Vähän hankalaa puolin ja toisin varmasti. Itse erityislasten äitinä en mainosta kavereille tai muutenkaan tutuille lasten erityisyyttä enempää kuin mitä on "pakko". Tuolla pakolla meinaan lähinnä niitä tilanteita missä saan toisilta hyvää tarkoittavia mutta meille täysin käyttökelvottomia neuvoja. Tai jos toinen muuten hirveästi ihmettelee miksi joku juttu ei meillä toimi.
Ehkä sinun ei kannata tuoda omien lastesi tekemisiä esille noin verraten silloin kun toinen kertoo noista lasten aiheuttamista ongelmista? Jos silloin tyydyt kuuntelemaan, ymmärtämään ja ehkä kyselemään niin kenties hänkin voisi sinun kertoessa omia juttujasi olla tuomatta omien lastensa asioita siihen mukaan.
Itse pyrin kuuntelemaan ja ymmärtämään toisten lapsiperheiden elämää ja sen haasteita, silloinkin kun tuntuu että liikutaan eri leveysasteilla kuin meillä. Joskus kyllä tulee päästettyä sammakoita suustaan. Tässä jonain väsyneenä iltana puhuin siskoni kanssa puhelimessa. Siskolla on kolme "tavis-lasta" ja meillä kaksi erityislasta sekä vauva. Sanoin jotain kuinka väsyttää ja sisko sitten totesi että sellaista se on vauvan kanssa. Itse sitten korjasin ettei vauva minua suinkaan väsytä vaan nuo isommat, että vauvat on ihanan helppoja hoidettavia ja yleisesti ottaen minusta terveissä lapsissa ei muutenkaan ole mitään työtä, mukavaa yhdessäoloa vaan. :ashamed: Pikkusen hävetti kun tajusin mitä olin sanonut, vasrsinkin kun sisko hetken hiljaisuuden jälkeen totesi että onhan heillä nyt jo aikas kevyttä kun nuoremmat lapsetkin on 4v ja kohta 6v, ovat monissa jutuissa niin omatoimisia jne.
