Miten sitä jaksaa tätä arkea kun ei saada koskaan lastenhoitoapua :(

[vieras]

Koululainenkin vielä valvottaa?

Tarkoittaako kysymysmerkki ja hymiö, että ihmettelet, jos koululainen valvottaa?

Koululainen valvottaa ainakin siinä mielessä, että jos hänet jättää valvomaan ja menee itse nukkumaan, koululainen ei välttämättä mene omia aikojaan nukkumaan. Lomallahan tämä ei haittaa, mutta kouluaikaan on vaan nalkutettava lapsi petiin. Eikä siellä sohvalla voi rauhassa kuherrellakaan, jos teini ramppaa jääkaapilla ym. =)

Tuo on kyllä ihan totta =) mutta tuskin se koululainen kuitenkaan enää itkee unissaan tms, tai tunkee kutsumatta ja koputtamatta vanhempien makkariin :xmas:

No ainakin meillä on unissa eläväinen 12-vuotias, joka herättää koko talon. Huutaa ja kävelee unissaan. Joka yö ei mekkaloi, mutta joskus saattaa herättää parikin kertaa yössä.

 

[Sulla ei koululaisia?]

Koululainenkin vielä valvottaa?

Tarkoittaako kysymysmerkki ja hymiö, että ihmettelet, jos koululainen valvottaa?

Koululainen valvottaa ainakin siinä mielessä, että jos hänet jättää valvomaan ja menee itse nukkumaan, koululainen ei välttämättä mene omia aikojaan nukkumaan. Lomallahan tämä ei haittaa, mutta kouluaikaan on vaan nalkutettava lapsi petiin. Eikä siellä sohvalla voi rauhassa kuherrellakaan, jos teini ramppaa jääkaapilla ym. =)

Tuo on kyllä ihan totta =) mutta tuskin se koululainen kuitenkaan enää itkee unissaan tms, tai tunkee kutsumatta ja koputtamatta vanhempien makkariin :xmas:

Voi kuule, kyllä ne koululaisetki on vielä aika pikkuisia. Usein pysyvät sängyssään, mutta kyllä meillä tänäkin aamuna oli 4 henkeä parivuoteessa, vanhempien lisäks neljännelle ja toiselle luokalle menevät. Onneksi harvoin sentään molemmat yhtä aikaa, mut usko pois - ei ne unissa jää ovelle koputteleen...

 

[väsynyt]

meillä mies on periaatteessa viikot pois.käy syömässä ja nukkumassa.kolmen lapsen kanssa olen yksin,tällä haavaa teen remonttia taloon(mies ei osaa),viikonloppuna hoidetaan parisuhdetta olemalla lasten kanssa.joskus tehdään niin että laitetaan lapset nukkumaan yhdessä illalla ja saunotaan kahdestaan,katsotaan joku hyvä leffa.voidaan lakanoitakin pelmuuttaa.
minusta siihen ei tarvita lastenhoitajaa.kahden keskistä aikaa saadaan pari kertaa vuodessa vaikka mummulat on muutaman kilsan päässä.

8e/tunti ei ole paha hinta hoitajasta.jos ottaa kahdeksi tunniksi niin kerkeää tehdä vaikka mitä.

Minä kaipaan täydellistä irtiottoa,sitä että päästäis kahdestaan koko viikonlopuksi jonnekkin.Arkena yhteistä aikaa on niin vähän ja silloin kun sitä on,niin oon ihan poikki.

 

[vieras]

ketjua kokonaan lukematta tulin sanomaan että meille voi joskus tuoda lapsen hoitoon, jos on tarvetta. on näitä omiaki siunaantunut jo 3 ja pienillä ikäeroilla mutta yritän olla avuksi jos joku apua tarvitsee

ja paikkaKunta siis Lahti

 

[harmaana pikaisesti]

Hei AP! En jaksa lukea kaikkea näitä typeriä lapsellisia kommentteja jota tämä ketjusi näyttää olevan täynnä. Ja toivon että et jaksa sinäkään ja että saisit oikeasti oikeanlaista apua ja kannustusta. Kerron miten me olemme asian ratkaisseet, jospa se auttaisi sinua. Meillä 4 lasta, vanhin 6v.

Meillä isovanhemmat sen verran vanhoja/sairaita ettei heitä voi hirveästi hoitajana käyttää. Me ollaan löydetty paikkakunnalta reipas 18v tyttö, jota voidaan välillä pyytää iltoisin hoitajaksi, lähinnä käytetään kyllä silloin jos molemmilla sattuu olemaan meno (miehellä reissutyö joten on paljon muutenkin pois). MAksetaan 4-5e tunnilta. Tyttö on tuttujen tuttujen tytär. Eli pidä silmät ja korvat auki, löytyisikö teille samanlaista..

Ja ollaan otettu tavoitteeksi että kerran vuodessa päästäisiin viikonlopuksi lomalle. Se ei ole paljon, mutta ovatkin sitten korvaamattoman tärkeitä. Silloin ollaan pyydetty jotain omista sisaruksista, joilla ei lapsia tai vain vaikka 1 lapsi. Tai kummeja ja kerran isovanhemmat olleet.

Se on tosiasia että pienten lasten kans aivan kahdenkeskistä aikaa on vähän, mutta jaksamiseen vaikuttaa myös se, että kumpikin saa omaa aikaa. Me olemme sen yhdessä tajunneet että omien vapaailtojen myötä jaksetaan paremmin tätä kotitouhua pienten kans ja siksi kummallakin on oikeus omiin iltoihin ehkä kerran pari kuussa. Perhe on yhteisyritys jossa kummaltakin tarvitaan yhtä suuri panos!

Lopuksi vielä tuli mieleen, että olen joskus kuullut että lähihoitajat ensimmäisillä työharjoittelujaksoilla (tai jaksoilla jotka kohdistuu lapsiin) ovat olleet lapsiperheessä. Onko teillä lähistöllä tällaista mahdollisuuutta? Jos on omalla paikkakunnalla kys, koulu, soittele ja kysele!

Tsemppiä! Lapset onneksi kasvaa ja pikkuhiljaa alkaa omaa aikaakin tulla enemmän! Sitä odotellen... !!!

 

[vieras]

meillä mies on periaatteessa viikot pois.käy syömässä ja nukkumassa.kolmen lapsen kanssa olen yksin,tällä haavaa teen remonttia taloon(mies ei osaa),viikonloppuna hoidetaan parisuhdetta olemalla lasten kanssa.joskus tehdään niin että laitetaan lapset nukkumaan yhdessä illalla ja saunotaan kahdestaan,katsotaan joku hyvä leffa.voidaan lakanoitakin pelmuuttaa.
minusta siihen ei tarvita lastenhoitajaa.kahden keskistä aikaa saadaan pari kertaa vuodessa vaikka mummulat on muutaman kilsan päässä.

8e/tunti ei ole paha hinta hoitajasta.jos ottaa kahdeksi tunniksi niin kerkeää tehdä vaikka mitä.

Minä kaipaan täydellistä irtiottoa,sitä että päästäis kahdestaan koko viikonlopuksi jonnekkin.Arkena yhteistä aikaa on niin vähän ja silloin kun sitä on,niin oon ihan poikki.

Jos soitat ja todella rehellisesti ja vaatimatta kerrot omalle äidillesi tai anopille tilanteen vakavuuden, heistäkö kummankaan kanssa et saisi sovittua yhtä viikonloppua? Siis jos he todella saavat tietää kuinka paha tilanne on, eikö sillinkaan apua tulisi? Tai sitten sisaruksillesi tai miehesi siaruksille? Tai jakamalla lapset pariin eri paikkaan hoitoon? Ehkä yksi isoäiti voi hoitaa toista ja vaikkapa kummi tai muu sukulainen toista? Tsemppiä, toivottavasti löydätte jotakin apua!

 

[mie]

Jos vuosikausiin ei ole lastenvahtia ollut, niin muutama tunti ei auta missään? Aika outoa, että pieni apu ei kelpaa, vaan heti pitäis koko viikonloppu päästä. Onhan se lapsillekin vaikea tilanne, jos eivät ole tottuneet moiseen, että monta yötä olisivat vieraan hoidossa.

 

[...]

Hei, jos se anoppi kerran hoitaa, ajakaa se 250km, viekää lapset hoitoon ja lähdette sitten johonkin paikkaan vaikka 100km säteellä viikonloppua viettämään tai vaikka ihan kolmeksi yöksi. Vaikka kylpylään. Tai sitten vaan ajatte takaisin kotiin. Meille tekee jo yhteiset automatkatkin ilman lapsia hyvää, ne on oivia hetkiä jutella monista asioista. Hyvänä vinkkinä kerron!

 

[...]

Tai sitten voitte ajaa lähimmälle lentokentälle anopilta ja ottaa lennon viikonlopuksi vaikka mihin!

 

[väsynyt]

Hei, jos se anoppi kerran hoitaa, ajakaa se 250km, viekää lapset hoitoon ja lähdette sitten johonkin paikkaan vaikka 100km säteellä viikonloppua viettämään tai vaikka ihan kolmeksi yöksi. Vaikka kylpylään. Tai sitten vaan ajatte takaisin kotiin. Meille tekee jo yhteiset automatkatkin ilman lapsia hyvää, ne on oivia hetkiä jutella monista asioista. Hyvänä vinkkinä kerron!

Toki me lähdettäis jos se vaan anopille sopisi.
Hänelle omat menot on tärkeämpiä kuin lastenlapset.
Anoppi on viriili viisikymppinen (ja risat) jolla on omia menoja riittää.
Lupailee vaikka mitä mutta sitten kun pitäis hoitaa niin sanoo että on jo sopinut muuta ohjelmaa.Anoppiin ei voi luottaa.

 

[vieras]

Hei, jos se anoppi kerran hoitaa, ajakaa se 250km, viekää lapset hoitoon ja lähdette sitten johonkin paikkaan vaikka 100km säteellä viikonloppua viettämään tai vaikka ihan kolmeksi yöksi. Vaikka kylpylään. Tai sitten vaan ajatte takaisin kotiin. Meille tekee jo yhteiset automatkatkin ilman lapsia hyvää, ne on oivia hetkiä jutella monista asioista. Hyvänä vinkkinä kerron!

Toki me lähdettäis jos se vaan anopille sopisi.
Hänelle omat menot on tärkeämpiä kuin lastenlapset.
Anoppi on viriili viisikymppinen (ja risat) jolla on omia menoja riittää.
Lupailee vaikka mitä mutta sitten kun pitäis hoitaa niin sanoo että on jo sopinut muuta ohjelmaa.Anoppiin ei voi luottaa.

Tehkää niin, että sovitte tietyn viikonlopun anopin kanssa ihan vakavana. Kertokaa painottaen ja useaan otteeseen, että tätä ei sitten voida enää ollenkaan perua, kun lentoliput ostetaan ja niistä ei saa penniäkään takaisin jos peruu. Eli vaaditte (kauniilla mutta tiukilla sanankäänteillä) lupauksen, että hän ymmärtää sen että jos nyt suostuu, te ostatte heti liput ja homma on sitten täysin lukkoonlyöty. Jos hän on vain hieman huithapeli eikä oikeasti ilkeä tai välinpitämätön, niin silloin hän kyllä ymmärtää että nyt tämän yhden kerran on tosi kyseessä. tehkää miehen kanssa strategia!

 

[Kiia]

Siksi, että tässä nimenomaisessa keskustelussa kysyjää ei tippaakaan auta se, että joku kertoilee omasta jaksamisestaan. Tässä ketjussa on niitä, jotka pyrkivät antamaan neuvoja ja sitten on niitä, jotka haluavat vaan ikäänkuin 'tiiottaa' että minäpä sitä jaksankin vaikka ei ole tukiverkostoja ja pipakin väärän värinen. Näiden jälkimmäisten anti tähän ketjuun on aika olematon.

Ap kysyi aloituksessaan: "Miten te muut jaksatte joilla EI ole tukiverkostoa?", kyllä minusta on ihan asiallista silloin jos vastaa että ihan ok.. En minäkään jaksaisi kolmen lapsen kanssa, en minä ainakaan ihmettele jos ap on väsynyt.

Mutta kyllä minäkin vähän ihmettelen ettei edes yönylihoito riitä ap:lle, vaan haluaisi heti koko viikonlopuksi reissuun. Vaikkei lapsetkaan ole ilmeisesti tottunut olemaan pitkään erossa vanhemmistaan. Helpompi kuin olisi saada hoitaja esim. illaksi useammin tai vaikka yhdeksi vuorokaudeksi.

 

[vieras]

Siksi, että tässä nimenomaisessa keskustelussa kysyjää ei tippaakaan auta se, että joku kertoilee omasta jaksamisestaan. Tässä ketjussa on niitä, jotka pyrkivät antamaan neuvoja ja sitten on niitä, jotka haluavat vaan ikäänkuin 'tiiottaa' että minäpä sitä jaksankin vaikka ei ole tukiverkostoja ja pipakin väärän värinen. Näiden jälkimmäisten anti tähän ketjuun on aika olematon.

Ap kysyi aloituksessaan: "Miten te muut jaksatte joilla EI ole tukiverkostoa?", kyllä minusta on ihan asiallista silloin jos vastaa että ihan ok.. En minäkään jaksaisi kolmen lapsen kanssa, en minä ainakaan ihmettele jos ap on väsynyt.

Mutta kyllä minäkin vähän ihmettelen ettei edes yönylihoito riitä ap:lle, vaan haluaisi heti koko viikonlopuksi reissuun. Vaikkei lapsetkaan ole ilmeisesti tottunut olemaan pitkään erossa vanhemmistaan. Helpompi kuin olisi saada hoitaja esim. illaksi useammin tai vaikka yhdeksi vuorokaudeksi.

Ehkä pitäisikin olla tilannetajua ja taitoa kirjoittaa nuo sanansa niin, ettei niissä ole tuomitsevaa ja välinpitämätöntä sävyä? Että voisi olla ihan kiva toiselle ihmiselle ihan tämänkin kanavan kautta vaikka kertoisikin toisenlaisesta kokemuksestaan?

 

[vieras]

Ei ole meilläkään isovanhempia apuna (kuolleet, asuvat kaukana/ ei kiinnosta). Silloin oli vaikeaa kun syntyi sairas lapsi. Luulin, ettei selvitä siitä mitenkään, mutta kompuroitiin siitäkin läpi.

Me ollaan tultu jo siihen pisteeseen, ettei muisteta mitä ilman lapsia voi ylipäänsä tehdä :-D Säälittävää, mutta jotenkin se onni on vaan löytynyt arjesta. Silloin kun haikailin kovasti yhteisen ajan perään, olin tosi tyytymätön kaikkeen. Nyt on jotenkin osannut muuttaa arkea niin, että elämä maistuu. Joskus haluaisin mennä teatteriin tms, mutta muuten voi lastenkin kanssa mennä melkein kaikkialle muualle paitsi baariin ja leffaan ja kumpaankaan en hingu. Ei tässä vuosikausia enää mene kun lapset jo pärjäävät muutaman tunnin keskenään.

Enkä sitä tarkoita, etteikö yhteinen aika olisi tärkeää. On se. Enemmän suren lapsen 'menetettyjä' isovanhempia kuin yhteistä aikaa.

En tule myöskään auttamaan lasten isovanhempia kun sairastuvat ja vanhenevat. Jos jokaisen pitää pärjätä omillaan niin tehdään sitten niin kautta linjan.

 

[Kowalski]

Voi kuule, kyllä ne koululaisetki on vielä aika pikkuisia. Usein pysyvät sängyssään, mutta kyllä meillä tänäkin aamuna oli 4 henkeä parivuoteessa, vanhempien lisäks neljännelle ja toiselle luokalle menevät. Onneksi harvoin sentään molemmat yhtä aikaa, mut usko pois - ei ne unissa jää ovelle koputteleen...

Jaa...meillä ei edes 2 v ja 4 v tule meidän sänkyyn. Tai tuleehan tuo 2 v joskus aamukuuden aikaan pari kertaa viikossa, 4 v ei koskaan. En mä niitä kouluiässä enää meidän sänkyyn suostuisi ottamaan

 

[vieras]

Vastaan kysymykseen, piruilijoista en välitä.

Jaksan, kun on pakko. Rimaa hipoen jaksan. Välillä väsyttää ja olen loman tarpeessa ihan hirveästi. Kuten nyt. Tukiverkot puuttuu kokonaan. Tuttavaperheitä on, mutta heillä tukiverkot kantaa ja homma toimii. En osaa valittaa väsymystä ja pyytää apua. Koitan vain jaksaa.

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

 

[Kowalski]

Väite, että ihmisen pitäisi etukäteen nähdä oma jaksamisensa määrä vuosien päähän on sanalla sanoen idioottimainen. Kukaan ei tiedä, milloin väsyminen yllättää ja jokaisen oma henkinen jaksaminen on hyvin persoonallinen, vaihteleva ja tilannesidonnainen asia.

Mua naurattaa ja ärsyttääkin tämä, että täällä palstalla kun joku avautuu jostain ja haluaisi neuvoja on aina olemassa muutama itseään täynnä oleva besserwisser joka alkaa länkyttämään, että mitä häh, MINÄ en ikinä ole joutunut tommoiseen tilanteeseen.

Niinpä.Ja Nimim. Ravistettava on yksi heistä.
Marmattamassa kun lasten kanssa mennään gynelle ja mies käy vain nukkumassa kotona.Ei se mitään! Hän jaksaa,kaikkien muidenkin on jaksettava.Voi jumalauta.

Jaa, missä kohtaa mä marmatin? Esitin vain ehdotuksia siitä, mistä niitä hoitajia voi saada.
Ja totesin, kuten olen todennut tsiljoona kertaa aikaisemminkin, että äiti saa väsyä ja valittaa. Mä jaksan mainiosti, joku muu ei jaksa, ja hänellä on oikeus olla jaksamatta.

 

[Kowalski]

Siis ei jumalauta. Nyt vasta tajusin että tuo Ravistettava on se, joka itse luuhaa päivät kotona ja lapset on päiväkodissa. Miten sä kehtaat tulla aukomaan päätäs tällaiseen ketjuun??

Jes, taas joku palstaharmaa tietää asiat erittäin hyvin
Mun lapset on kotihoidossa, ovat olleet toukokuusta saakka. Ikinä eivät ole olleet joka päivä hoidossa tai kokopäivähoidossa, paitsi tottakai silloin kun minä istuin koulunpenkillä. Syyskuussa menevät päiväkotiin: poika LASTENNEUROLOGIN ja PUHETERAPEUTIN määräyksestä OSA-AIKAHOITOON parina päivänä viikossa kuntoutuksen tukitoimenpiteenä, hän on siis erityislapsi tai sellaisen diagnoosin varmasti syyskuun neuropsykologikäynnillä saa. Tyttö osa-aikahoitoon myös parina päivänä viikossa. Ellen sitten aloita töitä 13.8. mutta se onkin jo toinen tarina.

Juu, tällä lailla mulla on parina päivänä viikossa se 4-6 h omaa aikaa, mutta tässä ketjussahan kai kaivataan sitä yhteistä aikaa puolison kanssa, mihin osa-aikainen päivähoito kahdesti viikossa ei kai liity mitenkään? Päivisinhän puoliso on töissä. Ja mun puoliso myös iltaisin. Eli tuota 4-6 h kahdesti viikossa- lukuunottamatta hoidan lapseni kokonaan itse ja yksin, ilman kenenkään apua.

Jos se, että ehdottaa ideoita lapsenvahtiongelman ratkaisemiseksi on pään aukomista, niin anteeksi kovasti. En tiennyt, ettei ideoita saa esittää, vaan pitää tyytyä vaan voivottelemaan.

 

[vieras]

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

Ei niin, olet aivan oikeassa. Lasten saamisen ei tule olla vain hyväosaisten oikeus ja heidän, joilla on kantavat tukiverkot.

Toistan tässä, että nykyaikana perheet ovat enemmän yksin kuin koskaan, sillä suvut asuvat hajallaan eikä yhteisöllistä kulttuuria enää ole. Näin usein ei ole koksaan ennen ollut pakko perheen pärjätä ypöyksin.

 

[vieras]

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

Ei niin, olet aivan oikeassa. Lasten saamisen ei tule olla vain hyväosaisten oikeus ja heidän, joilla on kantavat tukiverkot.

Toistan tässä, että nykyaikana perheet ovat enemmän yksin kuin koskaan, sillä suvut asuvat hajallaan eikä yhteisöllistä kulttuuria enää ole. Näin usein ei ole koksaan ennen ollut pakko perheen pärjätä ypöyksin.

Komppaan. Vanhemmuus ylipäänsä on Suomessa yksinäistä ja samalla lasten vanhempien mielenterveys- ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet. Onnellisia ovat ne lapset, joilla on välittävät isovanhemmat.

Tuntuu, että nykypappojen ja -mummojen sydämiin mahtuvat paremmin golfaus, mökkeily, Tahaimaan matkat ja joogakurssit kuin lapsenlapset, joille pitäisi antaa aikaa ja jotakin itsestään.

Oman mummoni kanssa suurimpia elämyksiä olivat sorsien syöttäminen ja mansikoiden haku torilta. Talvi-iltoina vedettiin mummon tekemät sukat jalkaan ja luettiin sylikkäin satuja. Oi niitä aikoja kun oli vielä oikeita mummoja ja pappoja.

 

[Kowalski]

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

Ei niin, olet aivan oikeassa. Lasten saamisen ei tule olla vain hyväosaisten oikeus ja heidän, joilla on kantavat tukiverkot.

Toistan tässä, että nykyaikana perheet ovat enemmän yksin kuin koskaan, sillä suvut asuvat hajallaan eikä yhteisöllistä kulttuuria enää ole. Näin usein ei ole koksaan ennen ollut pakko perheen pärjätä ypöyksin.

Komppaan. Vanhemmuus ylipäänsä on Suomessa yksinäistä ja samalla lasten vanhempien mielenterveys- ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet. Onnellisia ovat ne lapset, joilla on välittävät isovanhemmat.

Tuntuu, että nykypappojen ja -mummojen sydämiin mahtuvat paremmin golfaus, mökkeily, Tahaimaan matkat ja joogakurssit kuin lapsenlapset, joille pitäisi antaa aikaa ja jotakin itsestään.

Oman mummoni kanssa suurimpia elämyksiä olivat sorsien syöttäminen ja mansikoiden haku torilta. Talvi-iltoina vedettiin mummon tekemät sukat jalkaan ja luettiin sylikkäin satuja. Oi niitä aikoja kun oli vielä oikeita mummoja ja pappoja.

Mun mielestä taas on hienoa, että nykypäivän isovanhemmat uskaltavat antaa aikaa itselleen. Matkustella, nauttia ansaituista eläkepäivistä, sen sijaan että toimisivat lastenhoitoautomaatteina vaikka omat lapset on jo kasvatettu isoiksi, ja vuosikymmenien työrupeamat on jo takana.

Totaalisen itsekkyyden ja lastenhoitoautomaattina toimimisen (ja sitä myötä itsensä piippuun ajamisen) välillä on tottakai kultainen keskitie, ja hyvä niin. Sitä kai suurin osa isovanhemmista noudattaakin. Auttaminen puolin ja toisin on hieno juttu, kunhan siinä(kin) muistetaan kohtuus niin, ettei se mene hyväksikäytöksi ja riistämiseksi.

 

[vieras]

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

Ei niin, olet aivan oikeassa. Lasten saamisen ei tule olla vain hyväosaisten oikeus ja heidän, joilla on kantavat tukiverkot.

Toistan tässä, että nykyaikana perheet ovat enemmän yksin kuin koskaan, sillä suvut asuvat hajallaan eikä yhteisöllistä kulttuuria enää ole. Näin usein ei ole koksaan ennen ollut pakko perheen pärjätä ypöyksin.

Komppaan. Vanhemmuus ylipäänsä on Suomessa yksinäistä ja samalla lasten vanhempien mielenterveys- ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet. Onnellisia ovat ne lapset, joilla on välittävät isovanhemmat.

Tuntuu, että nykypappojen ja -mummojen sydämiin mahtuvat paremmin golfaus, mökkeily, Tahaimaan matkat ja joogakurssit kuin lapsenlapset, joille pitäisi antaa aikaa ja jotakin itsestään.

Oman mummoni kanssa suurimpia elämyksiä olivat sorsien syöttäminen ja mansikoiden haku torilta. Talvi-iltoina vedettiin mummon tekemät sukat jalkaan ja luettiin sylikkäin satuja. Oi niitä aikoja kun oli vielä oikeita mummoja ja pappoja.

Mun mielestä taas on hienoa, että nykypäivän isovanhemmat uskaltavat antaa aikaa itselleen. Matkustella, nauttia ansaituista eläkepäivistä, sen sijaan että toimisivat lastenhoitoautomaatteina vaikka omat lapset on jo kasvatettu isoiksi, ja vuosikymmenien työrupeamat on jo takana.

Totaalisen itsekkyyden ja lastenhoitoautomaattina toimimisen (ja sitä myötä itsensä piippuun ajamisen) välillä on tottakai kultainen keskitie, ja hyvä niin. Sitä kai suurin osa isovanhemmista noudattaakin. Auttaminen puolin ja toisin on hieno juttu, kunhan siinä(kin) muistetaan kohtuus niin, ettei se mene hyväksikäytöksi ja riistämiseksi.

Hyväksikäyttöä ja riistämistä varten niiden isovanhempien tulisi olla tahdottomia kääpiöitä! Jos on niinkin hyvät välit isovanhempiin, että lapset käyvät siellä yökylissä, niin tokihan siinä joku isovanhemmista jossakin välissä vähän uskaltaa inahtaa vastaankin ennen kuin ihan riistoksi menee!!

 

[vieras]

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

Ei niin, olet aivan oikeassa. Lasten saamisen ei tule olla vain hyväosaisten oikeus ja heidän, joilla on kantavat tukiverkot.

Toistan tässä, että nykyaikana perheet ovat enemmän yksin kuin koskaan, sillä suvut asuvat hajallaan eikä yhteisöllistä kulttuuria enää ole. Näin usein ei ole koksaan ennen ollut pakko perheen pärjätä ypöyksin.

Komppaan. Vanhemmuus ylipäänsä on Suomessa yksinäistä ja samalla lasten vanhempien mielenterveys- ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet. Onnellisia ovat ne lapset, joilla on välittävät isovanhemmat.

Tuntuu, että nykypappojen ja -mummojen sydämiin mahtuvat paremmin golfaus, mökkeily, Tahaimaan matkat ja joogakurssit kuin lapsenlapset, joille pitäisi antaa aikaa ja jotakin itsestään.

Oman mummoni kanssa suurimpia elämyksiä olivat sorsien syöttäminen ja mansikoiden haku torilta. Talvi-iltoina vedettiin mummon tekemät sukat jalkaan ja luettiin sylikkäin satuja. Oi niitä aikoja kun oli vielä oikeita mummoja ja pappoja.

Mun mielestä taas on hienoa, että nykypäivän isovanhemmat uskaltavat antaa aikaa itselleen. Matkustella, nauttia ansaituista eläkepäivistä, sen sijaan että toimisivat lastenhoitoautomaatteina vaikka omat lapset on jo kasvatettu isoiksi, ja vuosikymmenien työrupeamat on jo takana.

Totaalisen itsekkyyden ja lastenhoitoautomaattina toimimisen (ja sitä myötä itsensä piippuun ajamisen) välillä on tottakai kultainen keskitie, ja hyvä niin. Sitä kai suurin osa isovanhemmista noudattaakin. Auttaminen puolin ja toisin on hieno juttu, kunhan siinä(kin) muistetaan kohtuus niin, ettei se mene hyväksikäytöksi ja riistämiseksi.

Mutta isovanhemmat lasketaan meillä kuitenkin perheenjäseniksi. Koskas he oppisivat sitten lastenlapsensa tuntemaan, jos eivät koskaan aikaa viettäisi yhdessä? Saa olettaa, että isovanhemmat haluavat viettää aikaa lastanlastensa kanssa, mutta tietenkin tilanne tilanteelta.

 

[vieras]

Halusimme lapsia ja niin paljon ne iloa ja sisältöä elämään antaa, että ei se voi olla vain tukiverkostot omaavien etuoikeus. Hyväosaisten etuoikeus. Ei millään.

Ei niin, olet aivan oikeassa. Lasten saamisen ei tule olla vain hyväosaisten oikeus ja heidän, joilla on kantavat tukiverkot.

Toistan tässä, että nykyaikana perheet ovat enemmän yksin kuin koskaan, sillä suvut asuvat hajallaan eikä yhteisöllistä kulttuuria enää ole. Näin usein ei ole koksaan ennen ollut pakko perheen pärjätä ypöyksin.

Komppaan. Vanhemmuus ylipäänsä on Suomessa yksinäistä ja samalla lasten vanhempien mielenterveys- ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet. Onnellisia ovat ne lapset, joilla on välittävät isovanhemmat.

Tuntuu, että nykypappojen ja -mummojen sydämiin mahtuvat paremmin golfaus, mökkeily, Tahaimaan matkat ja joogakurssit kuin lapsenlapset, joille pitäisi antaa aikaa ja jotakin itsestään.

Oman mummoni kanssa suurimpia elämyksiä olivat sorsien syöttäminen ja mansikoiden haku torilta. Talvi-iltoina vedettiin mummon tekemät sukat jalkaan ja luettiin sylikkäin satuja. Oi niitä aikoja kun oli vielä oikeita mummoja ja pappoja.

Mun mielestä taas on hienoa, että nykypäivän isovanhemmat uskaltavat antaa aikaa itselleen. Matkustella, nauttia ansaituista eläkepäivistä, sen sijaan että toimisivat lastenhoitoautomaatteina vaikka omat lapset on jo kasvatettu isoiksi, ja vuosikymmenien työrupeamat on jo takana.

Totaalisen itsekkyyden ja lastenhoitoautomaattina toimimisen (ja sitä myötä itsensä piippuun ajamisen) välillä on tottakai kultainen keskitie, ja hyvä niin. Sitä kai suurin osa isovanhemmista noudattaakin. Auttaminen puolin ja toisin on hieno juttu, kunhan siinä(kin) muistetaan kohtuus niin, ettei se mene hyväksikäytöksi ja riistämiseksi.

Totta kai pitääkin olla omaa aikaa, mutta kyllä valitettavan tavallista nykyään tuntuu olevan, ettei lastenlapsista välitetä oikeasti ollenkaan. Jos suhteen rakentamisen lapsenlapsiin kokee tytönä niin ehkä onkin parempi pysyä etäämmällä.

Kai aiemminkin on ollut monenlaisia ääripäitä. Omilla isovanhemmillani oli oma, vilkaskin elämänsä eivätkä he olleet mitään hoitoautomaatteja. He halusivat pitää lapsenlapsia hyvänä ihan omasta vapaasta tahdostaan.

 

[Kowalski]

Mutta isovanhemmat lasketaan meillä kuitenkin perheenjäseniksi. Koskas he oppisivat sitten lastenlapsensa tuntemaan, jos eivät koskaan aikaa viettäisi yhdessä? Saa olettaa, että isovanhemmat haluavat viettää aikaa lastanlastensa kanssa, mutta tietenkin tilanne tilanteelta.

Mä peräänkuulutinkin sitä kultaista keskitietä. Eli sitä, että isovanhemmat ja lapsenlapset viettää aikaa yhdessä, mutta isovanhemmat saa silti ihan rauhassa matkustaa ja mökkeillä ilman että heidän täytyy miettiä tarvitaanko lastenlapsille vahtia juuri silloin vai ei. Saavat siis ajatella myös itseään ja omia menojaan.

Ja oppiihan isovanhemmat tuntemaan lapsenlapsensa, vaikka eivät lastenhoitajina olisikaan. Meillä vietetään paljon aikaa yhdessä koko porukalla, siis minä, lapset ja vanhempani, usein myös veljeni on mukana, samoin mieheni aina kun töiltään pääsee. Eli lasten ja isovanhempien välit on läheiset, vaikka vanhempiani ei lastenhoitoautomaatteina käytetäkään, saatikka veljeäni eli lasten enoa. Hoitaahan ne (isovanhemmat siis) aika ajoin jos on tarvis, käyvät meillä katsomassa lapsia ja me käydään heillä, pyytävät esikoista aika ajoin sinne yökylään, mutta esimerkiksi ensi viikon tiistain hoitoapu on ostettu muualta, ja vanhempani saavat rauhassa lähteä veneilemään jos sää sallii.