Miten suhtautua 1v 3kk lapsen "uhmaan"?

[liinu.]

Tilanne on nyt tämä:

Meidän 1v 3kk on todella temperamenttinen tapaus ja hän saa noita kiukkukohtauksia päivässä vaikka kuinka monta. Siis MONTA. Kiukku alkaa yleensä tilanteessa, jossa tehdään jotain sellaista, mitä hän ei sillä hetkellä itse haluaisi tehdä. Esimerkiksi pitäisi lähteä kesken leikin vaihtamaan vaippaa, ilmakylvyn jälkeen laittaa vaippa, lähteä sisältä ulos tai ulkoa takaisin sisään, pukea jne. Kiukku alkaa myös, jos kielletään/komennetaan eli tilanteita esim.: repii koiraa turkista, otetaan kuppi pois kun kaataa maidon pöydälle tahallaan tai lautanen pois kun kaataa ruuan lattialle tahallaan, heittää lelun toisen päälle ja kun kielletään heittää uudestaan jne. Suuttuu siis näissä tilanteissa ja alkaa huutaa, lyödä, potkia, rimpuilla, purra, paukkia päällä... Niissä tilanteissa, joissa on joku tavara, olen ottanut tavaran pois, mutta entäs tilanteissa joissa sitä ei ole? Esim. kun lyö, puree, potkii? Eihän tuon ikäistä voi mihinkään jäähylle laittaa, kun ei siitä mitään ymmärrä, mutta miten hänelle voisi osoittaa, että esim. lyöminen ja pureminen ei sovi? En halua käyttää lapseeni väkivaltaa, siis esim. tukistaa. Yritänhän opettaa, ettei ketään saa satuttaa.

 

[leijona76]

Sanoitetaan tilanne ja vaikka käsistä kiinni hellästi. kunhan ei pääse satuttamaan. Hommat vaan on tehtävä ja kaikkea ei voi tehdä kuten repiä turkkia. Kyl mie mun muksua aikanaan otin kiinni siten ettei päässy potkimaan jne. Aikuinen näyttää ne rajat. Myöhemmin opetin purkamaan kiukkua vaikka tyynyyn, lapsi on sellanen että fyysisesti täytyy purkaa edelleen kiukkua. Jo sillon pienenä.

 

[liinu.]

Kiitos vastauksesta!

Onko vielä muita, joilla olisi jotain vinkkiä?

 

[pims]

Pienelle lapselle on tuskallista istua paikoillaan, joten se on riittävä rangaistus, että vanhempi pitää tiukasti sylissä ja samalla puhelee, että noin ei saa tehdä. Hetken päästä koitin suunnata lapsen huomion johonkin muuhun, mitä ruvettaisiin kohta tekemään, niin ettei jäisi vellomaan huonoihin tunnelmiin turhan päiten.

 

["jep"]

Meillä on toiminut aika hyvin sallitun tavan näyttäminen tilanteissa, joissa lapsi ei revi tai lyö aggressiivisesti, vaan juuri esim. kiskoo huvikseen koiraa turkista. Siis se, että otan taaperon kädestä kiinni ja sanon, että ei saa repiä, silitetään. Ja sitten yhdessä silitetään ja kehutaan, miten koira/äiti tykkää silittämisestä.

 

[leijona76]

Se että opetetaan jotta tunteita saa olla ja on, kiukkunen saa olla, vihanen saa olla, ilmaisutavat on opittava.

 

["vieras"]

Minä olen mennyt kyykkyyn lapsen tasolle, ottanut käsivarsista kiinni, pyytänyt katsomaan minua silmiin ja odottanut, että likka katsoo. Sitten kertonut, että mitä hän tekee on väärin. Ei ole tarvinnut toistaa kovinkaan monta kertaa kun on uskonut. Alkuun yrittää rimpuilla ja pistää leikiksi, mutta pitää vaan olla kärsivällinen kunnes saa katsekontaktin. Meillä oli lams kauhea väänrö samassa iässä kuin ap:lla,mutta nyt on vähentynyt kun on oltu johdonmukaisia siinä mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Meillä kans tempperamenttinen tapaus. Nyt 1v8kk iässä aloittanut juoksemaan karkuun sisällä jos pitäö esim. laittaa paitaa päälle. En juokse perässä vaan odotan, että tulee luokse (alan siis tekemään muuta hommaa siinä välissä).. Nyt tulee jo nopeammin luokse kun pyytää eikä juokse karkuun (ei siis saa karkuun juoksemisesta mitään iloa kun en seuraa). Ulkona pyrin ennakoimaan nuo karkuun juoksemis hetket ja estämään ne ennen kuin likka kerkeää ottaa juoksuaskeltakaan.

 

[vieras#7]

Sori nuo kirjoitusvirheet.. Tämä kännykällä kirjoittaminen ei ole minun laji. Se piti vielä lisätä, että tietenkin näytetään kieltämisen lisäksi oikea tapa toimia esim. koiran silityksessä. Meillä pk collie, joten turkista olisi vähän liiankin kiva vetää..

 

["neljän äiti"]

Menen lapsen tasolle, otan kiinni käsistä tai vien pois tilanteesta jos esim. kipeää pöydälle monta kertaa peräkkäin. Sanon että noin ei saa tehdä, sitten keksin lapselle jotain muuta tekemistä. Vaipanvaihtoihin ja pukemishetkiin auttaa yhteiset leikit ja loruttelut siinä samalla, leikitään piilosta tai kutitellaan varpaita tai mitä milloinkin. Jollekin isommalle taisin joskus keksiä jonkun vaipanvaihtolaulun jota lapsi oppi laulamaan mukana, sen aikana ehti sopivasti pestä pyllyn ja laittaa housut jalkaan. Samoin jos lapsi lyö toista niin sanon että ei saa lyödä, ja näytän miten voi nätisti hoitaa.

 

["Mulperi"]

Meidän tyttö on myös ollut tosi tempperamenttinen pienestä pitäen. Tuon ikäisenä pidin kiinni tai annoin raivota lattialla vähän tilanteesta riippuen. Sitten kun raivo oli laantunut niin syliin ja lohdutettiin, samalla yritin myös sanoittaa tilannetta hänelle. Joskus syliin ottaminen pahensi vain raivokohtausta ja annoin raivota lattialla, välillä kävin kysymässä että tuleeko syliin ja lohdutetaanko. Raivokohtauksia tuli erityisesti kun kiellettiin tekemästä jotain mitä olisi halunnut. Sanavaraston kasvaessa nuo raivokohtauksetkin ovat jäänee pois eli lapsi ei osannut ilmaista muuten omaa turhautumistaan.

 

["Sadie"]

Meidän 1v esikoisella on nyt kanssa alkanut olemaan noita kiukkukohtauksia. Ja tää mamitsu onki ollu välillä huuli pyöreenä, et öö mitäs mää ny teen Välillä mua ärrrrrsyttää, kun joka asiasta pitää kiljua. Välillä naurattaa ja välillä tosissaan en tiedä kuinka suhtautua. Joten täälläkin otetaan vinkkejä vastaan!