Miten sitä jaksaa tätä arkea kun ei saada koskaan lastenhoitoapua :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niinpä,useampia joo.Ja kyllä meillä koululainenki välistä valvottaa ja autas kun ollaan kipeenä.kuukausi-kaksi menee helposti ennenkun tauti on häipynyt ja sitten onkin jo uus tauti kolkuttamassa =( mutta oma valinta näm ä lapset,mutta mua ihmetyttää silti nämä supermammat joiden mielestä ei saa väsyä ja varsinkaan olla lapsenvahtia vailla??!!

Koululainenkin vielä valvottaa? :o
Tottakai saa väsyä, ja olla lapsenvahtia vailla. Mutta sen lapsenvahdin saaminenkin on vain järjestelykysymys, jos sellaista todella haluaa. Aika usein vaan kaikki, joka ikinen, esitetty idea tyrmätään samantien :/ . Mutta tunnistan saman piirteen myös itsessäni: miehen sukua ei asu Suomessa, eli on vain mun suku, ja jos äitini on töissä niin en viitsi/jaksaa/kehtaa/saa aikaiseksi kysyä tätiä, serkkua, kaveria, tms lapsenvahdiksi, vaan annan asian vaan olla.

Mä oon kysyny kyllä kaikilta keltä vaan voi,mutta aina niillä on parempaa tekemistä =( Mutta jos täs nyt jaksais vielä pari kolme vuotta,niin isoin olis tarpeeksi vanha kattomaan pienempien perään että sais edes joskus vaikka päiväunet nukkua tai jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoja tulee:
Yhden lapsen äidit ovat parhaita neuvomaan ja kommentoimaan! Kun ettei tiedä mitään elämästä kun lapsia on enemmän. Se on hiukan erilaista. Joskin myös rikasta kun on lapsilla sisaruksia :)

Luultavasti noi yhden lapsen äidit ovat katkeria,aika moni haluais varmaan useampia mutta eivät saa.Tiedän itse ainakin näitä katkeria muutaman =( sitten halutaan päteä ja olla NIIIIIN täydellisiä että huhhuh!

:D

Ja monen lapsen äidit ei ole katkeria ollenkaan, kun ei saa sitä lapsilaumaa kellekään hoitoon? ;) :laugh: Vai mistäs tämä keskustelu lähtikään...

No kyllä mä ainakin olen katkera joo,mutta mä en yritä päteä ja olla muita parempi!
 

Koko ajan jankutat omaa paremmuuttasi.[/quote]

Jaa-a,milläköhän tavalla?
Tuskin olen ainoa äiti tälläkään palstalla,joka hoitaa itse lapsensa ja siinä sivussa parisuhteensa,eikä valita.
Pääseeköhän ne yh:t sitten helpommalla kun ei ole sitä parisuhdetta hoidettavana?[/quote]

MIKSI nainen on naiselle susi?[/quote]


Niinpä, miksi nainen on aina toiselle naiselle ilkein? Miksi näin ilkeiltä kommentteja? Miksi tällaista oman itsen alleviivaamista? MIKSI?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Koululainenkin vielä valvottaa? :o

Tarkoittaako kysymysmerkki ja hymiö, että ihmettelet, jos koululainen valvottaa?

Koululainen valvottaa ainakin siinä mielessä, että jos hänet jättää valvomaan ja menee itse nukkumaan, koululainen ei välttämättä mene omia aikojaan nukkumaan. Lomallahan tämä ei haittaa, mutta kouluaikaan on vaan nalkutettava lapsi petiin. Eikä siellä sohvalla voi rauhassa kuherrellakaan, jos teini ramppaa jääkaapilla ym. =)

Tuo on kyllä ihan totta =) mutta tuskin se koululainen kuitenkaan enää itkee unissaan tms, tai tunkee kutsumatta ja koputtamatta vanhempien makkariin :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon kysyny kyllä kaikilta keltä vaan voi,mutta aina niillä on parempaa tekemistä =( Mutta jos täs nyt jaksais vielä pari kolme vuotta,niin isoin olis tarpeeksi vanha kattomaan pienempien perään että sais edes joskus vaikka päiväunet nukkua tai jotain.

Oletko laittanut ilmoituksen jonnekin, tai kokeillut tuota Babyideaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Lainaus:

"Elämä voi yllättää.Voi tulla monikkoraskauksia,puoliso sairastuu,isovanhemmat muuttaa satojen kilometrien päähän,työttömyyttä.....
ja nää kaikki asiat pitää tietää jo ennen kuin lapsia alkaa tekemään?
Onko sulla oikeasti edes lapsia."


No juu mutta harvoin nuo kaikki samanaikaisesti yhdelle ihmiselle iskevät! Jos yksi noista osuu kohdalle, niin nimenomaan tukiverkon avulla siitä selviää...Tukiverkostolla ymmärrän itse nimittäin sen, että on niitä ihmisiä ympärillä joihin voi tukeutua mahdollisissa elämän kriisitilanteissa ja yllättävissä käänteissä. Toisin sanoen tukiverkko ei ole mielestäni yhtä kuin lastenhoitoapu.

Valitettavan usein silloin kun ihmiset valittavat ettei ole rahaa siihen ja siihen, kyse on priorisointiongelmasta. Tottakai voi olla niin, ettei sitä rahaa todella ole, mutta silti itse kukin voisi vähän miettiä sitä arvomaailmaansa ja sitä, mikä loppujen lopuksi on tärkeää ja mikä ei. Esimerkiksi parin kaljatuopin tai röökiaskin hinnalla saa jo sen MLL:n hoitajan pariksi tunniksi...
Harvinaisen etuoikeutettua elämää viettänyt voi puhua näin. Tiesitkö ettei jokapuolella Suomea ole MLL:n lastenhoitopalveluja? Eikä esim. montaa pientä lasta uskalla jättää kouluttamattoman teinin käsiin, vaikka teini itse heidät uskaltaisi ottaakin...



Mutta eikös se niin ole että kehä kolmosen ulkopuolella ei ole elämää..;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon kysyny kyllä kaikilta keltä vaan voi,mutta aina niillä on parempaa tekemistä =( Mutta jos täs nyt jaksais vielä pari kolme vuotta,niin isoin olis tarpeeksi vanha kattomaan pienempien perään että sais edes joskus vaikka päiväunet nukkua tai jotain.

Oletko laittanut ilmoituksen jonnekin, tai kokeillut tuota Babyideaa?

Olen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:

Koko ajan jankutat omaa paremmuuttasi.

Jaa-a,milläköhän tavalla?
Tuskin olen ainoa äiti tälläkään palstalla,joka hoitaa itse lapsensa ja siinä sivussa parisuhteensa,eikä valita.
Pääseeköhän ne yh:t sitten helpommalla kun ei ole sitä parisuhdetta hoidettavana?[/quote]

MIKSI nainen on naiselle susi?[/quote]


Niinpä, miksi nainen on aina toiselle naiselle ilkein? Miksi näin ilkeiltä kommentteja? Miksi tällaista oman itsen alleviivaamista? MIKSI?
[/quote]

Katkeruus jostain asiasta,en mä muutakaa keksi. En ymmärrä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sitä mieltä,että pitäisi miettiä tarkkaan asioita,ennenkuin lapsia aletaan suunnitella ja miten monta lasta.
Ja näillä asioilla tarkoitan sitä parisuhdetta,omaa jaksamista ja sitä tukiverkostoa.Ei niitä lapsia pitäisi hankkia ainoastaan sen takia,että lapsia pitää olla

Olen harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta!

Ja taas tässä puhuvat ne joilla mummot sun muut ryntää kilvan apuun!!Ei sitä nyt voi parisuhde voida hyvin jos IKINÄ ei olla kahden kesken!!Ei tosiaankaan.ei se hyvä parisuhde ole itsestäänselvyys,sen eteen täytyy tehdä töitä ja olla kahdenkin joskus!


Joillekin kelpaa sellainen suhde, jossa ollaan aina siinä kotiroolissa, isiä ja äitejä tai muuten vaan nuivahtaneita suhteita.. Näitä on moni sellainen suhde, joissa suhteen hoitamista ja yhteistä aikaa ei käytännössä esiinny. Mulla on ainakin korkeat kriteerit sille, mikä on hyvä suhde -ja tulee aina olemaan. Me rakastetaan viinejä, juhlia, konsertteja, hyviä ravintoloita ja niiden avulla tehdään omaa juttuamme ilman lapsia. Mä rakastan sitä että mies näkee mut yhä minuna eikä jonakin kotiäiteenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sitä mieltä,että pitäisi miettiä tarkkaan asioita,ennenkuin lapsia aletaan suunnitella ja miten monta lasta.
Ja näillä asioilla tarkoitan sitä parisuhdetta,omaa jaksamista ja sitä tukiverkostoa.Ei niitä lapsia pitäisi hankkia ainoastaan sen takia,että lapsia pitää olla

Olen harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta!

Ja taas tässä puhuvat ne joilla mummot sun muut ryntää kilvan apuun!!Ei sitä nyt voi parisuhde voida hyvin jos IKINÄ ei olla kahden kesken!!Ei tosiaankaan.ei se hyvä parisuhde ole itsestäänselvyys,sen eteen täytyy tehdä töitä ja olla kahdenkin joskus!


Joillekin kelpaa sellainen suhde, jossa ollaan aina siinä kotiroolissa, isiä ja äitejä tai muuten vaan nuivahtaneita suhteita.. Näitä on moni sellainen suhde, joissa suhteen hoitamista ja yhteistä aikaa ei käytännössä esiinny. Mulla on ainakin korkeat kriteerit sille, mikä on hyvä suhde -ja tulee aina olemaan. Me rakastetaan viinejä, juhlia, konsertteja, hyviä ravintoloita ja niiden avulla tehdään omaa juttuamme ilman lapsia. Mä rakastan sitä että mies näkee mut yhä minuna eikä jonakin kotiäiteenä.


Juuri näin,mutta se lapsenvahtiongelma on monelle niin paha. Ja sitten erotaan kun mies löytää uuden kun se kotivaimo on niin nuhjuinen,kiukkuinen ja väsynyt. Ja sitä tässä itsekin pelkään että jos ei tästä pian asiat muutu,jään yksin lasten kanssa. Itse olisin itseni jättänyt jo ajat sitten =(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sitä mieltä,että pitäisi miettiä tarkkaan asioita,ennenkuin lapsia aletaan suunnitella ja miten monta lasta.
Ja näillä asioilla tarkoitan sitä parisuhdetta,omaa jaksamista ja sitä tukiverkostoa.Ei niitä lapsia pitäisi hankkia ainoastaan sen takia,että lapsia pitää olla

Olen harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta!

Ja taas tässä puhuvat ne joilla mummot sun muut ryntää kilvan apuun!!Ei sitä nyt voi parisuhde voida hyvin jos IKINÄ ei olla kahden kesken!!Ei tosiaankaan.ei se hyvä parisuhde ole itsestäänselvyys,sen eteen täytyy tehdä töitä ja olla kahdenkin joskus!


Joillekin kelpaa sellainen suhde, jossa ollaan aina siinä kotiroolissa, isiä ja äitejä tai muuten vaan nuivahtaneita suhteita.. Näitä on moni sellainen suhde, joissa suhteen hoitamista ja yhteistä aikaa ei käytännössä esiinny. Mulla on ainakin korkeat kriteerit sille, mikä on hyvä suhde -ja tulee aina olemaan. Me rakastetaan viinejä, juhlia, konsertteja, hyviä ravintoloita ja niiden avulla tehdään omaa juttuamme ilman lapsia. Mä rakastan sitä että mies näkee mut yhä minuna eikä jonakin kotiäiteenä.


Juuri näin,mutta se lapsenvahtiongelma on monelle niin paha. Ja sitten erotaan kun mies löytää uuden kun se kotivaimo on niin nuhjuinen,kiukkuinen ja väsynyt. Ja sitä tässä itsekin pelkään että jos ei tästä pian asiat muutu,jään yksin lasten kanssa. Itse olisin itseni jättänyt jo ajat sitten =(

Täällä palstalla tai irl on turha lastenvahtiongelmaa kuuluttaa. Olen huomannut, että ne joilla on esim. lapsia ilokseen vahtivat isovanhemmat, ei voi millään käsittää tätä ongelmaa. Moni luulee, ett kun meilläkin on hyväkuntoiset vanhemmat, melko lähellä asuvat, että saatais lapset hoitoon, mutta ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Tilanne on se,että anoppi on ainut lastenhoitaja.Todella harvoin katsoo lapsia,ehkä noin kerran vuodessa (asuu 250km päässä ja on työelämässä).
Ollaan monta vuotta eletty pelkästään lasten ehdoilla ja nyt alkaa raja tulla vastaan.Meidän suhde kärsii kun ei voida koskaan tehdä kahdestaan mitään.
Aina joudutaan menemään erikseen niin että toinen katsoo lapsia.
Ei ihme että monet eroaa kun huomataan ettei ole enää mitään yhteistä,sitä kaipaa yhteistä aikaa tässä lapsiperheen härdellissä.
Kolme lasta on hankala saada kavereille hoitoon joilla on jo itsellään useampia lapsia.

Enkä halua kuulla mitään sankaritarinoita "olen ollut lasten kanssa yksin viimeiset 20 vuotta enkä kaipaa omaa aikaa"-tarinoita,vaan oletteko hommanneet jostain vakituisen lastenhoitajan? Miten te muut jaksatte joilla EI ole tukiverkostoa?

Moi. Olisko teillä siinä kellään kaverilla sen ikästä siskoa joka vois pientä korvausta vastaan hoidella muksuja? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sitä mieltä,että pitäisi miettiä tarkkaan asioita,ennenkuin lapsia aletaan suunnitella ja miten monta lasta.
Ja näillä asioilla tarkoitan sitä parisuhdetta,omaa jaksamista ja sitä tukiverkostoa.Ei niitä lapsia pitäisi hankkia ainoastaan sen takia,että lapsia pitää olla

Olen harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta!

Ja taas tässä puhuvat ne joilla mummot sun muut ryntää kilvan apuun!!Ei sitä nyt voi parisuhde voida hyvin jos IKINÄ ei olla kahden kesken!!Ei tosiaankaan.ei se hyvä parisuhde ole itsestäänselvyys,sen eteen täytyy tehdä töitä ja olla kahdenkin joskus!


Joillekin kelpaa sellainen suhde, jossa ollaan aina siinä kotiroolissa, isiä ja äitejä tai muuten vaan nuivahtaneita suhteita.. Näitä on moni sellainen suhde, joissa suhteen hoitamista ja yhteistä aikaa ei käytännössä esiinny. Mulla on ainakin korkeat kriteerit sille, mikä on hyvä suhde -ja tulee aina olemaan. Me rakastetaan viinejä, juhlia, konsertteja, hyviä ravintoloita ja niiden avulla tehdään omaa juttuamme ilman lapsia. Mä rakastan sitä että mies näkee mut yhä minuna eikä jonakin kotiäiteenä.


Juuri näin,mutta se lapsenvahtiongelma on monelle niin paha. Ja sitten erotaan kun mies löytää uuden kun se kotivaimo on niin nuhjuinen,kiukkuinen ja väsynyt. Ja sitä tässä itsekin pelkään että jos ei tästä pian asiat muutu,jään yksin lasten kanssa. Itse olisin itseni jättänyt jo ajat sitten =(

Lapsenvahtien suhteenkin pitää uskaltaa vaan lähteä siihen. Me asutaan ulkomailla, kummankaan vanhemmat ei ole lähellä, emme tunnen kuin yhden toisen lapsiperheen, kaikki muut kun ovat lapsettomia ja muutenkin ihmisiä, joille lapset tuntuvat olevan suorastaan alieneita! Eli heitä ei voi pyytää hoitamaan. Eli me 'avattiin meidän kodin ovet' ulkopuolisille. Meillä on ollut kolme eri hoitajaa, yksi useammin, toinen harvemmin. Kalliiksi tulee kun aika usein käytetää hoitajia ja pitää tosiaan 'raaskia' jättää lapset hoitoon ja uskaltaa luottaakin vielä. mutta se on sen arvoista. Mä en osta vaikka mieluiten ikinä vaatteita itselleni, jos vaan on lastenhoitajiin rahaa.

Jos joku ei tunne tarvitsevansa koskaan hoitajia, en ajattele siitä mitään. En tunne huonommuutta enkä ylemmyyttä. Tee ihan niin kuin haluat, mulle on ihan sama vaikka jotkut täällä kuinka hokee ettei saa valittaa ja pitää jaksaa kun mäkin jaksan. Naurettavaa! :) Mä elän näin ja olen siihen tyytyväinen, en olisi tyytyväinen jos en saisi olla kaksin miehen kanssa ihan säännöllisesti. Ihan sama mulle mitä sä teet ja tunnet, mun fiiliksissä ei ole mitään huonoa tai pahaa!! :D
 
Miten te voitte olla näin ilkeitä? Miten?
Ap: Meillä on sama tilanne. Itse olen kotona päivät, olen todella väsynyt. Olisin jättänyt lapset tekemättä JOS olisin tiennyt että masennun, jos olisin tiennyt ettei mummo halua ottaa lapsia, jos olisin tiennyt että tulee muutto, jos olisin tiennyt ettei turvaverkkoa olekaan. 8 euroa / h voi kuulostaa pieneltä, mutta kun miehen nettotuntipalkaksi tulee suunnilleen se ja mä olen melkein minimiäippärahalla niin kyllä se kirpaisee. Olen tehnyt lähipiirillekin hyvin selväksi että olen saatanan väsynyt mutta ei tule apua. Minkäpä minä sille voin? MEIDÄN tehtävähän ( ainakin palstan mukaan) olisi hoitaa omat lapsemme mutta suoraan sanottuna olen kyllä aika pettynyt. Ja harmi että me ei vaan osata. Ei osata pitää parisuhdetta hyvänä vain olemalla kotona. Vauva imetyksellä, joten sekin estää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sitä mieltä,että pitäisi miettiä tarkkaan asioita,ennenkuin lapsia aletaan suunnitella ja miten monta lasta.
Ja näillä asioilla tarkoitan sitä parisuhdetta,omaa jaksamista ja sitä tukiverkostoa.Ei niitä lapsia pitäisi hankkia ainoastaan sen takia,että lapsia pitää olla

Olen harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta!

Ja taas tässä puhuvat ne joilla mummot sun muut ryntää kilvan apuun!!Ei sitä nyt voi parisuhde voida hyvin jos IKINÄ ei olla kahden kesken!!Ei tosiaankaan.ei se hyvä parisuhde ole itsestäänselvyys,sen eteen täytyy tehdä töitä ja olla kahdenkin joskus!

Eihän tossa nyt mummoista mitään puhuttu.. Meilläkään ei ole tukiverkkoa, joten kahta lasta enempää emme pysty tekemään, vaikka haaveilimmekin isosta perheestä. Huomasimme jo ensimmäisen lapsen jälkeen ettei meillä olekaan auttavia mummoja yms, ja mietimme toista lasta tarkkaan juuri oman jaksamisen ja parisuhteen takia. Sikäli olen samaa mieltä kuin ensimmäinen vieras. Me ollaan juuri sen takia tehty paljon töitä lasten nukkumisten takia, että saadaan illalla edes hetki kaksikeskistä aikaa, ja silloin ollaan lähekkäin.

Voimia kuitenkin ap:lle!
 
Meillä on tukiverkko, mummoja sun muuta, mutta minusta olemme vanhempina itse vastuussa lapsestamme ja hoitoapua ollaan vailla mahdollisimman vähän. Tulevaisuudessa isovanhemmat tuskin jaksaisivat tämänkään vertaa hoitaa saati useampaa. Meilläkään ei ole intoa eikä jaksuja useampaan lapseen joten yksi on sopiva määrä meille =)
 
mihin ihmeeseen te ootta niin tarkoin rahanna hassanneet ettei riitä etes lastenhoitajan palkkaamiseen enää rahat? tehän teettä kaukomatkoja ja pidättä kalliita häitä mut tossa justiinsa ne rahat non sit finito!! meillä vaan yksin kertaisesti palkataan lastenhoitaja, tingitään sit jostain muústa.
 
Väite, että ihmisen pitäisi etukäteen nähdä oma jaksamisensa määrä vuosien päähän on sanalla sanoen idioottimainen. Kukaan ei tiedä, milloin väsyminen yllättää ja jokaisen oma henkinen jaksaminen on hyvin persoonallinen, vaihteleva ja tilannesidonnainen asia.

Mua naurattaa ja ärsyttääkin tämä, että täällä palstalla kun joku avautuu jostain ja haluaisi neuvoja on aina olemassa muutama itseään täynnä oleva besserwisser joka alkaa länkyttämään, että mitä häh, MINÄ en ikinä ole joutunut tommoiseen tilanteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sitä mieltä,että pitäisi miettiä tarkkaan asioita,ennenkuin lapsia aletaan suunnitella ja miten monta lasta.
Ja näillä asioilla tarkoitan sitä parisuhdetta,omaa jaksamista ja sitä tukiverkostoa.Ei niitä lapsia pitäisi hankkia ainoastaan sen takia,että lapsia pitää olla

Olen harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta!

Entä jos asiat muuttuu ajan myötä...????
 
Mä olen teininä ollut tuollainen MLL:n hoitaja. Silloin saatiin palkaksi 25mk tunnilta, joka sit muuttui reiluksi 4 euroksi. Käsittääkseni täällä pk-seudulla alkoi olla hoitajista pulaa ja siksi tuotatuntipalkkaa nostettiin.

Ap:lle piti sanoa, että kyllä tuon hoitajavälityksen kautta on mahdollista saada vakihoitaja. Mä kävin monta vuotta samassa perheessä, yleensä noin kerran kuussa. Vanhemmat aina soitti mulle suoraan, kun tarvitsivat hoitajaa. Tämän perheen lisäki mulla oli muutama muukin vakiperhe, mistä aina ekaks soitettiin mulle, kun tarvitsivat hoitajaa. On se hoitajallekin mukavampaa mennä tuttuun perheeseen.
 

Yhteistyössä