Miten saada 2 vuotias nukkumaan..ilman kahden tunnin nukutusta????

[eienäänkestätätä]

en jaksa enäään..nytkin se itkee tossa ja tulee kokoajan sängystä pois..itteekin rupee itkettään..meen aluks sen viereen lukee kirjaa ja sit jos se ei 20 min. nukahda niin se hiipii sängysrä pois kun luulee et mä nukun ja sit alkaa tää helvetin rumpa..meen ite oven taakse ja viel sen takas sänkyyn kun se nousee..se tekee sitä puolikin tuntia ja kurkku suoraan huutaen..sit hellyn ja meen viereen ja taas kaikki alkaa alusta.. nyt tarvitsen kyllä apua jos jollain on antaa jotain vinkkejä.. Miten saada lapsi nukahtaan esim. 15-30min. tai mikä olis täydellistä niin yksin!!!

 

["vieras"]

Kuinkas on päivärytmin laita? Moneltako heräätte, nukkuuko päiväunia (monelta ja kuinka pitkään) ja koska on nukkumaanmenoaika?
Jospa viet liian virkeänä sänkyyn?

 

[Non compos mentis]

No sulla on tossa sellasta epäjohdonmukaisuutta ja lapsi pelaa sua ihan täysillä. Lapsi on pieni ja hänen olonsa ei ole kovin turvallinen kun vanhempi vaihtaa strategiaa monta kertaa illassa. Ota tietty linja ja pidä se. Lukekaa iltasatu muuten kuin hänen sängyssään. Esim. sohvalla ja sitten sänkyyn ja peittely. Mä itse suosin aikanaan ovensuussa istumista, kun muksut kokeilivat rajojaan ja yrittivät lähteä sängystä kälppimään. Istuksin ovensuussa tuolilla lukien jotain lehteä ja reagoin heti yritykseen poistua sängystä antamalla suullisen komennon mennä takaisin maate.

Pari iltaa sitä ja sitten taas nukuttiin kiltisti omassa petissä.

 

[joijshnc]

mäkin sorruin tähän viereesä istumiseen/makaamiseen esikoisen kanssa. Ei siitä pääse eroon kuin huudattamalla ja viemällä takas sänkyyn. ja puhumalla joka kerta lapsen sängystä poistuttua että miksi ei .. vaikka vaikeelta tuntuu niin kierre ei katkea jos yrität tätä mutta palaat aina takas "vanhaan kaavaan" tsemppiä

 

[Rieputarallaa]

Jaa, en tiedä kyllä kun meillä lapsi on opetettu vauvasta asti nukahtamaan itse. Oli silläkin se "ramppausaikansa" kun pinnasängystä siirrettiin "isojen" sänkyyn, mutta se meni kuukaudessa ohi kun oltiin tiukkoina.

 

["mama"]

Meillä tytöllä oli liian lyhyt aika päikkärien ja yöunien välissä, piti aina olla väh. 5 tuntia, jottei nukkumaanmeno veny. Lisäksi sitten kun lapsi oppi nukahtamaan itse sänkyynsä, helpottui kaikki, kun hänet sai vain jättää iltatouhujen jälkeen nukahtamaan, ja n. vartissa nukahtaa.

 

[njm.ed]

Miksi yrität nukuttaa jos ei selvästikään ole tarpeeksi väsynyt? Minä annan olla hereillä siihen asti kunnes ei enää pysy hereillä. Sitten nukahtaa helposti itsekseen parissa minuutissa.

Kyllä minäkin ensimmäistä nukutin usein pari tuntia.

 

[alkuperäinen]

Eli siis nyt tällä hetkellä kun oon sen iltasadun jo lukenut ja 1h ja 36 min sen kanssa tässä tapellut niin ehdottaisitteko et vien sitä nyt sit vaan tonne sänkyyn, enkä mene itse sinne.. mutta kun se kävelee koko ajan mun perässä tähän olkkariin...

 

[PossuRulla]

Meillä toi sama on loppunut ehkä noin viikko sitten ja saman ikänen lapsi kyseessä. Kun toi ramppaaminen ja itkeminen alko ehkä pari kuukautta sitten niin aluksi vein aina vaan takas sänkyyn. Sitä kun olin pari viikkoa tehnyt kaks tuntia joka ilta, ni päätin että istun vieressä niin kauan et nukahtaa. Luin aina ensin sadun ja sit menin viereen istuu ilman et puhuin mitään, tosi usein melkeen itekkin aina nukahdin.

Sit päätin kokeilla että joko lapsi rauhottus itekseen, eli luin sadun ja sanoin hyvää yötä. Jos kovasti on levoton niin saatan käydä peittelemässä uusiksi ja niin vain se sinne sänkyyn nukahtaa. Meillä siis autto vaan aika, toi nukkumisvaikeuskausi liitty selvästi siihen et sanoja alko tulee paljon enemmän ku aijemmin ja myös perheeseen synty vauva.

Nyt illat on lapsen kannalta kivan rauhallisia, pitkää pinnaa sinne sulle toivottelen.

 

["viekku"]

Jaa, en tiedä kyllä kun meillä lapsi on opetettu vauvasta asti nukahtamaan itse. Oli silläkin se "ramppausaikansa" kun pinnasängystä siirrettiin "isojen" sänkyyn, mutta se meni kuukaudessa ohi kun oltiin tiukkoina.

kuukaudessa :O aika kaua kesti...

 

[Non compos mentis]

Olen tällä palstalla usein ihmetellyt näitä nukutusvaikeusketjuja ja toisaalta perhepetihehkutusta. Onko se sittenkään niin väärin opettaa lapsi omaan sänkyynsä alusta alkaen kun vältytään mitä luultavimmin nukutusvaikeuksilta?

Ap, kirjastosta löytynee myös kirjoja tähän, erilaisia menetelmiä. Etsikää teidän perheelle sopiva.

 

[alkuperäinen]

no on se väsynyt kun käytös rupee oleen sellasta..herännyt tänään joskus 8-9 aikaan ja alle puolen tunnin päikkärit otti kauppareissulla 4 aikoihin... nyt leikkii tuol huoneessaan..ja jos annan sen välvoo niin myöhään kun mekin ollaan ni se menee 1.30 nukkuun kun mekin mennään..ja tarvis sitä aiti vähän omaa aikaakin ja parisuhde myös...mies pääsee 22.00 töistä..ja sen kanssa se kyl nukahtaa hyvin aina..mut mun kaa menee venkslaamiseks..

 

[alkuperäinen]

Non compos mentis, kiitos kirjasto vinkistä pitääkin mennä heti maanantaina!

 

["jjj"]

no on se väsynyt kun käytös rupee oleen sellasta..herännyt tänään joskus 8-9 aikaan ja alle puolen tunnin päikkärit otti kauppareissulla 4 aikoihin... nyt leikkii tuol huoneessaan..ja jos annan sen välvoo niin myöhään kun mekin ollaan ni se menee 1.30 nukkuun kun mekin mennään..ja tarvis sitä aiti vähän omaa aikaakin ja parisuhde myös...mies pääsee 22.00 töistä..ja sen kanssa se kyl nukahtaa hyvin aina..mut mun kaa menee venkslaamiseks..

Ymmärrän... voisiko miehesi laittaa lapsen nukkumaan kun tulee?

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="viekku";24346676]kuukaudessa :O aika kaua kesti...[/QUOTE]

No en mä nyt enää tarkasti muista kauanko siinä meni, mutta sitkeä se oli kuin mikä. Vaan uskoipas, että omassa sängyssä on pysyttävä.

 

[alkuperäinen]

Possurulla: kokeilin kanssa tota hiljaa vieressä istumista, mutta se änkee kokoajan pois sängystä siihen viereen tai olis lähtemässä huoneesta pois, mun pitäis pitää sitä jollai nippusiteillä siinä kiinni et saisin istuttua siinä vieressä.. Miten se teillä sit onnistu tarkemmin?

 

[..]

mieti ite jos oot tapellu miehen kanssa ja meet rivoa puhkuen sänkyyn. tuleeko uni? ei tule. miten lapsi voisi nukahtaa jos sinä olet sille vihainen. sun pitää olla turvallinen, lepmpeä ja pättäinen vanhempi. riitelyt, huutamiset, kovakourainen sänkyynpalautus tms vain hätännyttää tai suututtaa lapsen eikä uni tule varmasti.
kaikkein helpointa on olla puhumatta mitään (ekalla karkumatkalla voit sanoa että on nukkuma-aika). päättäväisesti mutta rauhallisesti palauttaaa karkulaisen sänkyyn. jos tuntuu että lapsi on turvaton niin istu siinä sängyn vieressä ja palauta siitä sänkyyn. sitten kun tilanne rauhoittuu niin siirry ilta illalta lähemmäs ovea.

 

[mitä ihmetta]

En ymmärrä miksi lapsia pitää NUKUTTAA???!! Meillä kaikki lapset on opetettu alusta pitäen nukahtamaan itsekseen ja hyvin on aina sujunut. Ihan älytöntä kuvitella, etteikö lapsi osaisi ITSE nukahtaa. Jos saa päivän aikana tarpeeksi huomiota ja tekemistä niin taatusti illalla nukahtaa! Ap:na tekisin niin, että en nukuttaisi vaan kerran peitellään ja toivotellaan hyvää yötä. Seuraavalla kerralla kiikutetaan sänkyyn eikä puhuta enää mitään. Voithan alussa istua vaikka lapsen huoneen oven ulkopuolella ja palautat lapsen joka kerta takaisin sänkyynsä ilmekään värähtämättä. Varmasti nousee sieltä sängystään tuhat ja yksi kertaa, mutta huomaat, että pikku hiljaa nukahtaminen tapahtuu nopeammin. Tsemmpiä ja kärsivällisyyttä! Työni puolesta olen tuon neuvon antanut ja hyvin on tehonnut kymmeniin lapsiin =)

 

[easy]

Mä en oo ikinä nukuttanu lasta. Sit vien sänkyyn kun alkaa tipahdella. Tuossa se kasaa just jotain paperinpaloja kiposta toiseen ja silmät lupsuu... eli nukkumaan pitäis lähteä hampaidenpesun kautta.

 

["vieras"]

Kun lapsi tarpeeksi kauan peliään jatkaa, niin tietää, että äiti häviää pelin, kuten sä sitten lopulta teetkin, kun menet siihen mukaan, mitä lapsi vaatiin.

Sä kannat ja kannat lapsen takaisin sänkyyn ja tulet itse pois. Meillä sitä rumbaa jatkui melkein kaksi kuukautta, mut oli se sen arvoista, kun nyt menee omaan sänkyynsä, pysyy siellä ja nukahtaa.

Jos sä oot tohon rumbaan lähtenyt, ni joko sä pysyt siinä rumbassa, etkä ruikuta tai sitten muutat tapaa ja pysyt siinä, että lapsi sänkyyn yksin ja pois ei tulla.

 

[Väsyliini]

Aloitat vaikka sillä, että istut sängyn vieressä, niin ettei lapsi pääse sieltä kömpimään pois. Kun iltasadut on luettu, niin sitten et enää puhu mitään, ei ole mitään puhuttavaa, ja kerrot sen myös lapselle "nyt nukutaan, nyt on yö ja äiti ei enää juttele". Ja sit et kanssa puhu, jos toinen itkee niin lohduttaa voi sanattomastikin. Kun tämä alkaa sujua, niin siirryt vähän kauemmaksi sängystä, vaikka ovensuuhun. Ja niin pikkuhiljaa pääset kokonaan pois "nukutusrumbasta". Tämähän ei siis ole konsti, joka toimii parissa illassa tai edes viikoissa, meillä meni 3vkoa siihen, että pystyin siirtymään sängynvierestä vähän kauemmaksi... Siinä vain menettää hermonsa jos kiikuttaa lasta kuukausitolkulla takaisin omaan sänkyynsä, meillä ainakin siis toimi tämä "lempeämpi" lähestymistapa oikein hyvin. Ja pointtina on opettaa lapselle, että minkäänlaista huomiota ei saa enää unisatujen jälkeen ja että äiti on läsnä, vaikkei kädestä kiinni pitäsikään. Ei yksikään lapsi jaksa hillua joka ilta viikkotolkulla, jos ei saa minkään valtakunnan huomiota. En usko että sellaista keinoa onkaan, joka heti toimii, varsinkin jos lapsi on niinkin määrätietoinen kuin ap:n tekstistä tulee ilmi...

 

[PossuRulla]

Ap, istuin siis ihan siinä lattialla sängyn vieressä, pidin kättä hellästi rintakehän/kyljen päällä, riippuen missä asennossa makoili. Aina kun meinas lähteä pois, paijasin takaisin. En siis estänyt lapsen liikkumista sängyssä mut jos meinas pois tulla ni palautin takas.

Huomasin sen siinä et mulla alko tosissaan pinna kiristyä sillä "leikitään hippaa" tekniikalla eli satamiljoona kertaa sain lapsen viedä takas sänkyyn illalla jos en vieressä ollu. Tietty lapsikin vaistoaa äidin hermostumisen vaikka sanaakaan en sanonu ku vein takas.

Sillä oli vaan joku kausi että kaipas apua nukahtamisessa, nyt menee nukkuu klo 20 ja korkeintaan vartin höpöttelee sängyssä omiaan ja sit nukahtaa.

Ja meillä on siis lapsi nukkunut omassa huoneessa neljäkuisesta lähtien ja pinnasängystä otettiin toinen laita pois sillon kun lapsi oli vuoden ikänen. Silti vasta nyt tuli tää kausi.

 

["miu"]

Tsemppiä! Lapsi testaa sua ja sitä, mihin kaikkeen olet valmis. Ole vanhempi ja aseta selkeät rajat, joista et anna periksi. Lapsi saa siitä turvaa. Lapset vaistoavat herkästi, jos olet itse kireä ja yrität liikaa. Rauhoita ilta jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, lukekaa iltasatu mieluummin sohvalla, sänky on rauhoitettu vain nukkumiseen. Iltasadun jälkeen toivotat hyvää yötä ja sanot meneväsi vaikka tekemään kotitöitä ja tulevasi pian tarkistamaan joko lapsi nukkuu ja tee myös näin, pikkuhiljaa pidennä näitä poissaoloja. Googleta tassuhoito, se toimii myös.

 

[alkuperäinen]

Kiitos tuhannesti kaikille hyvistä vinkeistä. Kaikki puhuivat ihan asiaa. Huomisesta lähtien teemme niin että rauhotamme kodin puoltatuntia tai tuntia aijemmin ja luemme iltasadun olohuoneessa josta viemme lapsen omaan huoneeseen peittelemme ja annamme suukot sekä selitämme että enään ei jutella.Toinen vanhempi istuu sitten sängyn vieressä hiljaa ja palauttaa pojan sitten nukkuma-asentoon jos ja kun siitä nousee. Ja tästä pysytään tiukkoina..

Olisko viel vinkkiä siihen missä vaiheessa siitä sängyn vierestä voi sit alkaa pikkuhiljaa liikkuun pois päin?

Kiitos vielä!

 

["joanna"]

en oo nukuttanut ketään 3 lapsestani. poikkeuksena koliikista kärsinyt kuopus jonkakanssa makasin vauva aikana 3 tuntia jokailta kunnes sammui. kaikkienkanssa ollut aina sama rytmi ja siihen on tottunu.
kun ne on aikoinaan siirtyny pinnasängystä jatkettavaan niin mietin jatkuuko tuo helppo nukahtaminen kun pääsee sängystä pois. ketään ei oo tarvinnu raahata sänkyyn.

nyt nuo poikani joskus vähän pelleilee ja saattaa "salaa" leikkiä. mutta kyllä se loppuu kun käskee. ovat 3 ja 4 vuotiaat ja nukkuu samassa huoneessa.

painajaiset yms pelkäämiset on sit asia erikseen, sillon silitellään tai mahdollisesti otetaan vanhempien huoneeseen nukkuun. samoten kun on kipeenä, sillon ne haluaa olla mun vieressä.