Miten/miksi erota kivuttomimmin?

[Masentunut ja väsynyt]

En tiedä mitä tehdä tai mistä lähteä liikkeelle. Oon aika romuna, tosi iloinen ja positiviinen ihminen yleensä, nyt masentunut, mistään ei löydy iloa.

Olemme olleet 3 vuotta mieheni kanssa naimisissa. Meillä on lapsi, 1,5 vuotias. Olemme jo kerran asuneet erossa 6kk ajan, miehen pettämisen takia. Hän ilmeisesti aikamoinen naistenmies ja sydäntensärkijä, mistä mulla ei ollut mitään käsitystä ajalla kun seurustelimme (ja ennen sitä kun olimme ystäviä). Kun asuimme erossa hän silloinkin ehti aloittaa seurustelusuhteen, ja kun palasimme yhteen (yhteisestä päätöksestä) hän sitten lopetti suhteen tuohon naiseen. Nyt olemme yrittäneet uudestaan puolen vuoden verran. No, pettämiskeikasta miehelle syntyi lapsikin joten nyt hänellä on sit kaksi muksua.

Joskus on hyviä aikoja, huonoja aikoja todella paljon enemmän. Tuntuu että mies ei ollenkaan käsitä kuinka vaikeata toi toisen lapsen olemassaolo mulle on. Tuntuu että hän ei kuuntele mua, vähättelee mun itkujani "Lopeta itku en saa selvää että mitä yrität sanoa" jne. Musta tuntuu että olen ihan yksin, huudan seinälle joka ei koskaan vastaa. Tuntuu että häneltä on todella vaikea saada huomiota, kävellään kodissa kuin tutut konsanaan, ei niinku aviopari.

Tänään taas riideltiin, huomisesta isänpäivästä. Mies ei ole vieläkään päättänyt haluaako hän lähteä käymään kahvilla vanhempieni luona. Hän kertonee tän päivän kuluessa. Hän ei ole käynyt mun perheen luona kertaakaan tän 6kk aikana kun olemme asuneet taas yhdessä. Hän sanoo ettei kyse ole siitä että häntä jännittäis tai pelottais mitä hänelle sanottais, tietäähän kaikki mitä on tapahtunut. Niin että miksi häntä jännittäis, ehei, ei todellakaan. Hahhahaa. Tämmöstä. Vähättelee ja nauraa mulle päin naamaa. Kun MINÄ teen sitä ja tätä, valitan aina, olen vaikee (niin, siksihän pettikin, kun meidän vauva oli 2kk ikäinen ja mä melkein toipilas vielä).

Kyse ei ole siitä ettenkö voisi lähteä, vaan konkreettisista asioista on kyse. Mulla meni työpaikka alta, olen tosi matalalla kotihoidontuella tällä hetkellä. En saa kämppää vaikka olen kuinka hakenut. Velkoja kasaantuu ja kasaantuu (autovelka, luottokortit yms. joihin mies ei ota osaa koska mähän autolla ajan suurimmaks osaks, ja koska hän on opiskelija jolla ei tuloja myöskään). Otin hänelle omiin nimiini lehdenjakotyön jota on tehnyt, hän sanoi aluks että mä saan rahat, tai että ne tulee meidän perheen käyttöön. Nyt ääni kellossa onkin se että mä saan 20 prossaa ja hän loput koska enhän mä mitään tee (paitsi maksan verot tosta työstä). Hän ei saa periaatteessa tienata koska muuten se vaikuttais elatusmaksuun ja hänen päivärahaansa, hän saa työkkärirahaa opiskeluun.

Tää on aika helvetillistä. Eniten mua pelottaa meidän lapsen takia, en todellahaan halua että hän joutuu katsomaan kun kotona äiti ja isi riitelee, äiti itkee ja huutaa, isi kääntää sille selkää, äiti kyttää sen perään eikä voi yhtään luottaa siihen. Haluan että lapsi oppis luottamaan ihmisiin, olemaan rehellinen, ja pystyis solmimaan normaaleja ihmissuhteita sitten kun on vanhempi. Mihin mä tästä lähden? Vanhemmilleni en voi muuttaa muutamasta syystä (mm. terveyteen liittyviä joita en nyt tässä halua eritellä). Ehdotin miehelle et hän vois lähtee veljensä luokse hetkeks lomailee et saatais hengähtää ja hän pääsis vähän radalle kun kuulemma kaipaa sitä et pääsis kavereiden kans ulos. No, hän lähtee JOS hän haluaa ja KUN hän itse päättää, ei silloin ku mä ehdotan. Aivan P****AA.

Hain opiskelemaan, jos saan paikan haen opiskelijakämppää lapsen kanssa.

Mut miten tämmösessä tilanteessa???? Tää oikeasti kylmää mua sisältä, kauhistuttaa katsoa itseä, kun en ole koskaan ollut huutaja. Nyt menee helposti hermot lapsenkin toilailuille. Oon alkanu vähän satuttaa itseänikin, huutaessa hakkaan kättä seinään ja sit vasta ku riita tointuu huomaan et vähän on käsi mustana.

En halua menettää itteeni koska haluan kuitenkin ajatella ja uskoa et olen ihan hyvä ihminen, antanut hänelle toisen mahiksen kaiken sen jälkeen mitä tapahtui. Ja paljon hän on mua loukannut, ja silti päin naamaa nauranut.

Kaikki neuvot ovat ihan tervetulleita, ja miten te olette tämmösestä lutviutuneet ulos?
Kiitos teille.

 

[eräsperäs.]

Hirveeta whinetystä aikuiselta ihmiseltä. Sellaisen kuvan tekstistäsi saa. Miksi miehen pitäisi kuunnella jatkuvaa itkuasi toisen lapsen takia? Miksi sinua pitäisi jatkuvasti paapoa ylipäätään? Miksi miehen ylipäätään pitäisi käydä sinun vanhempiesi luona?

Kuulostat oikeasti vänisevältä pikkulapselta. Ei kyllä miehesikään mitään vaikutusta tee.

Myy auto, leikkaa luottokortit, kasva aikuiseksi ja lopeta ruikutus.

 

[pää pystyyn]

Edellinen vastaaja oli toki tavallaan oikeassa, mutta voisi sen nätimminkin sanoa, jos olisi käytöstapoja.

Ehdotan sinulle opiskelupaikan hakua useammastakin paikasta että jostain tärppää. Hae asunto itsellesi ja lapsellesi ja muuttakaa erillenne tuon miehen kanssa. Teillä ei mielestäni ole tulevaisuutta yhdessä millään tasolla. Mies ei kunnioita sinua, sinä et luota häneen. Mielenterveytesi ja omanarvontunteesi on kohta mennyttä. Suurin ongelmasi on tuo mies ihan selvästi. Siis vaikea ja toivottomalta tuntuva suhteenne. Kun lähdet siitä, saat taas otteen elämään.

Ala elää säästeliäästi ja tee suunnitelma rahankäytöllesi. Ehkä voisit asua vanhempiesi luona muutaman kuukauden kunnes saat asiasi kuntoon, ts. sen opiskelupaikan ja asunnon. Äläkä sorru enää tuollaisiin äijiin, ota tästä opiksesi.

 

[eräsperäs.]

. Suurin ongelmasi on tuo mies ihan selvästi.
.

Aloittajan suurin ongelma lienee hänen oma asenteensa. Aloittaja ei ole pystynyt päättämään sitoutuako oikeasti rakentamaan suhdetta uudelleen yhteenmuuton jälkeen, vai tuhotako sitä lisää omalla väninällään ja itkuntuherruksellaan aivan turhiin asioihin liittyen.

 

[been there, done that]

Edellinen vastaaja oli toki tavallaan oikeassa, mutta voisi sen nätimminkin sanoa, jos olisi käytöstapoja.

Eikö se ole juurikin käytöstapojen mukaista kertoa toiselle aivan selvästi ja suorin sanoin, mitä pitäisi tehdä, jos toinen kerran sitä itse kysyy? Ei kai tässä nyt mitään päänsilittelyjä erityisesti tarvita, vaan selvää realiteettia.

Suurin ongelmasi on tuo mies ihan selvästi. Siis vaikea ja toivottomalta tuntuva suhteenne. Kun lähdet siitä, saat taas otteen elämään.

No kyllä suurin ongelma on ehdottomasti takaperoinen järjestys tehdä asioita. Suunnitelmat tehdään ensiksi ja sitten vasta ne toteutetaan, mikäli ne ovat järkeviä ja realistisia.

Ala elää säästeliäästi ja tee suunnitelma rahankäytöllesi. Ehkä voisit asua vanhempiesi luona muutaman kuukauden kunnes saat asiasi kuntoon, ts. sen opiskelupaikan ja asunnon. Äläkä sorru enää tuollaisiin äijiin, ota tästä opiksesi.

Ja lisättäköön vielä, että kannattaisi vastaisuudessa panostaa myös perhesuunnitteluun ja huolehtia siitä, että on edellytykset elättää itsensä ja lapsensa, opiskelutkin mahdollisesti päätöksessään, jotta voi mennä työhön.

Toimeentuloaan ei voi suunnitella tukien ja luottokorttien varaan.

 

[been there, done that]

Kaikki neuvot ovat ihan tervetulleita, ja miten te olette tämmösestä lutviutuneet ulos?
Kiitos teille.

Lopeta haihattelu opiskeluista, hankkiudu eroon luottokorteista, hanki lapselle hoitopaikka, etsi itsellesi asunto ja mene töihin!

Seuraavaksi menet paikkakuntasi oikeustalolle ja täytät avioerohakemuksen. Varaat ajan lastenvalvojalta elatustuen ja tapaamissopimuksen tekoa varten.

Ole hyvä.

 

[vm - 67]

Elämää ei aina voi tai osaa suunnitella. Siperia opettaa, niin se menee meillä useimmilla. Kun katselen taaksepäin omaa elämääni, tein itsekin aikamoisia ratkaisuja parikymppisenä! Sellaista se joskus on. Kun ikää, kokemusta ja kypsyyttä tulee lisää, sitä näkee oman nuoren itsensä hiukan eri valossa

Iloitse lapsestasi. Lapsi on suuri lahja, mutta vastuukin on suuri. Joten elä vastuullisesti, hoida asiasi kuntoon ja eroa mahdottomasta suhteesta ja hanki itsellesi kunnon ammatti. Jonain päivänä katsot taaksepäin ja näet nykyisen tilanteesi kypsymättömän ja vähän avuttoman nuoren naisen ajelehtimisena, mutta nythän sinulla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ja ottaa elämäsi ohjat omiin käsiisi. Sille tielle paljon onnea ja voimia, ja muista että kiität itseäsi jälkeenpäin aivan varmasti. Niin tein minäkin.

 

[tsemppiä!]

Teidän mielestä se, että kumppani käy välillä tekaisemassa lapsen toisaalla ei siis ole mikään aihe itkuun ja halu keskustella asiasta on turhaa miehen kiusaamista? Ja ymmärtääkseni ap:n ongelma ei ollut se, tuleeko mies hänen vanhemmilleen, vaan se, että mies ei kerro, tuleeko vai ei.

Kyllä tässä mun mielestä nyt ihan joku muu on pilannut suhteen, kuin ap:n itkeminen. Itkeminen tuossa tilanteessa on hyvinkin luonnollinen ja terve reaktio ja jos mies ei sitä kestä, niin sietäisi kyllä katsoa peiliin.

Ap, toivon että saat asiasi kuntoon. Yhtä ainutta syytä jäädä tuohon suhteeseen sinulla ei ole. Kun sulla kerran on lapsi, saat varmasti helpommin kämpänkin jostain! Soittele kaikkiin mahdollisiin vuokra-asuntoja tarjoaviin paikkoihin, ja kerro tuosta hätätilanteestanne. Jos sanotte irti nykyisen kämpän, pakko kaupungin tms. on tarjota teille asuntoa, ei lasta voi taivasallekaan jättää. Eli ne eropaperit nyt heti vetämään. Ja myy auto nyt kun sulla ei ole työtäkään mihin tarvitsisit sitä, niin pääset siihen liittyvistä menoista ja saat rahaa. Jos saat yksinhuoltajuuden, saat elarit mieheltä, jos taas mies tahtoo yhteishuoltajuuden (eikä ole niin kusipää, että tahtoisi sen vaan paperilla välttääkseen elarit sitoutumatta käytännössä millään tavalla lapsen hoitoon), teillä on ehkä mahdollisuus järjestää lapsen hoito niin, että pystyt tekemään vaikka viikonloppuisin jotain työtä, mikä ei ymmärtääkseni vaikuta tuohon kotihoidontukeen. Jos olet kotihoidontuella, lehdenjakokin on aina vähän rahaa kotiinpäin, jos joutuisit ottamaan lapselle hoitopaikan ja menettäisit työttömyystuen tuolta ajalta, niin silloinhan tuollaisen riistopalkatun homman ottamisessa ei olisi mitään järkeä koska siitä tulisi vaan tappiota, mutta voi olla että tässä taloustilanteessa ei hirveästi muutakaan ole tarjolla.

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei nuorena tai vanhempanakin virheitä olisi tehnyt! Kummasti ihmiset vaan tuppaavat pitämään hyvää tuuriaan (esim. kumppanin löytymisessä) yksin omana ansionaan.

 

[eräsperäs.]

Teidän mielestä se, että kumppani käy välillä tekaisemassa lapsen toisaalla ei siis ole mikään aihe itkuun ja halu keskustella asiasta on turhaa miehen kiusaamista? J .

Sellasta kuin lapsen sikiäminen saattaa seksin seurauksena sattua. Varmasti kova pala.

Mutta jos miehensä on huolinut takaisin tälläisen jälkeen, niin itkut on syytä jättää taakseen ja katsoa eteenpäin. Ottaa niin sanotusti lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä faktat sellaisina kuin ne ovat.

Tai sitten mennä eri tietä sovinnolla.

 

[niinpä niin]

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei nuorena tai vanhempanakin virheitä olisi tehnyt! Kummasti ihmiset vaan tuppaavat pitämään hyvää tuuriaan (esim. kumppanin löytymisessä) yksin omana ansionaan.

Sinäpä sen sanoit ja muutenkin viisaita kirjoitit! Todentotta, niille, joille löytyi hyvä kumppani ja jotka ovat siitä nokka pystyssä, halusisin sanoa, että moni kakku päältä kaunis, erehdyksiä sattuu ja joskus sen huomaa vasta paljon myöhemmin. Itselleni kävi mieletön tuuri aviomiehen suhteen, en edes tajunnut nuorena naisena, minkä helmen sain, vasta nyt 20 vuoden jälkeen olen tajunnut sen kokonaan! Enkä todella saanut siksi kun olen niin täydellinen ja virheetön ja osaisin ennakoida kaikki eteeni tulevat asiat jo silloin.

 

[Masentunut ja väsynyt]

Kiitos vastauksista. Muutama asia suoraksi; en haihattele opintojen perään, olen jo korkeakoulututkinnon omaava nainen. Pää hajoaa jos joudun vielä toisen talven olemaan kotona lapsen kanssa. Toiseksi, olen hakenut töitä siitä saakka kun sain kenkää edellisestä työpaikastani (jonne mun piti päästä takas äitiyslomalta päästyäni), eli aika todella pitkään. TIlanne työmarkkinoilla ei mitenkään hyvä. No, tällä hetkellä tosiaan tota mainostenjakoa... Autosta: olen sitä yrittänyt myydä nyt maaliskuusta lähtien; auto on uusi enkä haluaisi siitä persnettoa, ku se on pätkällä. Ja luottokortit, nämä velat ovat ihan silloin syntyneitä kun olimme molemmat miehen kanssa työssäkäyviä. Aika monellahan luottokortti lienee ja jos yllättäen jää työttömäksi niin niitä kulutuksia joutu silti lyhentämään, ikävä kyllä. En siis elä luottokortillani, vaan lyhennän niitä mitä kortille on kertynyt. Niin että kyllä näitä syitä löytyy, kutsutaan niitä sitten tekosyiksi tai miksi tahansa syiksi. Miksi ees selittelen? Äh.

Ongelma ei ole vanhemmilleni meno, SUURIN ongelma on se etten tosiaan halua että lapsi altistuu riitelylle kotona. Tilanne alkaa ryöstäytymään käsistä. Ja siis, en todellakaan muistuttele miestäni hänen toisesta lapsestaan, vaan kyllä hänet mainitaan silloin kun pitää, sillä hänhän on perhettäMME, lapseni sisarus.

Mieheni sanoo että tekee parhaansa tässä tilanteessa. Puhuisi enemmän ja syyttelisi vähemmän. Olen niin syvästi loukattu että odotan häneltä varmasti mahdottomia. Näin se joo elämän suurin rakkaus (joopa joo) ja onnellinen avioliitto - no, minusta onnellinen, muuttuvat joksikin ihan päinvastaisiksi.

 

[joitakin vinkkejä]

ASUNTO:
- sinä + lapsi saa vuorenvarmasti vuokra-asunnon kunnalta. Kunta ei taatusti jätä teitä taivasalle. Sinun pitää netin kautta täyttää hakemus ja päättää, milloin sen asunnon olet ottamassa vastaan. Kunnan asunto ei ehkä ole paras vaihtoehto, mutta mieti itse, että mitä muita vaihtoehtoja on: kallis vuokra-asunto yksityisiltä markkinoilta, pysytte yhdessä miehen kanssa vai sukulaisten nurkkiin asumaan.

- tulottomana/vähävaraisena saat asumistukea

LAPSI:
- jos eroatte, lapsen tilanne käsitellään ja laaditaan sopimus sinun ja miehesi välillä, että miten lapsen elatus ja huoltajuus määräytyvät. Pienen lapsen äitinä olet yleensä etuoikeutetussa asemassa ellet sitten ole päihteiden väärinkäyttäjä tms.

- sinun pitää asettaa nyt lapsi tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan vanhempiensa jatkuvaa riitelyä. Yrittäkää edes riidellä hiljaa lapsen mentyä nukkumaan. Jos yhteiselo ei onnistu, erotkaa.

TYÖ:
- jos olet kotihoidon tuella, äippälomalla tms, et saa työkkärin kautta työtä. Jos ilmoittaudut työttämäksi, niin mahdollisuutesi saada työtä kasvaa. Työkkärin kautta voisit myös päästä esim. ammatinvalintapsykologille, mikäli tuntuu siltä, että pelkkä nykyinen koulutuksesi ei riitä. Esim. pelkkä kielenkääntäjätutkinto ei riitä, vaan vaatii usein vaikkapa kaupallista osaamista lisäksi. Samoin esim. matematiikan lukeminen yliopistossa ei yleensä riitä, vaan pitää opiskella tietotekniikkaa, jotta työllistyisi.

- yksi vaihtoehto on se, että hyväksyt tilanteen, että työtä ei ole saatavana ja hakeudut tekemään sellaista työtä, johon pääsee. Mieti itse kumpaa haluat enemmän: etsiä koulutusta vastaavaa työtä vai tehdä mitä tahansa työtä.

PARISUHDE:
- sinun pitää päättää, mitä haluat tehdä parisuhteesi kanssa. Haluatko jatkaa vai et. Jos et halua, niin eroa. Jos rakkautta riittää, niin hakeutukaa esim. seurakunnan parisuhdekurssille opettelemaan toisen huomioimista, rakentavaa kommunikointia jne.

- Jos pysyt yhdessä taloudellisista syistä, niin tehkää esim. kirjallinen sopimus, että kumpi hoitaa mitkäkin asiat. Näyttäisi siltä, että miehesi yrittää hyötyä sinusta, joten pidä huoli, että tilanne on sinullekin kannattava. Jos asennoidut siten, että olette yhdessä niin kauan, kunnes saat asunnon tai töitä, niin pärjäät kyllä. Halutessasi voitte lopettaa seksin keskenänne, jolloin mies ei enää voi loukata sinua pettämisellä, koska kumpikin hakee seksin muualta. Silloin olette selkeästi yhdessä ainoastaan rahan takia.

- vaikka eroaisit, niin olet vielä nuori ja sinulla on hyvät mahdollisuudet saada jossain vaiheessa uusi parisuhde, joka olisi myös vastuullinen isäpuoli lapsellenne. Silloin saisit rakkautta sekä toivottavasti apua lapsenhoidossa että taloudellisen taakan keventämisessä.

RAHA:

- yksinhuoltajana olet oikeutettu saamaan elatustukea mieheltäsi
- työttömänä saat työttömyyskorvausta
- vähävaraisena saat tarvittaessa asumistukea sekä sosiaaliavustusta
- ehkä voisit sopia, että saisit vanhemmiltasi lainan, jolla voit maksaa kulutusluotot pois ja että alat lyhentämään sitä lainaa pois heti kuukausittain vanhemmillesi esim. 20 euroa/kk.

Tässä joitakin ehdotuksia, miten voisit paloitella ongelmallista tilannettasi pienempiin ja helpommin hallittaviin paloihin. Muista, että sinun ei ole pakko erota ihan heti, vaan voit suunnitella ja selvittää asioita etukäteen. Kun tiedät, että paljonko saisit rahaa, niin voit huokaista helpotuksesta ainakin sen osalta.

 

[keskustelua seurannut]

Tässä joitakin ehdotuksia, miten voisit paloitella ongelmallista tilannettasi pienempiin ja helpommin hallittaviin paloihin.

Nimim. "joitakin vinkkejä", olet todella hyvä ihminen, kun näin pitkästi (ja asiantuntevasti) lähdet auttamaan vierasta ihmistä anonyymilla keskustelupalstalla. Suorastaan liikutuin tästä vastauksestasi.

Ihanaa viikonloppua sinulle! --<--<-@

 

[been there, done that]

Teidän mielestä se, että kumppani käy välillä tekaisemassa lapsen toisaalla ei siis ole mikään aihe itkuun ja halu keskustella asiasta on turhaa miehen kiusaamista?

Ei kai aloittajan ollut mikään pakko ottaa takaisin tyyppiä, joka ehti jo tekaista lisää jälkeläisiä melko pian edellisen eron jälkeen.

Soittele kaikkiin mahdollisiin vuokra-asuntoja tarjoaviin paikkoihin, ja kerro tuosta hätätilanteestanne. Jos sanotte irti nykyisen kämpän, pakko kaupungin tms. on tarjota teille asuntoa, ei lasta voi taivasallekaan jättää.

Mikä ihmeen hätätilanne? Aloittajallahan on koti, eihän hän ole asunnoton. Ja typerin mahdollinen neuvo on "sotke asiasi vielä lisää, niin kyllä kaupunki tulee apuun". Mutta näinhän sosiaalituilla elävät ja muutoinkin yhteiskunnan siivestäjät juuri tekevät.

Jos olet kotihoidontuella, lehdenjakokin on aina vähän rahaa kotiinpäin, jos joutuisit ottamaan lapselle hoitopaikan ja menettäisit työttömyystuen tuolta ajalta, niin silloinhan tuollaisen riistopalkatun homman ottamisessa ei olisi mitään järkeä koska siitä tulisi vaan tappiota, mutta voi olla että tässä taloustilanteessa ei hirveästi muutakaan ole tarjolla.

Neuvot sen kuin paranevat: Laskepa tarkkaan, onko tuilla itsensä ja lapsensa elättäminen kannattavampaa kuin tehdä rehellistä työtä...

Ja tämä on oikein rusina pullassa:

Jos saat yksinhuoltajuuden, saat elarit mieheltä, jos taas mies tahtoo yhteishuoltajuuden (eikä ole niin kusipää, että tahtoisi sen vaan paperilla välttääkseen elarit sitoutumatta käytännössä millään tavalla lapsen hoitoon),

Oikein hyvä ja rakentava suhtautumistapa, jossa varmasti ajatellaan lapsen etua ihan ensimmäisenä.

*huoh*

 

[been there, done that]

ASUNTO:
- sinä + lapsi saa vuorenvarmasti vuokra-asunnon kunnalta. Kunta ei taatusti jätä teitä taivasalle.

Ja tässä toinen yhteiskunnan tukeen luottava... Käsittämätön ajatusmalli.

- tulottomana/vähävaraisena saat asumistukea

Aloittaja kertoo:

Autosta: olen sitä yrittänyt myydä nyt maaliskuusta lähtien; auto on uusi enkä haluaisi siitä persnettoa, ku se on pätkällä.

Kaikkien sosiaalitukein myöntämiselle on edellytyksenä ylimääräisen omaisuuden realisointi, koska tässä maassa lähdetään edelleenkin siitä, että jokaisen tulee vastata omasta (ja jälkeläistensä) elättämisestä ja sosiaalitukeen on oikeutettu vasta sitten, kun tämä epäonnistuu. Vähävarainen ei todellakaan mene ostamaan uutta autoa osamaksulla...

Aloittaja ei selvästikään ole mikään talousihme ja valitettavan tietämätön siitä, että auton arvo laskee heti liikkeestä poistuttua rajusti ja osamaksulla ostetusta autosta saa aina varmasti persnettoa, kysymys on lähinnä siitä, että kuinka paljon. Nyt hän pitää persnettonsa täysimääräisenä koska ei myy autoaan hinnalla, jolla se menisi kaupaksi ja lyhentäisi saadulla rahalla velkansa määrää huomattavasti.

 

[eräsperäs.]

Aloittaja ei selvästikään ole mikään talousihme ja valitettavan tietämätön siitä, että auton arvo laskee heti liikkeestä poistuttua rajusti ja osamaksulla ostetusta autosta saa aina varmasti persnettoa, kysymys on lähinnä siitä, että kuinka paljon. Nyt hän pitää persnettonsa täysimääräisenä koska ei myy autoaan hinnalla, jolla se menisi kaupaksi ja lyhentäisi saadulla rahalla velkansa määrää huomattavasti.

No ehkäpä auto on aloittajalle uusi ja jonkun muun vanha. Muuten aika vaikea ymmärtää koko tilannetta.

 

[eräsperäs.]

Tätäkin ketjua lukiessa tuli mieleen, että kuinka paljon helpompaa ylipäätään olisi, jos ihmiset eläisivät varojensa mukaan. Eli ei vinguteta luottokorttia jos laskuihin ei ole varaa, kuten aloittajalla ei ole, eikä nähtävästi ollut heidän molempien ollessa töissäkään, muutenhan laskut olisi maksettu jo.. Ostetaan sellainen auto johon on varaa, ja jonka maksuaikataulu on realistinen, eikä aiheuta näin suuria taloudellisia paineita.

No mutta mikäs siinä. Kun rahat loppuu niin yhteiskunta maksaa, vai miten nää neuvot menikään..

 

[tsemppiä!]

No mitä muuta vaihtoehtoa tässä on kuin turvautua yhteiskunnan apuun? Jäädä asumaan yhdessä tollaisen vittumaisen kusipään kanssa vaan siksi, että muutakaan vaihtoehtoa ei taloudellisesti ole?

Kyllähän työttömäksi jääminen merkitsee useimmissa tilanteissa tulotason huimaa romahtamista ja varmasti pistää talouden sekaisin hyvin monessa ihan järkevästi rahaa käyttävässä taloudessa (etenkin hoitovapaalle putoamiseen yhdistettynä!), tuskin ap. enää luottokorttejaan käyttelee tai harkitsee uuden auton ostoa, joten turha minusta syyttää siitä, jos joutuu nyt makselemaan hankintoja jotka tehdessä tulotaso on ollut ihan toista (kenties miehenkin tulotaso, yhdessähän noita luottokortteja on höylätty). Harvemmin työssäkäyvät muutenkaan mitoittavat menonsa jatkuvasti sellaisiksi että pelkällä työttömyystuella niistä pärjäisi. Eiköhän ap:lle itselleenkin ole tullut yllätyksenä tuo työllistymisen vaikeus työttömäksi jäämisen jälkeen, minusta ainakaan hänestä ei välity mitenkään sellaista mielikuvaa, että tietentahtoen haluaisi jäädä kotiin makaamaan yhteiskunnan rahoilla vaan päinvastoin hänhän on yrittänyt jatkuvasti löytää töitä elättääkseen itsensä, siitäkin huolimatta että lapsi olisi tarjonnut hänelle varsin loistavan vaihtoehdon loisia kotona ihan hyväksyttävästi vuositolkulla. Opiskelu ei minusta nyt sinällään ole mitään haihattelua, kyllähän hyvin monet muutkin suomalaiset ovat juuri nyt päättäneet hyödyntää huonon työllisyystilanteen parantamalla koulutustaan, jotta työllistymismahdollisuudet olisivat paremmat sitten kun työpaikkoja taas on enemmän.

En vain itse keksi tällä hetkellä ap:lle kertakaikkiaan muutakaan vaihtoehtoa kuin yhteiskunnan apuun turvautumisen siihen asti, että töitä löytyy. Minusta miehen kanssa yhteen jääminen olisi kaikista huonoin vaihtoehto ihan kaikkien kannalta, se vaatisi niin paljon vastaantuloa tuossa pettämisasiassa sekä ap:lta että mieheltä KUMMALTAKIN eikä nyt näiden tekstien perusteella kumpikaan vaikuta siihen valmiilta. Ei sitä lasta oikein enää takaisin mahaan saa tungettua eikä sitä myöskään pelkällä pyhällä hengellä elätetä, joten jos sellaisia töitä, joista jää jotain käteenkin, ei saa, mitä vaihtoehtoja jää?

Ja ihanko oikeasti tuossa rahatilanteessa pitäisi ottaa vastaan työ, josta päivähoitomaksujen jälkeen jää miinukselle eli just jotain lehdenjakamista, joka on tarkoitettu lähinnä kotona vielä asuville koululaisille tavaksi tienata taskurahoja? Sehän varmaan auttaakin noiden laskujen maksamisessa, samoin kuin se, että antaa miehen luistaa lapsen elatusvelvollisuudesta...kyllä minusta ap. on yrittänyt olla niin järkevä, kuin tuossa huonossa tilanteessa on vaan mahdollista, esim. ihan luonnollista, että yrittäisi saada autosta mahdollisimman paljon kun todennäköisesti se on ainoa realisoitavissa oleva omaisuus ja olemassaolevasta autosta luopuminen kuitenkin tuo sitten uusia kuluja, kun liikkumaan pitäisi päästä kuitenkin.

Miten muuten ap:n taloudellista tilannetta olisi muka parantanut se, jos hän olisi lempannut miehen jo siinä vaiheessa kun pettäminen tuli ilmi? Ihan samat lainat, velat, asunnon- ja työnsaantiongelmat hänellä ymmärtääkseni silloin jo oli ja lähinnä lapsen takia ovat nyt yrittäneet?

 

[joopa joo]

Jälkiviisaiden asiantuntijoiden ketju. Aloittaja kertoo mitä hänelle on tapahtunut ja porukka toistaa saman moraalisaarnan säestämänä.
Aika vähän tuli oikeata auttamista, v...ulua sitäkin enemmän.

 

[mezmerize]

eräsperäs ja btdt, miksi kuvittelette, että ap:tä tai ketään muutakaan kiinnostaa teidän oman erinomaisuutenne alleviivaus? Ok, te handlaatte elämän, mutta ap:llä tilanne on hankala ja teidän urputuksenne ei auta yhtään ketään.

Tiedoksi: asumistukea ja työttömyyskorvausta saa työtön vähävarainen. Ne ovat lainmukaisia etuuksia joita myös ap on ollut kustantamassa työssä ollessaan verovaroin, ja kustantaa jälleen työssä ollessaan. Käsky "mene töihin" ei sinällään tuo kellekään töitä. Töihin haetaan ja kilpaillaan jopa tuhannen muun hakijan kanssa. Onnea teille eräsperäs ja btdt, jotka ette koskaan ole olleet tai koskaan ole vaarassa joutua työttömiksi.

Ap: pitää päättää, mikä on kiireisin ongelma, ja ratkaista se. Mies ei tunnu kantavan mitään vastuuta perheen taloudesta, osallistuuko muuten yhteiselämään? Onko mies sitoutunut sinuun nyt, vaikka jo kerran petti? Oletko sinä sitoutunut mieheen? Jos et, voitko asua vanhempiesi luona muutaman kuukauden, että saat ajatuksesi selviksi ja asiat järjestykseen?

 

[eräsperäs.]

eräsperäs ja btdt, miksi kuvittelette, että ap:tä tai ketään muutakaan kiinnostaa teidän oman erinomaisuutenne alleviivaus? Ok, te handlaatte elämän, mutta ap:llä tilanne on hankala ja teidän urputuksenne ei auta yhtään ketään.

Jos varojensa mukaan eläminen tekee ihmisestä erinomaisen, niin toivon totisesti useamman meistä sen määreen täyttävän.

Aloittaja on järjestänyt itsensä kieltämättä hankalaan tilanteeseen, hän ei ole ajautunut siihen mitenkään itsestään. Jokaisen tilanteeseen vievän ratkaisun hän on tehny aivan itse.

Minun urputukseni tuskin auttaa akuutisti, mutta ehkäpä aloittaja miettii valintojaan tulevaisuudessa. Virheitä saa tehdä, mutta niistä kannattaa myös oppia.

Itse jotenkin oletan, että aikuinen korkeakoulutettu ihminen tietää mihin tukiin hän on oikeutettu. Jos taloudellista tilannetta kuitenkin alasajaa holtiton rahankäyttö, ei siinä tuilla pärjäillä.

Tämä aloittaja on valinnut olla myös äiti. Kuten joku kirjoittikin, se tuo vastuuta. Lapsen elämän turvaaminen myös taloudelllisesti lienee aloittajan intresseissä. Jos hänen rahankäyttönsä on täysin hunningolla, on hänen hyvä herätä huomaamaan myös tämä.

Työttömyystuella ja asumistuella ei autoja maksella, eikä vanhoja luottolaskuja. Kuten joku viisaasti kirjoittikin, lienee asiallista miettiä minkälaista työtä olisi valmis tekemään, vaikkei se ihan unelmahommaa oliskaan. Eli sinänsä mene töihin ja hanki lapselle hoitopaikka, ovat ihan varteenotettavia neuvoja, joita btdt antoi.

 

[eräsperäs.]

. Onnea teille eräsperäs ja btdt, jotka ette koskaan ole olleet tai koskaan ole vaarassa joutua työttömiksi.

Taas näitä oletuksia joihin syylistyessään nolaa vain itsensä.

Olen sitten erinomainen tai en, niin en ainakaan työttömänä ostaisi uutta autoa, enkä eläisi velaksi edes töissä ollessani.

Enkä ottaisi puolen vuoden eron jälkeen takaisin miestä joka vasta takaisin muuttaessaan jättää tyttöystävänsä. Tuskin se mies oli sen kummenpi kotitöiden tekijä tai osallistuja ennenkään.

Nämä ovat valintoja jotka jokainen voi tehdä aivan itse.

Luin uudestaan aloituksen ja yksi asia minua jäi huolestuttamaan. Tuo itsensä satuttaminen.
Suosittelisin oikeasti aloittajalle terapiaa, jos sinulla on varaa. Olet oikeasti avun tarpeessa. Pystyisitkä ottamaan yhteyttä vaikkapa kuntasi mielenterveystoimistoon? Sinun kuitenkin pitäisi pystyä huolehtimaan itsestäsi, että pystyt huolehtimaan lapsestasi. Oikeasti!

 

[Marita70]

Voi että mulla on surku ap:n puolesta. Enkä kyllä ymmärrä miksi lyötyä pitää lyödä.
Tuolla kun oli yksin/yhteishuoltajuudesta puhe, lapsen asuminen ja elatusmaksut eivät määräydy tuolla perusteella. Myös yhteishuollossa lapsi saattaa asua toisen luona pääsääntöisesti, ja etävanhempi maksaa elarit. Vuoroviikkosysteemi on sitten ihan eri asia. Samoin myös yksinhuoltajuudessa on tapaamisoikeudet toisella vanhemmalla.
Ja niin, mikäli elatusvelvollinen on maksukyvytön, hän saa elatusmaksuista vapautuksen, ja kela maksaa elatustuen. Näin ilmeisesti jo ap:n miehellä jo onkin. Tuloista vähennetään asumiskulut, joten tuloja saa kyllä hiukan olla.
Olet onneton, ja se ei ole lapselle hyväksi. Eikä tuo mies vaikuta oikein olevan sitä tyyppiä, että tilanteesi paranisi tulevaisuudessakaan.
Onneksi on tukijärjestelmiä, joista voi apua saada. Ja jotkut ovat niin onnekkaita, etteivät joudu niihin koskaan turvautumaan.

 

[Ketuttaa ap:n puolesta]

Kirjoitin eilen illalla vastineen Eräsperäkselle ja BDTD:lle, mutta siitä tuli niin painokelvoton, että älysin itse deletoida sen ennen lähettämistä!
Minun myös on surku ap:tä, joka ei todellakaan kaipaa edellämainittujen omahyväisten, itseäään täynnä olevien jälkiviisaiden panettelua! Yleisellä tasolla en voi kuin ihmetellä heidän ylimielistä omahyväisyyttään! Mitä tuollaiset kommentit auttavat? Eivät mitään! Kun ihminen on ns. pohjalalla, henkisesti loppu, masentunut ja toivoton, niin eihän hän tarvitse luentoa siitä, kuinka hänm on itse syypää omaan tilanteeseensa! Niinhän me kaikki olemme, olemme epätäydellisiä, epäjohdonmukaisia ja välillä tunteiden vietävissä! Paitsi tietenkin mallikansalaiset Eräsperäs ja BTDT! Minua ihmetyttää se, että heidän mielestään työttömyys ei saisi vaikuttaa tulotasoon tai lähinnä velvoitteista suoriutumiseen? Siis häh? Kerokaapa miten asuntovelallinen lainaansa hoitaa työttömyyden koittaessa? Tai älkää kertokokaan, en jaksa moista moraalisaarnaa lukea!
AP:lle sanoisin, että olet saanut kuitenkin monta viisasta neuvoa, onneksi löytyy vielä ihmisiä, jotka omaavat sydämensivistystä! Voimia sinulle ja lapsellesi ja paremmat ajat ovat varmasti edessä!

 

[eräsperäs.]

Minua ihmetyttää se, että heidän mielestään työttömyys ei saisi vaikuttaa tulotasoon tai lähinnä velvoitteista suoriutumiseen?

Ihmettele edelleen. Varsinkin kun taisit ymmärtäö tuon asian aivan väärin...