Miten sinä reagoisit jos paras ystäväsi tekisi näin..?

[Ystävyys]

sekä minun perheellä että ystäväni perheelle on tosi paljon ongelmia,viime vuodet olleet vaikeita ja raskaita. ollaan oikeastaan ainoa ystävät toisillemme<3

olen kuitenkin huomannut etten uskalla jakaa hänen kanssa iloisia asioita mitä sulle mahdollisesti on saattanut siunaantua,ihan pieniäkin.. sillä hän ei osaa asettua minun asemaani vaan on jotenkin katkera tms.

tässä taannoin kun mieheni kanssa saimme mahdollisuuden saada lapset hoitoon ja päästä vuorokaudeksi lomalle (ollut vaikeaa myös avioliitossa meillä ja yritetään saada kuntoon) . tämä siis TODELLA harvinaista! saimme olla mieheni kanssa kahden ja rauhassa jutella kunnolla asioista ja hieman rentoutua.
oloni oli todella hyvä, kunnes ko. ystäväni alkoi laittaan viestejä että oli kuullut että olemme "lomalla". sitten tuli viestejä siitä kuinka minusta kuuluu nykyään niin vähän, ettei hän tiedä enää mitä mulle milloinkin kuuluu. hän haluaa kuulla mitä mulle kuuluu,mutta laittoi kuitenkin ettei jaksa nyt kuunnella mitään murheita kun niitä on omastakin takaa.
oli todella mieltä piristää kuullla tuollaista juuri sillä hetkellä kun mun oli mahdollisuus unohtaa hetkeksi omat murheet ja rentoutua tuli tosi paha mieli ja aloin oikeesti miettiä mitä mä olen taas tehnyt väärin..:/ mieheni onneksi sai minut ajattelemaan itseäni ja meitä taas, ja yritin unohtaa pahan mieleni.

miten te olisitte reagoineet? osaatteko te ystävänä iloita toisen puolesta/toisen kanssa?

 

[Kismett]

:O tosi ystävä.... Kyllä ilman muuta pitäisi pystyä iloitsemaan ystävän puolesta ja kanssa.

 

["vieras"]

No, onpas sulla "kiva" ystävä!
En ainakaan tuntis syyllisyyttä!

 

["aave"]

No mun ja mun ystävän tiet lähti erilleen juuri tuollaisen takia. Yritti lapsellisesti saada mut tuntemaan syyllisyyttä jopa siittä että sain työpaikan! Oli kyllä muitakin paikalla jotka ihmetteli tätä touhua. Samoin kun menin naimisiin, ja kun sain pojan (hänellä tyttö). Ihan kamalaa oli kun elämässä tapahtui mukavia asioita eikä ikäviä niin oli joku joka latisti totaalisesti. Nyt on ollut helpompaa kun ei olla tekemisissä enää.

 

["Giga"]

hmmp....
noh, voin sanoa että ystävyyssuhteissakin on kriisejä.
Itse olen huomannut että tärkein ystävä on outo, jotenkin kilpailee kanssani... tai ..vaikea sanoin kuvailla.
Jotenkin hän suhtautuu minuun ylhäältä käsin ja toisinaan väheksyen..ja tämä kaikki on tapahtunut kun hän tapasi aviomiehensä. Siitä saakka meidän ystävyyttä on varjostanut jokin outo sivumaku...ihan kuin ei enää oltaisi rehelisiä itseämme..
Toisinaan hän vaikuttaa kateelliselta ja laukoo mauttomuuksia..asumme toisistamme kaukana ja nyt on sanottava, että se on erittäin hyvä asia.

 

[tuttua]

Mulla on yksi vähän samanlainen. En sano että ystävä, koska sitä hän ei oikeastaan enää ole, mutta olosuhteiden pakosta en saa häntä ihan kokonaaan suljettua elämästäni pois. Hän on aina sitä mieltä että muilla on kaikki aina paljon helpompaa ja vain häntä kohtaavat ne suurimmat murheet ja vaikeudet. Pari kertaa on käynyt niin että kun mulla on ollut vaikeaa omien murheiden kanssa niin hän on ampunut lastin kakkaa vielä niskaan ja päättänyt kertoa kuinka kauhea ihminen ja ystävä hänelle olen. Näiden jälkeen ollaan oltu pitkään puhumattakin, mutta kokonaan en ole saanut välejä katkaistua. Mä inhoan itseäni, kun en voi sanoa suoraan että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, ja koko ajan olen varpaillani ja mietin mitä uskaltaa hänen seurassaan sanoa ja mitä ei.

 

[endie2]

jos olisi oikea ystävä, niin kertoisin että mikä fiilis tuli hänen jutuistaan.odottaisin myös, että jos olisi oikea ystävä,niin tajuaisi pyytää myös anteeksi.

 

[kaiken ne kärsii]

mä en edes odottaisi, vaan sanoisin suoraan että anteeksipyyntö vois olla hyväksi