Miten saada 3.5v unohtamaan isänsä?

[vakava sosiaalitapaus]

Onpa teillä kurja tilanne, voimia :hug: Jos tukiverkkosi on suhteellisen pieni, kannattaisi käydä vaikka MLL:n toimistolla kysymässä minkälaista toimintaa alueellanne on. Myös seurakunnalla voi olla jotain ystävätoimintaa. Myös lastensuojelu voisi osata neuvoa. Asiakkaaksi en siis sinua tyrkytä =) Ajattelen nyt siis sellaista ystävätoimintaa, jossa perheellä olisi joku tukihenkilö, kuten "isoveli" ja "isovanhempi". Näistä voisi olla apua juuri teidän tilanteessanne.

 

[ap]

Kyllä olette tylyjen aikuisten ympäröimänä :O Mutta jos koittaisit keksiä pojalle jotain kivaa harrastusta(uinti, jumppa, muskari?), mitä hän voi innoissaan odotella. Olisi muuta odotettavaa kuin isä, vaikka ei se tietenkään korvaa isää lähellekkään.

Älä muuta sano
Meillä on päivät täynnä ohjelmaa, ja viihdymme hyvin kaksinkin, mutta ei se silti korvaa isää Lapseni leikkii puhelimella ja soittaa "ehtisitkö tänään tulla hakemaan minua päiväkodista? Hyvä, nähdään!" Äidin sydän särkyy lkuullessaan tommosta... Lapseni halaa minua iltasin ja sanoo "minä rakastan äitiä ja isiä". Ei pysty ymmärtämään että eksäni hylkäsi lapsensa uuden naisensa takia....

 

[werty]

Kyllä poika lakkaa kyselemästä.. Siihen ei auta kuin aika. Meillä auttoi se kun poika kyseli isäänsä, kerroin ettei isän luo voi mennä ja ruvettiin sitten kaksin tekemään jotain. Pelattiin, lähdettiin kävelylle, katsottiin elokuva yms.. Pikkuhiljaa rupes unohtaan. Ei koskaan täysin unohda, muuta jää taka-allalle.

 

[ap]

Onpa teillä kurja tilanne, voimia :hug: Jos tukiverkkosi on suhteellisen pieni, kannattaisi käydä vaikka MLL:n toimistolla kysymässä minkälaista toimintaa alueellanne on. Myös seurakunnalla voi olla jotain ystävätoimintaa. Myös lastensuojelu voisi osata neuvoa. Asiakkaaksi en siis sinua tyrkytä =) Ajattelen nyt siis sellaista ystävätoimintaa, jossa perheellä olisi joku tukihenkilö, kuten "isoveli" ja "isovanhempi". Näistä voisi olla apua juuri teidän tilanteessanne.

Kuulemma tarkotettu lähinna kouluikäsille lapsille Kai ajattelevat että noin pieni lapsi saattaa kiintyä liiaksi..

 

[vakava sosiaalitapaus]

Onpa teillä kurja tilanne, voimia :hug: Jos tukiverkkosi on suhteellisen pieni, kannattaisi käydä vaikka MLL:n toimistolla kysymässä minkälaista toimintaa alueellanne on. Myös seurakunnalla voi olla jotain ystävätoimintaa. Myös lastensuojelu voisi osata neuvoa. Asiakkaaksi en siis sinua tyrkytä =) Ajattelen nyt siis sellaista ystävätoimintaa, jossa perheellä olisi joku tukihenkilö, kuten "isoveli" ja "isovanhempi". Näistä voisi olla apua juuri teidän tilanteessanne.

Kuulemma tarkotettu lähinna kouluikäsille lapsille Kai ajattelevat että noin pieni lapsi saattaa kiintyä liiaksi..

Kannattaa silti vielä kysyä, jos tuo oli mutu-tietoa.

Entä oma isäsi? Voisiko hän jotenkin korostaa rooliaan ja hakea poikaa hoidosta joskus tai soitella ja pitää muuten yhteyttä vähän enemmän?

 

[Sirkkeli]

Eipä tuohon oikeastaan auta kuin aika. Eihän sitä tiedä, jos isä tulisi joskus järkiinsä...tosin en tiedä huolisinko enää sellaista isää lapsen elämään, joka taas mahdollisesti hylkää uudelleen.

 

[ap]

Onpa teillä kurja tilanne, voimia :hug: Jos tukiverkkosi on suhteellisen pieni, kannattaisi käydä vaikka MLL:n toimistolla kysymässä minkälaista toimintaa alueellanne on. Myös seurakunnalla voi olla jotain ystävätoimintaa. Myös lastensuojelu voisi osata neuvoa. Asiakkaaksi en siis sinua tyrkytä =) Ajattelen nyt siis sellaista ystävätoimintaa, jossa perheellä olisi joku tukihenkilö, kuten "isoveli" ja "isovanhempi". Näistä voisi olla apua juuri teidän tilanteessanne.

Kuulemma tarkotettu lähinna kouluikäsille lapsille Kai ajattelevat että noin pieni lapsi saattaa kiintyä liiaksi..

Kannattaa silti vielä kysyä, jos tuo oli mutu-tietoa.

Entä oma isäsi? Voisiko hän jotenkin korostaa rooliaan ja hakea poikaa hoidosta joskus tai soitella ja pitää muuten yhteyttä vähän enemmän?

Ei ole mutu-tietoa vaan ihan ammatti-ihmisiltä saatua tietoa... Oma isäni on kuollut jo vuosikausia sitten

 

[Nyynä]

Siis eikö lapsella ole oikeutta isään? Miksi vanhemmalla on kuitenkin oikeus lapseensa?

Siis on oikeus, mutta jos isä ei halua pitää yhteyttä. Niin olisi helpompaa lapselle ku ei ikävöisi tätä niin kovasti.

Niin, kun mä nyt ihmettelen tässä, että kuinka on mahdollista vanhemmalle (isälle taikka äidille) vain lähteä pois ja unohtaa velvollisuutensa. Tarkoitan nyt sitä, että eikö laki ole lapsen puolella vai onko tämä vaan moraalinen kysymys?

Tuntuu vaan niin käsittämättömältä, että niitä lapsia halutaan ja ne sitten tehdään, ja unohtaakin voi niin halutessaan ilman mitään ongelmia viranomaisten taholta.

Ketään ei valitettavasti voi pakottaa isäksi Vanhemmilla on oikeus nähdä lastaan, jos haluavat mutta ketää ei voi pakottaa

niimpä. se on oikeus EI velvollisuus

ap:lle kovasti voimia ja toivottavasti pikkuisen isänkaipuu vähitellen hellittää. varmasti tuntuu raskaalta ja raastaa rintaa. ja kun et voi totuutta kertoa.

 

[Nyynä]

Kyllä olette tylyjen aikuisten ympäröimänä :O Mutta jos koittaisit keksiä pojalle jotain kivaa harrastusta(uinti, jumppa, muskari?), mitä hän voi innoissaan odotella. Olisi muuta odotettavaa kuin isä, vaikka ei se tietenkään korvaa isää lähellekkään.

Älä muuta sano
Meillä on päivät täynnä ohjelmaa, ja viihdymme hyvin kaksinkin, mutta ei se silti korvaa isää Lapseni leikkii puhelimella ja soittaa "ehtisitkö tänään tulla hakemaan minua päiväkodista? Hyvä, nähdään!" Äidin sydän särkyy lkuullessaan tommosta... Lapseni halaa minua iltasin ja sanoo "minä rakastan äitiä ja isiä". Ei pysty ymmärtämään että eksäni hylkäsi lapsensa uuden naisensa takia....

itku tuli :'( :'( :'( :hug: :hug:

 

[vakava sosiaalitapaus]

Onpa sinulla tosiaan vaikea tilanne En osaa sanoa mitään mikä tähän hätään auttaisi. Aika parantaa haavat. Oma poikani on saman ikäinen ja isä on hänellekin tosi tärkeä. Me olemme yhdessä, mutta isä pitkiä aikoja työnsä takia poissa. Jos poika kovasti ikävöi, yritän kiinnittää huomion aina jonnekin muualla. Meillä se tosin on niin paljon helpompaa, kun voi sanoa isän tulevan silloin ja silloin.

Sinuna varmaan vain yrittäisin selittää pojalle, ettei isä ole lakannut rakastamasta, mutta on vain niin kiireinen, ja että isälläkin on siitä paha mieli. Silloin pojalle jää positiivinen muistikuva, mutta hän alkaa hyväksyä sen, ettei isä enää ole osa jokapäiväistä tai jokaviikkoista elämää.

 

[ap]

Kyllä olette tylyjen aikuisten ympäröimänä :O Mutta jos koittaisit keksiä pojalle jotain kivaa harrastusta(uinti, jumppa, muskari?), mitä hän voi innoissaan odotella. Olisi muuta odotettavaa kuin isä, vaikka ei se tietenkään korvaa isää lähellekkään.

Älä muuta sano
Meillä on päivät täynnä ohjelmaa, ja viihdymme hyvin kaksinkin, mutta ei se silti korvaa isää Lapseni leikkii puhelimella ja soittaa "ehtisitkö tänään tulla hakemaan minua päiväkodista? Hyvä, nähdään!" Äidin sydän särkyy lkuullessaan tommosta... Lapseni halaa minua iltasin ja sanoo "minä rakastan äitiä ja isiä". Ei pysty ymmärtämään että eksäni hylkäsi lapsensa uuden naisensa takia....

itku tuli :'( :'( :'( :hug: :hug:

Voit varmaan arvata miltä tämä kuulostaa äidin korviin? Itkettää pelkkä ajatuskin siitä miten paljon minun pieni poikani kärsii enkä minä voi tehdä muuta kuin sanoa "kyllä isi sinua rakastaa ja ikävöi" Elämä on niin väärin!!!!!!

 

[Nyynä]

Kyllä olette tylyjen aikuisten ympäröimänä :O Mutta jos koittaisit keksiä pojalle jotain kivaa harrastusta(uinti, jumppa, muskari?), mitä hän voi innoissaan odotella. Olisi muuta odotettavaa kuin isä, vaikka ei se tietenkään korvaa isää lähellekkään.

Älä muuta sano
Meillä on päivät täynnä ohjelmaa, ja viihdymme hyvin kaksinkin, mutta ei se silti korvaa isää Lapseni leikkii puhelimella ja soittaa "ehtisitkö tänään tulla hakemaan minua päiväkodista? Hyvä, nähdään!" Äidin sydän särkyy lkuullessaan tommosta... Lapseni halaa minua iltasin ja sanoo "minä rakastan äitiä ja isiä". Ei pysty ymmärtämään että eksäni hylkäsi lapsensa uuden naisensa takia....

itku tuli :'( :'( :'( :hug: :hug:

Voit varmaan arvata miltä tämä kuulostaa äidin korviin? Itkettää pelkkä ajatuskin siitä miten paljon minun pieni poikani kärsii enkä minä voi tehdä muuta kuin sanoa "kyllä isi sinua rakastaa ja ikävöi" Elämä on niin väärin!!!!!!

ei tarvi arvailla ku tiiän miltä tuntuu...

 

[Anna Suukko]

Tietääkö lapsen isä, miten paljon häntä kaivataan? Musta tuntuu, että kaikki miehet ei aina oikein tajua, lisäksi voi olla mukana syyllisyyttä, jonka vuoksi hän ei saa otettua yhteyttä. Onko ihan varma, että vakava keskustelu ex-miehesi kanssa ei auttaisi asiaa? Vai onko näitä keskusteluita käyty jo väsymiseen asti?

 

[vartooja]

Vähän sama juttu... Miulla kohta 3,5v tyttö ja nähny isänsä viimeks viime joulukuun eka viikonloppu, sen jälkeen ei ole kuullutkaan mitään :/
Mie olen muutaman kerran ollu yhteyksissä häneen tänä aikana... Mutta mie päätin että en ala ruinaamaan koska haluaisi/voisi/viitsisi tytärtään tavata... Viimeks elokuun alussa ilmotti itestään, laitto viestiä että on muuttamassa lähemmäs meitä, haluaa alkaa tavata likkaa mahollisimman usein, ilmottaa heti kun muutto on ohi (ja sen piti tapahtua sillon elokuun lopussa viimestään )... Eipä ole sen jälkeen taas kuulunu mitään :'(
En tietenkään ole lapselle puhunu mitään asiasta... Vieläkin useesti lapsi sanoo kun rakastaa äitiä ja isiä ja puhuu isästään asioita... Kyllä se vaan tuntuu pahalta... Ei vaan voi tajuta kuinka joku voi noin lapsensa hylätä...

 

[ap]

Ihmetyttää miten vähän sitä ihmisellä onkaan elämässään sellasia ystäviä jotka esim voisivat ottaa poikaani joskus johonkin mukaan, kaikki tietävät miten paljon ikävöi isäänsä, mutta eipä ystäviäni tai edes omaa veljeäni kiinnosta asia... Jotenkin sitä miettii miten väärin tämä kaikki on Mutta jaksettava sitä vaan, onpa pojalla edes äiti joka rakastaa ja on läsnä!!!!

 

[Madicken04]

Kyllä olette tylyjen aikuisten ympäröimänä :O Mutta jos koittaisit keksiä pojalle jotain kivaa harrastusta(uinti, jumppa, muskari?), mitä hän voi innoissaan odotella. Olisi muuta odotettavaa kuin isä, vaikka ei se tietenkään korvaa isää lähellekkään.

Älä muuta sano
Meillä on päivät täynnä ohjelmaa, ja viihdymme hyvin kaksinkin, mutta ei se silti korvaa isää Lapseni leikkii puhelimella ja soittaa "ehtisitkö tänään tulla hakemaan minua päiväkodista? Hyvä, nähdään!" Äidin sydän särkyy lkuullessaan tommosta... Lapseni halaa minua iltasin ja sanoo "minä rakastan äitiä ja isiä". Ei pysty ymmärtämään että eksäni hylkäsi lapsensa uuden naisensa takia....

itku tuli :'( :'( :'( :hug: :hug:

Voit varmaan arvata miltä tämä kuulostaa äidin korviin? Itkettää pelkkä ajatuskin siitä miten paljon minun pieni poikani kärsii enkä minä voi tehdä muuta kuin sanoa "kyllä isi sinua rakastaa ja ikävöi" Elämä on niin väärin!!!!!!

:hug: Kamala tilanne...

Kuitenkin voisi ajatella että niin kauan kun poika pystyy ilmaisemaan sinulle tuon kaipuunsa isää kohtaan, se on hänelle keino käsitellä tunteitaan ja luottamus sinua kohtaan. Jos hän taas huomaisi miten pahalta sinusta nuo hänen puheensa tuntuvat ja hän alkaisi varoa puhumasta isästään ja patoaisi vain ikäväänsä sisälleen...

 

[ap]

Tietääkö lapsen isä, miten paljon häntä kaivataan? Musta tuntuu, että kaikki miehet ei aina oikein tajua, lisäksi voi olla mukana syyllisyyttä, jonka vuoksi hän ei saa otettua yhteyttä. Onko ihan varma, että vakava keskustelu ex-miehesi kanssa ei auttaisi asiaa? Vai onko näitä keskusteluita käyty jo väsymiseen asti?

On käyty eikä mikään auta, eksäni ei suostu enää edes kuuntelemaan

 

[:)]

Pojalla on onneksi hyvä äiti! Ihan oikeesti, olet tosi hyvä äiti! Kolmevuotiailla pojilla on isävaihe, jolloin isän merkitys heidän elämässään korostuu. Jos tämä vaihe menee ohi, niin pojan isä-ikävä saattaa vähän lievittyä. Todella harmillinen tilanne, mutta ajattele kaikkea hyvää, jota elämässänne on. Ja ilman tuota paskaa äijää, et olisi saanut juuri tuota ihanaa lasta.

Ehkä löydät joskus jonkun hyvä miehen, joka ottaisi lapsesi kuin omakseen.

 

[CandleLight]

Omasta kokemuksesta: Ei kannata yrittää ''pakottaa'' jos ei isä sitä kerta itse omalähtöisesti halua, kulutat vaan omia voimiasi. Totta kai isä on lapselle tärkeä, mutta jos hän ei ole/halua olla läsnä, niin se on varmastikkin lapselle parempi. Minun tyttö ei ole isäänsä nähnyt puoleen vuoteen ja suree välillä kovastikkin, hän käsittelee asioita ja miettii. Kyllä se äitinä surettaa ja tuntuu pahalta kun pieni joutuu käymään sellaisia asioita läpi, mutta on lapsen annettava se myös surra, kyllä se ajan kanssa helpottaa. Vastaa totuuden mukaisesti lapsen kysymyksiin, ole läsnä ja tukena ja kerro kuinka paljon häntä rakastat. Kyllä asiat hyväksi kääntyy, usko pois. Voimia. :hug:

 

[näin meillä]

Anna lapsen ikävöivä sekä puhua isästä. Mutta kerro että ei ole tulossa ja vakuuta että syy ei ole lapsessa. Lapsi käy todella helposti syyttelemään itseään asiasta. Siis että on ollu tuhmana niin iskä ei siksi tule tai että on niin huono ettei iskä halua nähä. Kurja tilanne ja lapsi kyllä jossaki vaiheessa unohtaa, mut niin kauan kuin puhuu niin ikävöinti on hyväksi ja lapsella on oikeus ikävöidä sitä hyvää joka isässä kaikesta huolimatta on. Itse en ole keksinyt syitä vaan sanonut että isä ei vaan tule. Ja isompana lapset ovat itsekin tiedostaneet että iskä mielummin ryyppää kuin viettää aikaa lasten kanssa.

 

[näin meillä]

Ja se että isälle kirjoittelis tai yrittäis puhua ei kyllä oikeesti toimi. Jotkut vaan on sellaisia että häviää lapsen elämästä - omaa tyhmyyttään voisi sanoa.

 

[Psykologi-äiti]

Anna lapsen ikävöivä sekä puhua isästä. Mutta kerro että ei ole tulossa ja vakuuta että syy ei ole lapsessa. Lapsi käy todella helposti syyttelemään itseään asiasta. Siis että on ollu tuhmana niin iskä ei siksi tule tai että on niin huono ettei iskä halua nähä. Kurja tilanne ja lapsi kyllä jossaki vaiheessa unohtaa, mut niin kauan kuin puhuu niin ikävöinti on hyväksi ja lapsella on oikeus ikävöidä sitä hyvää joka isässä kaikesta huolimatta on. Itse en ole keksinyt syitä vaan sanonut että isä ei vaan tule. Ja isompana lapset ovat itsekin tiedostaneet että iskä mielummin ryyppää kuin viettää aikaa lasten kanssa.

Tässä on hyvää tekstiä . Kertoisin lapselle, että sinäkin olet surullinen ja harmissasi, kun isä ei tule. Kerro, että hän on ihana ja rakas ja että ihmettelet, miksi isä tekee hölmöjä valintoja. Kerro kuitenkin, että isä on rakastanut häntä paljon ja ehkä myöhemmin ymmärtää pitää paremmin yhteyttä. Eli olisin aika rehellinen lapsen isää kuitenkaan mollaamatta. Sano, että aikuisetkin ovat joskus tuhmia ja että on ihan ok, että on ikävä ja joskus voi suututtaakin, kun isä ei tule. Puhu asiasta aina, kun itse ottaa asian puheeksi. Älä yritä saada unohtamaan ,mutta ole tukena. Ja samaa mieltä olen, että turvallinen sitoutuva mies olisi taivaan lahja pojallesi, mutta ei kukaan, joka vain piipahtaa lapsen elämässä. Jos siis tutustut johonkin mieheen, älä tutustuta poikaasi ennen kuin olet melko varma, että suhde kestää. Luota itseesi ja yritä jaksaa kestää lapsen suru. Se on tärkeintä. Ja kivat tekemiset yhdessä piristävät ja auttavat ikävässä. Suru vie pojallasi - ja sinulla -aikansa.

 

[vierailija]

Oi miten ikävä tilanne. Mieheni serkulla oli pienenä hiukan vastaava, hänen isänsä ei ollut järin kiinnostunut isyydestä. Mieheni isästä tuli serkkupojalle "se mies", jonka kanssa tehtiin miesten juttuja. Vielä aikuisenakin tuo suhde tuntuu kantavan. Olisi kyllä ihanaa, jos joku lähipiiristäsi välittäisi ja haluaisi olla pojallesi "mieskaveri".

 

[Kuiskaten]

kurja tilanne, onko miehellä aikaisempia lapsia?

 

[Ristiinkulkija]

Omakohtaisesti voin kertoa, että kaikista ei ole kantamaan vanhemman vastuuta. Mutta siitä voi myös selvitä, vaikka vaikeita aikoja varmasti on.
Oma isäni ei ole ollut kanssani tekemisissä, vaan vietti mieluummin aikansa toisten naisten ja alkoholin kera. Onneksi lapsella on sinut. Minä jouduin lastenkotiin ja myös äitini sen myötä alkoholisoitui.
En koskaan unohtanut, lakkasin vaan kyselemästä ja syytin itseäni, kun asiaa ei osattu minulle oikein esittää.