Miten "parantaa" miehen sitoutumiskammo?

[alina]

Tää aihe tuntuu olevan täällä jo ihan loppuun asti koluttu, mutta jos nyt kuitenkin vielä kerta kiellon päälle...

Ollaan seurusteltu mun miehen kanssa ihan vähän aikaa, alle puoli vuotta vasta, ja heti alussa teki selväksi että on melkoisen sitoutumiskammoinen. Mies ei oikeastaan koskaan ole seurustellut puolta vuotta kauempaa, kun ei kuulemma vaan osaa ja kyllästyy helposti. Ei uskalla kiintyä ja antautua suhteeseen 100%. Vähän varauksella suhtaudu(i)n kun puhuu tuollaisia, mutta silti tämän miehen eleet ja teot eivät anna merkkiäkään mistään kammosta.

Mieheni kehuu minua päivittäin, tuo kukkia ja saattaa vaikkapa jäädä kotiini siivoamaan kun minä lähden töihin ennen kuin itse lähtee omaan kotiinsa. On myös esitellyt minut lähimmille ystävilleen ja sisaruksilleen, jopa äitinsä tietää minusta. Olemme viettäneet aikaa myös minun ystävieni kanssa ja vanhempani odottavat vävypoikaa näytille Julkisesti koskettelemme ja osoitamme paljon hellyyttä, eivätkä tapaamisemme pyöri pelkän seksin ympärillä. Hän tekee asioita puolestani ja hyväkseni, ja minä teen samoin hänelle. Kaiken pitäisi siis olla täydellistä, eikö niin? No olisihan se, jos taustalla ei kummittelisi pelko tuosta sitoutumiskammon vaikutuksesta tulevaisuuteen.

Yleensä näkee/kuulee vaan näitä "miehellä on sitoutumiskammo, siksi ei halua seurustella"-juttuja. Mutta onko kenelläkään kokemusta miehestä, joka nimenomaan haluaa seurustella sitoutumiskammostaan huolimatta?
Ollaan puhuttu aiheesta paljon ja mieheni on sanonut, että haluaa yrittää ja oppia olemaan normaalissa parisuhteessa kanssani. Joku voisi tulla väittämään, että mitään sitoutumiskammoa ei ole olemassakaan, mies ei vain ole tarpeeksi kiinnostunut minusta panostaakseen suhteeseen täysillä. Mutta minäpä tiedän ettei näin ole. Mies ei halua ketään muita kuin minut, vaikka vientiä olisi kyllä ollut. Ja mulle merkkaa paljon että hän oikeasti itse HALUAA oppia "paremmaksi" poikaystäväksi.

Itse tunnen olevani hetkittäin kuin heikolla jäällä, enkä tiedä miten päin pitäisi olla ettei toinen säikähtäisi ja lähtisi karkuun. Olen antanut miehelleni extrapaljon omaa aikaa, ja näin yrittänyt näyttää että ei todellakaan menetä vapauttaan vaikka seurusteleekin. Silti tuntuu, että jotain muutakin voisin yrittää vielä tehdä sen eteen, että toinen huomaisi etteivät omat mielikuvat seurustelusta välttämättä pidäkään paikkaansa ja alkaisi pikkuhiljaa luottaa suhteen pysyvyyteen.

Mitä siis voisin tehdä? Vai onko asialle tehtävissä mitään? Pitäisikö vain odottaa ja toivoa parasta? En tarkoita että haluaisin alkaa esittämään jotain mitä en todellisuudessa ole, vaan lähinnä sellaisia pieniä tekoja jotka saisivat miehen ajattelemaan että "hei, tää yhteen ihmiseen sitoutuminen on sittenkin ihan jees".

 

[Ottamalla]

Aamuin illoin...

 

[Kokenut nainen]

Tussun antaminen säännöllisesti sitouttaa miehen, naamaan ja naisen narinaan kyllästyy, mutta tussu ma-ti-ke-to-pe niin äijä ilmestyy paikalle kuin kani kolostaan.

 

[just]

Alat siis elämään miehen elämää? Meneekö oikein, kun alat arvailemaan hänen ajatuksiaan? Siinä vain käy niin, että alatte yhdessä elämään hänen elämäänsä, miettimään hänen ajatuksiaan ja se ei tule onnistumaan; se on aivan varma tuhon tie.

Ole oma itsesi, anna itsellesi aikaa, ajattele omia mietteitäsi, luota, luota , luota häneen ja itseesi. Jos kaikki kaatuu, niin sinä olet ollut oma itsesi ja sellaisena sinun pitää kelvata, eikun sitten uusi mies kierrokseen..

 

[näin toimii]

Alat siis elämään miehen elämää? Meneekö oikein, kun alat arvailemaan hänen ajatuksiaan? Siinä vain käy niin, että alatte yhdessä elämään hänen elämäänsä, miettimään hänen ajatuksiaan ja se ei tule onnistumaan; se on aivan varma tuhon tie.

Ole oma itsesi, anna itsellesi aikaa, ajattele omia mietteitäsi, luota, luota , luota häneen ja itseesi. Jos kaikki kaatuu, niin sinä olet ollut oma itsesi ja sellaisena sinun pitää kelvata, eikun sitten uusi mies kierrokseen..

Samaa mieltä.
Elä omaa elämääsi ja ajattele omat ajatuksesi. Jos haluat tietää, mitä miesystäväsi ajattelee, niin kysy häneltä. Kerro rehellisesti omat mielipiteesi ja mieltymyksesi.
Jos annat miehelle kovasti omaa aikaa teidän yhteisen ajan kustannuksella, niin sinusta voi kasvaa marttyyri. Alussahan sitä halutaan olla paljon yhdessä, että opitaan tuntemaan toisensa. Myöhemmin ollaan yhdessä, kun on todettu, että tuon kanssa viihtyy parhaiten, ystävät ja sukulaiset tuovat sitten vaihtelua.
Kuvauksesi perusteella teillä menee ihan hyvin, niin älä ala kehitellä mitään turhia ajatuskuvioita miehesi päähän. Siitä se loppu alkaa pian.

 

[vielä kokeneempi nainen]

Tussun antaminen säännöllisesti sitouttaa miehen, naamaan ja naisen narinaan kyllästyy, mutta tussu ma-ti-ke-to-pe niin äijä ilmestyy paikalle kuin kani kolostaan.

Aina ei auta sekään vaan ei muuta kun äijä vaihtoon. Mitä sitä tuulimyllyjen kanssa tappelemaan. Miten tuollaisen kanssa voi kuvitella yhteisiä lapsia, asuntolainoja, omakotitaloja, ym ym ym. ?

 

[just]

Samaa mieltä.
Elä omaa elämääsi ja ajattele omat ajatuksesi.Jos haluat tietää, mitä miesystäväsi ajattelee, niin kysy häneltä. Kerro rehellisesti omat mielipiteesi ja mieltymyksesi.
Jos annat miehelle kovasti omaa aikaa teidän yhteisen ajan kustannuksella, niin sinusta voi kasvaa marttyyri. Alussahan sitä halutaan olla paljon yhdessä, että opitaan tuntemaan toisensa. Myöhemmin ollaan yhdessä, kun on todettu, että tuon kanssa viihtyy parhaiten, ystävät ja sukulaiset tuovat sitten vaihtelua.
Kuvauksesi perusteella teillä menee ihan hyvin, niin älä ala kehitellä mitään turhia ajatuskuvioita miehesi päähän. Siitä se loppu alkaa pian.

Ihanaa lukea sinun kommenttisi. Siis on aivan hirveätä, kun nainen alkaa sanomaan mitä mies ajattelee ja täydellinen moka on kertoa se miehelle.
"Jos haluat tietää, mitä miesystäväsi ajattelee, niin kysy häneltä." Juuri noin ja usko siihen, mitä mies sanoo, etkä ala vääntämään tähänkin väliin omia ajatuksiasi, miehen ajtuksista.

Toinen kiusallinen asia miehen kannalta on, että alkaa esittämään miehelle jotakin, mitä kuvittelee miehen haluavan nähdä tai kuulla. Jos ei ole moottoripyörämimmi, niin ei sellaiseksi kannata tekeytyä.

Mies selviytyy naisen kanssa normaalissa arjessa ja elämässä, joskus ei oikein putkiaivot vain taivu.

 

[just]

Aina ei auta sekään vaan ei muuta kun äijä vaihtoon. Mitä sitä tuulimyllyjen kanssa tappelemaan. Miten tuollaisen kanssa voi kuvitella yhteisiä lapsia, asuntolainoja, omakotitaloja, ym ym ym. ?

Aika nopeasti laitat vaihtoon. Mikä olisi ap:n miehen virhe, jonka vuoksi tuota ehdotat?

 

[aplle]

sulla on pitkä läpätys täysin tyhjästä asiasta. Mies on mies ei mikään parisuhdeterapeutti eikä paskan jauhaja.

Ei miehen tarvitse puhua parisuhteen tilasta aamusta iltaan ja illasta aamuun naisensa kanssa. Teot kertovat enemmän kuin tuhannet sanat. Sinä näet mörköjä joka puolella. Ei yksikään mies jaksa selvinpäin parisuhdeasioiden vatkaamista ja pyörittelyä pidemmän päälle. Kun kaikki on hyvin, niin silloin keskitytään nauttimaan tästä päivästä. Etenkin jos suhdetta on takana vasta 6kk.

Kun ollaan oltu yhdessä vuosi - kaksi, silloin voi tehdä pitkän tähtäyksen suunnitelmia, kuten yhteisen asunnon hankintaa, muksujen tekoa yms.

 

[just]

sulla on pitkä läpätys täysin tyhjästä asiasta. Mies on mies ei mikään parisuhdeterapeutti eikä paskan jauhaja.

Ei miehen tarvitse puhua parisuhteen tilasta aamusta iltaan ja illasta aamuun naisensa kanssa. Teot kertovat enemmän kuin tuhannet sanat. Sinä näet mörköjä joka puolella. Ei yksikään mies jaksa selvinpäin parisuhdeasioiden vatkaamista ja pyörittelyä pidemmän päälle. Kun kaikki on hyvin, niin silloin keskitytään nauttimaan tästä päivästä. Etenkin jos suhdetta on takana vasta 6kk.

Kun ollaan oltu yhdessä vuosi - kaksi, silloin voi tehdä pitkän tähtäyksen suunnitelmia, kuten yhteisen asunnon hankintaa, muksujen tekoa yms.

Ei hitto, täällähän on NAISIA kommentoimassa. Aivan mahtava kommentti.

Mutta mikä ajaa naista keskustelemaan parisuhteen tilasta aamusta iltaan. Eikun illasta aamuun. Tietysti hän on voinut lukea repullisen oppaita, mutta pääasiallisin syy on oma epävarmuus ja turvattomuus. Kyvyttömyys kohdata mies ja uskoa, että hän oikeasti ajattelee myös. Oma epävarmuus tulee sitten omasta historiasta ja kokemuksista, juuri sen vuoksi ne omat asiat olisi saatava käsiteltyä, että ei kaikkea kaadettaisi miehen niskaan, vaikka sitten vain epäilemällä...

 

[Puoliso]

Eipä hätiä mitiä sinulla, ap.
Minä olen ollut "sitoutumiskammoisen" avopuoliso jo 23 vuotta ja siitä jo parikymmentä vuotta samassa osoitteessa. Samaan osoitteeseen muutimme, kun mies kysyi, aiotko sinä tulla vai et!

Alku oli minullekin todellista totuttelua siihen, että toinen pelkää sitoutua. Koska mies oli todella hyvä ja mieluinen, en patistellut häntä yhtään mihinkään, vaan hillitsin omia kuvitelmiani siitä, miten seurustelussa pitäisi edetä kaavamaisia vaiheita pitkin. En lahjonut, en passannut enempää kuin luonteeseeni kuuluu, en vetänyt yhtään mitään roolia, olin oma, luotettava itseni. Samoin oli tämä mies ja kertoi myös, jotta sitoutuminen ei sovi hänelle, velipojat ovat molemmat mokanneet liittonsa, eikä hän halua sellaista.

Niin siinä sitten lopulta kävi, jotta tämä sitoutumiskammoinen mies on ollut mitä uskollisin ja luotettavin elämänkumppani, mitä olla voi. "Salaisuuteni" on ollut, että en pyrkinytkään laittamaan häntä liekaan, vaan annoin hänelle aikaa ja rauhaa sopeutua itse. Olen todennut, että hän lopulta onkin erittäin sitoutunut parisuhteeseemme, paljon tiiviimmin, kuin lasteni isä koskaan oli.

Tulkintani onkin, jotta nämä itse sitoutumiskammonsa julki tuovat pelkäävät itse eniten pettymystä. He varmistelevat alitajuisesti pakotietä tilanteesta ennakkoon, jos tulee uhkaava tilanne joko niin, että epäilevät jätetyksi tulemista tai tilannetta, jolloin homma ei sujukaan enää. Silloin on helppo vedota siihen, että minä nyt olen tämmöinen, olenhan kertonut. Ts. liueta selittelemättä sen enempää.

 

[Pioloki]

Oksitoniini saa miehen sitoutumaan, ja sitä erittyy panemalla. Kyllhän se niin oli, että kun mies siirtyi sieltä takaapäin panemista eteen, jossa naidessa näki naisen kasvot, niin yksiavioisuus alkoi kehittymään ja jälkeläisistä pidettiin parempi huoli. Eli katso naidessa miestä silmiin, niin se sitoutuu.

 

[Inhorealisti1]

Ah miten naisellista! Naiset pitävät haasteista ja vaistothan heräävät, kun mies mainostaa olevansa sitoutumiskammoinen. Saa naisen yrittämään parhaansa ja itse saa elellä vähän kuin puolipoikamies. Ei laisinkaan hullumpi tilanne, nimimerkillä kokemusta on.

 

[ainokainen]

Ap, mun mielestä sun ei ehkä kannata tehdä tilannetta liian helpoksi miehelle. Hän vaistoaa kuitenkin, että elät koko ajan kuin veitsen terällä. Ja se voi olla ahdistavaa hänelle.

Tunnut kuvittelevan, että kun vaan teet kaiken miehelle mahdollisimman helpoksi, hän ei karkaa. Mutta tosiasiassa siinä voi käydä juuri kuten pelkäät. Totutat miehen siihen, että et odota häneltä mitään. Ja sitten joskus jos jotain vähän vihjaatkin siihen suuntaan, mies pillastuu.

Sinuna vetäytyisin suhteesta ja suostuisin tapaamisiin vain melko harvoin. Ja aina niin, että mies saa itse ehdottaa, kun haluaa tavata. Näin hän joutuu itse miettimään, mitä haluaa.
Ehkä hänelle voisi tehdä ihan hyvää, että et vaikka viikkoon vastaisikaan hänen puheluihinsa? Sano vaan, että nyt on työkiirettä ja muuta, katellaan myöhemmin.

Saattaa alkaa miestä aika nopeasti kiinnostaakin oikea parisuhde, jos kaikki ei olekaan enää itsestäänselvästi ja pyytämättä tarjolla.
Ja jos ei, niin sittenpähän tiedät.

 

[Tonttu]

Näin Joulun alla: piparia ja torttua tarjolle! Piirakkaakin voi vaihteeksi antaa. Loppuu sitoutumiskammo joksikin aikaa...