S
Syysmasennus
Vieras
Mitä tässä voi tehdä... Ennen lapsen syntymää 2,5 vuotta sitten asiat oli hyvin, oli rakkautta, intohimoa, seksiä, pusuja, haleja ja sitten pikkuhiljaa tämän viimeisen kahden vuoden ja varsinkin vuoden aikana kaikki noi edellä mainitut on hävinny.
Ei enää pussailla, ei halailla, seksi on mulle vastemielistä - haluja ei ole synnytyksen jälkeen enäää tullu. Jutellaan lapsesta, ei muusta. Istutaan eri sohvilla ja katellaan telkkua illat, riitoja on usein myös lapsen nähden ja ahdistaa valtavasti. Nyt en edes enää tiedä rakastanko miestä kun tuntuu että en vaan enää väitä mitä se tekee, sanoo tai missä on. Töiden puolesta ollaan useampi päivä kuussa ja välillä viikossakin eri paikkakunnilla ja silloinkaan ei tee mieli jutella puhelimessa, pelkkää väkisin vääntämistä kaikki. Miehellä aika samat fiilikset minusta, lasta rakastaa yli kaiken ja siksi ei halua erota. Kun toinen lähtee töihin tai asioille, ei edes enää sanota heippa tai kun tullaan kotiin... ennen sentään pussattiinkin lähtiessä ja tullessa..
Ollaan juteltu, ilman tulosta. Kumpikaan ei tiedä miksi näin on etäännytty toisistamme ja miksi tunteita ei enää ole. Mutta väkisin yrittäminen ei tunnu hyvältä ja ei se onnistukkaan niin. Ollaan käyty seurakunnan perheneuvojan luona kahdesti mutta sieltä ei ole tullut kuin entistä pahempi olo tuliaisiksi, siellä kyllä kuunnellaan mutta mitään vinkkejä tai neuvoja ei ole tullut, haavoja vaan revitään entistä enemmän auki. Ollaan otettu yhteistä aikaa, oltu yö hotelissa tai käyty syömässä. Ei ole ollut apua, nahistelu jatkuu ravintolassakin tai sitten syödään hiljaisuudessa toisiimme katsomatta. Hotellissa ilta meni telkkarin katsomiseen ja yksin kylvyssä käymiseen.
Meillä on stressaava elämäntilanne muutenkin, opiskelut molemmilla loppusuoralla ja vielä eri paikkakunnilla 200 km:n päässä, töitä tehdään lisäksi, isot velat on ja rahat koko ajan ihan loppu ja lapsella paha uhma menossa. Kyllähän se pinnaa kiristää mutta tämä parisuhdekkin on nyt niin ahdistava ettei siitä voimia saa, päinvastoin vaan uuvuttaa enemmän.
Niin, mitä tehdä? Mistä rakkaus, pusut, halit, välittäminen ja hyvä olo takaisin? tiedän, että kun ei parisuhdetta hoida ja stressaavia asioita on liikaa, niin etäännytään puolisosta ja lähelle on tosi vaikea taas päästä. Mutta kysymys kuuluu, onko mitään enää tehtävissä tässä suhteessa ja miten??
Ei enää pussailla, ei halailla, seksi on mulle vastemielistä - haluja ei ole synnytyksen jälkeen enäää tullu. Jutellaan lapsesta, ei muusta. Istutaan eri sohvilla ja katellaan telkkua illat, riitoja on usein myös lapsen nähden ja ahdistaa valtavasti. Nyt en edes enää tiedä rakastanko miestä kun tuntuu että en vaan enää väitä mitä se tekee, sanoo tai missä on. Töiden puolesta ollaan useampi päivä kuussa ja välillä viikossakin eri paikkakunnilla ja silloinkaan ei tee mieli jutella puhelimessa, pelkkää väkisin vääntämistä kaikki. Miehellä aika samat fiilikset minusta, lasta rakastaa yli kaiken ja siksi ei halua erota. Kun toinen lähtee töihin tai asioille, ei edes enää sanota heippa tai kun tullaan kotiin... ennen sentään pussattiinkin lähtiessä ja tullessa..
Ollaan juteltu, ilman tulosta. Kumpikaan ei tiedä miksi näin on etäännytty toisistamme ja miksi tunteita ei enää ole. Mutta väkisin yrittäminen ei tunnu hyvältä ja ei se onnistukkaan niin. Ollaan käyty seurakunnan perheneuvojan luona kahdesti mutta sieltä ei ole tullut kuin entistä pahempi olo tuliaisiksi, siellä kyllä kuunnellaan mutta mitään vinkkejä tai neuvoja ei ole tullut, haavoja vaan revitään entistä enemmän auki. Ollaan otettu yhteistä aikaa, oltu yö hotelissa tai käyty syömässä. Ei ole ollut apua, nahistelu jatkuu ravintolassakin tai sitten syödään hiljaisuudessa toisiimme katsomatta. Hotellissa ilta meni telkkarin katsomiseen ja yksin kylvyssä käymiseen.
Meillä on stressaava elämäntilanne muutenkin, opiskelut molemmilla loppusuoralla ja vielä eri paikkakunnilla 200 km:n päässä, töitä tehdään lisäksi, isot velat on ja rahat koko ajan ihan loppu ja lapsella paha uhma menossa. Kyllähän se pinnaa kiristää mutta tämä parisuhdekkin on nyt niin ahdistava ettei siitä voimia saa, päinvastoin vaan uuvuttaa enemmän.
Niin, mitä tehdä? Mistä rakkaus, pusut, halit, välittäminen ja hyvä olo takaisin? tiedän, että kun ei parisuhdetta hoida ja stressaavia asioita on liikaa, niin etäännytään puolisosta ja lähelle on tosi vaikea taas päästä. Mutta kysymys kuuluu, onko mitään enää tehtävissä tässä suhteessa ja miten??
