No entäs sitten, jos vaikka minulla olisikin ajatuksena että suhde voi kaatua jossain vaiheessa? Jos olen pettynyt ennen ihmissuhteissa, tunnen itseni niin että tiedän että minäkin voin kyllästyä, silti olen edelleen rakastunut tähän toiseen ja haluan yrittää katsoa kuinka pitkälle tämä suhde vie?
Onko palstalla moralisteja, jotka ovat sitä mieltä että yhteen ei kannata muuttaa, jos ei ole varma siitä haluaako jatkaa tätä suhdetta hamaan maailman tappiin?
(Itse olen siis nainen, pettynyt pahasti ihmissuhteessa, taloudellisesti erittäin itsenäinen. Toiseen suhteeseeni lähdin kuitenkin melko nopeasti ja rakastuneena, muutettiin nopeasti yhteenkin, raha-asiat kuitenkin pidetty erillään. Vasta nyt kymmenen vuoden yhdessäasumisen jälkeen uskallan kuitenkin mennä naimisiin ja ajatella että varmaan tässä mennään loppukin elämä kun tähänkin asti on menty. Ja silti sekin vaatii tahtomista, joka päivä. Silti, rakastan, vaikka en roiku enkä anna toisen roikkua.)