Miten saada 2 vuotias nukkumaan..ilman kahden tunnin nukutusta????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eienäänkestätätä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä lasta ei olla ikinä nukutettu ja on aina inhonnut silittämistä ja paijaamista eikä osannut nukahtaa jos joku on huoneessa ja saa hysteerisen raivokohtauksen jos yrittää pitää tukevammin kiinni tai kääriä peittoon niin ettei pääse liikkumaan. Nyt vajaa 2-vuotiaana otettiin tutti pois kuukausi sitten, niin nukahtamis vaikeudet alkoivat. Meillä lapsi viedään sänkyyn n 21 ja nukahtaa puolen yön kieppeillä. Pakko siellä huoneessa on välillä käydä lapsi kumoamassa(nukkuu pinnasängyssä) makuulle kun huuto ei itsekseen lopu ja tässä kuukauden aikana on kokeiltu yhtä jos toistakin, mutta mikään ei ole parantanut tilannetta. Päikkäreitäkään ei nuku, kun satunnaisesti.
 
Meillä lapsi on aina viety iltatoimien jälkeen sänkyyn ja se on jäänyt sinne yksin nukkumaan... KUNNES! Alkoi sängystä karkailu... Meni ihan mahdottomaksi. Juoksi karkuun ja nauroi, meillä paloi pinna ja se oli muksusta vielä hauskempaa. No, luin nettijuttuja ja tein niinku kehoitettiin, vein lapsen joka kerta sänkyyn sanomatta mitään (ekan kerran jälkeen ei siis sanottu enää mitään). Thetiin sitä varmaan 2 vkoa, ei mitään vaikutusta. Tai joo, ei enää nauranut, mutta yhä tuli sängystä pois, oli kuinka väsynyt tahansa ja mun sydäntä särki kun toinen yritti ottaa kontaktia, kysellä kaikkea ja saada sillä huomiota jne.

Koska mä oon viimeisilläni raskaana, enkä jaksanu enää kannella sitä sänkyyn (nousi heti sängystä pois!) ja toisekseen, koska siitä ei ollut mitään apua ja muutettiin vielä makkarit yläkertaankin niin alettiin lukea iltasatu sängyssä vierekkäin ja sitten valot pois, halit, pusut ja isi tai äiti jää sinne kunnes muksu nukahtaa. Se siis tietää et sen jälkeen vanhempi lähtee vielä omiin hommiin. Ekana iltana yritti karata sängystä, mutta heti vaan kun pää nousi tyynystä pistettiin se sinne takas. Illat on nyt IHANIA! Iltasadun jälkeen halailee ja pussailee, saattaa vähän höpötellä päivän tapahtumista ja sitten nukahtaa kainaloon, tähän menee vartti maksimissaan. Paljon helpommalla pääsee nyt ja vaikka oon ollu aina sitä mieltä, etten ala nukuttamiseen, niin iltahetki pojan kanssa on nyt ihana ja läheinen, msitä nautin itsekin ja toisekseen toinen vanhempi saa istua rauhassa hetken :) Meille tää sopii hyvin! Ja uskon että kun vauva syntyy niin tällainen oma hetki vanhemman kanssa tulee esikoiselle entistä tärkeämmäksi. Mua ei enää haittaa yhtään tää "nukuttaminen", lapsi on vaan kerran pieni ja muistan itse miten ihanaa oli nukahtaa kun äiti oli vieressä. Eri juttu olis varmasti, jos tää nukuttaminen kestäis tunteja, mutta meillä siis tosiaan poika nukahtaa lähes heti kun satu on luettu. Mutta ei todellakaan nukahtanut tossa karkaillessaan!

Ja meillä siis tosiaan palautettiin lapsi sen 2 viikon ajan sänkyyn iltaisin varmaan tunti-kaksi, joskus kauemminkin, eikä tosiaan auttanut mitään. Ja sekään ei pitäs olla syy, etteikö sais päivällä huomiota tai olisi touhua, touhutaan päivät yhdessä, nähdään muita lapsia jne. Eikä sekään, ettei ois ollu tarpeeksi väsynyt.

Tsemppiä! Mutta kannattaa kuunnella itseään. Mulle teki niin pahaa se palautusrumba ilman kontaktia lapseen, että tää on varmasti ollu meille se oikea ratkaisu! Tuskin se enää 10v päästä haluaa äitiä illalla viereensä... Nyyh. Varmasti tästä jää sillekin paremmat muistot...
 
[QUOTE="vieras";24347369]Meillä lasta ei olla ikinä nukutettu ja on aina inhonnut silittämistä ja paijaamista eikä osannut nukahtaa jos joku on huoneessa ja saa hysteerisen raivokohtauksen jos yrittää pitää tukevammin kiinni tai kääriä peittoon niin ettei pääse liikkumaan. Nyt vajaa 2-vuotiaana otettiin tutti pois kuukausi sitten, niin nukahtamis vaikeudet alkoivat. Meillä lapsi viedään sänkyyn n 21 ja nukahtaa puolen yön kieppeillä. Pakko siellä huoneessa on välillä käydä lapsi kumoamassa(nukkuu pinnasängyssä) makuulle kun huuto ei itsekseen lopu ja tässä kuukauden aikana on kokeiltu yhtä jos toistakin, mutta mikään ei ole parantanut tilannetta. Päikkäreitäkään ei nuku, kun satunnaisesti.[/QUOTE]

Siis lapsi huutaa yksin tuon kolme tuntia ennen nukahtamista??? Toivottavasti ymmärsin väärin. Minä antaisin tutin takaisin tai pitäisi lasta hereillä muiden seurassa siihen asti kunnes ei enää pysy hereillä.
 
Siis lapsi huutaa yksin tuon kolme tuntia ennen nukahtamista??? Toivottavasti ymmärsin väärin. Minä antaisin tutin takaisin tai pitäisi lasta hereillä muiden seurassa siihen asti kunnes ei enää pysy hereillä.

Kuten kirjoitin, huoneessa käydään välillä/ehkä 5-15min välein, riippuu miten kovaa huutaa, pitää kyllä muutenkin välillä taukoja kun repii lakanat sängystä, riisuu vaipan ja yövaatteet ja heittelee kaiken lattialle. Tilanne ei ole yhtään parempi jos istuu vieressä. En anna tuttia kuukauden huudattamisen jälkeen enää takaisin. Ei edes kysele enää sitä, ei vaan osaa nukahtaa.

Minusta vielä alle 2-vuotiaan ei tarvitsisi valvoa puoleen yöhön varsinkaan kun ei nuku päikkäreitä. Kyllä yritetään pitää jonkinlainen rutiini päivissä vaikka lomalla onkin ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitä ihmetta;24346803:
En ymmärrä miksi lapsia pitää NUKUTTAA???!! Meillä kaikki lapset on opetettu alusta pitäen nukahtamaan itsekseen ja hyvin on aina sujunut. Ihan älytöntä kuvitella, etteikö lapsi osaisi ITSE nukahtaa. Jos saa päivän aikana tarpeeksi huomiota ja tekemistä niin taatusti illalla nukahtaa! Ap:na tekisin niin, että en nukuttaisi vaan kerran peitellään ja toivotellaan hyvää yötä. Seuraavalla kerralla kiikutetaan sänkyyn eikä puhuta enää mitään. Voithan alussa istua vaikka lapsen huoneen oven ulkopuolella ja palautat lapsen joka kerta takaisin sänkyynsä ilmekään värähtämättä. Varmasti nousee sieltä sängystään tuhat ja yksi kertaa, mutta huomaat, että pikku hiljaa nukahtaminen tapahtuu nopeammin. Tsemmpiä ja kärsivällisyyttä! Työni puolesta olen tuon neuvon antanut ja hyvin on tehonnut kymmeniin lapsiin =)

En ole ikinä kokenut "nukuttavani" lasta, vaikka vieressä istunkin, kunnes nukahtaa. Esikoinen sanoi itse, kun halusi jäädä yksin nukahtamaan ja luultavasti myös kuopus. En tee asiasta ongelmaa, miksi lapsen pitäisi jäädä jo vauvana yksin nukahtamaan? Ehtii sitä sitten myöhemminkin.
 
[QUOTE="vieras";24347369]Meillä lasta ei olla ikinä nukutettu ja on aina inhonnut silittämistä ja paijaamista eikä osannut nukahtaa jos joku on huoneessa ja saa hysteerisen raivokohtauksen jos yrittää pitää tukevammin kiinni tai kääriä peittoon niin ettei pääse liikkumaan. Nyt vajaa 2-vuotiaana otettiin tutti pois kuukausi sitten, niin nukahtamis vaikeudet alkoivat. Meillä lapsi viedään sänkyyn n 21 ja nukahtaa puolen yön kieppeillä. Pakko siellä huoneessa on välillä käydä lapsi kumoamassa(nukkuu pinnasängyssä) makuulle kun huuto ei itsekseen lopu ja tässä kuukauden aikana on kokeiltu yhtä jos toistakin, mutta mikään ei ole parantanut tilannetta. Päikkäreitäkään ei nuku, kun satunnaisesti.[/QUOTE]
Mä en tajua sitä että ensin lapsi opetetaan tuttiin ja sitten vaan viedään pois. Ja mä todella myös antaisin sen tutin takaisin ja söis sitten vaikka 5-vuotiaaksi asti, en kyllä kestäisi toisen huudattamista.
 
Meillä lapsi sai nukahtaa viereen koska muistan itse kuinka uni tuli aina pienenä parhaiten ja olo oli turvallinen ku sai pitää isin kädestä kiinni ku meni nukkumaan. Mulla oli siis oma sänky porukoitten sängyn vieressä. Ei ne lapset oo kovin kauaa pieniä. Tulee varmasti aika ku ne ei tuu lähellekään teidän sänkyä ja saatte olla ihan rauhassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;24347201:
..

Olisko viel vinkkiä siihen missä vaiheessa siitä sängyn vierestä voi sit alkaa pikkuhiljaa liikkuun pois päin?

no sitte ku sänkyyn palautuksia on vaan muutama joka ilta. jos veilä tulee kymmenen kertaa sängystä pis niin hermo menee isinä edes takas ramppauksessa.
huone tarpeeksi pimeäksi niin on helpompi rauhoittua
 
Haluisin vielä lisätä, että meillä poitsulla joka nyt siis kaks vuotta, on kausi luontoista tuo nukahtaako itsekseen vai pitääkö nukuttaa, ja tällä hetkellä ainakin menee itekkseen nukkuun kirjan kans!!
Lapsi muuttuu ja kehittyy niin nopeesti, että kun luulee että nyt ollaan jossain rytmissä/systeemissä niin aina tulee joku asia joka muuttuu, esim: liikkuminen, tarhan alotus, uhmaikä, pimeenpelko, pottailu jne..
Joten Tsemppistä ja ei kannata ressata liikaa! =)
 
Meillä tehdään niin, että luen pojalle iltasadun, annan pusun ja halin ja peittelen ja lupaan ja vannon ja vakuuttelen, että tulen hetken päästä katsomaan. Sitten käyn n. viiden minuutin välein moikkaamassa poikaa, kunnes nukahtaa. Yleensä 3-4 käyntiä riittää. Muuten alkaa hysteerinen itku.. Vieressä istuminenkaan ei toimi, koska sillon poika vaan häärää ja pyörii, eikä edes yritä nukkua.
Tosin mies ei tahdo tätä millään oppia ja monesti sitten jääkin nukuttamaan poikaa..

Jätkä on ollut vauvasta asti todella huono nukkumaan ja on aina tarvinnut jotain apua nukahtamiseen. Mua kyllä jaksaa aina huvittaa nää "no meillä on lapset opetettu nukkumaan itsekseen vauvasta asti, niin mitään ongelmia ei ole" Näillä lapsilla ei selkeestikään ole ollut oikeita ongelmia sen nukkumisen kanssa. Tuotakin sai tassutella ja hyssytellä ja vaikka mitä, mutta aina meni tunnin verran, ennen kuin nukahti huutoonsa. Yksin ei todellakaan voinut jättää alle 1,5 vuotiaana. Nyt on tosiaan piiiiitkän ja kärsivällisen työn tuloksena päästy tähän, että nukahtaa omaan sänkyynsä, kunhan vaan ei pitkää aikaa joudu olemaan yksin.

Ja tosiaan koskaan ei ole ollut siitä kiinni, että ei olisi ollut tarpeeksi väsynyt. En edes yritä tuota sänkyyn viedä, jos ei väsyneeltä vaikuta.
 
[QUOTE="vempula";24347498]Mä en tajua sitä että ensin lapsi opetetaan tuttiin ja sitten vaan viedään pois. Ja mä todella myös antaisin sen tutin takaisin ja söis sitten vaikka 5-vuotiaaksi asti, en kyllä kestäisi toisen huudattamista.[/QUOTE]

No ei kyllä riskeerata hampaita sen takia, että lapsi nyt vaan sattuu haluamaan. Ei ole moneen viikkoon enää tuttia kysellyt, ei vaan osaa nukahtaa. Uuvuttavaa on koko perheelle, mutta kyllä 2-vuotias on jo aika iso syömään tuttia, varsinkin kun meidän lapsella se piti olla joka paikassa mukana.
 
mein kakarat on vauvoina nukkunu perhepedissä, ja siirtyneet omiin huoneisiinsa kukin haluamassaan kohtaa siinä vaiheessa kun ovat kokeneet parisängyn ahtaaksi. Esikoinen oli 2½v siirtyessään, nuorin läksi jo 1-vuotiaana. Eikä niitä tarttenu huudattaa, karmiva ajatuskin. Mut ne saa kyllä nukkua veljensä/siskonsa vieressä jos haluaa. Usein haluavat. Mun mielestä pienten lasten on hyvä kuulla toistensa tuhinaa jos pitävät sitä turvallisempana
 
[QUOTE="vempula";24347498]Mä en tajua sitä että ensin lapsi opetetaan tuttiin ja sitten vaan viedään pois. Ja mä todella myös antaisin sen tutin takaisin ja söis sitten vaikka 5-vuotiaaksi asti, en kyllä kestäisi toisen huudattamista.[/QUOTE]

mä en ole antanu ollenkaan tuttia, ja jessus sitä riemua mitä sai kuulla vauvaikäisinä. joidenkin mielestä kun eka vuosi on pakko syödä tuttia, maistui tai ei, ja sitte se on revittävä pois, halusi lapsi luopua siitä tai ei
 
[QUOTE="vieras";24347572]No ei kyllä riskeerata hampaita sen takia, että lapsi nyt vaan sattuu haluamaan. Ei ole moneen viikkoon enää tuttia kysellyt, ei vaan osaa nukahtaa. Uuvuttavaa on koko perheelle, mutta kyllä 2-vuotias on jo aika iso syömään tuttia, varsinkin kun meidän lapsella se piti olla joka paikassa mukana.[/QUOTE]
Kannattaako sitä tuttia sitten ollenkaan sille opettaa? Ja eikö voinut vaikka hiljakseltaan vierottaa, vaikka että tutti vain nukkumaan mennessa? Ja tiedän lapsia jotka syöneet tuttia jopa 5-vuotiaiksi ja hampaat aivan ok. Se tutti ja imeminen jollekin lapsille on kuin heroiini narkkarille... ja sitten kun se vaan viedään ni ei hyvää seuraa.
 
Toisella lapsella on ollut helppoja nukahtamisvaiheita ja vaikeampia. Nyt 2-vuotiaana on vaikeampaa ja haluaa nukahtaa 'iholle'. Hakee turvaa ja läheisyyttä aivan kuin vastasyntynyt. Saa minun puolestani nukahtaa niin kuin turvallisimmalta tuntuu, ei se vieressä kauan enää löhöä.

Teen muutenkin kaiken ihan päinvastoin kuin ketjussa. Sängyssä jutellaan päivän tapahtumista eikä suinkaan olla hiljaa. Sillä lapsi rauhoittuu unille kaikkein parhaiten. En ole keksinyt, miksi jo 2-vuotiaan pitäisi nukahtaa yksinään jos kerran kaipaa turvaa. Juoksemis- ja kiljumisralli asia erikseen, siinä kohtaa ehkä tarkistaisin nukkumaanmenoaikaa ja rauhottaisin koko iltaa reippaasti.

Koululaisenkin kanssa kelataan päivän juttuja usein juuri ennen nukkumaanmenoa. Vanha viisas sanonta on, että lapsi sanoo tärkeimmät asiat juuri ennen kuin nukahtaa :)
 
[QUOTE="vempula";24347640]Kannattaako sitä tuttia sitten ollenkaan sille opettaa? Ja eikö voinut vaikka hiljakseltaan vierottaa, vaikka että tutti vain nukkumaan mennessa? Ja tiedän lapsia jotka syöneet tuttia jopa 5-vuotiaiksi ja hampaat aivan ok. Se tutti ja imeminen jollekin lapsille on kuin heroiini narkkarille... ja sitten kun se vaan viedään ni ei hyvää seuraa.[/QUOTE]

No jos joku ois sanonut silloin 1kk ikäisen vauvan kanssa että teidän tyttö tulee huutamaan kuukauden tai kaksi, niin voi olla ettei oltais opetettu ollenkaan. Toisaalta 1v10kk meillä on nukuttu lähestulkoon koko ajan täydet yöt, joten kyllä siitä tutista on ollut apua paljon. Tiedän muita samanikäisiä jotka ovat itkeneet tutin perään muutaman minuutin, korkeintaan päivän ja asia on ollut sillä selvä.

Jälkiviisaana on helppo olla ja täydellinen äitiys toisille ihmisille luontaista. Tämän kokemuksen jälkeen mietin kyllä tarkkaan opetetaanko mahdollinen seuraava vauva tuttiin ollenkaan. Kumpa sen voisikin etukäteen tietää onko siitä enemmän hyötyä kun haittaa.
 
Meillä syötiin tuttia 1v8kk ikään saakka. Alussa vähennettiin päivällä tutin käyttöä (esim automatkoilla oli syönyt sitä) ja lopulta tutti jäi vaan pois oikeastaan itsestään. Samalla jäi pullokin, ne vaan "meni rikki" ;) ja lapsi tyytyi siihen, yhtään iltaa ei itketty tuttia tai pulloa, vaikka ne oli lapselle jossain vaiheessa TODELLA tärkeitä. Musta pitää vaan luottaa itseensä vanhempana ja siihen, että osaa lukea lasta, millon on "oikea aika". Meillä on yösyötöt, omaan sänkyyn siirtymiset, tutista luopuminen, imetyksen loppuminen yms mennyt tosi helpolla, omalla painollaan ilman itkuja ja huutoja kun aika on ollut oikea!
 
[QUOTE="vieras";24347693]No jos joku ois sanonut silloin 1kk ikäisen vauvan kanssa että teidän tyttö tulee huutamaan kuukauden tai kaksi, niin voi olla ettei oltais opetettu ollenkaan. Toisaalta 1v10kk meillä on nukuttu lähestulkoon koko ajan täydet yöt, joten kyllä siitä tutista on ollut apua paljon. Tiedän muita samanikäisiä jotka ovat itkeneet tutin perään muutaman minuutin, korkeintaan päivän ja asia on ollut sillä selvä.

Jälkiviisaana on helppo olla ja täydellinen äitiys toisille ihmisille luontaista. Tämän kokemuksen jälkeen mietin kyllä tarkkaan opetetaanko mahdollinen seuraava vauva tuttiin ollenkaan. Kumpa sen voisikin etukäteen tietää onko siitä enemmän hyötyä kun haittaa.[/QUOTE]
Jälkiviisaana.. noh.. mä edelleenkin antasin mielummin sen tutin sille lapselle takaisin ku huudattaisin sitä kolme tuntia. Jo toi sun eka lause ei menny jakeluun..
 

Yhteistyössä