Miten puhuisitte 3-vuotiaalle isästä?

["Kysyjä"]

Miksi lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsestaan? Onko lapsi tehty vastoin miehen tahtoa, ja kenties huijaamalla?

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Kysyjä";29723068]Miksi lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsestaan? Onko lapsi tehty vastoin miehen tahtoa, ja kenties huijaamalla?[/QUOTE]

No kuule kun en osaa vastata, miksei ole kiinnostunut.

Ihan perinteisin menetelmin on lapsi saanut alkunsa, ilman sen kummempaa suunnittelua kummaltakaan osapuolelta.

 

[vieras*]

Miksei lapsi saa tavata isäänsä, jos isä kerran olisi suostuvainen? Ehkä mielenkiinto säännöllisempiinkin tapaamisiin heräisi, kun näkisi lapsen?

 

[Äiti pulassa (ap)]

Miksei lapsi saa tavata isäänsä, jos isä kerran olisi suostuvainen? Ehkä mielenkiinto säännöllisempiinkin tapaamisiin heräisi, kun näkisi lapsen?

Siis saisi joo, mutta sitä pitää miettiä aika tarkkaan, että kuinka se sitten vaikuttaisi lapseen.
Todnäk kun se jää sitten siihen, eikä lapsi mitään isää edelleenkään elämäänsä saa.

Toisaalta on kai sekin jotain, että on nähnyt isänsä. En tiedä, toi on aika hankala mun mielestä, asiaa täytyy pohtia ihan rauhassa.
Eikä olla tuon isän kanssa asiasta puhuttu sen jälkeen kun sanoi, että voi lapsen nähdä jos minä niin haluan.

 

["Hanna"]

Tuo on muuten hyvä näkökulma, kiitos!

En olekaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, että lapsi mahdollisesti kaipaa jotain "omaa", mutta nyt kun miettii, niin sehän on aika ilmeistä.
Lapsi siis muutenkin on nyt jonkinaikaa korostanut omistussuhteita tavaroihin, läheisiin ja ihan kaikkeen.
Isästäkin kun puhuu, niin oikein teroittaa sitä "MINUN isää".

Eli taitaa tosiaan kaivata sellaista ihan ikiomaa mies-/isähahmoa. Kavereiden isät kun on kuitenkin niiden kavereiden isiä, papatkin on koko suvun isiä/pappoja ja enot ja setä myös sellaisia "kaikkien kavereita".
Mun miespuoliset kaveritkin on aika satunnaisesti lapsen elämässä.

Tu voisi olla lapselle hyvä juttu, jos olet paikkakunnalla jossa tuollaista toimintaa on, niin ota yhteyttä

Itse olen yh tai no yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa, mitä sanontaa haluaa nyt sitten käyttääkään, mutta lapsen isä on paljon lapsen elämässä mukana ja tapaa häntä usein.
Jos näin ei olisi, niin itse tuota mieskaverijuttua miettisin omalle lapselleni.

 

["Kysyjä"]

No kuule kun en osaa vastata, miksei ole kiinnostunut.

Ihan perinteisin menetelmin on lapsi saanut alkunsa, ilman sen kummempaa suunnittelua kummaltakaan osapuolelta.

Kai sinulla jotain käsitystä tuosta on? Oletteko joskus asuneet yhdessä, tai seurustelleet? Oliko mies lapsen kanssa tuolloin tekemisissä?

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Kysyjä";29723098]Kai sinulla jotain käsitystä tuosta on? Oletteko joskus asuneet yhdessä, tai seurustelleet? Oliko mies lapsen kanssa tuolloin tekemisissä?[/QUOTE]

No kun ei oikeasti ole. Meillä on miehen kanssa hyvät ja ihan lämpimätkin välit, mutta ei häntä ole tuo lapsi ikinä kiinnostanut.

 

[Yksyyhoo]

Hei ap! Minulla on myös reilu 3v poika, joka on ollut suht isätön. Siis isää on nähty lyhyesti 1-2krt vuodessa. Muutama kuulausi sitten nähtiin ja sen jälkeen poika pyyteli paljon, että mennään uudelleen isille. Mutta pyytelee se kaikkialle muuallekin Minusta lapsesi kysely kuulostaa toistamiselta siksi, että et ole hänelle vastannut asiaan kunnolla ja siksi se on jäänyt lasta kaihertamaan. Minä olen kertonut pojalle, että isi asuu toisessa kaupungissa kaukana ja ei pääse tänne käymään, eikä voida aina mennä sinne. Eihän se totuus ole, mutta lasta tyydyttävä vastaus. Olen myös kertonut, että toisissa perheissä on isi ja äiti, toisissa vain äiti ja joskus jopa vain isi tai ehkä kaksi äitiä. Ei lapset näistä numeroa tee, kun heille asiallisesti puhuu ja asiat selittää, niin ymmärtävät eivätkö ihmettele pitemmän päälle.

Vasta isompien lasten kanssa sitten käsitellään asiaa ihan tosiasioitten kannalta, silloin kun lapsi ymmärtää ne - ei leikki-iässä.

 

[Yksyyhoo]

Ja muuten, mulla on myös lämpimät välit lapseni isään, vaikka isyyttä ei ole virallisesti selvitettykään. Nämä tenttaajat ei nyt tässä näe metsää puilta..

 

["Hanna"]

No kun ei oikeasti ole. Meillä on miehen kanssa hyvät ja ihan lämpimätkin välit, mutta ei häntä ole tuo lapsi ikinä kiinnostanut.

Nyt vasta huomasin tämän, että mies on ok, lapsi ei vain kiinnosta.

Mietin, mitä jos
mies ei ole tottunut lapsiin, pitää sellaisina huutavina avuttomina olioina.
ei osaa olla lasten kanssa.
Tällaista voi olla jokaisella, jolla ei ole lapsia tai ei ole lapsien kanssa ollut tekemisissä.

Lapsesi on nyt 3v, tuossa iässä ollaan jo omatoimisia ja reippaita ja puheliaita ja otetaan kontaktia.

Jos mies on muuten kunnollinen, niin ottaisin mieheen yhteyttä ja sopisin tapaamisen teillä.
Lapsi saa laittaa esille lempilelunsa. mies lapsen huoneeseen ja lelut siihen ja lapsi.
Siitä se lähtee. On kuitenkin miehelle oma poika.
sulattaa varmasti hiukan kuorta miehessä.
pikku hiljaa tunkisin tapaamisia heille.
Saisi suhteen syntymään lapsen ja miehen välille.

Voi tosiaankin olla kammoa, kun ei osaa olla lasten kanssa, mutta tuon ikäinen lapsi osaa hyvin hoitaa tämän tilanteen.

 

["Kysyjä"]

No kun ei oikeasti ole. Meillä on miehen kanssa hyvät ja ihan lämpimätkin välit, mutta ei häntä ole tuo lapsi ikinä kiinnostanut.

Kerro sitten lapselle kuten asia on, että ette tunne toisianne lapsen isän kanssa juurikaan, mutta kun lapsi on iso niin voi itse tutustua isäänsä, mutta elelette nyt lapsen kanssa kahdestaan.

 

[Äiti pulassa (ap)]

Mies tykkää kyllä lapsista ja on aina ollut sellainen, että juttelee tuntemattomillekin lapsille jne, mutta tuo oma lapsi ei kiinnosta.

Hänellä itsellään on aika traumaattinen isäsuhde, en tiedä vaikuttaako se asiaan. Hän siis ajattelee, että on lapsenkin kannalta parempi, ettei lapsi ikinä tutustu niin "paskaan" isään (tuo on hänen mielipide itsestään, ei minun).

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Kysyjä";29723115]Kerro sitten lapselle kuten asia on, että ette tunne toisianne lapsen isän kanssa juurikaan, mutta kun lapsi on iso niin voi itse tutustua isäänsä, mutta elelette nyt lapsen kanssa kahdestaan.[/QUOTE]

No kun ei se noinkaan ole, ettemme tuntisi toisiamme.
Eikä noinkaan, että lapsi voi tutustua sitten joskus itse isäänsä, sillä isä ei välttämättä ole "sitten joskus" sen halukkaampi kuin nytkään.

Tosin tuleehan lapsi väistämättä isänsä näkemään joskus jossain sukujuhlissa, viimeistään isänsä äidin hautajaisissa, mikäli järjestys menee luonnollisesti eli mummi kuolee ennen isää.

 

[Yksyyhoo]

Minun lapseni isä on juuri tuollainen Hannan mainitsema mies, jolla ei mitään kokemusta lapsista kun oli ajatellut ettei koskaan hanki sellaisia. Siksi ei ensimmäisinä vuosinakaan juuri nähty, kun ei hän vaippaikäisestä saanut mitään irti.

Viimeksi nähtiin ajan kanssa kunnolla (oltiin yötä isällä) ja ihan yllätyin, kuinka luontevasti isä leikki lapsen kanssa. Ensin lapsi ujosteli mutta pian jo kikatteli piilosilla.

Meidän tapauksessa olen varma, että isä ajan myötä kasvaa isyyteen, hitaasti mutta omaa tahtiaan. Minä huolehdin käytännön asiat ja vastuut, hänen ei tarvitse niistä murehtia.

 

["Kysyjä"]

No kun ei se noinkaan ole, ettemme tuntisi toisiamme.
Eikä noinkaan, että lapsi voi tutustua sitten joskus itse isäänsä, sillä isä ei välttämättä ole "sitten joskus" sen halukkaampi kuin nytkään.

Tosin tuleehan lapsi väistämättä isänsä näkemään joskus jossain sukujuhlissa, viimeistään isänsä äidin hautajaisissa, mikäli järjestys menee luonnollisesti eli mummi kuolee ennen isää.

Tottakai voi tututstua. Ainakin sitten kun on teini-ikäinen tai aikuinen. Pitää olla todella katkerasti isäksi huijattu jos omalle lapselleen kääntää selkänsä kun tulee juttelemaan. Ja jos kerran olette lapsen yhteisymmärryksessä tehneet, niin en usko että mies noin tekisi.

 

[Yksyyhoo]

Kirjoittelen taas kun on niin tuttuja juttuja - meillä isä sanoi myös, että kun ei nyt pysty/osaa olla kunnon isä, niin ei halua olla ollenkaan. Tosin pieniä askelia ottaa koko ajan, vaikka sitten pari kertaa vuodessa

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Kysyjä";29723131]Tottakai voi tututstua. Ainakin sitten kun on teini-ikäinen tai aikuinen. Pitää olla todella katkerasti isäksi huijattu jos omalle lapselleen kääntää selkänsä kun tulee juttelemaan. Ja jos kerran olette lapsen yhteisymmärryksessä tehneet, niin en usko että mies noin tekisi.[/QUOTE]

Miksi sulla on tuo oletus, että jotain tässä keississä on huijattu?

Kaksi nuorta ja tyhmää päätä (ja vähän muutakin) löi yhteen, ei siinä sen kummempaa draamaa ole eikä ole ollutkaan.

 

[Äiti pulassa (ap)]

Kirjoittelen taas kun on niin tuttuja juttuja - meillä isä sanoi myös, että kun ei nyt pysty/osaa olla kunnon isä, niin ei halua olla ollenkaan. Tosin pieniä askelia ottaa koko ajan, vaikka sitten pari kertaa vuodessa

Tosi hyvä, että sun lapsella on edes jonkinlainen suhde isäänsä.
Mä uskon, että jonkinlainen -olkoonkin sitten harva ja ehkä etäinenkin- suhde on parempi kuin ei mitään.

Mun lapsen isä on jopa ehdottanut, että valehtelisin lapselle hänen olevan kuollut.
Terapiaa ehdotti myös lapselle kun kerroin lapsen käytöksestä ja puheista.
On sanonut, että voi "auttaa" mua ja nähdä lapsen jos niin haluan, mutta ei ole sen jälkeen asiasta puhunut enkä mä silloin tuossa tilanteessa (oli aika tunteellinen hetki kaikkiaan missä nuo asiat sanoi) osannut sanoa mitään.

 

["Kysyjä"]

Miksi sulla on tuo oletus, että jotain tässä keississä on huijattu?

Kaksi nuorta ja tyhmää päätä (ja vähän muutakin) löi yhteen, ei siinä sen kummempaa draamaa ole eikä ole ollutkaan.

Juurihan kerroit että lapsen tekeminen on ollut yhteinen päätös. Eli ketään ei ole huijattu enkä sellaista siis oleta. Tottakai lapsen isä tutustuu mielellään lapseen kun lapsi on riittävän iso ottaakseen itse yhteyttä. Pointtina on, että miksi et voisi kertoa näin lapselle. Tuosta voit varmasti keskustella lapsen isänkin kanssa.

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Kysyjä";29723155]Juurihan kerroit että lapsen tekeminen on ollut yhteinen päätös. Eli ketään ei ole huijattu enkä sellaista siis oleta. Tottakai lapsen isä tutustuu mielellään lapseen kun lapsi on riittävän iso ottaakseen itse yhteyttä. Pointtina on, että miksi et voisi kertoa näin lapselle. Tuosta voit varmasti keskustella lapsen isänkin kanssa.[/QUOTE]

En mä niin ole kirjoittanut, vaan kirjoitin lapsen saaneen alkunsa ihan perinteisin menetelmin ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta kummankaan puolelta (eli ei suunniteltu tekevämme lasta).

Ei kaikki isät halua ikinä tutustua lapseensa, ei se ole mikään "tottakai hän haluaa tutustua".
Ja muutenkin musta on kurjaa, että lapsi joutuisi "roikkumaan" isässään ja itse väkisillä tuomaan itseään tykö.
Mun täytyy tosiaan miettiä mitä lapselle kertoisin, tässäkin ketjussa monia hyviä näkökulmia asiaan.
Vielä viime syksynä asia oli aika simppeli - "isä on poissa", mutta nyt on tullut tuo "missä isä on".

Voisinhan mä vaikka sanoa, että isä on omassa kodissaan ja hänellä on oma elämä tms.

 

["Kysyjä"]

En mä niin ole kirjoittanut, vaan kirjoitin lapsen saaneen alkunsa ihan perinteisin menetelmin ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta kummankaan puolelta (eli ei suunniteltu tekevämme lasta).

Ei kaikki isät halua ikinä tutustua lapseensa, ei se ole mikään "tottakai hän haluaa tutustua".
Ja muutenkin musta on kurjaa, että lapsi joutuisi "roikkumaan" isässään ja itse väkisillä tuomaan itseään tykö.
Mun täytyy tosiaan miettiä mitä lapselle kertoisin, tässäkin ketjussa monia hyviä näkökulmia asiaan.
Vielä viime syksynä asia oli aika simppeli - "isä on poissa", mutta nyt on tullut tuo "missä isä on".

Voisinhan mä vaikka sanoa, että isä on omassa kodissaan ja hänellä on oma elämä tms.

Sittenhän olet pitänyt lapsen vastoin miehen tahtoa. Tulee päivä jolloin joudut tämänkin kertomaan. Mutta nyt varmasti riittää että kerrot ettei kaikkien lasten vanhemmat asu yhdessä, ja teillä nyt on sellainen tilanne.

 

["Wilja"]

Isä ei siis osallistu meidän/lapsen elämään omasta tahdostaan.

Tuota mä HG olenkin miettinyt, mutta en ihan hahmota, että mitä se käytännössä olisi.
Olen tuon kuvan näyttänyt ja kertonut, että ei ole isä tulossa (ettei rupea häntä odottelemaan turhaan ja toiveita elättelemään), mutta ei ole lasta tyydyttänyt.

Sanoisinko mä vaan, että isä asuu muualla eikä halua olla meidän kanssa? Vai annanko vaan lapsen miettiä juttujaan edelleenkin puuttumatta mitenkään?

Älä missään nimessä sano, että isä ei HALUA. Vaikka tilanne olisi mikä, niin älä anna pienelle lapselle sellaista kuvaa, ettei isä halua olla tekemisissä, ja että isä ei ikinä tule käymään. Noin pieni ei vielä ymmärrä, lapsilla on tapana olla niin kovin ehdottomia ja suoria ajattelussaan, ja lapsi saattaa alkaa itseään syyttämään siitä että isä ei halua. Lapsi ei kykene ajattelemaan eikä ymmärtämään syitä MIKSI isä ei halua, lapsi tajuaa vain sen, että isä ei tule, eikä halua tulla.
Tilannettahan mutkistaa aina se, että lapsi saa väistämättä kavereiltaan tietoa siitä että heidän perheissään on äiti JA isä, ja lapsi alkaa ihmetellä miksi hänellä ei ole isää :/

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Kysyjä";29723174]Sittenhän olet pitänyt lapsen vastoin miehen tahtoa. Tulee päivä jolloin joudut tämänkin kertomaan. Mutta nyt varmasti riittää että kerrot ettei kaikkien lasten vanhemmat asu yhdessä, ja teillä nyt on sellainen tilanne.[/QUOTE]

Enkä ole, ei mies ilmaissut aikoinaan mitään mielipidettä asiaan.
Raskaus ei siis jatkunut tilanteessa, jossa toinen olisi vastustanut raskauden jatkumista.

Kai lapsi lähinnä ihmettelee, missä se isä ylipäätään on eikä sitä, miksi se ei asu meidän kanssa.

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Wilja";29723177]Älä missään nimessä sano, että isä ei HALUA. Vaikka tilanne olisi mikä, niin älä anna pienelle lapselle sellaista kuvaa, ettei isä halua olla tekemisissä, ja että isä ei ikinä tule käymään. Noin pieni ei vielä ymmärrä, lapsilla on tapana olla niin kovin ehdottomia ja suoria ajattelussaan, ja lapsi saattaa alkaa itseään syyttämään siitä että isä ei halua. Lapsi ei kykene ajattelemaan eikä ymmärtämään syitä MIKSI isä ei halua, lapsi tajuaa vain sen, että isä ei tule, eikä halua tulla.
Tilannettahan mutkistaa aina se, että lapsi saa väistämättä kavereiltaan tietoa siitä että heidän perheissään on äiti JA isä, ja lapsi alkaa ihmetellä miksi hänellä ei ole isää :/[/QUOTE]

Niin, haluamisestahan tässä on pohjimmiltaan kyse. Ei siinä sen syvempiä ymmärtämisiä tarvita, mutta en mä silti lapselle halua sanoa, että isä ei _halua_, vaikka se totuus onkin.

Jokin pehmitetympi muoto asiasta kuitenkaan sitä romantisoimatta.
Ja tuo on jo käynyt, että lapsen kaverit myös osaltaan puhuvat tästä isäasiasta (ovat vanhempia kuin lapseni).

 

["Kysyjä"]

Enkä ole, ei mies ilmaissut aikoinaan mitään mielipidettä asiaan.
Raskaus ei siis jatkunut tilanteessa, jossa toinen olisi vastustanut raskauden jatkumista.

Kai lapsi lähinnä ihmettelee, missä se isä ylipäätään on eikä sitä, miksi se ei asu meidän kanssa.

Miksi ei voi sanoa että isäsi asuu toisessa kaupungissa. Tai että isälläsi on oma koti missä asustelee. Tai jotain tällaista konkreettista. Ei tuon ikäinen tarvitse syvällisiä vastauksia, niitä ei osaisi ottaa vastaankaan. Mutta jotain konkreettista tarvitsee ajatustensa tueksi.

Usein kyllä tällaisissa mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa lapsen isä on kuitenkin ollut lapsen kanssa tekemisissä kun lapsi on ollut vanhempi. Nyt ei yhtään vaikuta etteikö teidän kohdalla voisi käydä niin kun jo nyt keskustelette lapsesta hänen isänsä kanssa, edes joskus. Ettekä ole riidoissa tms.