Miten pääsen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta :(?

[X-x-x]

Tarina lyhyesti tämä:

Suhteemme ensimmäisen vuoden luotin mieheen. TOtta kai tunsin hieman pistoksen sydämessä, kun tiesin hänen viettävän aikaa kauniiden naisten kanssa toisella paikkakunnalla. En rajoittanut, tentannut tai kieltänyt mieheltä mitään. Suhtauduin huumorilla miehen puheisiin naisista ja esim. heidän takapuolistaan. Mies sanoi rakastavansa minua, meillä toimi seksi, meillä oli yhteiset suunnitelmat tulevaisuudelle, meillä oli hauskaa yhdessä ja toisen lähellä oli hyvä olla. Olin iloinen, kun osasin olla suhteessa aikuinen ja luottavainen - teini-iän suhteessani olin omistushaluinen ja mustasukkainen.

Sain tietää ikävää kautta, että mies oli pettänyt minua viime syksynä. En vieläkään ole aivan varma, oliko miehellä ja tuolla naisella seksiä, mutta ainakin suutelua, halailua, salassa tapailua ja kirjoittelua oli. He tapailivat todella monta kertaa, ja joka ilta mies kuitenkin kertoi rakastavansa minua, enkä tosiaankaan osannut arvata mitään. Sain kuulla, että tuo nainen oli kaunis, iloinen ja isorintainen - mies ei kuulemma osannut ajatella järkevästi. Kuitenkaan mitään syvempiä tunteita hänellä ei ollut tuota naista kohtaan.

Paljastui, että mies on valehdellut minulle todella paljon. Mies ei kertonut tuosta pettämisestäkään totuutta ennen kuin "tenttasin" häntä pari kuukautta. Tarina paheni joka kerta. Olin epätoivoinen. Paljastui myös, että mies on puuhannut muutakin, jota hän ei minulta hyväksyisi. Esim. kerran olimme yksissä juhlissa, joista minä lähdin aiemmin. Mies oli siellä pitänyt sylissä ja pitänyt kädestä erästä kaunista naista, joka yritti iskeä häntä. Tuostakaan mies ei kertonut.

Tapeltiin pari kuukautta. Olin aivan sekaisin, kuten varmaan mieskin. Olimme erillään kuukauden, minkä jälkeen palasimme taas yhteen asumaan. Mies on selvästi muuttunut avoimempaan suuntaan, panostaa yhdessäoloomme ja itse asiassa ei enää edes halua lähteä mihinkään ilman minua. Hän huolehtii ja juttelee kanssani, sanoo katuvansa syvästi lapsellisia tempauksiaan ja sanoo tietävänsä, ettei tee enää tuollaista uudestaan, koska nyt hänellä on asiat tärkeysjärjestyksessä ja toisekseen hän ei kestäisi enää, jos satuttaisi minua samalla tavalla. Mies myös sanoo, että hänelle todellakin riittää vain yksi nainen, hän on sen nyt ymmärtänyt.

No, arki sujuu meillä hyvin. Mies ottaa minut ihanasti huomioon. Kuitenkin oma elämäni on nyt helvettiä. En voi luottaa mieheen. Kilahdan jopa kaupassa, jos mies vilkaiseekin kaunista hyväkroppaista naista. Mustasukkaisuus ja epäluottamus jäytää. Haluaisin päästä skannaamaan miehen sähköpostit, puhelut ja tekstiviestit - minun on vaikea uskoa, ettei hänellä ole mitään meneillään. Epäilen miehen suhdetta naispuolisiin työtovereihin. Epäilen myös miehen tunteita minua kohtaan. Uskon miehen haaveilevan jatkuvasti kauniista naisista, uskon miehen olevan vain vehkeensä vietävissä.

Älkää sanoko, että eroa. En halua erota, koska rakastan miestä. Mutta tietenkään jos mikään muu ei auta, niin pakkohan se on. Itsetuntoni on nykyään aika ailahteleva. Vertaan itseäni muihin naisiin ja mietin, haluaisiko mieheni pettää näkemäni naisen kanssa. Tämä ei ole enää normaalia .

Pahinta on, että en voi muuttaa mitään itsessäni - muuta kuin tämän mustasukkaisuuden. Olen nuori, hoikka, nätti, opiskelen, huolehdin itsestäni ja ennen olin myös tasapainoinen, iloinen ja empaattinen. Nyt olen miehessä riippuva ja mustasukkainen . Olen myös erkaantunut ystävistäni, koska he eivät hyväksy minun ja mieheni suhdetta enää. Monen mielestä mieheni ei ansaitse minua.

Miehessä on paljon myös hyviä asioita. Hän ei ole pelkästään tehnyt pahaa, vaan pitänyt minusta myös huolta ja osoittaa päivittäin hellyyttä.

 

[rouva 34]

Sitähän sanotaan, että parisuhteessa kaksi ensimmäistä vuotta menevät hurmassa ja ihastuksessa ja sitten alkaisi se yhteinen arki. Olisiko teillä arki tullut vastaan nopeamassa tahdissa, joten olette molemmat ns yhteisen tienne alussa pohtimassa tuleeko tästä mitään tahi ei?

Tärkeää on, että panostat itseesi ja pohdit tilannetta omalta kantiltasi. Olet nimittäin oivaltanut sen yksinkertaisen asian ettei toista voi muuttaa. Kaikki muutokset lähtevät ihmisestä itsestään ja teit jo selkeän liikkeen katkaisemalla välinne, jolloin sinulla ja miehelläsi oli aikaa pohtia mitäs sitten. Ja kuten kerroit tulokset olivat lupaavia miehesi käytöksen muuttuessa paremmaksi sinua kohtaan.

Luottamuksen voittaminen takaisin on aina tosi vaikeaa. Eniten sille, joka on joutunut pettymään. Punnitset järjen ja tunteen välillä, mutta toisaalta et voi ottaa kuin päivän kerrallaan. Jos et pidä miehesi tavasta katsella naisia tiedät kuitenkin ettet voi pakottaa häntä kulkemaan liina silmillään, vaan sinun on joko voitettava itsesi joka kerta tai vedettävä ukkoasi turpiin julkisella paikalla. Minusta se itsensä voittaminen on paras vaihtoehto.

Jos olisin sinä tekisin päätöksen,mitä teen jos mies taas jää kiinni valheistaan. Selkeän ja varman päätöksen. Kertoisin sen miehelleni, jonka vastuulla olisi ottaa huomioon teidän suhdetta koskevat riskit ja miettiä mielihalujen iskiessä kannattaako vaiko ei.

Luulisin, että ihminen jolla ei ole kovin hyvää itsekuria uskollisuuden suhteen yleensä ymmärtää selviä sääntöjä ja puheita. Ei ehkä noudata niitä, mutta jos toinen osapuoli on johdonmukainen on sillä enemmän vaikutusta kuin uhrata aikaansa tappeluun sunmuuhun tunteita nostattaviin myrskyihin.Uskoisin myös, että jos sinä tiedät mitä haluat et kenties koe mustasukkaisuuttakaan niin vahvasti???

Onnea jatkoon!

 

[karismaako.]

Sori, mutta ei tuosta mitään tule.

 

[sohvis]

Ota ero.Kerran se kirpaisee.Älä kiusaa itseäsi enempää.Se on terveydellesi riskaabelia. Kyllä löydät itsellesi luotettavan miehen.Ei tarvitse tuskailla.

 

[kysymys kuuluu..]

mieluummin että miten pääset eroon sairaalloisesta parisuhteesta.

Kun vaikka mies on lopettanut vehtaamisensa, hän on tehnyt sen olosuhteiden pakosta jottei menettäisi vakituista pesäänsä.
Odotappa kun olette todella sitoutuneet, ja mies tietää ettei lähtösi ainakaan sen helpommaksi muutu.
sitten tulee taas tiikerin raidoitus esille.
Et pysty luottamaan mieheen, koska naisen vaistosi sanoo ettei kannata. Se ei ehkä ole meneillään juuri nyt, mutta kyllä aika paljon voi aiemman kokemuksen perusteella päätellä.
Esim jos naapurisi lainaa sinulta ruohonleikkurin nyt, eikä palauta vasta kuin ensi vuonna lainaatko hänelle 1000 euroa kun hän pyytää?
Tai palkkaatko entisen pankkirosvon kaupan kassalle rahoja hoitamaan=) Tai palkkaatko pedofiliasta tuomitun ihmisen lastenvahdiksi?=)ET , vaikka miten ihminen todistelisi muuttuneensa. siitä syystä että maailma on täynnä sellaisia miehiä jotka eivät KOSKAAN ole pettäneet sinua. Miksi sitoutuisit sellaiseen, joka on pettänyt??

Siksi ilmeisesti, koska jatkuva epäily ja mustasukkaisuus, alemmuuden tunne kauniimpia naisia kohtaan saa epäilemään, että onko sinulle sen parempaa tarjolla missään. joten et uskalla luovuttaa. Mutta tuo vain etenee,,odotahan kun seuraavan kerran pienikin vinkki miehen uskottomuudesta tulee, et voi suhtautua siihen kuten sellainen jota ei ole petetty, vaan hajoat heti miljoonaksi pirstaleeksi koska olet ajanut itsesi loppuun epäulyttävän miehen kanssa.
Joudut ajattelemaan kaiken nyt miehen kautta, ja unohdat itsesi.
Pettäminen on tavallaan henkistä väkivaltaa, koska se saa petetyn unohtamaan itsensä ja sensijaan kyttäämään vain toista. Ja se on myös hyvä syy pettää miehelle: vaimo on vainoharhainen, hänen mielenterveytensä järkkyy ja siksi kotona on hankalaa. Se on syy mikä kakkosnaiselle yleensä annetaan, Ja siinä on pettäjän puolison ollessa kyseessä vinha perä.

 

[X-x-x]

Minulla tosiaan on aihetta olla epäluuloinen. Mies on valehdellut todella paljon. Toisaalta nyt hän on muuttunut rehellisempään suuntaan ja kertonut aiemmista "pienemmistäkin" jutuista muiden naisten kanssa (esim. suhde hänen naispuoliseen kaveriin ei ollutkaan platoninen kuten hän väitti, vaan ovat ennen suhdettamme olleet sängyssä ja suhteemme aikana ovat flirttailleet aika roimasti, ja mies on antanut ymmärtää olevansa saatavilla, vaikka olimme jo avoliitossa). Mies on ajatellut, että parempi tunnustaa nyt kaikki ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei se niin vain onnistukaan. Olen kai vähän liian heikko, kun en pysty kaikkea epärehellisyyttä, valehtelua ja pimittämistä + fyysistä pettämistä unohtamaan. Toisaalta eipä noista ole vielä edes kauaa aikaa.

Eniten huolestuttaa se, että puhuimme jo suhteen alussa pettämisestä ja muihin ihastumisista. Molemmat olimme samaa mieltä, mikä on pettämistä ja todettiin, että se on melkeinpä pahinta, mitä toiselle voi tehdä. Mies vielä itse sanoi, että se on sitten kerrasta poikki, jos minä petän. Sovittiin myös, että jos ihastumisia toisiin tulee, niin puhutaan yhdessä ja yritetään piristää omaa suhdettamme. Mies vaikutti siis järkevältä ja luotettavalta noiden asioiden suhteen. Miten voin taaskaan luottaa miehen vakuuttaviin puheisiin?

Mies on pettänyt muutama vuosi sitten ystäväänsäkin (meni sänkyyn ystävänsä naisen kanssa), joten kuvittelin, että mies todellakin on läksynsä oppinut ja kunnioittaa nykyään ihmisiä. Näin sitten kuitenkin kävi minunkin kanssa. Minua ehkä hämää myös se, että mies osaa olla todella ihana ja huomioon ottava, lisäksi hänen perheensä toitottaa jatkuvasti, kuinka kunnollinen mies minulla on (vaikka tietävät pettämisestä..).

 

[Sinulla taitaa olla niin huono itseluottamus]

että hyväksyt tuollaisen käytöksen ja vielä uskot miehesi puheita,ja sen että hän olisi nyt jotenkin muuttunut. Kuulostaa kamalalta. En haluaisi tavata "miestäsi". Voimia sinulle nähdä se,mikä sinulle on parhaaksi,sydämessäsi sen jo tiedätkin.

 

[Nin-a]

Kysymys kai lyhykäisyydessään kuitenkin on haluatko elää suhteessa, jossa tunnet olosi noin huonoksi?

Itse olin entisessä suhteessani mustasukkainen. Epäilin miestä mistä milloinkin vaikken koskaan saanut todisteita pettämisestä. Jostain vain tuli tunne, ettei mies ole luotettava vaikka miten muuta väitti ja vakuutti rakkauttaan. Pitkään luulin että satun vain olemaan mustasukkainen, kunnes vaihdoin suhdetta ja uudessa suhteessa mustasukkaisuuteen ei ole ollut aihetta. Jokin miehessä on niin kertakaikkiaan erilaista kuin edellisessä, että luottamus on tullut luonnostaan. Sittemmin kun olemme exän kanssa päätyneet hyviksi ystäviksi, on käynyt ilmi että hän on juuri niin ailahtelevainen ja naisiinmenevä kuin aina ajattelinkin vaikka muuta väitti. Mielestäni siis vaistoon kannattaa luottaa. Ehkä mustasukkaisuus on vain vaiston tapa kertoa ettei kyseiseen ihmiseen voi luottaa, että jotain on vinossa.

 

[hyvä stoori]

ap voi tentata miehetä myös sen, että jos aiemmin oli sovittu suhteen kahdenkeskeisyydestä, ja se sopimus ei pätenyt miehelle..niin päteekö nykyinen sopimus sitten paremmin kuin edellinen samansisältöinen sopimus jonka mies rikkoi??

 

[stoori]

itseä kiinnostaisi vastaavassa tilanteessa, että onko vika juuri kyseisessä sopimuksessa vai siinä ettei mies pidä mitään sopimuksia.
Ap-lla on siitä hyvä tilanne, että tuo pukiksi osoittautunut mies on ilmeisesti muuten hyvä, mutta omaa vain valitettavasti sen taipumuksen ettei kykene uskollisuuteen.
Sulle voi ap tulla tuon miehen kanssa ihan hyvä elämä kuitenki, jos ajattelet järjellä.
ajatelepa semmoista päivää, etät haluat jotain, Mies ei suostu,. No, ei muuta kuin kysyt että "kuka muuten on Nanni, soitti eilen ja kysyi sinua"..niin mies ostaa sulle kukkia, vie ravintolaan, ostaa minkkiturkin ja koruja.

No...sama hommahan on toisinpäin. Et voi koskaan tietää milloin sulla alkaa tekemään mieli sellaista 22-30 vuotiasta rakastajaa joskus vanhempana..joten tuollaisen miehen kanssa ei tarvi itsekään pidätellä vaan voi mennä ja bailata niin paljon kuin haluaa.

Jos seurustelee eipettävän, tai taitavammin valehtelevan sorkkaeläimen kanssa, niin voi olla vaikea oikeuttaa oma pettämisensä mutta sinä voit olla siitä varma, joten ei omatunto soimaa sitten suakaan vastaavassa tilanteessa.
Kuhan pidätte kulissit pystyssä ettei kummankaan maine tahriinnu.

 

[X-x-x]

Niin, minä en vaan vielä 23-vuotiaana mitenkään halua taipua muottiin, että tulevaisuuteni on pettävän miehen vaimona.. Kuitenkin mulla on hyvä koulutus, ystäviä ym.. ehkä tosin hieman huono itsetunto, varsinkin nyt. En "tarvitse" mieheltä muuta kuin hyvän ja lämpimän parisuhteen. Mies on tosiaan muuten hyvä: ahkera, siisti, huumorintajuinen, itsestään huolehtiva, kohtelias, keskustelutaitoinen ym.. Edellisissä viesteissä mainitut asiat ovat sitten se "pimeä puoli".

Eikö toisaalta ole ikävää olettaa, että kukaan ei voi muuttua virheidensä seurauksena? Tiedän, että monesti miehet ei muutu ja pettäminen jatkuu, mutta voiko se olla muka oletuksena? Koska minäkin olen aikoinani törttöillyt toisenlaisissa asioissa, ja olen ollut onnellinen, että minulle annettiin mahdollisuus muuttua! Mistä sitten voi tietää, onko toinen todella muuttumassa? Siinä onkin vaikeampi kysymys.

Ja tosiaan: onko kenelläkään antaa ihan konkreettisia ajattelumalleja, miten voisin selvitä tuosta mustasukkaisuudesta? Pahinta on, että sille on syy. Siksi sitä ei ole niin helppo hallita. Välillä tuntuu, etten yksinkertaisesti voi, enkä pysty enää luottamaan, sillä aiemmin luotin mieheen täysin, mutta se rikottiin ikävällä ja nöyryyttävällä tavalla. Mm. miehen ystävät tiesi koko ajan, mitä mieheni touhuaa, ja nuo samat ystävät olivat kuitenkin minunkin kavereitani ja tavattiin usein. Tuntui, että mua on höynäytetty aivan 100-0.

Niin ja vielä: mistä ihmeestä valehtelu johtuu? Pinttynyt tapa? Kyvyttömyys olla rehellinen? On outoa, kun mieheltä tulee valheita joskus aivan "lonkalta", ilmekään värähtämättä kertoo muunnellun tarinan. Tuntuu, että mieheni käyttää valehtelua aina, kun asia liittyy toisiin naisiin. Ihan typeristä asioista hän valehtelee, kuten siitä, tanssiko hän jossain naisten kanssa vai ei. SIis itsekin tanssin miesten kanssa, eikä se ole suhteessa millään lailla kiellettyä tai aiheuttanut mustasukkaisuutta. Silti mieheni jostain syystä valehtelee.

Huhhuh, näyttääpä tuo teksti epätoivoiselta... Vastapainoksi voin kuitenkin sanoa, että lukuun ottamatta tätä kaikkea p***aa, meillä on myös hyvä olla toistemme lähellä ja hauskaa yhdessä. Jutellaan paljon, harrastetaan yhdessä, seksi toimii jne..

 

[voin kuule kertoa...]

Voi - olisi niin ihanaa, että voisi ajatella, että ihminen pystyy muuttumaan. Mutta valitettavasti se vain on niin elämänkokemuksen syvällä rintaäänellä todettava, ettei ihminen muutu. Voi tietysti yrittää ja ehkä jonkin aikaa muutos voi kestääkin, mutta kyllä se vaan niin on, että ihminen pikkuhiljaa valuu takaisin siihen omaan persoonaansa ja niihin jo opittuihin käyttäytymiskaavoihin.

Voihan olla, että teillä tässä pari vuotta meneekin ihan kivasti, mutta kuule kyllä se vaan niin on, että tuon miehen kanssa jos jatkat, niin varmasti saat sydänsuruja ja vahtia pettämistä tulevaisuudessa.

Luettelit miehen hyviä ominaisuuksia. Varmasti kaikki ovat ihan ok juttuja (kohtelias, siisti, huumorintajuinen jne.). Mutta se TÄRKEIN eli uskollisuus ja luotettavuus puuttuu täysin. Jos äijä on pelkän munan vietävissä, niin voin kertoa, että niitä viejiä kyllä löytyy.

Etsi itsellesi parempaa seuraa. Et tule kyseinen pukin kanssa onnelliseksi.

 

[hehheh?]

Niin, minä en vaan vielä 23-vuotiaana mitenkään halua taipua muottiin, että tulevaisuuteni on pettävän miehen vaimona.. Kuitenkin mulla on hyvä koulutus, ystäviä ym.. ehkä tosin hieman huono itsetunto, varsinkin nyt. En "tarvitse" mieheltä muuta kuin hyvän ja lämpimän parisuhteen. Mies on tosiaan muuten hyvä: ahkera, siisti, huumorintajuinen, itsestään huolehtiva, kohtelias, keskustelutaitoinen ym.. Edellisissä viesteissä mainitut asiat ovat sitten se "pimeä puoli".

Eikö toisaalta ole ikävää olettaa, että kukaan ei voi muuttua virheidensä seurauksena? Tiedän, että monesti miehet ei muutu ja pettäminen jatkuu, mutta voiko se olla muka oletuksena? Koska minäkin olen aikoinani törttöillyt toisenlaisissa asioissa, ja olen ollut onnellinen, että minulle annettiin mahdollisuus muuttua! Mistä sitten voi tietää, onko toinen todella muuttumassa? Siinä onkin vaikeampi kysymys.

Ja tosiaan: onko kenelläkään antaa ihan konkreettisia ajattelumalleja, miten voisin selvitä tuosta mustasukkaisuudesta? Pahinta on, että sille on syy. Siksi sitä ei ole niin helppo hallita. Välillä tuntuu, etten yksinkertaisesti voi, enkä pysty enää luottamaan, sillä aiemmin luotin mieheen täysin, mutta se rikottiin ikävällä ja nöyryyttävällä tavalla. Mm. miehen ystävät tiesi koko ajan, mitä mieheni touhuaa, ja nuo samat ystävät olivat kuitenkin minunkin kavereitani ja tavattiin usein. Tuntui, että mua on höynäytetty aivan 100-0.

Niin ja vielä: mistä ihmeestä valehtelu johtuu? Pinttynyt tapa? Kyvyttömyys olla rehellinen? On outoa, kun mieheltä tulee valheita joskus aivan "lonkalta", ilmekään värähtämättä kertoo muunnellun tarinan. Tuntuu, että mieheni käyttää valehtelua aina, kun asia liittyy toisiin naisiin. Ihan typeristä asioista hän valehtelee, kuten siitä, tanssiko hän jossain naisten kanssa vai ei. SIis itsekin tanssin miesten kanssa, eikä se ole suhteessa millään lailla kiellettyä tai aiheuttanut mustasukkaisuutta. Silti mieheni jostain syystä valehtelee.

Huhhuh, näyttääpä tuo teksti epätoivoiselta... Vastapainoksi voin kuitenkin sanoa, että lukuun ottamatta tätä kaikkea p***aa, meillä on myös hyvä olla toistemme lähellä ja hauskaa yhdessä. Jutellaan paljon, harrastetaan yhdessä, seksi toimii jne..

Hehheh. Seksi toimii.

Niin näköjään - myös muiden kanssa

 

[Anti-marilyn]

Mies odottaa sinulta uskollisuutta ja olisi kerrasta veks, jos pettäisit. Kuitenkin hänellä on omasta mielestään lupa katsella ja kosketella muita, vaikka tietää sen sinua loukkaavan.Ymmärsin kirjoituksestasi, että sinulla on monta asiaa itsesi kanssa hyvin; olet nuori, nätti, fiksu jne. Miehen mukana ollessa elämässäsi olet menettänyt itsetuntoasi ja mustankipeys kalvaa.
Mietipä,elätkö nyt elämää, josta olet unelmoinut. Riittääkö sinulle mies, joka on valehdellut ja pettänyt ja tehnyt tätä aiemmissa suhteissaan. Jos jäät hänen rinnalleen, hyväksy se, ettei hän koskaan tule muuttumaan. Hän tarvitsee itsetuntonsa nostatukseen aina naisten ihailua ja vieraita naisia.
Mieti, mitä on elämäsi viiden vuoden kuluttua hänen kanssaan.Oletko onnellinen vai epäilevä ihmisraunio. Jos miehellä on jo seurusteluvaiheessa haku vieraisiin "lihoihin", niin mitä se on mahdollisen jälkikasvun tullessa kuvioihin.Pahenee, valitettavasti.
Valinta on sinun. Elämäsi on sinun.

 

[heipsann]

tämä teksti on jo sen 4vuotta vanha, mutta osasin itseni littämään tähän, itselläni nimittäin on tällä hetkellä aivan sama tilanne juuri nyt. ja kiinnostus siitä kasvoi että miten sinun ja tämän kyseisen miehen tilanne on päättynyt, oletteko onnellisesti yhdessä ja millaisessa elämän tilanteessa? vai oliko mies puhunut ohi suunsa, että pettäjä on aina pettäjä?

toivon pikaisia vastauksia, kaipaan apua oman tilanteeni kanssa todella paljon ja toisten kokemus ja loppu tulos olisi minulle todella tärkeä tietää ja saisin lisää neuvoja. pelkään satuttavani itseäni koko ajan uudestaan..