Miten onni korjataan?

[marmoritaivas]

Sanotaan eräässä laulussa.
Niin, miten se korjataan?

Elämämme suurin rakkaustarina sai alkunsa eräänä keväisenä päivänä vuonna 2005. Siittä meni tasan vuosi oltiin jo kihloissa. Elämä oli ihanaa, alettiin "tehtailemaan" lasta. Meni 2 vuotta, syntyi poikamme Elias.
Mies muuttui aivan omituiseksi päivänä jona Elias syntyi. Miehestä tuli kylmä,tunteeton ja ilkeä. Sairaalassa vietimme n.viikon. Joka ilta tekstiviestejä lähetellessämme toisillemme mies naljaili tai kirjoitti törkeitä nimityksiä omaavia tai muuten vaan halveksuvia viestejä. Päästin kotiin pojan kans, kaikki meni loistavasti 2 ensimmäistä kuukautta. `Kunnes mies alkoi halveksumaan minua, masensi minua päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Mukaan tuli väkivalta. Masennuin. Joka ikinen viikonloppu lähdin juomaan "sinkku" ystävieni kanssa joilla ei ollut lapsia. nautin että pääsin pois kotoa. En uskaltanut/halunnut hoitaa enää vauvvaani, koska mieheni oli koko ajan vieressä haukkumassa "et osaa tuotakaan tehdä oikein, kato nyt ku toinen kärsii" ja mies otti aina lapsen minulta pois ja puheli lapselle "voi raukkapieni kun sinulla on hullu mielipuoli paska äiti joka on niin huono ja paha" yms. Se musersi minut. EN siltikään jättänyt miestäni koska "rakastin". Ja rakastan vieläkin vaikka välillä tuntuu että en todellakaan tiedä mitä teen. Tänään viimeksi jumalaton tappelu marketissa. mies suuttui kun hän ei päässyt illanistujaisiin, lopulta hän osti vähäisillä ruokarahoillamme 8 olutta ja kaupan pihalla heitin oluet hankeen. MIes avasi etuoven ja repi minut maahan. Häpesin. Itkin ja pelkäsin. Keräsin pullot autoon ja itkin koko matkan kotiin. MIes karjui kuin hullu. Jopa poikamme takana turvaistuimessa oli kauhusta hiljaa silmät suurina tuijotti isäänsä. Kotona mies örisi isoon ääneen jotta naapurit varmasti kuulevat kaiken. tämä on vain tiivistelmää Helvetillisestä noidankehästä jossa elän. en pääse tästä ´koskaan ulos, sillä olen uhannut jättää mieheni, hän sanoo että hän saa pojan ja hän puhuu sosiaalipuolelle sontaa minusta,että silloin kun poika oli 2-3kk ikäinen minä kuljin juomassa jne. Mies on hakannut,repinyt,tukistanut (kuristanut raskausaikana) heitellyt/paiskinut, rakastellut väkisin, nimitellyt maailman hirveimillä sanoilla riistänyt vapauteni melkein 5 vuoden ajan, en tiedä mitä tehdä. Olen pyytänyt ystäviäni/sukulaisiani ja lähimmäisiä auttamaan minua. Kukaan ei tee mitään, pyysin myös silloin kun masennuin pojan ollessa pieni. Kukaan ei silloinkaan auttanut,ainoastaan voivottelivat isoon ääneen. Tuntuu niin isolta kynnykseltä ottaa vain ja lähteä, koska en välttämättä tunne enää rakkautta, tunnen vain kiintymystä. EN osaa elää yksin, olin kumminkin 18 vuotias kun aloimme seurustelemaan, joten hän on se elämäni "oikea ensirakkaus" minkä tähden tämä kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta läpäistä.
Ihan kuin kulkisin kokoajan jollain ns,"testipolulla". mitä minä teen?
tiedän- jätä miehesi jne- tämä on NIIN vaikeaa kun en uskalla mennä minnekkään ja tuntuu että kukaan ei nää kuinka minun sydän itkee verta kun on niin tuskainen ja paska olo päivästä toiseen.

 

[Non compos mentis]

Suosittelen pitkää terapiaa ja lähestymiskieltoa.

 

[Hari Mao]

Oikeesti: lähde lapsen kanssa ennenkuin on myöhäistä. Ensi- ja turvakotiin ekana jos suvulta tai ystäviltä ei tule apuja. Tuntuu varmasti vaikealta ajatukselta, mutta kun aikaa kuluu hieman niin huomaat että lähteminen oli maailman paras asia!

 

[Ristiinkulkija]

:hug: Turvakotiin lähde lapsen kanssa, se on teidän molempien parhaaksi.
Hän ei ilmiselvästikään osaa elää parisuhteessa, pönkittää omaa arvoaan omissa silmissään sua halventamalla.
Tuskin kukaan haluaa itselleen moista kohtaloa tai lapselleen sitä painotaakaksi/huonoksi esimerkiksi elämästä.
Voimia :hug:

 

[..]

et vaan voi muutakuin ottaa ja lähteä, vaikka turva/ensikotiin aluksi, sieltä auttavat eteenpäin!

 

[marmoritaivas]

kiitos vastauksistanne. Todellakin se tuntuu TOSI vaikealta. Kun aina "eron" hetkellä palaa ne vanhat muistot mieleen silloin, kun oli vielä hauskaa. Listasta puuttui se että mies ei ole ennen juonut yli 2 vuoteen alkoholia. Eli nää kaikki tapahtuu selvinpäin. Tänään hän kumminkin lähti juomaan,sanoi syyksi että menee hermot kun nalkutan. mies ei koskaan siivoa,sotkee kuin sika. Ei siivoa edes pojan jälkiä, luulee että kaikki kannetaan nokan eteen valmiina. Käyttäytyy osittain samanlailla kuin äitinsä, hänen äitinsäkin on erittäin halveksuva ihminen. Inhonnut minua ensi tapaamisesta lähtien. Hävettää koulussa selvittää miksi milloinkin on käsivarsissa mustelmia. Miksi silmieni alla on AINA mustat pussit. Muut ihmiset vain ihmettelevät miten onnellisia me voimmekaan olla. Mies ehotti kuukausi takaperin naimisiin menoa, puhui minua pyörryksiin ihanista juhlista ja päivästä prinsessana. Ajatus tuntuu hienolta,mutta kun tarkemmin miettii niin näen sen Kuolemana minulle.

 

[vieras]

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/

 

[???]

"rakastellut väkisin"?!?
Sitä kutsutaan raiskaukseksi!
Samaa mieltä kun muut: Lähde! Ja äkkiä :hug:

 

[marmoritaivas]

Täällä meidän paikkakunnallamme ei ole ensi ja turvakotia. Lähin on 200 km päässä. Koitan keksiä jotain. Haluaisin niin kovasti omille jaloilleni mutten tiedä uskallanko/pärjäänkö. Olen henkisesti niin puhki etten todellakaan jaksa tätä kaikkea käydä läpi yksin. tuntuu että tulen hulluksi. Lapselleni en koskaan ole ollut ilkeä, enkä tehnyt pahaa. Olen epäillyt onko mieheni NArsisti? se tuntuisi todella osuvan häneen. miten semmosesta ihmisestä eroonpääsee joka puhuu aina minut takaisin?

 

[Juu]

rakastellut väkisin

Kukaan ei rakastele väkisin. Se on raiskaus.

Oikeasti, hakeudu lapsen kanssa turvakotiin. Mies EI saa sulta lasta puhumalla paskaa sossutädeille. Tässä maassa on maailman kolmastoista ihme jos mies saa noin pienen lapsen, sulle se huoltajuus annetaan.

LÄHDE.

 

[marmoritaivas]

ja tiiän että kohta joku kirjottaa että tää on joku provo, Eikä todellakaan ole!!! en vain uskalla ääneen sanoa asioita aina, joten tänne on helppo nimettömänä kirjoittaa. Sillä päiväkirjaa ei voi pitää, mies on nekin lukenut ja selkään olen niitten tekstien jälkeen saanut. Moni varmasti ihmettelee että luoja mikä hullu. mutta se kiintymyksen tunne on vaan niin vahva.

 

[Kyllä]

Täällä meidän paikkakunnallamme ei ole ensi ja turvakotia. Lähin on 200 km päässä. Koitan keksiä jotain. Haluaisin niin kovasti omille jaloilleni mutten tiedä uskallanko/pärjäänkö. Olen henkisesti niin puhki etten todellakaan jaksa tätä kaikkea käydä läpi yksin. tuntuu että tulen hulluksi. Lapselleni en koskaan ole ollut ilkeä, enkä tehnyt pahaa. Olen epäillyt onko mieheni NArsisti? se tuntuisi todella osuvan häneen. miten semmosesta ihmisestä eroonpääsee joka puhuu aina minut takaisin?

Katkaisemalla yhteyden. Älä puhu sille enää. Älä anna sen puhua sulle enää. Lähestymiskielto, salainen puhelinnumero ja osote.

Pyydä neuvolasta apua, ne kyllä järkkää sut vaikka sinne 200 km:n päähän kyydillä jos ei muuta oo. Ne auttaa sut alkuun ja hoitaa kämpän. Ja auttaa hakeen lähestymiskiellon.

Oikeasti, tee se. Ihan jo lapses takia. Haluatko että lapses kasvaa ympäristössä jossa se saa pelätä?

 

[iu]

Mies muuttui aivan omituiseksi päivänä jona Elias syntyi. -- Mukaan tuli väkivalta. -- Mies on hakannut,repinyt,tukistanut
(kuristanut raskausaikana)

Muutos ei tainnutkaan tapahtua vasta pojan synnyttyä, vaan hän kävi sinuun käsiksi jo raskausaikana?

Pelasta itsesi ja lapsesi. Lähde.

 

[Kyllä]

ja tiiän että kohta joku kirjottaa että tää on joku provo, Eikä todellakaan ole!!! en vain uskalla ääneen sanoa asioita aina, joten tänne on helppo nimettömänä kirjoittaa. Sillä päiväkirjaa ei voi pitää, mies on nekin lukenut ja selkään olen niitten tekstien jälkeen saanut. Moni varmasti ihmettelee että luoja mikä hullu. mutta se kiintymyksen tunne on vaan niin vahva.

Ootko varma että se on kiinytymystä eikä yksinolon pelkoa?

Monesti on helpompi jäädä siihen helvettiin kun rohkeasti lähteä kohti tuntematonta - vaikka parempaakin.

 

[Chupacabra]

:hug:

Vaatii voimia, mutta sun lähdettävä!
Mieti mitä saat suhteesta, todennäköisesti et mitään hyvää vaan huonoja asioita sitäkin enemmän. Nyt pyydät ystäviltä/sukulaisilta mahdollisuutta majoittua heille vähäksi aikaa tai sitten turvakoti.
Älä häpeile vaan ole ylpeä että aiot jättää kurjuuden taaksesi ja antaa lapsellesi hyvän elämän.

 

[Joo]

kiitos vastauksistanne. Todellakin se tuntuu TOSI vaikealta. Kun aina "eron" hetkellä palaa ne vanhat muistot mieleen silloin, kun oli vielä hauskaa. Listasta puuttui se että mies ei ole ennen juonut yli 2 vuoteen alkoholia. Eli nää kaikki tapahtuu selvinpäin. Tänään hän kumminkin lähti juomaan,sanoi syyksi että menee hermot kun nalkutan. mies ei koskaan siivoa,sotkee kuin sika. Ei siivoa edes pojan jälkiä, luulee että kaikki kannetaan nokan eteen valmiina. Käyttäytyy osittain samanlailla kuin äitinsä, hänen äitinsäkin on erittäin halveksuva ihminen. Inhonnut minua ensi tapaamisesta lähtien. Hävettää koulussa selvittää miksi milloinkin on käsivarsissa mustelmia. Miksi silmieni alla on AINA mustat pussit. Muut ihmiset vain ihmettelevät miten onnellisia me voimmekaan olla. Mies ehotti kuukausi takaperin naimisiin menoa, puhui minua pyörryksiin ihanista juhlista ja päivästä prinsessana. Ajatus tuntuu hienolta,mutta kun tarkemmin miettii niin näen sen Kuolemana minulle.

Miehesi on luonnevikainen psykopaatti. Lähde turvakotiin itsesi ja ennenkaikkea lapsesi takia! haluatko hänelle turvattoman lapsuuden ja mielenterveysongelmia myöhemmin? Lastensuojelun pitäisi jo puuttua tuohon touhuun koska lapsen terveys vaarantuu ja sinä et pysty lähtemään! Tulet toimeen ilman miestäsi, usko se!

 

[marmoritaivas]

ja tiiän että kohta joku kirjottaa että tää on joku provo, Eikä todellakaan ole!!! en vain uskalla ääneen sanoa asioita aina, joten tänne on helppo nimettömänä kirjoittaa. Sillä päiväkirjaa ei voi pitää, mies on nekin lukenut ja selkään olen niitten tekstien jälkeen saanut. Moni varmasti ihmettelee että luoja mikä hullu. mutta se kiintymyksen tunne on vaan niin vahva.

Ootko varma että se on kiinytymystä eikä yksinolon pelkoa?

Monesti on helpompi jäädä siihen helvettiin kun rohkeasti lähteä kohti tuntematonta - vaikka parempaakin.

se on sitten varmaankin sitä. pelkään muuten todellakin olla yksin. ei tämä tarkoita siis nyt sitä että pelkään ettei kukaan mies minusta enää välitä vaan pelkään jääväni yksin!!!!

 

[Non compos mentis]

Ap, olet läheisriippuvainen ja alistettu. JSSAP ja hanki itsellesi apua. Vaihtoehtoisesti, jos et halua muutosta elämääsi anna lapsi pois. Sillä jos rakastat häntä edes, anna hänelle normaali elämä.

 

[vieras]

se on sitten varmaankin sitä. pelkään muuten todellakin olla yksin. ei tämä tarkoita siis nyt sitä että pelkään ettei kukaan mies minusta enää välitä vaan pelkään jääväni yksin!!!!

et varmasti jää yksin vaan saat paremman miehen.

 

[.]

kyllä ne siellä turvakodeissa ja sosiaalihuollossa on tottunut siihen että jätetty vanhempi puhuu pahaa jättäjästä. rohkeasti vain kun mies on töissä tai jotain pakkaat tärkeimät ja rakkaimmat tavarat ja lähdet, tavalla tai toisella.. soit avaikk asinn eturvakotiin ja kysy et maksavatko taksin jos ei muuta mahdollisuutta ..

 

[Ei taida olla]

Tämä oli nyt aika yksipuolinen kertomus. Sinä ap et kerro mitään taustoja esim. miksi mies käyttäytyy noin. Ei ollut sinultakaan kiva heitellä kaljoja pitkin maata. Ja olethan sinäkin ollut juomassa, miksi mies ei voinut mennä illanistujaisiin ym.?

Onko kaikki todellakin vain miehen syytä?

 

[vieras]

Onko kaikki todellakin vain miehen syytä?

Jos on pahoinpitelyä siinä on tarpeeksi syytä lopettaa suhde, eikä tarvitse etsiä syyllisiä.

 

[ap]

Taustoja en jaksa liiemmin selvitellä, olen ollut juomassa ehkä 1,5 kk ajan, koska halusin kotoa pois.Halusin pään nollaksi. Ehkä mies haluaa samaa,en tiedä. Mies on hullu,sen oon jo huomannu. Mikään mitä minä ehdotan,ei koskaan kelpaa. MIES osti ne kaljat VIIMEISILLÄ RUOKARAHOILLA, mies menee todella omituiseksi kun on käynyt tämän saman ystävänsä luona jonne nytkin meni. Aina sieltä tultuaan todella ärtyisä ja puhuu ihmeellisiä. Seksiä hän haluaa ehkä kerran kuukaudessa,minä en sitäkään. Silloinkin sen "pakko pullaa" melkein. Mies naksahtelee vähän väliä, milloin mistäkin. Hän määrää mihin tasolle jääkapissa laitetaan maidot, minne rasvat minne juustot ja potut. Hän määrää meidän lapsestamme, ilmoittaa vain asioista "minä lähden pojan kans mummolaan tullaan sitten joskus, mulla on kaikki rahat, syöppäs vaikka kynsiä", mies päättää senkin missä huoneissa on valot päällä, mitä pojalle laitetaan aamulla päälle, nostetaanko tilitä rahaa, mies päättää tarvinko varmasti kuukautissiteitä vai laittaisinko sittenkin esm vessapaperia suojaksi? Mies päättää KAIKESTA, minä olen nyrkin ja hellan välissä. Vihaan tuota jätkää,mutta EN PÄÄSE SIITÄ EROON. tää tunteiden skaala on tosi kirjava. Se on ihottavaa, varsinkin kun on sellainen joka ajattelee niillä tunteilla. Toisinkuin järjellä.

 

[Kyllä]

Taustoja en jaksa liiemmin selvitellä, olen ollut juomassa ehkä 1,5 kk ajan, koska halusin kotoa pois.Halusin pään nollaksi. Ehkä mies haluaa samaa,en tiedä. Mies on hullu,sen oon jo huomannu. Mikään mitä minä ehdotan,ei koskaan kelpaa. MIES osti ne kaljat VIIMEISILLÄ RUOKARAHOILLA, mies menee todella omituiseksi kun on käynyt tämän saman ystävänsä luona jonne nytkin meni. Aina sieltä tultuaan todella ärtyisä ja puhuu ihmeellisiä. Seksiä hän haluaa ehkä kerran kuukaudessa,minä en sitäkään. Silloinkin sen "pakko pullaa" melkein. Mies naksahtelee vähän väliä, milloin mistäkin. Hän määrää mihin tasolle jääkapissa laitetaan maidot, minne rasvat minne juustot ja potut. Hän määrää meidän lapsestamme, ilmoittaa vain asioista "minä lähden pojan kans mummolaan tullaan sitten joskus, mulla on kaikki rahat, syöppäs vaikka kynsiä", mies päättää senkin missä huoneissa on valot päällä, mitä pojalle laitetaan aamulla päälle, nostetaanko tilitä rahaa, mies päättää tarvinko varmasti kuukautissiteitä vai laittaisinko sittenkin esm vessapaperia suojaksi? Mies päättää KAIKESTA, minä olen nyrkin ja hellan välissä. Vihaan tuota jätkää,mutta EN PÄÄSE SIITÄ EROON. tää tunteiden skaala on tosi kirjava. Se on ihottavaa, varsinkin kun on sellainen joka ajattelee niillä tunteilla. Toisinkuin järjellä.

Lähde. Jos se helpottaa niin aattele että ette vielä eroa, lähdet pois siks aikaa kun mies rauhottuu ja muuttuu. Sit kun oot poissa niin huomaat miten parempaa sun elämä on ilman sitä.

Haluatko että sun lapses kasvaa tossa ympäristössä?

 

[ap]

tuntuu pahalta ajatella miten poika on joutunut kärsimään. KAit se on pakko tehdä jotain ettei siitäkin tuu tuollasta hullua. tuntuu vaan niin hemmetin pahalta ja tulee olo että on epäonnistunut IHAN kaikessa.