Miten tässä nyt pitää ajatella/toimia? Miehen eilisestä ehdotuksesta kysymys...

[pilipali]

Mä en ymmärrä miten niin monet näkevät tämän hirveänä loukkausena tai eron merkkinä. Mies on ostanut auton helpottaakseen naisen elämää, kun tällä ei siihen itse ole varaa. Nyt naisella on varaa, joten miksi hän ei voisi ostaa itse tuota tai jotain muuta autoa. Vai pitääkö miehen nyt lopun eläämäänsä omistaa kaksi autoa kun on sen mennyt kerran tekemään? Miksi mies ei saa tuosta autosta luopua kun kerran tahtoo, ilman että se olisi joku loukkaus naista kohtaan?

 

[ääpeee]

Siis maksan autosta kaikki kulut. Bensat, vakuutukset, korjaukset. Eikä ole tosiaan mikään ihan paska auto, toimiva ja ihan hyvä kakkosauto. Miestä varmasti alkanut nyppiä se, että hän on sen ostanut ja toiseealta se ei hänen ole. Taidan siis kysyä, mitä hän haluaa minun siitä maksavan ja maksan sen hänelle. Saan sen omiin nimiini ja se on silloin minun täysin. Voin vaikka myydä eteenpäin jos siltä tuntuu.
Ja kyllä se tosiaan ns.lahjalta tuntui, kun hän halusi niin tehdä. Eli ostaa sen meille helpottamaan meidän arkea.
Kyse ei ole siintä, että hän juonittelee eroa. Tai miettii edes sitä mahdollistuutta. Kyllä me ihan vakavissamme olemme yhdessä, mutta näkemys eroja suhteessa löytyy. Kenen suhteesta niitä ei löytyis...? Halusin tähän ulkopuolisen näkökulmaa ja nyt sitä sain. Kiitos siitä teille.

 

[....]

No itse en ole koskaan salaillut määrätietoista tarvettani ja pyrkimystäni olla taloudellisesti itsenäinen. Saita en mielestäni ole, mutta omista asioistani kannan itse vastuuni ja mies saa kantaa omistaan (jouduin kantamaan erittäin raskaan vastuun eksäni taloudellisista asioista, ja se on tehnyt minusta aika tarkan.) Nykyinen mieheni on kestänyt sen kuin mies... siinä välissä oli yksi harjoitemies, joka a) ei ymmärtänyt ollenkaan näkemystäni b) loukkaantui jos sen hetkellisesti ymmärsi ja c) lopulta olikin sitten mulle kyllä ihan väärä mies....

Ymmärrän kyllä, ja tosiaankin, jos näkemysero on noin iso niin mies oli ihan väärä.

Haluan itsekin olla taloudellisesti itsenäinen, ja koska olen nuorempana joutunut pienistä tuloista elättämään kroonisesti ylivelkaantunutta shoppailuaddikti-äitiä (no, joutunut ja joutunut, omaa tyhmyyttänihän elätin), ymmärrän kyllä hyvin sen ettei halua kantaa toisten asioista vastuuta. Mutta näen kuitenkin yhteisen arjen pyörittämisen mieheni kanssa ihan eri tavalla, enkä koe hänen elämänsä parantamista ja helpottamista minkäänlaisena taakkana. Toki jos mies pyytäisi minua rahoittamaan itselleen vaikkapa maailmanympärimatkoja (ottamatta minua mukaan) tai alati vaihtuvia urheiluautoja tai peliriippuvuutta, ajattelisin vähän eri tavalla

 

[siipeillään siipeillään]

Me taidetaan nyt puhua ihan eri asioista. Tarkoitin vain pohtia, mikä miehen tarkoitus olisi yhtäkkiä hankkiutua autosta eroon,

Se mielikuva tässä nyt joka tapauksessa tulee, että tässä ei pelata yhteen vaan erikseen. Jos tarkoituksena olisi pelata yhteen, mies olisi hyvin voinut rehellisesti ehdottaa, että tämä auto kannattaa myydä pois. Ja vaikka auttaa naista hankkimaan uuden paremman auton, nyt kun naisella on siihen varaa.

Sä lähdet nyt itse siitä (paranoidisesta???) oletuksesta, että auto on paska ja mies haluaa siitä paskasta autosta eroon.

Mitäs jos se auto onkin ihan kohtalainen, vaikka ei ihan uusi olekaan, ja muutama satanen siitä onkin todella edullinen kauppa? Jos mies on nyt kuukausia antanut naisen käyttää omaa autoaan, niin miksi hän niin kurjaksi olisi yhtäkkiä muuttunut että kiskoisi huonosta autosta ylihintaa?

Mutta, jos noin on, voi toki ap (joka ilmeisesti on häipynyt keskustelusta, tai sitten osallistuu siihen jollain muulla harmaalla nikillä) ilmoittaa, ettei halua tätä autoa, ja ostaa oman auton muualta. Kyse ei siis ole pelkästään miehen sitoutumisesta parisuhteeseen, vaan myös naisen: luottaako hän tähän, että mies haluaa hänen parastaan ja edullisesti siirrättää auton naisen nimiin, vai epäileekö nainen miehestä koko ajan pahaa.

Luottamuskin on kaksisuuntaista, kuten parisuhde muutenkin.

 

[.....]

Mä en ymmärrä miten niin monet näkevät tämän hirveänä loukkausena tai eron merkkinä. Mies on ostanut auton helpottaakseen naisen elämää, kun tällä ei siihen itse ole varaa. Nyt naisella on varaa, joten miksi hän ei voisi ostaa itse tuota tai jotain muuta autoa. Vai pitääkö miehen nyt lopun eläämäänsä omistaa kaksi autoa kun on sen mennyt kerran tekemään? Miksi mies ei saa tuosta autosta luopua kun kerran tahtoo, ilman että se olisi joku loukkaus naista kohtaan?

Ei mikään loukkaus, mutta mietityttäisi kyllä, kun lahja vedetään takaisin - varsinkin kun siitä ei ole miehelle mitään kuluja.

Mutta hyvä että ap sai selvyyttä asiaan!

 

[.......]

Sä lähdet nyt itse siitä (paranoidisesta???) oletuksesta, että auto on paska ja mies haluaa siitä paskasta autosta eroon.

Mitäs jos se auto onkin ihan kohtalainen, vaikka ei ihan uusi olekaan, ja muutama satanen siitä onkin todella edullinen kauppa? Jos mies on nyt kuukausia antanut naisen käyttää omaa autoaan, niin miksi hän niin kurjaksi olisi yhtäkkiä muuttunut että kiskoisi huonosta autosta ylihintaa?

Mutta, jos noin on, voi toki ap (joka ilmeisesti on häipynyt keskustelusta, tai sitten osallistuu siihen jollain muulla harmaalla nikillä) ilmoittaa, ettei halua tätä autoa, ja ostaa oman auton muualta. Kyse ei siis ole pelkästään miehen sitoutumisesta parisuhteeseen, vaan myös naisen: luottaako hän tähän, että mies haluaa hänen parastaan ja edullisesti siirrättää auton naisen nimiin, vai epäileekö nainen miehestä koko ajan pahaa.

Luottamuskin on kaksisuuntaista, kuten parisuhde muutenkin.

Ok, ap:hän tuota selvensikin joten turha tästä on vängätä.

Vai että "siipeillään"... itse siis katson tätä sen lahjan/avun/tuen antajan näkökulmasta, koska en ole omassa avioliitossani se "siipeilevä" osapuoli vaan päinvastoin, enkä silti näe miestäni "siipeilijänä". En voi itse ymmärtää ap:n miehen näkökulmaa. Mutta eihän asia tietysti minulle edes kuulu.

 

[siipeillään siipeillään]

Ei mikään loukkaus, mutta mietityttäisi kyllä, kun lahja vedetään takaisin - varsinkin kun siitä ei ole miehelle mitään kuluja.

Mutta hyvä että ap sai selvyyttä asiaan!

Lahjahan tuo on edelleen, jos luovarit suostuu tekemään kunnon autosta muutaman satkun välirahalla.

Sillä lailla omistajuus on merkityksellistä, että bonukset tosiaan alkaa kertyä uuden omistajan nimiin (tai onko sitten vakuutus ollutkin tämän nimissä), ja myös, omistaja itse päättää kenelle autoa lainaa. Esim. tilanteessa jossa ap naispuoleisella olisi nuoria, jotka ehkä haluais autoa lainata, he saa luvan tällöin äidiltään. Jos lainaavat äitinsä käytössä olevaa autoa kysymättä lupaa varsinaiselta omistajalta ollaan äkkiä tilanteessa luvaton käyttöönotto - varsinkin jos joku kämmi sattuu.

Selkeys paras.

 

["vieras"]

Siis se nyt vaan tuntuu henkisesti ärsyttävältä, jos toisen auto on omissa nimissä, vaikka asiat hoidetaan muuten itse. Ei siinä mitään kummallista ole. Mies osti auton varmaan siksi, että osaa paremmin autokaupat ja ap:n olisi pitänyt ymmärtää maksaa se jo alunperin, kun sellaista joka tapauksessa tarvitsee. Kyse ei ole mistään parisuhdeongelmista ja muusta naisten ajatusmaailman vainoharhaisuuksista.

 

[Millenia]

En ottaisi lahjaa takaisin. Olisin sopinut alunperinkin osamaksusta tai jostakin, enkä ostaisi toiselle jotain, josta kyselisin rahaa jälkikäteen.

Mutta ap ja miehensä saa tehdä mitä haluavat. Itse olisin kyllä varuillani rahoistaan noin tarkan miehen kanssa.

 

[Mrs Bean]

Ei mikään loukkaus, mutta mietityttäisi kyllä, kun lahja vedetään takaisin - varsinkin kun siitä ei ole miehelle mitään kuluja.

Mutta hyvä että ap sai selvyyttä asiaan!

Oliko alunperinkään mikään lahja? Jos tarve oli toiselle autolle ja naisella ei rahaa hankintaa, niin mies vain ratkaisi tilanteen ostamalla sen auton. Jos nyt naisella rahaa maksaa se auto pois niin ihan loogista kysellä, josko nainen sen itselleen ostaa. Erilliset taloudet kuitenkin molemmilla. Ja vaikkei juoksevia kuluja miehelle ole, mutta rahaa siinä on kuitenkin hankinta hinnan verran kiinni miehelläkin.

 

["vieras"]

Oliko alunperinkään mikään lahja? Jos tarve oli toiselle autolle ja naisella ei rahaa hankintaa, niin mies vain ratkaisi tilanteen ostamalla sen auton. Jos nyt naisella rahaa maksaa se auto pois niin ihan loogista kysellä, josko nainen sen itselleen ostaa. Erilliset taloudet kuitenkin molemmilla. Ja vaikkei juoksevia kuluja miehelle ole, mutta rahaa siinä on kuitenkin hankinta hinnan verran kiinni miehelläkin.

Nimenomaan näin. Sehän mainittiin jo ensimmäisessä viestissä.

 

["vaimo"]

En ole muuten kertaakaan törmännyt tällaiseen "no totta kai puolison pitää maksaa koska perheessä kaikki on yhteistä" -kouhottajaan, joka tienaisi miestään enemmän.

Tässä yksi!!! =)

 

[Ja silti]

SEikä ole tosiaan mikään ihan paska auto, toimiva ja ihan hyvä kakkosauto.

Ja silti arvioit sen arvoksi pari sataa?

 

[siipeillään siipeillään]

"Se maksaa kellä on rahaa" on usein tapa regressoitua lapsuuden "joku huolehtii, ollaan yhtä" -maailmaan, ja väistää valintoja ja vastuita.

Edelleen, omaa tarinaani, jossa siis oli se eksä ja minun kantama raskas taloudellinen taakka. Jälkeenpäin liittoani katsellessani näen, että minä tienaavana, aina tukea antavana ja koppia ottavana mahdollistin mieheni siipeilyn ja kehittymisen taloudellisesti ymmärtämättömäksi, lopulta häpeissään minulle valehtelevaksi surkimukseksi. Suhde päättyi pettämisiin eikä taloudellisiin vaikeuksiin - tosin voin miettiä, johtuiko mieheni pettäminen juuri hänen huonosta itsetunnostaan taloudellisen pärjäämättömyyteensä ja minun varassa olemiseensa liittyen.

Ero teki hyvää lopulta kaikille, vaikka kivulias olikin. Miehen uusi kumppani ei antanut todellakaan miehen käyttää itseään taloudellisesti hyväkseen. Oma taloudellinen tilanteeni parani merkittävästi ja yllättävästi - vaikka elätin yksin itseni lisäksi kahta teiniä; se mies siitä puuttui kuitenkin, ja se oli ollut mulle lopulta aika tyyris elätti. Mies kasvoi ymmärtämään elämän realiteetteja, samoin minä. Opin että minulla voi olla muutakin tehtävää kuin yrittää niin vimmatusti rahoittaa kaikkea, mm. miestä.

Jutun pointti on ap:n tarinaan nähden kuitenkin se, että yhteinen katto ei välttämättä tarkoita yhteisiä rahoja, ja että se että on eriliset rahat, ei tarkoita että ero on tulossa, vaan sitä että kumpikin hallitsee elämäänsä itse, ja kantaa siitä itse vastuuta.

 

["täti moonika"]

Mielenkiintoinen keskustelu.

Puuttumatta muihin asioihin kannan korteni kekoon juridiikan osalta: juridisesti on todella paljon selkeämpää, että nainen omistaa käyttämänsä auton, varsinkin jos perheessä sitä käyttää esim. naisen omaiset tai joku muu. Ja edelleen, juridisesti luovareita ei sitten voisi tehdä ilman jotain järjellisen kuuloista hintaa maksamatta siitä lahjaveroa...

 

[ääpeee]

Ja silti arvioit sen arvoksi pari sataa?

Mies ei halua multa kuin muutaman satasen siitä autosta. Enemmän saisi myymällä, mutta jos mä sen ostan niin saan ns.sen ostettua halvemmalla. Arvo on eri asia kuin se mitä siitä mies multa haluaa!

 

["vieras"]

Ja silti kehtaat narista.

 

["noh"]

Mies ei halua multa kuin muutaman satasen siitä autosta. Enemmän saisi myymällä, mutta jos mä sen ostan niin saan ns.sen ostettua halvemmalla. Arvo on eri asia kuin se mitä siitä mies multa haluaa!

Verottaja tosiaan voi olla asiasta eri mieltä, jos auton oikea arvo on enemmän kuin 3999 €.

 

[....]

Mies ei halua multa kuin muutaman satasen siitä autosta. Enemmän saisi myymällä, mutta jos mä sen ostan niin saan ns.sen ostettua halvemmalla. Arvo on eri asia kuin se mitä siitä mies multa haluaa!

En edelleenkään osaa ymmärtää, mikä tuossa sitten on ideana, jos mies ei hyödy siitä yhtään. Pahimmillaan tulee turhaa lahjaveroa maksettavaksi. Periaate siis joo, mutta mikä periaate? Mikä sen tarkoitus oikein on?

 

[Mrs Bean]

En edelleenkään osaa ymmärtää, mikä tuossa sitten on ideana, jos mies ei hyödy siitä yhtään. Pahimmillaan tulee turhaa lahjaveroa maksettavaksi. Periaate siis joo, mutta mikä periaate? Mikä sen tarkoitus oikein on?

Oisko periaate se että omissa talouksissa jokainen hoitaa omat asiansa? Ja vaikka olis samassakin taloudessa niin omista välineistään huolehtii jokainen itse?

 

[ääpeee]

En edelleenkään osaa ymmärtää, mikä tuossa sitten on ideana, jos mies ei hyödy siitä yhtään. Pahimmillaan tulee turhaa lahjaveroa maksettavaksi. Periaate siis joo, mutta mikä periaate? Mikä sen tarkoitus oikein on?

Sitä mä tässä olen ihmetellytkin, että onko mitään järkeä ja miksi mies nyt haluaa mun ostavan sen auton. Mutta kait se on ihan ok, että hän haluaa mun ostavan sen pois kerta minä sillä ainoastaan ajan.
Nyt ei sit kyse ole kuitenkaan mistään tuhansien eurojenkaan autosta! Ihan vaan joku tonnin auto tuo on, mutta multa haluaa ehkä sen puolet sen hinnasta. Luulisin, keskustelemme lisää, kun hän tulee töistä.

 

["hmh"]

Sulle etuna että bonukset alkaa juosta sinun nimiin.

Jos mies pitää sinua epäluotettavana autoilijana? Pelkää saavansa syytteen esim. ajoneuvon luovuttamisesta juopuneelle jos ajat kännissä...? Tai jos ajat tarpeeksi pahan kolarin tuolla autolla menee miehen vakuutusbonukset siitä toisestakin autosta?

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

En ole muuten kertaakaan törmännyt tällaiseen "no totta kai puolison pitää maksaa koska perheessä kaikki on yhteistä" -kouhottajaan, joka tienaisi miestään enemmän.

:wave:

 

[....]

Oisko periaate se että omissa talouksissa jokainen hoitaa omat asiansa? Ja vaikka olis samassakin taloudessa niin omista välineistään huolehtii jokainen itse?

Voipi olla sitten. Minulle vain vieras periaate perheen sisällä.

 

[Mrs Bean]

Voipi olla sitten. Minulle vain vieras periaate perheen sisällä.

Niin, periaatteethan yleensä ovatkin henkilökohtaisia. Jokaisella omansa. Ja aina periaatteet ei edes ole järjellä ajateltuja vaan tunteella, mutta periaatteita yhtäkaikki. Minä taas hyvinkin ymmärrän kyseisen periaatteen, menee samaan kuin omat tilit ja rahat muutenkin. Ja ap:n tilanne poikkeaa sen verran että pyörittävät kahta taloutta.