Meillä on 5kk ikäinen tytteli, joka on tähän mennessä aina joko kannettu uneen tai nukahtanut tissille. Miten voin ruveta opettamaan nukahtamista omaan sänkyyn? Onko antaa hyviä neuvoja? Illalla nukahtaa sinäänsä hyvin, mutta säpsähtää hereille kun omaan sänkyyn koittaa laittaa. Ja on peiton mutkassa ja pidetään sylissä ainakin vartti, että uni ois syvää. Nukutteluihin menee 2-3h illasta, joten jotain järkeä touhuun on saatava. Miehen syli ei kelpaa, joten äiti on aika naatti iltoihin. Päivällä nukahtaa vaunuihin pienellä heijauksella. Jotenkin sitä vain kuvitteli silloin kun neiti oli pieni, että ei se omaan sänkyyn nukahda ja kierre oli valmis. Lisäksi meitä hankaloittaa se, että nukutaan koko perhe tuvassa (eli olohuone&keittiö on samassa), koska makuuhuoneet ovat remontissa. Ajattelin, että omaan sänkyyn nukahtamisen voisi nyt opetella, kun makuuhuone lopultakin valmistuu.
Miten opettaa omaan sänkyyn nukahtamaan?
- Viestiketjun aloittaja dooris83
- Ensimmäinen viesti
unirutiineja vaan opettamaan ja sit kun 6kk niin jonkinlaista unikouluakin voi pitää jos haluaa päästä tuntien nukuttamisista eroon.
minä aloin opettaa omaan sänkyyn 4kk iässä.Illalla otettiin maito sängyllä ja kun oli tarpeeksi väsynyt siirsin omaan sänkyyn hereillä ja sit pidin kättä mahan päällä tai silittelin.jossain vaiheessa pidin kädestä ym. kunnes nukahti.alkuun tassutin niin kauan että nukahti siihen sit pikkuhiljaa aloin tekemään niin että loetin tassuttamisen ennen nukahtamista.
eli yksinkertaisesti opetin rauhoittumaan omaan sänkyyn ja sit olin itse turvana vieressä.
onhan se alkuun vaikeeta ja välillä nukutin tissille/tai tyttö nukahti ja sit taas seuraavana yönä yritettiin uudestaan.
jokaisen täytyy löytää omalle lapselle sopiva tapa, itse en neuvolan huudatusta ole halunnut tehdä vaan hakenut sit niitä omia tapoja.
itselläkin seuraava asia on sit se et kun imetys loppuu että miten sit rauhoitutaan unikuntoon...
minä aloin opettaa omaan sänkyyn 4kk iässä.Illalla otettiin maito sängyllä ja kun oli tarpeeksi väsynyt siirsin omaan sänkyyn hereillä ja sit pidin kättä mahan päällä tai silittelin.jossain vaiheessa pidin kädestä ym. kunnes nukahti.alkuun tassutin niin kauan että nukahti siihen sit pikkuhiljaa aloin tekemään niin että loetin tassuttamisen ennen nukahtamista.
eli yksinkertaisesti opetin rauhoittumaan omaan sänkyyn ja sit olin itse turvana vieressä.
onhan se alkuun vaikeeta ja välillä nukutin tissille/tai tyttö nukahti ja sit taas seuraavana yönä yritettiin uudestaan.
jokaisen täytyy löytää omalle lapselle sopiva tapa, itse en neuvolan huudatusta ole halunnut tehdä vaan hakenut sit niitä omia tapoja.
itselläkin seuraava asia on sit se et kun imetys loppuu että miten sit rauhoitutaan unikuntoon...
Minä tein sen niin että ensin nukutin viereen rinnalle ja jätin sänkyyn joksikin aikaa. Jossain vaiheessa nostin kapalossa sänkyynsä ja ikää tuolloin 5kk. Seuraavana imetys ja omaan sänkyyn, istuin vieressä nukuttamassa. Huudattaa en halunnut eikä tarvinnut, sai omaan tahtiinsa oppia ja vaiheiden kautta. Nyt on taapero ja vaihtelevasti nukahtaa yksinkin.
Olen yrittänyt nytkin silitellä, mutta ei tunnu tyyntyvän silitykseen. Ehkä pitää vain yrittää kovemmin..Huudatella en halua, se ei minustakaan ole oikea keino. Neuvolastakin yritin asiaa kysellä neuvoja, mutta ikänsä neuvolatätinä ollut rouva ei osannut muuta todeta kuin, että "Jokainen lapsi on erilainen. Kärsivällisyyttä vain." Ei siis minkäänlaisia neuvoja sieltä päin.
Alkuperäinen kirjoittaja dooris83:
Ehkä se onkin tässä se vika - lapsi nukahtaa turvalliseen syliin ja säikähtää kun ei siinä enää olekaan kun herää. Minä vien pojan joko aivan hereillä tai hyvin kevyessä unessa omaan sänkyynsä. Yleensä vielä vähän hiljaisella äänellä juttelen samat jorinat joka ilta, "omaan sänkyyn pääset, unipupun saat kainaloon (ja sitten kun on sängyssä jo) oikein kauniita unia" niin että sen unihorteen läpi tietää sänkyajan koittaneen.
No en tiedä oliko tästä nyt apua varsinaiseen kysymykseesi.. Opetin pojan omaan sänkyyn jo varsin pian, joten se kävi silloin helposti. Joka ilta toistuvat samat rutiinit (pesut yms) juuri ennen sänkyyn viemistä, joten sekin valmistaa lasta siihen, että uniaika koittaa. Toivottavasti tyttäresi oppii omaan sänkyynsä ainakin kunhan makuuhuoneet ovat käytössä!
Meillä on just 5-kuinen, joka säpsähti myös aina hereillä sänkyyn laitettaessa, tooosi ärsyttävää! Muutama päivä sitten laitoin lapsen iltatissin jälkeen vaan sänkyyn unisena, tutti suuhun, peitto hyvin ja riepu kainaloon, ja sinne se oppi nukahtamaan aina välillä vähän huudellen. Kävin sitä katsomassa jos huudot yltyi, mutta totesin et välillä äidin naaman näkeminen riemastutti vähän liikaakin joten pyrin käymään siellä mahdollisimman harvoin. Ja joka ilta on huudot lyhentyneet! Esikoinen muuten nukkuu samassa huoneessa, mutta nukahtaa iltaisin hiukan aiemmin kuin kuopus eikä ole herännyt noihin huutoihin.
Sitähän sanotaan että lasta ei saisi ensin nukuttaa muualle ja siitä siirtää yhtäkkiä omaan sänkyyn koska kun herää niin pelästyy että missä on ja alkaa oletettavasti itkemään. Joten laittakaa lapsi omaan sänkyyn jo kun on hereillä ja istutte vaikka vieressä kunnes nukahtaa. Ja kyllähän ne iltarutiinit auttaa lasta ymmärtämään että mitä seuraavaksi tapahtuu. Meillä ei todellakaan olla mitään rutiinityyppejä, mutta noi illat on kyllä aina menneet samalla tavalla, jolloin lapsi on tiennyt mitä tapahtuu ja on jäänyt rauhallisesti nukkumaan.
Meillä on kyllä aina samat iltarutiinit: pesut, yöppäri ja tissiä. Ja tuonkin jo tiesin, että samassa paikassa tulisi nukahtaa kuin missä tarkoitus olisi yö nukkua. Eilen taas reenailtiin asiaa: laitoin hereillä omaan sänkyyn. Hetken joklitteli, sitten itkee tuhrasi ja lopulta itku oli sitä luokkaa, että ei sitä henno sinne jättää. Kävin silittelemässä ja toistelemassa samaa sanontaa: "Nyt on yö, nyt nukutaan". Nukuttelun aloitin klo 20 ja klo 22.30 luovutin: tyttö viereen ja unta palloon. Ei se vain ole niin helppoa kuin mitä joillakin tuntuu olevan.
ei se ole helppoa ollut ainakaan meillä mutta kyllähän vauva itkee kovinkin kun rutiineja muutetaan.kokeile seuraavaksi että kun itku kiihtyy että rauhoitat sylissä ja lasket taas takaisin.niin monta kertaa kun tarvii.
pienin askelin niinkuin joku edellä sanoikin.
ja kun niitä asioita pyörittelee aikansa niin sit ehkä löytää oman hyvän ratkaisun.ja myös sen päättäväisyyden viedä "unikoulu" läpi.
pienin askelin niinkuin joku edellä sanoikin.
ja kun niitä asioita pyörittelee aikansa niin sit ehkä löytää oman hyvän ratkaisun.ja myös sen päättäväisyyden viedä "unikoulu" läpi.
Meillä oli vähän samanlainen ongelma, kun tyttö oli oppinu nukahtamaan sitteriin ja heräs aina kun nostin sänkyyn.Sit alettiin tassuttelemaan mut se ei auttanu ollenkaan,siinä meni joku 2h parhaimmillaan illasta toiseen kuukauden verran ainakin,tyttö vaan kiemurteli ym... sit kun yks ilma menetin hermoni ja lähin huoneesta ja jätin tytön yksin sänkyyn niin nukahti heti!! 
Me tyhmät ei tajuttu ettää toinen haluaa olla yksin omassa rauhassa. Nyt kun tyttö on 1v niin luetaan iltasatu ja kerrotaan et nyt mennään nukkumaan ja toivotetaan hyvää yötä ja laitetaan sänkyyn ja soittolelu soimaan. Sitä tyttö kuuntelee ja nukahtaa. Välillä saattaa riekkua hetken mutta tosi,tosi harvoin itkee tai kaipaa ketään nukuttamaan.
Me tyhmät ei tajuttu ettää toinen haluaa olla yksin omassa rauhassa. Nyt kun tyttö on 1v niin luetaan iltasatu ja kerrotaan et nyt mennään nukkumaan ja toivotetaan hyvää yötä ja laitetaan sänkyyn ja soittolelu soimaan. Sitä tyttö kuuntelee ja nukahtaa. Välillä saattaa riekkua hetken mutta tosi,tosi harvoin itkee tai kaipaa ketään nukuttamaan.Meillä ei vauvana kelvannut oma sänky, ja viereen en halunnut "opettaa" nukkumaan. Ihan vauvana nukutin sitten vaunuun ja kun oli nukahtanut niin siirsin koko vaunukopan sänkyyn.
Pojan ollessa noin 2kk kokeilin omaaan sänkyyn eräs ilta ja ilokseni huomasin että jäikin rauhallisena sänkyynsä. Yritin myös jossain vaiheessa nukuttaa syliin ja siirtää siitä sänkyyn, mutta kuulin myös neuvoja siitä että vauva hämmentyy jos havahtuu toisesta paikasta, mihin on nukahtanut. Syliin nukuttaminen ei siis onnistunut meilläkään.
Nykyisin ollaan saatu aika hyvä rutiini iltoihin: illalla paljon juttelua vauvan kanssa, syliä myös. Sen jälkeen yöpuku ja vaippa, ja kun alkaa olla väsyneen oloinen, syötän. Siitä lasken suoraan omaan sänkyyn kun on vielä hereillä, enempiä enää juttelematta. Tutti suuhun, unirätti kainaloon ja peitto päälle. saattaa siellä vielä aikansa leikkiä varpaillaan tai jutella nyrkilleen, mutta usein rauhoittuu itse nukkumaan. Tutia käyn laittamassa suuhun jos tipahtaa. Jos oikein kovasti itkee eikä tutikaan kelpaa, annan maitohörpyt vielä sängyssä ja samantien tutti suuhun kun on syönyt. Usein viimeistään tähän nukahtaa. Missään vaiheessa en enää juttele vauvalle, että ymmärtää että on yöunien aika.
Jos kovasti itkee ja mikään ei auta, otan syliin hetkeksi ja kun on rauhallinen, laitan takaisin sänkyyn. Sekin on meillä joskus auttanut.
Keinoja on ollut monia, mutta näillä ollaan saatu aika hyvin illat meillä sujumaan.
Paljon syliä ja seurustelua illalla, niin pikkuisella on turvallinen olo nukahtaa omaan sänkyyn!
Pojan ollessa noin 2kk kokeilin omaaan sänkyyn eräs ilta ja ilokseni huomasin että jäikin rauhallisena sänkyynsä. Yritin myös jossain vaiheessa nukuttaa syliin ja siirtää siitä sänkyyn, mutta kuulin myös neuvoja siitä että vauva hämmentyy jos havahtuu toisesta paikasta, mihin on nukahtanut. Syliin nukuttaminen ei siis onnistunut meilläkään.
Nykyisin ollaan saatu aika hyvä rutiini iltoihin: illalla paljon juttelua vauvan kanssa, syliä myös. Sen jälkeen yöpuku ja vaippa, ja kun alkaa olla väsyneen oloinen, syötän. Siitä lasken suoraan omaan sänkyyn kun on vielä hereillä, enempiä enää juttelematta. Tutti suuhun, unirätti kainaloon ja peitto päälle. saattaa siellä vielä aikansa leikkiä varpaillaan tai jutella nyrkilleen, mutta usein rauhoittuu itse nukkumaan. Tutia käyn laittamassa suuhun jos tipahtaa. Jos oikein kovasti itkee eikä tutikaan kelpaa, annan maitohörpyt vielä sängyssä ja samantien tutti suuhun kun on syönyt. Usein viimeistään tähän nukahtaa. Missään vaiheessa en enää juttele vauvalle, että ymmärtää että on yöunien aika.
Jos kovasti itkee ja mikään ei auta, otan syliin hetkeksi ja kun on rauhallinen, laitan takaisin sänkyyn. Sekin on meillä joskus auttanut.
Keinoja on ollut monia, mutta näillä ollaan saatu aika hyvin illat meillä sujumaan.
Paljon syliä ja seurustelua illalla, niin pikkuisella on turvallinen olo nukahtaa omaan sänkyyn!
