V
viivi vaikeuksissa
Vieras
...tästä hirmuisesta alemmuudentunteesta miehen eksää kohtaan?
No. Aloitan alusta tämän "tarinan". Mieheni siis seurusteli kyseisen naisen kanssa vuosikausia, todella pitkään. Oli mieheni ensirakkaus. Mieheni ei olisi varmastikaan naista ikinä jättänyt, mutta nainen jätti mieheni aikalailla yllättäen. He (ja myös me ) joudumme olosuhteiden pakosta olla tekemisissä jonkin verran, siksi haluaisin päästä näistä ajatuksista ja tunteista eroon. Minua vaivaa mm. se, että tiedän että mieheni ei olisi ikinä naista jättänyt, joten nekään vakuuttelut että jotain minussa on oltava parempaa kun mieheni on kuitenkin minun kanssani, eivät auta. Minua vaivaa se, että nainen on oikeasti niin kaunis ja sopusuhtainen, hoikka, kiltti ja mukava. Minä olen taas niin tavallinen kuin tavallinen voi olla, en todellakaan kaunis. Joskus meikattuna ja erittäin laitettuna ihan nätti. Lisäksi olen hieman pyöreä. Ja ujo. Erittäin ujo, joten ihmiset saavat helposti sellaisen kuvan, että olen ylimielinen tai tyly, mitä en todellakaan ole.
Koitan aina olla puhumatta tästä miehelleni, mutta joskus kuohahtaa, ja en pidä siitä että olen mustasukkainen ja että tunnen itseni niin paljon huonommaksi, enkä varsinkaan siitä, että mieheni tietää sen.. Haluaisin, että voisin olla ylpeä omasta itsestäni ja meidän parisuhteesta, mutta ei se oikein onnistu. Jos olemme samassa ravintolassa tai juhlissa, niin aina mietin että katsooko mieheni nyt eksäänsä "sillä silmällä", harmittaako miestä edelleen, ajatteleeko hän mitä jos... En kestä myöskään sitä, että eksän kuvia on edelleen ympäri anoppilaa ja inhottaa katsoa niitä, kun oikeasti se nainen on niin kaunis! ja mieheni äiti on kerran tai kaksi kutsunut minua eksän nimellä... Kamalaa.
No, miten saisin tämän tunteen pois? Tiedän OIKEASTI etten ole ihan kamala ja hirveä, mutta tätä eksää kohtaan tunnen niin että olen paljon paljon huonompi kaikessa. Haluaisin suhtautua naiseen kuten kehen tahansa muuhun tuttavaan, mutta en vaan pysty.
No. Aloitan alusta tämän "tarinan". Mieheni siis seurusteli kyseisen naisen kanssa vuosikausia, todella pitkään. Oli mieheni ensirakkaus. Mieheni ei olisi varmastikaan naista ikinä jättänyt, mutta nainen jätti mieheni aikalailla yllättäen. He (ja myös me ) joudumme olosuhteiden pakosta olla tekemisissä jonkin verran, siksi haluaisin päästä näistä ajatuksista ja tunteista eroon. Minua vaivaa mm. se, että tiedän että mieheni ei olisi ikinä naista jättänyt, joten nekään vakuuttelut että jotain minussa on oltava parempaa kun mieheni on kuitenkin minun kanssani, eivät auta. Minua vaivaa se, että nainen on oikeasti niin kaunis ja sopusuhtainen, hoikka, kiltti ja mukava. Minä olen taas niin tavallinen kuin tavallinen voi olla, en todellakaan kaunis. Joskus meikattuna ja erittäin laitettuna ihan nätti. Lisäksi olen hieman pyöreä. Ja ujo. Erittäin ujo, joten ihmiset saavat helposti sellaisen kuvan, että olen ylimielinen tai tyly, mitä en todellakaan ole.
Koitan aina olla puhumatta tästä miehelleni, mutta joskus kuohahtaa, ja en pidä siitä että olen mustasukkainen ja että tunnen itseni niin paljon huonommaksi, enkä varsinkaan siitä, että mieheni tietää sen.. Haluaisin, että voisin olla ylpeä omasta itsestäni ja meidän parisuhteesta, mutta ei se oikein onnistu. Jos olemme samassa ravintolassa tai juhlissa, niin aina mietin että katsooko mieheni nyt eksäänsä "sillä silmällä", harmittaako miestä edelleen, ajatteleeko hän mitä jos... En kestä myöskään sitä, että eksän kuvia on edelleen ympäri anoppilaa ja inhottaa katsoa niitä, kun oikeasti se nainen on niin kaunis! ja mieheni äiti on kerran tai kaksi kutsunut minua eksän nimellä... Kamalaa.
No, miten saisin tämän tunteen pois? Tiedän OIKEASTI etten ole ihan kamala ja hirveä, mutta tätä eksää kohtaan tunnen niin että olen paljon paljon huonompi kaikessa. Haluaisin suhtautua naiseen kuten kehen tahansa muuhun tuttavaan, mutta en vaan pysty.
:hug:
