Miten meidän yöt rauhottuisi?=(

[enne]

Nyt alkaa olla voimat vähissä. En muista millon olisin nukkunut kokonaisen yön itse, oliskohan pari vuotta sitten? Meillä on puolitoista vuotias pikkumies joka nukkuu levottomasti. Syytän itseäni et miks en pistäny sitä ajoissa nukkumaan omaan sänkyyn ja vaikka eri huoneeseen, niin vois olla helpompaa.

Eli illalla hän nukahtaa vain viereen, olen yrittänyt laittaa sänkyynsä, mutta jo sanat "omaan sänkyyn" saa sen kiljumaan ihan hulluna. Se huutaa siellä loputtomiin jos jätän hänet sinne.. :ashamed:

Eli nukutan viereen ja nostan nukkuvana omaan petiinsä (pinnasänkyyn). Jossain vaiheessa yöllä alkaa taas huuto, hän nousee sängyssään seisomaan ja huutaa niin kauan että otan viereen, hän jatkaa siinä heti unia. Jossain vaiheessa saattaa huutaa taas, pyörii levottomana myös ja siinä ei kukaan meillä nuku hyvin, en minä eikä lapsi eikä kai isäntäkään siellä toisessa nurkassa sänkyä. Ja sitten aamulla lapsi herää jo kuuden jälkeen ja pitäis pirteänä alkaa päivän puuhiin kun tuntuu et olenko mä nukkunu yhtään.

Siis mitä mä teen? onko tähän nyt ainoa ratkaisu se, että annan hänen itkeä vaan? siirränkö hänen sänkynsä kylmästi vaan toiseen huoneeseen ja vien illalla sinne itkemään? rauhoittuisikohan hän joskus.. Oma vikani kun en ole pystynyt häntä yhtään "itkettämään", mutta nyt tuntuu ettei hänkään nuku enää hyvin. Hänellä on unituti ja harso, joista haluaisin että päästäis jo eroon mut vaikeuttaako se öitä entisestään...?

Meille tulee alkuvuodesta vauva ja haluaisin että ennen sitä saatais esikon unet rauhoitettua OMAAN SÄNKYYN. Vinkkejä, keinoja, neuvoja ja apua??

 

[tähdenlento09]

Vie omaan sänkyyn, mutta jää itse viereen, silittele ja paijaile kunnes nukahtaa. Kun herää, toistat taas saman; silittelet ja paijailet ja sanot että nyt on yö, yöllä nukutaan omassa sängyssä, mutta et siis nosta pois sängystä.
Tuossa vaiheessa ei kannata ottaa rättiä ja tuttia pois, varsinkin kun on uusi vauva tulossa, liikaa muutoksia pienelle samaan aikaan.
Enkä myöskään huudattaisi, onhan se shokki jos yhtäkkiä vaan viedään omaan sänkyyn yksin nukahtamaan, kun on viereen tottunut nukkumaan
Tuossa saattaa mennä useampikin yö vähillä unilla, mutta kyllä se pieni oppii ja ymmärtää kun toistaa vaan samaa kaavaa tarpeeksi kauan.
Meillä meni kaksi ensimmäistä yötä lähestulkoon kokonaan niin että istuin tytön sängyn vierellä ja silittelin uneen kun tyttö tarkasti aina käden nostettuani että olenko vielä paikalla. Kolmantena yönä kävin enää muutaman kerran ja sen jälkeen olen mennyt vain jos itku yltyy ihan hirmuiseksi.
Loppuvaiheessa ja nykyään annan tytön yrittää takaisin uneen ensin itse, ja jos kuulostaa ettei millään onnistu, menen ja lasken makuulle, sanon että nyt on yö, nyt nukutaan ja rauhoittelen kunnes nukahtaa.
Toisinaan/useimmiten kyllä rauhoittuu jo siitä että menen, sen verran että jää vielä hereille kun lähden ja käy takaisin nukkumaan itsekseen.

Tämä toimi ainakin meillä, toivotaan että tästä olisi edes jotain apua

 

[Jandhe]

Mä suosittelen kanssa samaa keinoa kuin emmi06. Meillä kyllä oli pienemmästä silloin kyse, tyttö oli 9kk ikäinen. Oli aina tottunut nukahtamaan viereen tissille, josta nostin omaan sänkyyn. Yöllä en ottanut viereen nukkumaan, mutta herätessään vaati tissin nukahtaakseen uudestaa, ja nälästä ei ollut kysymys (meillä ei tyttö koskaan huolinut tuttia tms.) Heräämisiä oli tuolloin 2-x kertaa yössä, useimmiten yli 5 kuitenkin |O

Minäkään en huudattamista edes pystynyt ajattelemaan. Siirrettiin tytön sänky omaan huoneeseen ja imetyksen lopetin kertarysäyksellä kokonaan. Samalla lailla tehtiin että illalla omaan sänkyyn, ja silittelyä ym. niin kauan kuin tyttö nukahti omaan sänkyyn. Kitinäähän se oli, vain ensimmäisenä iltana oli oikein huutoa. Yöt menikin paljon paremmin kuin odotin. Neljänä ensimmäisenä yönä tyttö heräsi kerran (!) ja kesti noin 1 1/2h silitellä uudestaan uneen, pientä kitinää oli. Mutta sen jälkeen hän alkoi nukkumaan täydet yöt! =) ehkä kuukauden ajan tyttö heräsi noin kerran viikossa yhtenä yönä kerran. Sen jälkeen yöheräilyt olivat meillä kokonaan historiaa, lukuunottamatta aikoja kun tyttö on ollut kipeänä. Pari kuukautta meni niin että nukutin tytön aina olemalla vieressä ja silittemällä, pikku hiljaa se meni vain niin että riitti että olen vain vieressä ja nyt kun tyttö on 1v1kk niin jotenkin se meni vaan yhtäkkiä niin että tyttö nukahtaa itsekseen, vieressä ei enää edes saa olla tuttu iltarutiini, unilaulu, hyvänyöntoivotukset ja tyttö omaan sänkyyn, sinne nukahtaa 5-30 minuutissa ilman itkuja, jonkin aikaa höpöttää itsekseen :heart:

Tsemppiä sinne, kun vaan teet sen päätöksen että nyt se tapahtuu ja pysyt siinä niin kyllä se siitä onnistuu :hug: =)

 

[sadettajat]

Hei!

Edellä mainitut jutut on hyviä ja kokeilemisen arvoisia. Jos kuitenkin koet olevasi niin loppu ettet jaksa toteuttaa tuota järjestelmällisesti ja jääräpäisesti tuota uutta nukkumaanmenojärjestelyä niin pyydä apua. Minä pidin lapselleni unikoulua kolme kertaa. Olen tämän täällä jo niin monta kertaa kertonut, mutta aina tilanne ei ole noin helppo ja muutos tapahdu noin nopeasti, kuten edellä on kerrrottu. Meillä kesti kaksi viikkoa tämä viimeisin "unikoulu" ennekuin nukuttiin ensimmäinen 8 tunnin pätkä IKINÄ ja tuohon aikaan lapsi oli jo melkein kaksi vuotias. Ja meillä ei ollut kyse mistään pikkukätinästä vaan puukossa huutamisesta jota kesti joka yö vähintään 2 tuntia.

Viimein helpotus löytyi meille ulkopuolisen järjestämästä unikoulusta, joka toteutettiin ensi- ja turvakodilla.

Pyydän, että järjestä tilanne nyt niin, että saatte yönne rauhoitettua ja että sinä saat levätä. Olet raskaana ja se vie jo voimia muutenkin. Kohta alkaa yöimetykset jne. ja uupumus voi olla sitten herkässä varsinkin kun teillä tuota levottomuutta on jatkunut toista vuotta. Uupuneita vanhempia on jo liikaa...

Neuvolasta apua? Ensi-ja turvakodilta?

Noin pieni lapsihan aistii sinusta, jos oot hermostunu tai et ole aivan varma siitä, että haluat hänen rauhoittuvan omaan sänkyyn. Tilanteen hoitaminen vaatii siis voimia ja tuota jääräpäisyyttä. Jos sinusta tuntuu, että pystyt sen hoitamaan niin eikun tuumasta toimeen. Teet itsellesi rajat ja päätät, että nyt jaksat vaikka valvoisit seuraavat kaksi viikkoa joka yö! Väsyneenä on vaikea tunnistaa lapsen itkua, mutta jos tunnistat niin päätät, että koska itku on niin lohdutonta eikä enää vaimene niin menet hänen luokseen rauhoittamaan.

Meillähän tilanne oli se, että heti huudettiin kuin puukossa eikä lapsi halunnut, että häneen kosketaan tai mitään eli ei siis rauhoittunut mihinkään muuhun kuin siihen, että hänet olisi ottanut syliin, mutta näinhän ei saanut silloisissa unikouluissa tehdä - enkä tiedä suositellaanko sitä nytkään...mutta mutta..en oikeastaan edes tiedä, mitä haluan tässä sanoa. Sitä kai, että toimi nyt. Minäkin matkustin lopulta kahden lapsen kanssa monta sataa kilometriä, että saamme unemme kuntoon - en enää jaksanut yksin koittaa järjestää öitä...vaati nöyrtymistä tuo...ajattelin todella pitkään, että kyllähän me nyt jaksetaan...älä sinä singuta itseäsi turhan pitkälle! :hug:

 

[enne]

Hei!Kiitos suuresti! tulin just makuuhuoneesta jonne sain pojan rauhoittumaan OMAAN SÄNKYYN!!!! Olitte kaikki aika samoilla linjoilla ja noudatin neuvojanne. Suoraan sanottuna olin aluksi aika kyyninen ja melko varma että ei onnistu meillä. Olin varma että poika huutaa niin kauan että en jaksa enää vaan sorrun ottamaan viereeni. Mutta otinkin asenteen että nyt me onnistutaan!

Aloin jo iltapalan aikaan puhumaan pojalle lempeällä äänensävyllä, että tänään hän nukahtaa omaan sänkyyn koska on jo iso poika. Sitten kun vein hänet makuuhuoneeseen, ja laskin pinnasänkyyn niin hän alkoi huutaa aivan paniikissa kuten aavistelinkin. Hän huusi ja minä istuin sängyn vieressä ja hoin vain lempeällä äänellä että "äiti on tässä" ja "nyt käydään nukkumaan" ja että "äiti on tässä niin kauan että nukut". En tiedä rauhoittelinko enemmän itseäni kuin poikaa. Oma sydämeni mureni palasiksi kun hän oli niin lohduton mutta olin päättänyt pitää pintani. Hän roikkui minussa sängyn laidan yli ja huusi kuin viimeistä päivää. Mutta sitten kun aikamme siinä oltiin ja jatkoin vaan puhumista hiljaa, hän rauhoittui. Seisoi siinä minua ja sängynlaitaa vasten edelleen, mutta hiljeni syömään tutiaan ja puristi harsoaan kasvojaan vasten. Yhtäkkiä hän hellitti otteensa minusta ja kävi siihen sängylle maaten, silittelin häntä edelleen kunnes nukahti. Hiivin pois.. ENSIMMÄINEN ERÄVOITTO ÄIDILLE

Tämä oli vasta yksi onnistuminen, mutta nyt aion olla vahva enkä anna periksi. KIITOS teille kun annoitte toivoa meille! En tiedä minkälainen yö on edessä, mutta aion yrittää tosissani jatkaa vaan samalla tavalla yöllä kun hän herää. Ehkä sitten joku yö hän ei enää herää kesken unien ja ehkä joku ilta minun ei tarvitsekaan enää olla vieressä vaan hän nukahtaa ihan yksin.

Kiitos tuesta ja jos tulee vielä jotain mieleen niin laittakaahan vaan vinkkejä=) :hug:

 

[enne]

illalla kirjoittelinkin jo tuosta nukuttamisesta kuinka se onnistui. Ajattelin vielä kirjoittaa miten yö meni, jos jotain kiinnostaa.

Poika heräsi joskus kahden kolmen aikaan huutamaan sängyssään, silittelin häntä samoin kun illalla. Oli vaikeampi jaksaa tietenkin kun olin itse väsynyt, mutta ajattelin että tämä on lapsen parhaaksi. Ajattelin myös, että miten voin asettaa lapselleni rajoja jos en kestä nähdä hänen itkevän. Lohduttelin samoin kuin illalla eikä mennyt kauaakaan niin poju meni takaisin maaten ja jatkoi unia. Kun kävin itse sänkyyn niin hän alkoi itkeä uudelleen, mutta makasin vaan hiljaa paikallani reagoimatta niin hän kävi samantien takaisin nukkumaan. Aamulla hän alkoi itkeä seitsemältä, niin nostin hänet samantien pois sängystä ja heräsimme aamupalalle. Onnistunut yö kaiken kaikkiaan.

Testasin samaa äsken kun hän meni päiväunille, ja onnistuimme tosi pian, hän kävi omaan sänkyynsä. Tällä kertaa en edes silitellyt häntä uneen vaan sen verran että hän rauhoittui ja sitten kävin itse omaan sänkyyni. Hän itki hetken kun lähdin hänen sänkynsä luota, mutta kävi sitten pian nukkumaan.

Todellakin nyt tuntuu että me onnistutaan tässä! Mietin muuten sitä kun poju on myös tosi herkkäuninen, herää pieniinkin ääniin ja kun meillä kerran olis mahdollista, niin siirtäisinkö hänen sänkynsä toiseen huoneeseen? pitäisköhän nyt odottaa jonkun aikaa näin vai tehdä se samantien kun kerran opetellaan omaan sänkyyn? mitä mieltä olette?

 

[Jandhe]

Ensinnäkin onneksi olkoon, kiva kuulla että teillä sujunut noin hyvin! =) siitä se lähtee! jatkat vaan samaan malliin niin eiköhän ne yöt siitä rauhoitu pian kokonaankin :hug:

Niin kuin tuolla ylempänä kerroinkin niin me tehtiin kaikki muutokset kertarysäyksellä ja se toimi meillä paremmin kuin hyvin. Mutta en oikein tiedä mikä teille olisi paras vaihtoehto. Toisaalta juuri se, että nythän se ois tavallaan "helppoa" tehdä samalla, kun myöhemmin jos siirtää pojan omaan huoneeseen niin siitä tulee kuitenkin varmasti ainakin jonkin verran lisää protestia. Niin tässähän se menis "samalla". Mutta jos taas teistä tuntuu siltä, että tämä riittää tällä kertaa, niin jättäkää ihmeessä omaan huoneeseen siirto myöhemmäksi. Mutta miettikää sitä, miten haluatte nukkumajärjestelyt hoitaa sitten kuin uusi vauva tulee. jos on tarkoitus että isoveli siirtyy viimeistään siinä vaiheessa omaan huoneeseen, niin tehkää se tarpeeksi ajoissa (vaikka pari kk ennen), jotta pojasta ei tunnu siltä, että hänet siirretään vaan vauvan "tieltä pois".

Meillä tyttö oli kanssa tai on edelleenkin todella herkkäuninen, joten varmaan omaan huoneeseen siirto auttoi siinäkin, että hän heräile mihinkään turhiin ääniin. Usein nimittäin silloin kun tyttö nukkui samassa huoneessa, niin hän saattoi herätä ihan peiton kahinaan, kun yritimme itse mahdollisimman hiljaa hiipiä nukkumaan. ja nyt omaan huoneeseen siirron jälkeen kun olimme lomamatkalla ja tyttö joutui nukkumaan meidän kanssa samassa huoneessa, niin hän heräsi monta kertaa yössä iskän kuorsaukseen =) eli siis ylimääräiset äänet olivat meillä myös osasyy yöheräilyihin....

 

[Kipinätär]

siirtää omaan huoneeseen. Jos kerran on herkkä uninen. Mistä sitä tietää jos vaikka on heräillyt yöllä teidän ääniin?
Ja onnea unikoulusta Tai siis siitä että on onnistunut. Meillä oli tuo sama unikoulu, mutta poika nukkuin mun kanssa olohuoneessa että isä sai nukkua. 3 yötä meni mutta ajattelin että jos en sitä nyt tee niin syön vaan oman nilkkani poikki.
Sittemmin on jouduttu uusimaan unikoulu 2 kertaa, eli yhteensä kolmas kerta nyt menossa ja alkaa tuottaa hedelmää. Meillä ei huudeta muuten mutta haluaa tuttipulloon maitoa (2 V). Homma hoituu sillä että laitan vettä ;-) lentää meinaan kaaressa pullo sängystä jos on vettä eikä maitoa. Pari kertaa huutaa maitoa, kun saa vaan vettä niin alkaa hiljalleen vaan ynistä ja sitten nukahtaa.
Ei kyllä huvita yöllä tuo lentävä pullo, mutta tuttavat on saaneet siitä parit hyvät naurut.
Tsemppiä teille. Toivottavasti teille ei tule takapakkeja ja toivottavasti et sorru unikoulussa, kuten mulle meinaa aina käydä

Oma jaksaminen on lapsen etu ja siihen vaaditaan kunnon yö- unet.

*muoks, virheet

 

[enne]

Me päädyttiin siihen omaan huoneeseen siirtämiseen, mut siis se tapahtuu ensiyönä niin en vielä osaa kertoa miten meni, mut voin tulla sit viel kertoo. Nämä pari yötä on mennyt tosi hyvin, eilen illalla poju ei edes itkenyt kun nostin hänet sänkyynsä, enkä edes silitelly, pötkötin vaan hetken omassa sängyssäni siin vieressä ja hän nukahti rauhassa. Viimeyönä minun ei tarvinnut edes nousta sängystä poikaa lohduttamaan kun hän itkeskeli kerran mutta kun en reagoinut niin jatkoi itse uniaan. Ah, ihana että on sujunut näin hyvin. Saa nähdä mitä muutoksia tuo nyt tuo huoneen vaihto, mutta olen aika luottavainen. Poika selvästikin herää pieniinkin ääniin (kun itse joudun ravaamaan yöllä vessassa raskauden takia) huomaan että hän havahtuu helposti jo siihen kun hiivin huoneesta yöllä pois ja takaisin, joten tää voi olla oikea ratkaisu.

Ihana kun meil ei oo enää tuota tissi- tai ylipäätään mitään maitorallia öisin, poika vieroittautui suhteellisen helposti tissiltä n.kolme kuukautta sitten. Hänelle on muuten tänään tuotu myös "isojen poikien sänky" jonka siirsimme myös hänen omaan huoneeseensa, siel on nyt pinnasänky ja tuo iso. Ajattelin et kokeilen illal et kumpaan hän rupeis nukkuu, mut pääasia on saada hänet ylipäätään nukahtaa tuonne omaan huoneeseensa, isoon sänkyyn kyl ehtii sit siirtyä varmaan hieman myöhemminkin, mut kokeilen..

Kiitti kaikille kiinnostuksesta =) t. levänneempi mami

 

[tähdenlento09]

Tosi kiva että teillä on onnistunut tuo yön rauhoittaminen noin hyvin =)

Samoilla linjoilla olen kun esim.kipinätär, kannattaa varmaa siirtää omaan huoneeseen jos tuntuu että herää teidän yöllisiin ääniin. Meillä oli pakko tehdä sama juttu kun likkaa alkoi häiritsemään isin kuorsaus (äitihän ei tietty kuorsaa ) ja jopa kyljen kääntäminen, yskäisyt jne. Se jo rauhoitti hieman.
Kovasti onnea teille jatkon suhteen ja voimia että jaksat pysyä "tiukkana" =) :hug:

 

[enne]

Tehtiin varmaan oikea ratkaisu kun poju laitettiin omaan huoneeseen, viimeyö meni niin hyvin. Hän nukahti sänkyynsä hetkessä eikä itkenyt yhtään ja yöl heräsi itkemään kaksi kertaa, mut oli aika kuumissaan ja halusi vettä. nukahti kyl pian uudestaan ja tän päivän päikkäritkin hän nukkui jo hienosti omassa huoneessaan. Hyvältä vaikuttaa, toivotaan et ei tuu takapakkii.. Oli äidil ja isäl ihmetteleminen ku saatii kahdestaan nukkuu pitkäst aikaa. Ei meinannu eka uni tulla ku mietin miten tyhjä makuuhuone on ku poju on omassa huoneessaan.. heh, mut en valita!