miten saan miehen tajuamaan, että SE ON LOPPU NYT!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tää on ohi...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tää on ohi...

Vieras
Yritin tänää, niinkuin eilenkin, sitä edelliseen päivään, sitä edelliseen päivään, sitä edelliseen päivään... puhua erosta ihan rauhallisesti ja yritin sanoa olevani onneton ja haluan erota.

Olisin halunnut tehdä tämän hyvässä yhteisymmärryksessä, ilman suurempaa draamaa. Olisin halunnut hyvässä yhteisymmärryksessä todeta ettei tästä sitten mitää tullutkaan.

Olen 1000 kertaa ennenkin sanonnut, että se on ohi nyt ja että hankin oman asunnon. Mieheni on aina saanut maaniteltua minut jäämään. Sanoin tänääkin, että nyt minä jätän hänet. Lähden huomenna hakemaan omaa asuntoa. Huomenna hoidan myös muutkin paperiasiat kuntoo.

Mieheni ei tajua, että liittomme on oikeasti ohi nyt! Olen aiemminkin ollut tosissani. Olen oikeasti halunnut erota...jotenkin vain olen tullut katumapäälle, kun mieheni on lässyttänyt kuinka voimme yrittää vielä kerran.

Miten saan mieheni tajuamaan, että liittomme on ohi?

Tulevaisuus pelottaa. Pelkään, että mieheni häiriköi kännipäissään eron jälkeenkin. Miten saan tarvittaessa lähestymiskiellon hänelle?

Jotenkin olen ihan turta. Aiemmin luulin aina kuolevani, kun tein päätöksen lähteä. Nyt en tunne mitään. En iloa en surua... Jotenkin tämä tunteiden puute pelottaa minua. En ole ennen tälläistä rauhallisuutta tuntenut. Kuin en olisi enää elossa, kuin mikään ei tuntuisi miltään... Meneekö tämä tunteiden puute ohi, tuleeko kamala shokki ja taasko tunnen maailman kaatuvan, niinkui minulle on ominaista tuntea suurta draamaa? Vai voiko tunteeni oikeasti jäädä näin jäätyneiksi? Onko muille käynyt näin?
 
mieheni on pitkävihanen ja sen verran pipi päästänsä, että häiriköi vaikka koston vuoksi. Kaikkein eniten nautintoa hälle tuottas, jos taas lämpenisin sen lässytyksille ja sitte se jättäs mut ku nallin kalliolle... sais kostettuu. Sitä iloa mä en sille kusipäälle suo.
 
Koko juttu tuntuu ihan painajaiselta... Ei todelta vaan painajaiselta. Ei tunnu miltää. En ymmärrä, että olen jättänyt mieheni. Mä en saa henkee. tai saan, mutta sekään ei tunnu todelta. Ei tunnu todelta, että olen edes olemassa. Olenko sekoamassa?? Tuntuu, että tää kaikki tapahtuu jollekin toiselle. Ei minulle. Minä vaa kattelen sivusta, kun jätän mieheni, kerään hiljallee tavaroita, kotoonta joka ei tunnu enää kodiltani. Tavaratkaan ei tunnu omiltani. Enkä se ole minä, joka aikoo ne kerätä muuttoa varten. Tiedän kyllä, että se olen minä... tää ei vaan tunnu todelta...
 
Tee tosiaan ensin itsellesi selväksi, että olet lähdössä.
Sen jälkeen kaikki sujuukin ihan hyvin, nimittäin kokemusta on. Tosin mun ex oli ns. kiltti mies, eikä tehnyt eroa mitenkään hankalaksi. Mutta mulla itselläni kesti ensin kaksi vuotta tajuta, että ajan alas sitä suhdetta. Enkä taatusti uhkaillut lähtemisellä.
Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin sanoa kumppanille että se on ohi. Kyllähän se yritti ylipuhua minua toistamalla jostain kuulemiaan latteuksia "suhteeseen panostamisesta"
joka siinä vaiheessa oli täysin naurettavaa.
Mutta kuten sanoin, ensin pitää olla itse varma.
 
Jos olet uhkaillut erolla tuhat kertaa, niin mistä miehesi tietää, että tämä 1001. kerta on nyt sitten tosi? Sinun pitää itse tehdä niin, että olet oikeasti lähdössä.

Et kerro, että muutatko sinä pois vai miehesi. Jos mies muuttaa pois, vaihda lukot. Jos sinä muutat pois, älä vain anna avainta miehelle. Älä vastaa puheluihin, jätä tekstarit huomioimatta ja tarvittaessa vaihda kännykkänumerosi uuteen.

Ero on aina stressin paikka, vaikka se kuinka olisikin helpotus ja hyvä asia. Tiedän kokemuksesta, että kun saat tavarat paikoilleen uudessa kodissa, niin siitä se lähtee sitten sujumaan vähän kerrallaan. Totta kai pitää surra ja antaa kiukun, vihan, säälin, surun ja tuskan tulla pintaan. Älä keskity ihanien asioiden muisteluun, ettet rupea kaihoamaan takaisin vanhaan, vaan pidä mielessä, miten vaikeaa lähteminen oli ja miten mukavaa on päästä aloittamaan jotain uutta.

Uuden aloittaminen on pelottavaakin, mutta ole sillä asenteella, että päivä kerrallaan. Ei heti tarvitse miettiä ja tietää kaikkia asioita. Selviät kyllä. Tsemppiä sinulle. Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin:)
 
ettei erolla "uhkailu" ole reilua. On varmasti helppo vierestä sääliä mun miestä, kun on tälläinen kusipää akka, joka erolla uhkailee... Säälisin omaa miestäni jos sivusta lukisin tätä tekstiä. Tää suhde vaa ahistaa niin vitusti. On ahistanu jo pitkän aikaa, siks olen lähtöä tehny pitkän aikaa.
 
en oo vaa jostain syystä pystyny lähtee... ja se ahistaa viel enemmän. Tänää tosissaa olisin lähteny hakee omaa asuntoa, nukuin pommii. Täältä on aika pitkä matka asuntotoimistoo ja mulla on kipsi jalassa, siirtyy huomisee.

Ahistaa ihan vitusti lähteä tästä. Viel enemmän ahistais jäädä tähän.
 
Kummallista touhua - jos ahdistaa - niin elvitä syy miehelles, että mikä sinua pännii.
Jos se ei auta - niin sitten vaan muutto pois siitä suhteesta.
Oletko pikkusen laiska - kun et viitsi tehdä päätöksiä puoleen tai toiseen.





 
Jokaista kiinnostaa eniten oman itsensä asiat. Oma miehesi on itsekäs, joten häntä kiinnostaa selvästi eniten vain hänen itsensä asiat. Totta kai hän haluaisi jatkaa, koska hän saisi silloin ilmaista seksiä, ruokaa, siivousta ja ihmisen jakamaan kulut. Hän tietää, ettei välttämättä saa hyvää naista itselleen.

Ei kukaan meistä saa sinua eroamaan. Sinun pitää itsesi haluta sitä. Tajuathan sinä kuitenkin sen, että jos on paha olla suhteessa, niin ei se paha olo siitä mihinkään lähde, jos vain suunnittelet muuttoa pois, mutta et kuitenkaan tee mitään. Mieti itse, miltä tuntuu ajatus, että vielä vuoden päästäkin olisit samassa asunnossa miehesi kanssa. Entäpä 5 vuoden tai 10 vuoden päästä?

Toisaalta jos mietit, että miltä sinusta tuntuisi vuoden päästä jos olisit eronnut? Eiköhän silloin olosi olisi jo hyvä ja mieli korkealla ja erokin tuntuisi olevan vain kaukainen muisto.
 
Soita ystävälle tai sukulaiselle ja kerro tilanne ja hanki itsellesi väliaikainen yöpaikka ystävän tai sukulaisen sohvalta. Puhelun jälkeen pakkaat tärkeimmät kamas ja kirjoitat miehelles jäähyväiskirjeen. Sitten soitat taksin ja otat sen kassin mukaas ja lähdet sinne yökylään. Huomenna aloitat asunnon etsimisen ja pysyt ystävien sohvilla, kunnes koti löytyy. Kun uusi koti löytyy, tee osoitteestasi salainen ja vaihda myös numerosi salaiseksi. Pyydä kaveriporukka muuttoapuun, kun haette loput tavarasi, niin mies ei kehtaa muutto tilanteessa niin suurta kohtausta järjestää.

Eikös se ole sitten siinä.
 
että tää on ohi. Mies otti sen aika rauhallisesti. En kyllä usko, että hän tajuaa tämän olevan ohi nyt. Mutta tämä on.

Onhan tämä jahkailu ollut oikeastaan laiskuuttakin, muttei kokonaan. Se ei oo niin helppoa lähteä etenkään kipeästä suhteesta, sillä vaikeudet hitsaavat parin kummasti yhteen. Liiankin tiiviisti. Sitä tuli aina ajatelleeksi, että onhan sitä pahemmastakin selvitty... yhdessä. nyt kun tuli aika sitten todeta, että tämä on tässä, ajatus siitä, ettemme enää tuekkaan toinen toisiamme vaikeuksien keskellä satuttaa ihan hirveästi. Mutta tämä on ohi nyt, näitä vaikeuksia joista "yhdessä selvitään ja ehkä nauretaan niille vielä joskus" on ollut ihan liikaa.

...tekee vaan niin pahaa huomata, että kaikki on ohi. Yritän olla kylmä ja kova, jotta kestän tämän...on helpompaa olla tuntematta mitään, tai yrittää ainakin olla tuntematta.. myöhemmin voin sitten hajota taas tavalliseen tapaani, nyt on vaa pakko jaksaa viedä tämä loppuun.
 
"Nukuin pommii,pitkä matka, jalka kipsissä..." Ei sun täällä tarvi selitellä. Selittelet ittelles vaan...
ja haloo luuletko sinä että saat sieltä asuntooimistosta avaimet käteen ja muutat sitten siltä seisomalta? vai?
Jos nyt todellakin olet niin tosissasi kun sanot olevasi, tee tolla niin kuin neuvottiin, lähde Heti, kaverin, vanhempien, jonku luo pariks yöks...
 
Sain mieheni ymmärtämään, että liittomme on ohi. Huomenna lähdemme paperiasioita hoitamaan. Hän lähti hakemaan autosta, joka romuttui jonkin aikaa sitten papereita, kuten maksamattomia laskuja. Huomenna hoidamme kaiken pois.

Olo on tosi paha. Nyt kun jäin kotiin, korjaan entiseen kotiini, tajuan olevani yksin. Toisaalta tämä on helpotus.

Olen ihan shokissa. Noin 6 vuoden yhdessä asumisen jälkeen, olen yksin ja en enää ole mieheni kanssa.

Ei ole kiinni siitä, ettenkö rakastaisi häntä. Rakastan häntä niin paljon, että tajuan tämän olevan parasta meille molemmille. En käy tässä yksityiskohtia suhteestamme luettelemaan, mutta todella sairas tämä suhde on ollut (alkoholismia, väkivaltaa... läheisriippuvuutta)

Yritän vain pystyä hengittämään... en saa henkeä. Käsitän jollain tasolla, että tämä on ohi, vaikka tämä vielä painajaiselta tuntuukin.
 
kyllä selittelin ittelleni vaan. Tuntuu nytkin että on pakko edes kirjottaa, en voi puhua tästä vielä kenellekkään. Täytyy kertoa edes jollekkin. Tuntui, etten pysty tähän. Että kuolen. Tuntuu vieläkin, että kuolen. Oikeastaan sattuu ihan hirveästi, mutten vaan suostu tuntemaan mitään. Itkettääkin, mutten pysty kunnolla edes itkemään. En ole oikeasti koskaan ollut näin surullinen, vaikken vielä suostu surua tuntemaankaan. Pakotan itteni tuntemaan jotakin muuta kuin tunnen...tai muuten hajoan!
 
Onneksi olkoon, että olet päässyt irti vaikeasta suhteesta. Usko pois, että kaikki vielä kääntyy hyväksi. Nyt tuntuu pahalta ja saakin tuntua. Aika on siitä kummallinen asia, että paha olo helpottuu, kunhan annat vain ajan kulua. Sure rauhassa, sillä kyllä sekin päivä vielä koittaa, ettet jaksa enää surra, vaan haluat katsoa elämässäsi eteenpäin. Elämään kuuluu erilaisia asioita, joskus hyviä ja joskus surullisia. Voin lohduttaa, että kyllä niitä hyviäkin asioita tulee elämääsi vielä, kunhan elät päivän kerrallaan.

Jos sinä itse olet se läheisriippuvainen, niin yritä ottaa opiksi tästä kokemuksesta se, että et heti heittäydy uuteen suhteeseen vain siksi, ettet uskalla olla yksin. Minusta on hienoa, että uskalsit erota, vaikka se tekee kipeää. Uuteen huonoon suhteeseen ei kannata rynnätä vain siksi, ettei uskalla olla yksin. Kun on ylpeä itsestään ja rohkea, niin silloin ei huoli ketä tahansa miestä, vaan uskaltaa vaatia parisuhteelta muutakin kuin vain miehen miellyttämistä.

Kaunista kesäpäivää sinulle ja voimia jatkaa eteenpäin. Kyllä sinä pärjäät!
 

Yhteistyössä