Miten saisin lähipiirin ymmärtämään etten unohtele asioita pahuuttani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Luulen että minulla on aina ollut ADD tms. , siis keskittymis-ja tarkkaavaisuushäiriö häiriö ilman ylivilkkautta. Pärjäsin kuitenkin jotenkuten muistilappujen ja kalenterin avulla. Tavarat on olleet kyllä aina hukassa, ja vaikeus muistaa mitä olen kenenkin kanssa puhunut.

Mutta lapsen syntymän jälkeen on ollut enää tosi vaikeaa pärjätä tuon kanssa, luulen että siksi koska vilkas lapsi vie koko ajan huomioni, niin että on entistä vaikeampi keskittyä mihinkään samaan aikaan.

Olin keväällä menossa tutkimuksiin, jos olisin ihan diagnoosin saanut. Mutta tk:n puolelta en lähetettä saanut, (tk-lääkäri sanoi vain että ei kuulosta siltä että olisi tarvetta jatkotutkimuksiin) ja yksityiseen ei ollut hoitovapaalla varaa. Eka käynti olisi maksanut jo 200 e.

Nyt sitten tänään unohdin tapaamisen kummityttöni äidin kanssa. Se peruuntui kokonaan, koska he ovat olleet olleet kotikaupungissa vain käymässä ohimennen, ja olivat lähdössä omaan kaupunkiinsa kauemmas, olisimme pari tuntia kaupungilla tavanneet ennen heidän lähtöään. Hän loukkaantui kovasti, eikä anteeksipyynnöt auttaneet. Inhottaa, mulla oli kännykässä muistutus aamupäivällä, ja lisäksi muistilappu, ja silti unohdin, kun lapsen kanssa touhusin, unohduimme ulos leikkimään liian pitkäksi aikaa. :-(

Mietin pitäisikö hänelle kertoa tästä mahd. keskittymishäiriöstäni? Auttaisiko se häntä antamaan anteeksi? En ole asiasta kertonut kuin ihan kaikkein lähimmilleni, ja he kyllä ymmärtävät, ja usein ihan kaikella rakkaudella asiasta vinoilevatkin. :-) Tämä kummityttöni äiti on erään sukulaiseni vaimo, ja asuvat tosiaan kauempana, niin emme ole kovin montaa kertaa tavanneet.
 
No oli diagnoosi tai ei, mä en jatkuvaa unohtelua ja ohareita sietäisi. Todella törkeää käytöstä. Tuollaisen ihmisen feidaisin hyvin nopeasti.

Miksi sinun pitää vastata jos et asiasta ymmärrä yhtään mitään? Kyse ei tässä ole mistään "käytöksestä". Ja minä unohdin tapaamisen ehkä ensimmäisen kerran elämäni aikana! Enkä tosiaan ole isompia juttuja unohdellut, joskus ehkä saatan unohtaa jotain josta joku ihminen on kertonut, ja sitten hän joutuu muistuttamaan että kertoi kyllä jo. mutta se ei ole jatkuvaa. Koitan olla lojaali , ja käytän todellakin muikkareita paljon.

Lähipiirini onneksi ymmärtää, todella hyvä ettei minulla ole kaltaisiasi ymmärtämättömiä tyyppejä tuttavina.
 
Kannattaa kyllä kertoa tuosta ongelmasta, niin saat vähän enenmmä ymmärrystä. Silti en oikein tajua, miten saatoit unohtaa, jos oli muistutus kännykässä JA muistilappu.
 
[QUOTE="a p";24000594]Miksi sinun pitää vastata jos et asiasta ymmärrä yhtään mitään? Kyse ei tässä ole mistään "käytöksestä". Ja minä unohdin tapaamisen ehkä ensimmäisen kerran elämäni aikana! Enkä tosiaan ole isompia juttuja unohdellut, joskus ehkä saatan unohtaa jotain josta joku ihminen on kertonut, ja sitten hän joutuu muistuttamaan että kertoi kyllä jo. mutta se ei ole jatkuvaa. Koitan olla lojaali , ja käytän todellakin muikkareita paljon.

Lähipiirini onneksi ymmärtää, todella hyvä ettei minulla ole kaltaisiasi ymmärtämättömiä tyyppejä tuttavina.[/QUOTE]

No ei minusta nyt se, ettet kuuntele, ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ja juu, ystävälläni on keskittymishäiriö, mutta huomaavaisena ihmisenä hän toimii niin, ettei unohtele tapaamisia tai sanottuja asioita. Hän ei käytä diagnoosiaan tekosyynä, jotta saisi unohtelunsa anteeksi.
 
Olen aivan samanlainen. Sukulaiset vinoilee, että unohtaisin päänikin jos se ei olisi hartioissa kiinni. Yritin apua saada moneen otteeseen, mm. AMK aikana. Käskivät vain syödä omega kolmosta! Tänä keväänä sitten oli aika psykiatrille ja valitin näitä ongelmia taas. Laittoin kiireellisenä lähetteen ADHD-tutkimuksiin, koska pärjääminen työssä on jo kiikun kaakun. Kävin sen ihme työryhmän-vai-mikä-lie-se-oli tapaamisessa ja todennäköisesti siis ADD. Vielä on muutamia testejä jäljellä ja toivottavasti jotain apua sitten heruu. Ymmärrän täysin unohteluongelmasi. Se on aivan kamalaa. Oli asia kuinka tärkeä tahansa, niin se voi kuin voikin unohtua. Ei siihen skarppaaminen auta, eikä ainakaan kenenkään vittuilut. Mulla on kännykässä tuhat ja sata muistutusta, joten ne hukkuu siihen muistutusten tulvaan ja kaikki unohtuu taas. Kalenteria en osaa käyttää, kun unohdan sen milloin minnekin. Samoin rahapussin, kotiavaimet, auton avaimet, käsilaukun, lapset ja työpaperit. Ymmärrän täysin, että teen lähipiirin hermoraunioksi ja niin toivon muistavani ja yritän aina muistaa kaiken, enkä ikinä siinä onnistu.
 
Suosittelen ehdottomasti kertomaan, muuten tosiaan varmaan ajattelevat, ettö olet vaan huonokäytöksinen. Ja osaavat myös itse muistuttaa sua esim. tuollaisissa tapaamis-tilanteissa
 
Olen aivan samanlainen. Sukulaiset vinoilee, että unohtaisin päänikin jos se ei olisi hartioissa kiinni. Yritin apua saada moneen otteeseen, mm. AMK aikana. Käskivät vain syödä omega kolmosta! Tänä keväänä sitten oli aika psykiatrille ja valitin näitä ongelmia taas. Laittoin kiireellisenä lähetteen ADHD-tutkimuksiin, koska pärjääminen työssä on jo kiikun kaakun. Kävin sen ihme työryhmän-vai-mikä-lie-se-oli tapaamisessa ja todennäköisesti siis ADD. Vielä on muutamia testejä jäljellä ja toivottavasti jotain apua sitten heruu. Ymmärrän täysin unohteluongelmasi. Se on aivan kamalaa. Oli asia kuinka tärkeä tahansa, niin se voi kuin voikin unohtua. Ei siihen skarppaaminen auta, eikä ainakaan kenenkään vittuilut. Mulla on kännykässä tuhat ja sata muistutusta, joten ne hukkuu siihen muistutusten tulvaan ja kaikki unohtuu taas. Kalenteria en osaa käyttää, kun unohdan sen milloin minnekin. Samoin rahapussin, kotiavaimet, auton avaimet, käsilaukun, lapset ja työpaperit. Ymmärrän täysin, että teen lähipiirin hermoraunioksi ja niin toivon muistavani ja yritän aina muistaa kaiken, enkä ikinä siinä onnistu.

Kiitos kirjoituksestasi, siitä tuli todella hyvä mieli!! Minulla on IHAN PRIKULLEEN samanlaista!!! Joskus muistilaput ja muikkarit kännykässä auttavat, joskus ei. Koko ajan on joku hukassa. Ja vaikka kuuntelisin mitä joku ihminen sanoo, saatan unohtaa. Tms. Töissä pärjään siksi että teen niin helppoa hanttihommaa ettei siinä haittaa jos jotain unohtaa. Tuon takia en ole edes uskaltanut opiskella itselleni mitään kunnon ammattia, koska en pärjäisi millään.

Olisin tosiaan halunnut kunnalliselle sektorille tutkimuksiin, mutten ole päässyt. Mielestäni kyllä tarvitsisin jonkun lääkityksen, niin että selviäisin jokapäiväisestä elämästä.

Ymmärrän että ihmisiä tämä ärsyttää, mutta kun en voi tälle itse yhtään mitään. :-(
 
Minkä ikäinen lapsi ap:lla on?

Itselläni oli ensimmäisen lapsen jälkeisen vuoden ajan niin huono muisti, etten aamupuuroakaan uskaltanut hellalle jättää, ellen olisi laittanut munakelloa päälle. Unohdin aivan kaikki!

Mistä lie johtui, mutta toisen lapsen kohdalla sitä ei onneksi enää tullut.
 
No ei minusta nyt se, ettet kuuntele, ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ja juu, ystävälläni on keskittymishäiriö, mutta huomaavaisena ihmisenä hän toimii niin, ettei unohtele tapaamisia tai sanottuja asioita. Hän ei käytä diagnoosiaan tekosyynä, jotta saisi unohtelunsa anteeksi.

Siis minä olen huomaavainen, ja varmaan tuhansia tapaamisia olen muistanut lappujen takia. Jos unohdan tapaamisen ekan kerran elämässäni, niin miten se tekee minusta huonon ihmisen? Eikä diagnoosini mikään tekosyy ole todellakaan.

Ei olis pitänyt kirjoittaa tänne, kun täällä on niin ymmärtämätöntä porukkaa.

Siis minä en ole IKINÄ aiemmin unohtanut yhtään tapaamista!!
 
Minkä ikäinen lapsi ap:lla on?

Itselläni oli ensimmäisen lapsen jälkeisen vuoden ajan niin huono muisti, etten aamupuuroakaan uskaltanut hellalle jättää, ellen olisi laittanut munakelloa päälle. Unohdin aivan kaikki!

Mistä lie johtui, mutta toisen lapsen kohdalla sitä ei onneksi enää tullut.

1 v. 10 kk ikäinen. Ja todellakin muistini huononi lapsen jälkeen ihan ratkaisevasti.
 
Kävin yksityisellä psykiatrilla, jonka lasku oli n.120€. Tuosta yhdestä psykiatrian polin käynnistä ei vielä ole laskua tullut. Kaksi käyntiä ainakin on vielä. On ehdottomasti sen arvoista, jos ne mun avuksi jotain pystyvät tekemään. Peittelen ongelmaani senkuin pystyn ja selittelen aina parhain päin. Miehelle olen vain ohimennen maininnut meneväni tutkimuksiin. Siskolle yritin kertoa, mutta hänen suhtautumisensa oli niin pettymys, että muille en sitten olekaan kertonut. Enkä töissäkään.
 
[QUOTE="a p";24000720]Mulla oli muistutus kännykässä, mutta se oli aamupäivällä ja tapaaminen klo 13, olisi pitänyt laittaa useampia muikkareita. :-([/QUOTE]

No jos itse tiedostat ongelmasi niin kun yksi muistutus on huomattu niin laitat heti uuden vähän ajan päähän. Kun muistutus sitten tulee niin alat pikkuhiljaa valmistautumaan lähtöön ja menet ajan kanssa ja ole itse paikalla jo hyvissä ajoin.

Muistutuksia pitää olla niin että niistä on oikeasti jotain hyötyä. Etsi netistä muiden hyväksi havaittuja keinoja arjesta selviytymiseen. Ja ihan ekaksi lopeta vittuilu palstalla jos vastaukset ei miellytä.
 
Kävin yksityisellä psykiatrilla, jonka lasku oli n.120€. Tuosta yhdestä psykiatrian polin käynnistä ei vielä ole laskua tullut. Kaksi käyntiä ainakin on vielä. On ehdottomasti sen arvoista, jos ne mun avuksi jotain pystyvät tekemään. Peittelen ongelmaani senkuin pystyn ja selittelen aina parhain päin. Miehelle olen vain ohimennen maininnut meneväni tutkimuksiin. Siskolle yritin kertoa, mutta hänen suhtautumisensa oli niin pettymys, että muille en sitten olekaan kertonut. Enkä töissäkään.

Minä kyllä taidan myös mennä yksityiselle. Ehdottomasti apua haluaisin, koska tästä on haittaa, ja niinkuin nyt tästäkin keskustelusta näkee, niin kovinkaan moni ei ymmärrä, eikä haluaisi tällaista dementikkoa tuttavakseen. :-( Minä kuitenkin yritän oikeasti keskittyä, ja muistaa, yritän ihan kaikkeni mutten pysty parempaan ilman jotain muistia parantavaa lääkitystä. Uskokoon ken haluaa.

Tsemppiä sinulle myös kovasti!!
 
[QUOTE="a p";24000877]Vittuilu on ihan eri asia, se ei ole yleensä puolustautumista, vaan tapahtuu usein ilman sen kummempaa aihetta. Napakka vastine tylysävyiseen kirjoitukseen ei ole vittuilua.[/QUOTE]

En ole nähnyt vielä yhtään napakkaa vastinetta vaan tyhjänpäiväistä ruikutusta.
 
No, itse ainakin tykkäisin jos tapaamisia yms unohteleva tuttava kertoisi asialle tuollaisen selityksen. Muuten kieltämättä alkaisi ihmetyttämään ne toistuvat unohtelut. Voisi sitten vastaisuuden varalle vaikka sopia että itse soittaisin ja muistuttaisin tapaamisesta esimerkiksi tuntia ennen...

Toivottavasti saat tutkimusasiaa pian eteenpäin ja löydät keinoja joilla selvitä tuosta arjesta helpommin!
 
En ole nähnyt vielä yhtään napakkaa vastinetta vaan tyhjänpäiväistä ruikutusta.

Ok, no se on sinun näkemyksesi. Tai ehkä minä olenkin enemmän sellainen ruikuttaja. :-D

Mutta nuo muutamien kirjoitukset vaan saivat minut vakuuttumaan siitä että haluan vihdoin hankkia itselleni diagnoosin ja hoidon, eli että monikaan ei tuota ymmärrä.

Tuon hlön kanssa joka minun piti tavata, on asia selvitetty täysin, ja tehty suunnitelma jo seuraavasta tapaamisesta, jonka lupasin olla unohtamatta, laitan vaikka pinkkejä tarralappuja asunnon täyteen, ja kännykkään muikkarit 10 min. välein. :-D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin sinua;24000889:
Kuulostaa ihan meidän adhd/add-nuorelta. Tsemppiä ap!

Kiitos! Olen melko varma tuosta diagnoosista oireiden perusteella, ja varsinkin siksi että kahdella lähisukulaisellani on ihan virallinen diagnoosi adhd/add:stä. Itselläni ei ole ylivilkkautta, siksi se on ehkä vaikeampi tunnistaa. Minä myös pystyn keskittymään asioihin jos ne kiinnostavat, eikä ole mitään häiriötekijöitä.

Tuo lapsi on vaikuttanut muistamattomuuteeni ainakin sillä tavalla, että kun olen hänen kanssaan kotona nyt, niin koko ajan on olemassa häiriötekijä mikä vie huomion muilta asioilta. Esim. jos juttelen jonkun kanssa ja samalla katson mitä lapsi touhuaa, niin todennäköisesti en kohta muista paljonkaan mitä olen toisen kanssa jutellut.
 
No, itse ainakin tykkäisin jos tapaamisia yms unohteleva tuttava kertoisi asialle tuollaisen selityksen. Muuten kieltämättä alkaisi ihmetyttämään ne toistuvat unohtelut. Voisi sitten vastaisuuden varalle vaikka sopia että itse soittaisin ja muistuttaisin tapaamisesta esimerkiksi tuntia ennen...

Toivottavasti saat tutkimusasiaa pian eteenpäin ja löydät keinoja joilla selvitä tuosta arjesta helpommin!

Kiitos, tilaan ajan jo ehkä tänään.

Tuttavani ymmärsi asian, kun selitin. :-)
 

Yhteistyössä