakseni kokonaistilannetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ine:
iltalehdessä luki että 3v, oli ainakin paripäivää kuolleen äitinsä vieressä kotona. ukko oli tappanut ja jättänyt lapseki sinne. että hyvä jos joku pitäis yhteyttä jotenkin.

No tuossa oli aika monta asiavirhettä. Lapsi oli 2, ei ole ukko epäiltynä vaan netin kautta tavattu tuttu. Ja siitäkään ei siis vielä mitään todisteita. Ja miten tuohon olis auttanut se että "joku" pitää yhteyttä (ties vaikka on pitänytkin, ja siksihän se löydettiinkin).
 

Yhteistyössä