Miten olla hermostumatta lapselle?

[kuikka]

Siis lähinnä kiinnostaa suht.tulistuvan tempperamentin omaavien äitien neuvot/konstit miten saada hermot kestämään kun ne uhkaavat palaa. Itsellä reilu vuoden ikäinen taapero ja olen eräänkin kerran polttanut hihat. Huutanut kurkku suorana ja napannut käsivarresta jos koskee yhä uudelleen jotain kiellettyä. Jokaisesta kerrasta tulee todella huono omatunto. Pelkään, että lapsi saa jotain takaumia huutavasta äidistä =(
Mitään järkeviä konsteja en ole bongannut vaikka lukenutkin useita ketjuja, joissa huono-omatuntoiset äidit ovat purkaneet tuntojaan poltettuaan käämit. Useinhan he saavat täällä kunnon moraalisaarnan ja haukut päälleen. Mutta miten olisi ihan semmosia hyviä neuvoja? Yksivuotiaan kanssa ei voi keskustella ja sanallisesti anteeksipyyntö ei mene perille. Siis totta kai pyydetään anteeksi ja halitaan, mutta hänelle ei voi selittää samalla tavalla kuin isommalle.
Kymmeneen laskeminen ei auta. Jos minulla olisi kärsivällisyyttä laskea kymmeneen, niin olisi myös kärsivällisyyttä pysäyttää tunnevyöry ja olla huutamatta.
Toivoisin asiallista ajatusten vaihtoa ja täydelliset äidit, jotka eivät ole koskaan lapsilleen huutaneet - ei tarvitse vaivautua saarnoineen. Uskon myös, että ns."helpon lapsen" omaava ei voi todella tietää millaista elo on joskus vaativan lapsen kanssa. Kiitos ja kumarrus.

 

[ööh]

Sun usko on kyllä väärä, "helppo lapsi" ei ole helppo itsestään, vaan se vaatii PALJON hyvää kasvatustyötä

 

[nyyni]

Voih, mulla ei ole neuvoja mutta vertaitukea :J
Mulla hermo menee ihan totaalisesti 2v:n ja 6v:n kanssa, ihan kamalaa. Jos joku kuulis miten joskus täällä hulinoin niin järkyttys, Varmaan on muksutkin jokusen kerran säikähtäny mitä oikeen mesoan. Mä kaipaan siis myös niitä neuvoja.. :J

 

[vieras]

Kasva vaikka aikuiseksi.

 

[nyyni]

Sun usko on kyllä väärä, "helppo lapsi" ei ole helppo itsestään, vaan se vaatii PALJON hyvää kasvatustyötä

"Hyvää kasvatustyötä"... Okei
Ymmärrät varmaan säkin ettei lapset kaikki ole samanlaisia?

 

[juuh]

Mun mielestä tunteitaan saa ja pitääkin näyttää! Jos lapsi tekee väärin, saa äiti suuttua. En pysty siihen, että en koskaan huuda lapsille... yritän kuitenkin olla huutamatta koko aikaa

 

[mä]

Onko semmosiakin äitejä, jotka ei oo ikinä huutanu lapsilleen...??? Ihme äitejä täytyy olla!!

 

[lapsi on peili vanhemmasta]

Voit nähdä lapsestasi millainen äiti olet.

 

[vieras]

Sun usko on kyllä väärä, "helppo lapsi" ei ole helppo itsestään, vaan se vaatii PALJON hyvää kasvatustyötä

höpö höpö, tässä varmasti tarkoitettiin vahva tahtoista lasta ja verrattiin ei niin voimakastahtoiseen. siihen mikään kasvatus auta, etenkään vielä 1-vuotiaalla. toki voi yrittää opettaa hillitsemaan tunteitaan, mutta ei se kasvatustyö sitä lapsen luonnetta muuta.

 

[Vieras hermoilija]

Kyl mul ainaski hermot välil menee. Ja oikeesti meneeki. En vain jaksa. En yhtään. Mä ymmärrän sua. Mun on välillä lähdettävä ulos. Jos olisin tienny minkälaisen lapsen saan en olisi ikinä synnyttänyt tätä.

 

[Chala]

Onko semmosiakin äitejä, jotka ei oo ikinä huutanu lapsilleen...??? Ihme äitejä täytyy olla!!

Niitä löytyy aina täällä varsinkin harmaina huutelemassa.. :saint:

Ap:lle en osaa tarjota kuin vertaistukea. Yritän joka aamu miettiä miten ihanaa on että on nuo ihanat pienokaiset ja yritän kauheasti järkeillä itselleni että onko nyt niiiin hirveän kamalaa että lapsi vähän sotkee (eli heittelee ruuat ympäriinsä ) tai riehuu ja mesoaa kun pyydetään rauhoittumaan jne., onhan pääasia kuitenkin että hän on olemassa ja ihana ja rakas. No, tää auttaa pidentämään sitä pinnaa joskus, mutta ei loputtomiin

 

[mä]

Sun usko on kyllä väärä, "helppo lapsi" ei ole helppo itsestään, vaan se vaatii PALJON hyvää kasvatustyötä

 

[Chala]

Ja jos mies on kotona kun pystyn ennakoimaan että nyt on lapset kiristäneet pinnaa ihan liikaa, menen pihalle ja annan miehen hoitaa kiukuttelut jonkun aikaa.

 

[..]

Jostain joskus luin ettei saa antaa itselleen lupaa siihen huutamiseen ja räyhäämiseen. Jos tilanne ei ole lapselle vaarallinen, mene vaikka vessaan ja tule takas kun olet rauhoittunut. Itse olen huomannut että kun asiaa oikein ajattelee niin kohtauksia pysyy vähentämään, ajattele ettei sinulla ole lupa tehdä sitä. Hankala selittää.

Ekan luokan ope sanoi että vielä ekaluokkalaisiakin pitää muistuttaa sata kertaa jostain asiasta ja sitten vielä satakertaa uudelleen jne. Eli mitä voi odottaa 1v lapselta?

Lyhyt pinnaisen pitää vaan opetella itsehillintää. Mulla auttaa isompien kanssa tuo paikalta poistuminen. Juttelen sitten kun olen rauhoittunut. Tai sitten räyhään ja pyydän anteeks..

 

[ap]

En halua lähteä puimaan tätä helppo lapsi/vaativa lapsi -asiaa, koska se menee OT. Mutta kasvatustyöstä se ei ole pelkästään kiinni. Lapsilla on Syntyessään erilaiset tempperamentit. Toisen laitetaan sänkyyn --> nukahtaa itse, toinen alkaa huutamaan --> kannellaan, koska tarvitsee apua nukahtamiseen. Siis yksi esimerkki temperamenttierosta. Mutta ei tästä enempää. Lähinnä siis niitä neuvoja tuohon hermojen hallintaan.

 

[Vieras hermoilija]

En olisi uskonut minkälaista on olla äiti. En halua olla äiti. Voiko lapsen antaa pois johonkin? Olen oikeesti täynnä. Vuoden ollut yhtä helvettiä. Yhtä helvettiä

 

[5 lasta]

Voin sanoa,ettei helppoja lapsia ole. Kovaa työtä ja pitkää pinnaa vaatii toi kasvatustyö. saan aina kehuja kilteistä lapsistani,ja ihmetellään kun ovat niin helppoja. Olen aloittanut komentamisen siitä,kun lähtevät liikkeelle. Eli ei sana tulee tutuksi,kun koskee kielletyihin tavaroihin., jo noin 8kk iästä lähtien. Ja kyllä se pinnakin välillä palaa

 

[jepa]

IHANA lukea, että joku toinenkin polttaa käämit pienen taaperon kanssa!!! Mulla on 2,5 vuotias esikoinen ja vajaan vuoden tää toinen. Ja molempien kans palaa käämit. Isomman kans ihan joka asiasta, siis melkeen sellasistaki, jotka ei oo edes pienen syytä. Ja nuoremman kans palaa käämit, ku se koko ajan vaan rimpuilee ja itkee sylissä, mutta ei suostu olemaan lattialla ollenkaan tai leikkimään itsekseen. Oon luullut olevani tyyni ja rauhallinen, mutta lasten myötä oon huomannut olevani äärettömän äkkipikainen ja suorastaan lapsellisen kova ja tulinen. Vaikka meidän lapset on varmaan moniin muihin verrattuna kohtuullisen "helppoja", jos lapsesta koskaan niin voidaan sanoa. Siis ei nuo nyt ihan joka päivä täyttä kurkkua huuda tai riehu... Mut musta tuntuu, et oon saanu vaan ihan tarpeekseni äitiydestä.. :/

Ja neuvoja en tiiä siihen. Kaipaisin niin itsekin niitä! Eilen viimeks tein lupauksen, että siistin suuni (vanhempi toistaa kaikki mitä sanon) ja yritän hillitä itseni, mutta silti tänään illalla hermostuin kitiseville lapsille ja huusin ja tönäisin vanhemman luotani pois. :/ Ei, en tiiä miten pitäis toimia. Pitäis perustaa joku vertaistuki ryhmä tulisille äideille ja siellä tsempata toisia sekä ilmoittaa miten päivä on menny. Hyvästä päivästä sais ostaa itselleen jotain hyvää tms.

 

[ninaTT]

Mulla on aika helppo lapsi, osa kasvatuksen ansiota mutta toki iso osa myös ihan lapsen luonnollista tempperamenttia. Kuitenkin joskus on tilanteita ku tämäkin lapsi on "vaikea", varsinkin ikä 1v -> lähelle 2v oli hankalaa, nyt helpottaa jo huomattavasti ku lapsen kanssa voi keskustella aivan eri tavalla.

Itse siis olen vaikeimpina aikoina muistuttanut itseäni parista seikasta: 1. Lapsi ei käyttäydy huonosti tahalteen, hän ei vaan ymmärrä. 2. Se menee ohi.

Sitten vielä: Olen huomannut, että alle kaksivuotiaat lapset eivät ymmärrä kieltoja. He eivät tunnu kykenevän ymmärtää tekemättä jättämistä, kieltoa, sitä, että jotain EI saisi tehdä. Itse huomasin toimivammaksi keinoksi sallitun tekemisen tarjoamisen. Ikään kuin "Ei näin, vaan näin"-tavalla. Olen myös aina lyhyesti selittänyt miksi jotain ei saa tehdä tai mitä sen teon seuraukset olisivat. Olen itseasiassa välttänyt suoraa kieltoa ja kertonut vain teon seurauksen, sitten ohjannut parempaan tekemiseen.

Esimerkkinä vaikka vesimukin kaatamisen: "Jos kaadat mukin pöydälle tulee siitä iso sotku. Mukista juodaan vesi, laitetaan suuhun. Tällä tavalla:" (ja sitten näyttänyt esimerkkiä. Näin lapsi on ymmärtänyt vesimukin tarkoituksen ja käyttötavan ja sitten (ainakin siltä erää ) jättänyt mukin kaatamisen.

Saattaa olla, että varsinkin temperamenttisen ja haastavan lapsen kanssa olis vielä tärkeämpää yrittää opettaa tekojen seurauksia eikä vain kieltääkieltääkieltää kokoajan. Ja muistaa, että lapsi ei tahalleen käyttäydy huonosti vaan ei vaan osaa tai ymmärrä miten käyttäydytään hyvin.

Jaksamista!

 

[Vieras hermoilija]

Menen sosiaali toimistoon huomenna ja jätän pennun sinne. Ettikööt uuden kodin. En jaksa, en jaksa.

 

[dechs]

miksi pitäisi olla hermostumatta? nykyisille vapaan kasvatuksen pennuille tekisi ihan hyvää karjuva aikuinen. kun ei kerran remmiäkään enää saa käyttää.

 

[hosuli]

Huutamiseen sortuu taatusti ihan jokainen joskus. Ennenku pinna alkaa kiristyä, älä sano mitään-edes kieltoa, käännä vaan tihulainen poispäin pahanteosta ja usuta jonkun sallitun toiminnan pariin. Loputtomalta tuntuvan toiston jälkeen se toimi kiitettävästi omieni kohdalla.
Kannattaa ainakin koittaa vaikka lienet ehkä jo niin tehnytkin.

 

[vieras]

Mä ajattelen, että jokaisella on okeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen. Siis ei rajuja otteita eikä sellaista järjellisen ulottumattomissa olevaa huutoa. Ei ole ollut minulle helppoa, mutta ihan aktiivisesti asiaa työstämällä ja ennakoimalla ja toisenlaisia ratkaisuja miettimällä olen päässyt tilanteeseen, jossa ei joka ilta tarvitse itseään vihata ja sääliä, kun on tullut taas napsahdettua. Mulla ainakin noi hermojen menettämiset on aika pitkälle opittuja käytösmalleja. Ja kun ne on joskus oppinut, niin perhana vie opin niistä vielä pois.

 

[vieras]

Mulla on kokemusta sekä vaativasta että helposti kasvatettavasta lapsesta. Ensinnäkin ihmettelen lausetta "koskee jotain kiellettyä". Jos lapsi on vaikeasti kasvatettava niin silloin kaikki kielletyt tavarat pitää poistaa näkyviltä mahdollisimman tarkoin (ei tietysti wc-pönttöä tms,. mutta kaikki minkä voi). Tällöin kieltäminen vähenee jo huomattavasti, eikä pinna pala niin helposti.

Toiseksi, miksi "kasvatat" 1-vuotiasta? Sen ikäistä ohjataan tekemään oikein. On myös hyvä tiedostaa, että tuossa vaiheessa monet lapset ymmärtävät puhetta vielä varsin vähän. Etkä voi tässä vaiheessa olla lainkaan varma, ymmärtääkö lapsesi juuri mitään. Joskus vasta 3-5-v. iässä käy yllttäen ilmi, että lapsi ei ymmärräkään puhetta, näin kävi meillekin.

Tärkeää on myös tietää, että lapsi ei tee mitään ikävää uhmatakseen käskyjä, hän vain on utelias ja haluaa oppia uutta. Yli 1-vuotiaan muisti myöskin on vielä varsin rajallinen. Lyhytkestoinen muisti on vain pari, kolme sekuntia. Kiellot eivät siis pysy välttämättä lapsen muistissa. Ehkpä pinnasi kestää paremmin, jos tiedät, että lapsi on vain lapsi.

Jos et millään saa pinnaa kestämään, niin laita lapsi osapäivähoitoon. Pinna kestää paremmin, kun saat itse huilia tai käydä vaikka töissä. Vai onko lapsi hoidossa? Osittainen hoitovapaa voisi olla sun juttu. Muuta vinkkiä en osaa antaa. Lepoa sulle, ja muista, että vuodenikäistä ohjataan tekemään oikein. Ei niin että opetetaan tottelemaan sääntöjä ja kieltoja. Ymmärrän hyvin tilannettasi. Lapsissa on todella eroja. Voimia!

 

[vieras]

Kasvatus merkitsee toki paljon ja se mitä lapselta vaaditaan, mutta tosiaan niin kuin joku aiemmin mainitsi, ei 1- vuotiaan käytökseen vielä ole paljon voinut vaikuttaa kasvattamisella. jos nämä "temppuilut" olisivat esim 4- vuotiaalla, voisi kasvatusta jo pitää suuremmassa merkityksessä.

mulla itselläni kaksi lasta, aivan kuin yö ja päivä, vaikka samalla tavalla kasvatettuja 1,5 on rauhallinen, eikä vedä niin mielettömiä raivareita kun isoveljensä aikanaan -> eli luonne erot vaikuttavat paljon.

Hermojen hallintaan: yritä vaan rauhoittua, ja selittää itsellesi että se on vain pieni lapsi... ja jos se hermo menee, niin ei se niin vakavaa ole. selitä lapselle jälkeenpäin että äiti hermostui kun teit niin ja niin, siksi äiti teki näin ja näin ja varmista että pyydät anteeksi ja kerrot rakastavasi lasta yhä edelleen. myös lapsi oppii näin käsittelemään tunteitaan ja tajuaa että joskus voi toinen ärsyttää, mutta rakkaus ei lopu silloinkaan.