Miten kieltäytyä kohteliaasti ystävyydestä?

["vieras"]

Minusta on päivänselvää, että jos on elänyt samalla paikkakunnalla pitkään tai sen lähiympäristössä koko elämän, on valinnanvaraa ystävistä.

Aivan kuten kaikki kasautuu, niin tässäkin tapahtuu kasautumisefekti. Ihminen, jolla on sukulaiset ja lapsuudenystävät lähellä, on varattu. Tämä saa mahdolliset muut ystävät hakeutumaan entistä enemmän tällaisen ihmisen seuraan, koska ajattelevat hänen olevan suosittu. Ihminenhän on laumaeläin, ja hakeutuu sinne missä on jo paljon. Kai nyt koulusta ja erilaisista ryhmistä olette sen verran havaintoja tehneet?

Sama juttu puistoissa jne, ihmiset hakeutuvat sinne, missä on jo ryhmä, ei sinne, missä joku on yksin.

Mä kyllä usein hakeudun sinne puistoon jossa ei ole paljoa porukkaa, kun sitten on enemmän tilaa leikkiä ja pääsee lapset kiikkuihin ilman jonottamista.

Mutta itse asiaan, usein ihminen jolla on paljon ystäviä on sosiaalinen ja mukava, jolloin ujommatkin ihmiset uskaltavat lähestyä ja haluaisivat ystävystyä. Mulla on ystäväpiirissä muutama tällainen ihminen joilla olisi ystäviä varmaan sata jos ehtisivät kaikkien kanssa hengailla.

 

[päivänselvä asia]

Pidemmän päälle se ein sanominenkin alkaa puuduttaa. Ja tulee sellainen olo että on väärin antaa toisen elätellä toiveita siitä, että tästä voisi sydänystävyys tulla...tai niin ainakin mun kokemuksen mukaan on.

Yksikin tekstaili tyyliin 3-5 viestiä päivässä plus puhelut päälle. Aina sanoin ei, olin mukamas tosi kiireinen ja silleen, piti siivota ja lapsikin oli sairas. Ei tajunnut vihjettä. Lopulta ihan oman itsenikin säästämiseksi piti sanoa että ei meistä koskaan tule ystäviä joten ole hyvä äläkä enää ole yhteyksissä. Oli se silti, kunnes jossain vaiheessa tajusi ihan oikeasti että jättää mut rauhaan joko hyvällä tai sitten pahalla. Prkleen riippakivet. Niiltä puuttuu kai kokonaan tilanteen lukemisen taito: milloin minua ei kaivata, mikä määrä yhteydenottoja ylittää jo kaikki kohtuuden rajat. Siksi niillä ei kai ystäviä olekaan.

Aika hassua. Onko tuollaisia?
Miten joku ei tajua?

Itse pidän yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ksokaan vastavuoroisesti pidä, jos nämä kuitenkin aina suostuvat, paitsi jos on oikeasti joku syy, ja jotka lisäksi aina ilahtuvat paljon yhteydenotosta, ja jos eivät psyty, ehdottavat jotain toista päivää (vaikka eivät alunperin olisi koskaan ensimmäisenä ehdottamassa mitään), mutta miten joku voi tekstailla joka päivää, jos mitään vastavuoroisuutta ei tule?

Outoa.

 

[äh]

Tottakai sinä voit ajatella olevasi maailman hauskin ihminen, ja mielenkiintoisin, ei ole minulta mitenkään pois.

Itse vain kerroin omista havainnoistani.

No mä olen kyllä muuttanut ympäri maailmaa ja Suomeakin. En usko olevani maailman hauskin, mutta olen kuitenkin sellainen, jonka ei tarvitse roikkua kenenkään toisen elämässä väkisin. Kavereita piisaa, ihan itselleni sopivasti. Ja tylsimpiä saa pois tyrkkiä... Siis mun mielestä tylsiä.

Niin sitä ihmettelen ettei ne samat tylsimykset voi tosiaan olla keskenään tylsiä?

 

[Anatolia]

Aika hassua. Onko tuollaisia?
Miten joku ei tajua?

Itse pidän yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ksokaan vastavuoroisesti pidä, jos nämä kuitenkin aina suostuvat, paitsi jos on oikeasti joku syy, ja jotka lisäksi aina ilahtuvat paljon yhteydenotosta, ja jos eivät psyty, ehdottavat jotain toista päivää (vaikka eivät alunperin olisi koskaan ensimmäisenä ehdottamassa mitään), mutta miten joku voi tekstailla joka päivää, jos mitään vastavuoroisuutta ei tule?

Outoa.

ON sellaisia. Ne on niitä riippakiviä. Jokainen normaali ihminenhän tajuaa jossain vaiheessa perääntyä, jos yhteydenpito on aina yksipuolista, jos ehdotukset kahville tms menemisestä on aina yksipuolisia ja toiselle ei koskaan sovi, jne. Mutta riippakiveltä puuttuu joku aivojen osio joka kertoo siitä mikä on ystävyyttä ja mikä tyyliin vainoamista.