Miten mä saan miehen arvostamaan mun kotiäitiyttä?

["vieras"]

Musta tuntuu, että kaikki muut naiset saa olla äitiyslomalla ihan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla, niin että miehet vielä kannustaa. Mun mies on kuitenkin niin epäreilu tässä asiassa, sen mielestä mun pitäisi mennä töihin heti kun joutuisin kotihoidontuelle, sen mielestä kotona olo on pelkkää löhöilyä eikä todellakaan rankkaa, se jatkuvasti vetoaa kaikessa siihen että kun "sä et käy töissä". Meidän vauva ei ole vielä edes puolta vuotta.
Mulla on kokoajan huono omatunto siitä että olen kotona, ja jotenkin tosi arvoton ja laiska olo. Vaikka mä teen ruokaa, pesen pyykkiä, siivoilen ja hoidan kotia päivisin lapsen hoidon lisäksi.

Mies itse on monta kertaa sanonut että voi vaikka heti vaihtaa osia mun kanssa, että mä menen töihin ja se on kotona. Se on jopa sanonut ihan suoraan, että sen mielestä mä en tee oikeastaan mitään oikein, vaan aiken väärin.
Mä en kuitenkaan käsitä miksi mun pitäisi vaihtaa osia, kun miehellä on hyvä työ ja mulla ei edes ole odottamassa mitään työtä, eli mies luopuisi hyvästä työstä ja mä alkaisin etsimään?! Lisäksi kun mies hoitaa lasta, niin se hoito on sitä että lapsi istuu sitterissä ja mies pelaa pleikkaria eikä todellakaan leiki sen lapsen kanssa ja touhua.

Miten mä saan tuon miehen ymmärtämään, että myös tämä mun homma on arvokasta ja ylipäätään että MÄ olen myös jonkun arvoinen..

 

[Maira]

Sinuna ettisin töitä ja vaihtaisin niitä osia, mä luulen et se pari päivää vois mennä kivasti vauva sitterissä ja pleikkaria pelaillen, mut ei pitemmän päälle..

 

["vieras"]

Mitä jos tosiaan vaihtaisit miehesi kanssa osia, etsit itsellesi työn ja miehesihän ei edes menetä työtään jos hän jää vastavuoroisesti vanhempainvapaalle.

 

["Minni"]

Höh, kuulostaa ihan mun exältä. Eikai siihen muu auta ku oikeesti vaihtaa niitä osia, mikä usein on turhan hankalaa, joten ei auta mikään.

 

[Mep]

Luulisin, että riittänee vkonloppumatka jonnekin ilman miestä ja lasta.
Kyllä se hoksaa jo parin päivän 24h servicen hoidettuaan jotakin.

 

[Maira]

Luulisin, että riittänee vkonloppumatka jonnekin ilman miestä ja lasta.
Kyllä se hoksaa jo parin päivän 24h servicen hoidettuaan jotakin.

Ehei, viikonloppuna on liian helppo tukeutua mummoihin yms.. Viikolla kun kaikki on töissä yms. on vaikeampaa saada apua muualta..

 

["qwqw"]

Ettekö te keskustelleet asiasta ennen lasten hankintaa? Tuliko miehen mielipide sinulle yllätyksenä? Mä en varmaan voisi olla miehen kanssa jolla on tuollaiset juntit mielipiteet.

 

["yrittäjä"]

Mä olen yritätjä ja olen tehnyt yleensä 10h päiviä aina. Nyt sain 1v sitten vauvan ja kotona ole on kaikkea muuta kuin helppoa. Mulla on suoraan sanottuna lähes burn out. Olen kateellinen niille, joilla on helppo vauva, joka vielä nukkuu. Meillä ei!

Työssäkäynti oli luksusta tähän verrattuna.

 

["aapee"]

mutta mä en HALUA vaihtaa osia, haluan olla lapsen kanssa kotona vaikka siihen asti että on 1v, ja olen miehelle sanonutkin että sen jälkeen voi ihan vapaasti olla lapsen kanssa. Ehkä mä olen vähän "vanhanaikainen" mutta mä olen kuitenkin kantanut lasta 9kk, synnyttnäyt, valvonut yöt yms. joten mun mielestä mulla on myös oikeus hoitaa nyt lasta kotona ainakin se eka vuosi! ei se voi olla liikaa pyydetty? miksi miehellä olisi sen suurempi oikeus tueta koti isäksi? Miksi mies saisi olla päivät kotona mutta minä en?

 

[Mep]

[QUOTE="qwqw";25280527]Ettekö te keskustelleet asiasta ennen lasten hankintaa? Tuliko miehen mielipide sinulle yllätyksenä? Mä en varmaan voisi olla miehen kanssa jolla on tuollaiset juntit mielipiteet.[/QUOTE]

Hehe. Kokemuksesta kerrottakoon, että edes fiksu mies, joka tekee kovasti töitä, ei osaa asettua kotonaolevan asemaan kun vertaillaan kummallako on rankempaa...vs kotiäiti + huutava vauva vai pitkät työpäivät/ työmatkoilla.

On se tosi rankkaa huilata hotellissa työmatkalla illalla + yöllä sillä välin kun kotona ei nukuta yhtä paljon.........

 

["vieras"]

[QUOTE="qwqw";25280527]Ettekö te keskustelleet asiasta ennen lasten hankintaa? Tuliko miehen mielipide sinulle yllätyksenä? Mä en varmaan voisi olla miehen kanssa jolla on tuollaiset juntit mielipiteet.[/QUOTE]

kyllä miehelle silloin oli ihan ok, että mä olen kotona. Nyt kun mä sitten ihan tosiaan olen kotona niin mielipide on ilmeisesti muuttunut.

 

["äitee"]

no ei ole oikein parisuhde kohdallaan teillä.. lopetappas ukon pyykkienpesu ja ruuanlaitto muutamaks päiväks niin on hällekkin jotain puuhasteltavaa.. valitettavsti nää arvostamisasiat lähtee itsestäsi eli lopeta kynnysmattona oleminen ja nosta kytkintä jos ei muuta

 

["kiisseli"]

Mun mies on samanlainen. se luulee että kotona vaan löhötään perse homeessa. Itse kun joskus sen 4 tuntia on ollyt lapsien kaa keskenään niin kämppä on ihan hirveessä kunnossa ja lapsille syötetty mitä valmiina löydetty..

 

["hih"]

[QUOTE="qwqw";25280527]Ettekö te keskustelleet asiasta ennen lasten hankintaa? Tuliko miehen mielipide sinulle yllätyksenä? Mä en varmaan voisi olla miehen kanssa jolla on tuollaiset juntit mielipiteet.[/QUOTE]

kuka muka oikeasti keskustelee, että "käykö sulle mieheni, että mä olen äitiyslomani kotona ja sä töissä?" eiköhän se aika monella ole ihan oletus, että äiti on äitiysloman kotona ja sen jälkeen voidaan osia vaihtaa jos se on molemmille okei

 

["pohjanakka"]

no aika monet miehet on valitettavasti tollasia. ja nekin jotka ei tossa asiossa ole urpoja niin saattavat olla sitten vielä extra urpoja muuten kaikinpuolin. Niillä on kaks aivosolua, toisilla viis ehkä, mutta nekin jossain kohtaa viottuneita. se ei tajua, älä edes yritä saada sitä tajuamaan, se voi muuten ettiä uuden. ajattele hiljaa mielessäsi että urpo mikä urpo, mut kohtele sitä muuten hyvin, mutta älä odota että se arvostaa itseäsi muuta kuin että osoita että sinä arvostat sitä mitä teet ja vaadi häneltä osuutta selkein sopimuksin, rakentavasti. kerro että vauvan hoito on rankkaa, ja vaatii läsnäoloa. silmiin katsomista, juttelua, säännöllisyyttä, rutiineja. joillekin pitää kertoa ihan kaikki, et mitä ruokaa milloinkin ja miten. lusikka jne. ne ei tajua mitään, mutta niistä voi silti tulla loistoisiä. Jos se on muuten ihan kiva mies, mutta isänä urpo alussa, niin siitä voi tulla vielä hyvä niin että ne kaikki viisi viottunutta aivosolua elää kukoistustaan ja lapsella on paras mahdollinen isä.

 

[niin no...]

No sanoiko mies ennen lapsen hankintaa, että on ok että olet kotona vanhempainvapaan ajan, eli sen 9 kk, vai että on ok, että olet siellä myös kotihoidontuella? Puhuitteko oikeasti asiasta vai totesitteko vain, että olet lapsen kanssa kotona jonkin epämääräisen ajan.

Sun miestä varmaan ahdistaa olla ainoa rahantuoja perheessä, eritoten jos sullakaan ei ole työpaikkaa odottamassa. Musta olisi ihanteellista, jos sun mies jäsi itse hoitovapaalle sun vanhempainvapaan jälkeen, ja saisit itse työttömyyskorvausta (ansiosidonnaista?) ja voisit rauhassa oikeasti etsiä niitä töitä. Itse kun etsin töitä samalla hoitaessani vaativaa lasta kotona, niin siihen työllistymiseen meni yli puoli vuotta... Kun ei vaan voinut revetä kahteen asiaan yhtä aikaa.

Mutta siis mistä se kuvittelee, että noin vaan revit sen työpaikan? Vai oletko hoitoalalla tms., eli pääsisit töihin koska vaan?

Mä olen sitten varmaan vähän vastaan palstan vallitsevia arvoja taas, kun mun mielestä isä voisi ihan yhtä hyvin jäädä hoitovapaalle, ei se ole mikään äidin itsestäänselvä oikeus. Mä en tajua, miksi et halua mennä töihin edes vähäksi aikaa, että miehesi saisi kokeilla kotonaoloa vuorostaan... No tietysti sitten jos töitä ei ole. Mutta jos töitä on, niin voisitteko esim. sopia, että vaihdatte osia kun lapsi on n. vuoden ikäinen? Vai hetikö sinun pitäisi miehen mielestä sinne töihin päästä?

 

[kokemusta molemmista]

On se tosi rankkaa huilata hotellissa työmatkalla illalla + yöllä sillä välin kun kotona ei nukuta yhtä paljon.........

Huomaa ettei sullakaan ole kovin paljoa kokemusta noista oikeasti rankoista työmatkoista, tai sitten on sattunut eteen niitä 4 h ohjelmaa ja loput vapaata - keikkoja.

Helpommalla mä pääsin kahden lapsen kanssa kotona kuin viikon työmatkalla!

 

[wwqdqw]

Anna miehen jäädä hoitovapaalle kun lapsi on vuoden. Näkee sit mitä lapsen kanssa oleminen oikeasti on. Tosin veikkaan,että kokkaus ja siivous olis edelleen sun hommia vaikka töissä kävisitkin, mies tuskin tekisi muuta kuin olisi lapsen kanssa.
Mun lasten isä oli samanlainen, kunnes opetteli elämää viikonloppuisänä. Tosin miehen äiti oli aina silloin viikonlopun paikalla hoitamassa kotia ja laittamassa ruokaa, ei saanut mies koskaan olla isä lapsilleen.

 

[Oisku]

Mä en kyllä ymmärrä mikä jumalallinen oikeus just sulla on olla kotona ja miehellä ei. Miksi et voisi suostua siihen että mies jää hoitovapaalla kotiin ja sä menet töihin? Onhan se kuitenkin lapsen ISÄ, hyvänen aika. Ymmärtäisin jos kyse olisi siitä että mies haluaisi laittaa lapsen vieraalle hoitoon, mutta hänhän olisi jäämässä kotiin.

 

["vieras"]

Aloita siitä, että arvosta itse itseäsi.

Pidä itsestäsi ja jaksamisestasi huolta jakamalla lasten- ja kodinhoitovastuuta miehelle.Tämä voi olla lähtökohtaisesti vaikeaa, mutta sinun on vaan tehtävä se. Jos mies ei ymmärrä mitä kaikkea päiväsi sisältävät hän ei osaa ja kykene arvostamaan jokapäiväistä työtä mitä teet kodissanne lapsienne hyvinvoinnin eteen.

 

[erer]

[QUOTE="hih";25280578]kuka muka oikeasti keskustelee, että "käykö sulle mieheni, että mä olen äitiyslomani kotona ja sä töissä?" eiköhän se aika monella ole ihan oletus, että äiti on äitiysloman kotona ja sen jälkeen voidaan osia vaihtaa jos se on molemmille okei[/QUOTE]

Kyllä me keskustelimme tällaisistakin asioista ennen lapsia. Joskaan ei sinun kuvaamallasi alistetulla tavalla. Kyse on toisen mielipiteiden ja arvojen tuntemisesta, ei luvan kysymisestä.

 

[EllaDonna]

Mä en kyllä ymmärrä mikä jumalallinen oikeus just sulla on olla kotona ja miehellä ei. Miksi et voisi suostua siihen että mies jää hoitovapaalla kotiin ja sä menet töihin? Onhan se kuitenkin lapsen ISÄ, hyvänen aika. Ymmärtäisin jos kyse olisi siitä että mies haluaisi laittaa lapsen vieraalle hoitoon, mutta hänhän olisi jäämässä kotiin.

No äiti on kuitenkin kantanut ja synnyttänyt sen lapsen, joten eiköhän hän saa ensisijaisesti päättää siitä, pitääkö vanhempainvapaat itse.

Ja jos isä on peliriippuvainen, niin todellakaan hän ei ole sopiva ihminen hoitamaan lasta. Lapsi jää kyllä helposti heitteille, jos pelit kiinnostavat. Eineksiä vaan nassuun ja lapsi nukkumaan, niin isukki saa rauhassa surffailla ja pelata. Tuskin tommonen tyyppi ulkoilee tai askartelee tms lapsen kanssa.

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="aapee";25280543]mutta mä en HALUA vaihtaa osia, haluan olla lapsen kanssa kotona vaikka siihen asti että on 1v, ja olen miehelle sanonutkin että sen jälkeen voi ihan vapaasti olla lapsen kanssa. Ehkä mä olen vähän "vanhanaikainen" mutta mä olen kuitenkin kantanut lasta 9kk, synnyttnäyt, valvonut yöt yms. joten mun mielestä mulla on myös oikeus hoitaa nyt lasta kotona ainakin se eka vuosi! ei se voi olla liikaa pyydetty? miksi miehellä olisi sen suurempi oikeus tueta koti isäksi? Miksi mies saisi olla päivät kotona mutta minä en?[/QUOTE]

Voi juma. Eihän miehellä muuta oikeutta olekaan kuin käydä töissä ja hankkia perheelle elantoa. Kaikki muu, mitä mies tekee on väärin: se, kuinka hän hoitaa lasta, se, kuinka hän osallistuu kodinhoitoon ja varsinkin se, että hän haluaisi osallistua lapsen elämään. Eihän se käy, kun mies ei ole ÄITI. Äiti on se, joka saa päättää kaikesta lapseen liittyvästä. Mies saa olla korkeintaan äidin pikku apuri. Oksettavaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="hih";25280578]kuka muka oikeasti keskustelee, että "käykö sulle mieheni, että mä olen äitiyslomani kotona ja sä töissä?" eiköhän se aika monella ole ihan oletus, että äiti on äitiysloman kotona ja sen jälkeen voidaan osia vaihtaa jos se on molemmille okei[/QUOTE]
Hmm... mun kuopus on jo 20 v, mutta kun alettiin lapsen hankintaa exän kanssa suunnittelemaan, niin puhuttiin siitäkin, haluaako hän pitää isyyslomaa, vanhempainvapaata tai jäädä osaksi aikaa tai kokonaan lapsen kanssa hoitovapaalle. Ihan kuten puhuttiin siitäkin, haluaako hän tulla synnytykseen mukaan ja haluanko minä, että hän tulee mukaan. Jos ei näistä asioista oltaisi päästy yhteisymmärrykseen, poika olisi jäänyt tekemättä.

 

[Sarjavamma]

Mä oon myöskin alle puoli vuotiaan kanssa kotona ja mies käy töissä. Meillä tosin eri tilanne siinä mielessä, että mulla on työpaikka odottamassa, mutta sanon itseni irti sieltä, enkä siis edes palaa samaan paikkaan töihin enää. Mutta asiaan, jos mieheni vihjasis edes puolikaalla sanalla, että hän ei arvosta sitä, että saa tulla työpäivän jälkeen puhtaaseen ja siistiin kotiin, istuutua valmiiseen ruokapöytään ja pukee puhtaat vaatteet päälle, niin hän sais alkaa ite tekeen ruuan, käymään kaupassa, siivoon, tiskaan ja peseen pyykkinsä.

Enkä nyt koita mitenkään nostaa kotiäiteyttä jalustalle! Tiedän, että noi asiat tehdään myös niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä.