Miten saan haluttoman miehen mukaan synnytykseen?

[Peyote]

Olit nopeempi

Joo mutta en osannut käyttää sitä lihavointia.|O

 

[fifiia]

Puhuminen ja keskusteleminen peloista ja mahdollisesti siitä mikä synnytykseen osallistumista helpottaisi varmasti auttaisi. Sen sijaan apua ei taida olla synnytykseen osallistumattomien miehien haukkumisesta milloin miksikin, apua ei taida olla synnytyksen ollessa jo lähellä, siitäkään että miehen olisi ehkä kannattanut valita toisin.

 

[Ken guru]

Kiitos tieteellisten läpimurtojen yms riski on pienentynyt huomattavasti totta.

Kuukautiset yms ovat merkki toiset kyvystä luoda elämää.
Miehet ovat taas heitetty susille ainakun on ollut tarve koko ihmiskunnan historian ajan.

Mutta kuten sanoin tähän keskusteluun on turha lähteä sen enempää.

Olen edelleen sitä mieltä että sinulla ei ole oikeutta määritellä mitä tarkoittaa olla heikko tai vahva mies.

Tuskin sinäkään haluat että miehet määrittelisivät mitä tarkoittaa olla nainen ?

Joopa joo, ja naiset poltettu roviolla. Menetköhän nyt vähän ohi aiheen?

 

["jenni"]

Ensimmäisen asian suhteen olen periaatteessa samaa mieltä vaikka toki on selvää että yrität näppärästi korvata miehen 'kumppanilla' jota sitten on kuitenkin maagisesti koskee samat odotusarvot kuin 'miestä' ?
Paitsi tietysti ei miehen aina pidä olla karski/vahva, ainakaan silloin kuin se sopii naisen tarpeisiin ?

Tai sitten miestä koskevat samat odotusarvot kuin kumppania. Sukupuolella ei ole mitään merkitystä, jos on niin paskamainen, että jättää rakkaansa yksin kun tämä tukea pyytää ja tarvitsee.

 

[tintta iita]

Mies on ollu kaksi aijempa synnytystä mukaan ja turha yrittää ees ettei ois paikalla tässä kolmannessa. ei ole ees vaihtoehtona olla tulematta. Kyllä se mies on niin iso tuki ja turva synnytyksessä, ois aikanen luottamuksen pettäminen jos ees sanois ettei halua mukaan.

 

["Maarit"]

Mun mielestä se on miehen oma valinta haluaako mukaan vaiko ei.
En voisi kuvitella itse painostavani miestä mukaan.
Tosin en ymmärrä tätä nykyistä touhottamista, jossa ei ole vaihtoehtona kuin se, että mies on mukana.
Kyllä se vauva sieltä tulee siitä huolimatta oli isä mukana tai ei.

peesi tälle.

 

["Maarit"]

nämä naiset, jotka korkealta jalustaltaan arvostelevat minkälainen miehen tulisi ja pitää olla. Mieshän ei missään nimessä saa olla heikko vaan aina pitää olla tukena ja turvana naiselle.

 

["vieras"]

Jos mun mies olisi sanonut, ettei HALUA tulla mukaan synnytykseen, en olisi kyllä hänen kanssaan lapsiakaan sitten halunnut. Rehellisesti juuri mun miehestä ei ollut kauheasti apua tai turvaa synnärillä mutta seura oli oikeesti korvaamatonta. Kolmannella kerralla ei ehtinyt mukaan kun vauva oli vähän kiireinen... Harmitti se hetken miehen puolesta ja miestäkin harmitti mutta lopputulos oli kuitenkin mieleinen .

Meille kummallekaan ei ole mieleen pälkähtänyt, että miehen pitäisi olla kaikkea äksöniä siellä alapäässä tuijottamassa ja kuvien oton kielsin ihan ehdottomasti.

Miehen veli oli ekan lapsensa synnytyksessä mukana mutta toisen kohdalla vaimo ei enää halunnut häntä mukaan. Tiedä sitten mikä meni niin pahasti vikaan ekalla kerralla (jotain kuulin kyllä)... Erosivat toisen vauvan ollessa puolivuotias.

 

["vieras"]

Ei edes lähdetä spekuloimaan ihmiskunnan historiaa jossa naiselle veren näkeminen tarkoittaa elämää ja miehelle kuolemaa.

Höpö, ku isoa paistia se miehelle tarkoitti. Älä ole noin negatiivinen!

 

[Birgitte]

Jos minä olisin mies, en varmaan pystyisi rakastelemaan naisen kanssa, jonka sukupuolielimien olen nähnyt repeävän. Itse vaadin, että mies pysyy kaukana synnytyssalista.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Maarit";28021868]nämä naiset, jotka korkealta jalustaltaan arvostelevat minkälainen miehen tulisi ja pitää olla. Mieshän ei missään nimessä saa olla heikko vaan aina pitää olla tukena ja turvana naiselle.[/QUOTE]

Mies saa olla heikkokin, mutta en voisi kuvitellakaan eläväni parisuhteessa jossa emme tukisi toisiamme silloin kun sitä tukea tarvitsee.

Toisille kelpaa sellainenkin mies. Mutta mun mielestä se taas on epätasa-arvoista naista kohtaan.

 

[Ken guru]

Jos minä olisin mies, en varmaan pystyisi rakastelemaan naisen kanssa, jonka sukupuolielimien olen nähnyt repeävän. Itse vaadin, että mies pysyy kaukana synnytyssalista.

Miten pystyt itse rakastelemaan kun olet tuntenut miten vauva on tullut (?) alapäästäsi?

 

["Maarit"]

Mies saa olla heikkokin, mutta en voisi kuvitellakaan eläväni parisuhteessa jossa emme tukisi toisiamme silloin kun sitä tukea tarvitsee.

Toisille kelpaa sellainenkin mies. Mutta mun mielestä se taas on epätasa-arvoista naista kohtaan.

pakottamaan toista väkisin johonkin mihin ei pysty - ja sillä ei ole mitään tekemistä minkään tasa-arvon kanssa.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Maarit";28021970]pakottamaan toista väkisin johonkin mihin ei pysty - ja sillä ei ole mitään tekemistä minkään tasa-arvon kanssa.[/QUOTE]

Mun mielestä on. Ei nainenkaan voi päättää ettei synnytä. Kun lapsi tehdään, tehdää se yhdessä, synnytyksessä ja kasvatuksessakin on kumpikin mukana. Kaikki muu on 50-lukua. Ja epätasa-arvoista siis.

 

["vieras"]

Minä kyllä voin pahoin. Ja jos miehellä on iso haava, minua inhottaa ja pyörryttää, mutta autan silti. Koska toista ei saa jättää pulaan.

Ei ap ole synnytyksessä pulassa tai miehensä avun varassa, onhan siellä kätilöt auttamassa. Minä itse olen yh ja synnyttämään menin myös ilman miestä, minä en ymmärrä tuota hysteriointia että miehen on pakko tulla mukaan tai iik, en minä muuten selviä. Minusta taas olisi tuntunut pahalta jos jonkun läheisen olisi pitänyt katsoa minun kipuja.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";28022008]Ei ap ole synnytyksessä pulassa tai miehensä avun varassa, onhan siellä kätilöt auttamassa. Minä itse olen yh ja synnyttämään menin myös ilman miestä, minä en ymmärrä tuota hysteriointia että miehen on pakko tulla mukaan tai iik, en minä muuten selviä. Minusta taas olisi tuntunut pahalta jos jonkun läheisen olisi pitänyt katsoa minun kipuja.[/QUOTE]

Mä taas en ymmärrä miten joku mieltää synnytyksen sen yhden ihmisen tapahtumaksi. Mulle siinä on kyse perheestä, ja lapsi syntyy yhtä paljon kummallekin vanhemmalle.

 

["Maarit"]

Mun mielestä on. Ei nainenkaan voi päättää ettei synnytä. Kun lapsi tehdään, tehdää se yhdessä, synnytyksessä ja kasvatuksessakin on kumpikin mukana. Kaikki muu on 50-lukua. Ja epätasa-arvoista siis.

mun elämäni ei ole noin mustavalkoista. Hyvät viikonloput kuitenkin .

 

[tintta iita]

nainen synnyttää perheen yhteisen lapsen ja mies jää pois koska huippaa ja pelottaa. haistakoot huilu oikeasti! sais otta itteään niskastakiinni ja olla vaimonsa tukena sen synnytyksen ajan, oksennelkoot myöhemmin. ja kyllä so naikanen luottamuksen pettäminen ettei ole paikalla ku oma lapsi syntyy. jos siis jää pois vedoten turhanpäiväsiin syihin.

erikseen että vauva tuleeki vauhilla ja mies vaan ei ehi paikalle mutta että tarkotuksella jää pois pyh!

 

[MsGodDammit]

Naisethan monasti lähtevät sinne synnyttämään riemusta kiljuen ja täynnä pelkkiä positiivisia ajatuksia.... Tuntuu hirmu hassulta että mies voi näinkin monen synnyttäneen (?) naisen mielestä vain todeta että "hei, mä en pysty tähän/mun tekee huonoo/en oo tulossa" ja se on ihan ok. Surullista, todella
Varsinkin, kun sitä esikoista lähdetään synnyttämään, pelkää varmasti moni nainen tapahtumaa enemmän kuin mies enkä siksi suostu sympatiseeraamaan moista.

Ja mitä tulee Jaskan itkuvirteen miehenä olemisen kiroista, niin ei voi kuin todeta ettei nykyajan naisilla ole kauheasti ollut mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mitä on joskus pimeällä keskiajalla tapahtunut (tai vielä aikaisemmin). Ja jos nyt hetken viitsii miettiä naisen asemaa kautta aikojen niin en kamalasti kehtaisi miehenä itkeä kuinka miehet ovat kokeneet vääryyttä joutuessaan sotimaan, kyllä ne kaikki raiskatut, tapetut ja kidutetut naiset ja lapset ovat niistä sodista kärsineet ihan yhtä lailla.

 

[fruity]

Minä en missään tapauksessa "pilkkaa" niitä jotka haluavat sen miehen sinne mukaan.
Tai vähättele sitä miehen roolia synnytyksessä. Tottakai siitä on tukea ja seuraa.

Mut sitä en ymmärrä miksi siitä on tehty niin suuri juttu ja numero, mikäli mies ei olekaan mukana,
syystä tai toisesta.

Se on useimmille miehille varmasti hieno kokemus kyllä, mutta en ymmärrä mitä se vaikuttaa siihen itse parisuhteeseen...miksi sen siihen ylipäätään mitään tulis vaikuttaa?
Hienoja hetkiä ja yhteenkuuluvuutta voi suhteeseen saada muualtakin kuin synnytyksestä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28022008]Ei ap ole synnytyksessä pulassa tai miehensä avun varassa, onhan siellä kätilöt auttamassa. Minä itse olen yh ja synnyttämään menin myös ilman miestä, minä en ymmärrä tuota hysteriointia että miehen on pakko tulla mukaan tai iik, en minä muuten selviä. Minusta taas olisi tuntunut pahalta jos jonkun läheisen olisi pitänyt katsoa minun kipuja.[/QUOTE]

Ihmiset on erilaisia. Ehkä silloin jos parisuhteessa odotetaan sitä yhteistä lasta, äidille se miehen läsnäolo synnytyksessä on enemmän itsestäänselvyys kuin yksinhuoltajalle? Tietty jos nainen ei kaipaa tukijaa tai hänelle käy ottaa mukaan joku muu kuin mies niin silloin tietty on ok että mies jää pois jos kokee synnytyksen ahdistavaksi. Mutta jos nainen itse kokee synnytyksen ahdistavaksi, pelkää sitä ja haluaa miehen mukaan on mielestäni jotenkin raukkamaista hyljätä oma rakas tuossa tilanteessa.

Näin vaikka äiti periaatteessa voikin ihan hyvin ja turvallisesti synnyttää pelkän sairaalahenkilökunnan turvin eikä miestä näin "tarvita" toimitukseen. Vähän sama jos mies vaikka sairastuisi vakavasti tai joutuisi pahaan onnettomuuteen ja sen seurauksena olemaan pitkään sairaalassa kivuissaan ja peloissaan. Nainen ahdistuu sairaaloista ja pelkää pyörtyvänsäkin. Ei, häntä ei tarvita sinne miestä hoitamaan, sairaala on kyllä velvollinen huolehtimaan siitä puolesta. Kuitenkin hän itse kaipaisi seuraa ja tukea siinä tuskaisessa olossaan ja peloissaan, haluaisi rinnalleen sen rakkaansa käymään läpi tuota vaikeaa tilannetta.

Ihan yhtälailla olen siinäkin sitä mieltä että vaimo toimii raukkamaisesti jos ei voi mennä sairaalaan miehensä tueksi. Vaikkei häntä siihen voikaan pakottaa.

 

[Birgitte]

Miten pystyt itse rakastelemaan kun olet tuntenut miten vauva on tullut (?) alapäästäsi?

En ole NÄHNYT sitä, joten asia ei tunnu niin pahalta. Minulle on näytetty synnytysvideoita, mutten ole koskaan pystynyt katsomaan verisiä kohtia. En kammoa verta, mutta synnytys vaan on liikaa. En siis ihmettele yhtään jos mies sanoo, ettei tahdo synnytyssaliin.

 

["vieras"]

Minä en missään tapauksessa "pilkkaa" niitä jotka haluavat sen miehen sinne mukaan.
Tai vähättele sitä miehen roolia synnytyksessä. Tottakai siitä on tukea ja seuraa.

Mut sitä en ymmärrä miksi siitä on tehty niin suuri juttu ja numero, mikäli mies ei olekaan mukana,
syystä tai toisesta.

Se on useimmille miehille varmasti hieno kokemus kyllä, mutta en ymmärrä mitä se vaikuttaa siihen itse parisuhteeseen...miksi sen siihen ylipäätään mitään tulis vaikuttaa?
Hienoja hetkiä ja yhteenkuuluvuutta voi suhteeseen saada muualtakin kuin synnytyksestä.

Itse en mene sinne synnytyssaliin ensisynnyttäjänä miehen kanssa hakemaan kokemuksia tai kokemaan yhteenkuuluvuutta, vaan menen sinne hieman pelonsekaisin tuntein, toinen henkilö joka rauhoittaa ja tukee vaikeassa tilanteessa on kultaakin kalliimpi.
Mieheni on ylivertainen siinä hommassa,ollut koko parisuhteen ajan.

Itse loukkaantuisin kovasti jos hän kieltäytyisi tukemasta minua noin pelottavassa tilanteessa.

 

[MsGodDammit]

Minä en missään tapauksessa "pilkkaa" niitä jotka haluavat sen miehen sinne mukaan.
Tai vähättele sitä miehen roolia synnytyksessä. Tottakai siitä on tukea ja seuraa.

Mut sitä en ymmärrä miksi siitä on tehty niin suuri juttu ja numero, mikäli mies ei olekaan mukana,
syystä tai toisesta.

Se on useimmille miehille varmasti hieno kokemus kyllä, mutta en ymmärrä mitä se vaikuttaa siihen itse parisuhteeseen...miksi sen siihen ylipäätään mitään tulis vaikuttaa?
Hienoja hetkiä ja yhteenkuuluvuutta voi suhteeseen saada muualtakin kuin synnytyksestä.

Itse kokisin sen vaikutuksen parisuhteeseen niin, että mies "hylkäisi" minut tilanteessa jossa häntä tarvitsisin.

 

[Madicken04]

Itse kokisin sen vaikutuksen parisuhteeseen niin, että mies "hylkäisi" minut tilanteessa jossa häntä tarvitsisin.

Nimenomaan. Riippuu siis siitä miten tuohon tilanteeseen suhtautuu. Itse koin että synnytykseen olisin ehdottomasti kaivannut miehen tuekseni ja silloin hänen pois jäämisensä tuollaisesta syystä olisi jäänyt hiertämään.

Lapset syntyivät kuitenkin sektioilla joita kohtaan en tuntenut samanlaista pelkoa ja ahdistusta eli olisin "pärjännyt" tuolla yksinkin. Tietysti oli todella ihanaa että mies oli joka kerta mukana, kiva saada seuraa, yhteinen kokemus ja mahdollisuus noin olla heti alusta mukana vastaanottamassa odotettua vauvaa. Mies itse ehdottomasti halusikin mukaan, mutta jos hän tuossa olisi oman ahdistuksensa ja leikkaussalipelkonsa takia halunnut jäädä pois se olisi ollut minulle ok eikä olisi vaikuttanut parisuhteeseen.